Juoksua, Joen yötä ja jännitystä

Eilen kävimme Alpin kanssa pitkästä aikaa juoksemassa, tällä kertaa Mehtimäellä. Eri maisemat toivat vaihtelua ja oli ihanan rauhallista, koska oli Joen yö. Miulla ei ollut tarkoitusta osallistua koko tapahtumaan ja sen takia lähdimmekin Alpin kanssa juoksemaan. Noh, siinä sitten Anita laittoi viestiä ja kävin pyörähtämässä keskustassa. Olihan tuolla ihmisiä ja melkoisen kirpeä syyssää.

Nyt paistaa taas aurinko ja on t-paitakeli. Mie odotan ruokaa valmistuvaksi ja meinaan kuolla nälkään! Parin tunnin päästä olisi tarkoitus lähteä ulkoilemaan Alpin kanssa Lykylle, että Alpi saa juosta vapaana ja purkaa tuota hillitöntä energiamääräänsä. Mie taidan vaan kävellä, vaikka toisaalta polttelisi tuo juokseminenkin. Eilisen jälkeen oli taas niin loistava fiilis. Käyn hakemassa myös miun vanhempien auton lainaan, että päästään kulkemaan ilmastoidulla autolla. Auton etsintä on kovassa käynnissä, koska Rousku on jo vanha ja raihnas.

Huomenna meillä onkin sitten se Suonenjoen ryhmänäyttely. Iik! Se on Alpin ensimmäinen virallinen näyttelykoitos. Kivaa on, että ei tarvitse yksin ajella, kun Anita lähtee miun seuraksi. Tänään pitääkin pakkailla kamat autoon ja muistaa varautua pressulla ja Alpin sadetakilla. Kun on varautunut sateeseen, ei varmasti sada. Jos taas ei ole varautunut sateeseen, sataa varmasti. Tähän mie luotan. Kunhan tässä lähdetään ulkoilemaan, niin sen jälkeen on vuorossa Alpin peseminen ja sitten näyttelymantteli niskaan ja odottamaan ja jännittämään huomista.

Raportoin sitten huomenna, miten näyttelyissä meni. Onneksi meidän kehä alkaa vasta klo 11.30 niin ei tarvitse ihan kukonlaulun aikaan lähteä niin kuin taippareihin piti. Tosin, onpahan jo kerran todistettu, että klo 03.15 herääminen onnistuu.

Vuorokaudessa on liian vähän tunteja

Viime päivinä on ollut kiireistä, mutta olemme silti kerenneet ulkoilla Utranharjulla ja Kuhasalossa. Toki on tehty tavalliset lenkit tässä lähimaastossa. Meillä on ollut loistavaa ulkoiluseuraa ja päivät ovat kuluneet nopeasti. Voi kun vuorokaudessa olisi enemmän tunteja. Joskus sitä tuntuu, että aikaa on liikaa ja nyt tuntuu, että sitä on liian vähän. Kotona olen käynyt lähinnä nukkumassa. Ihanaa tämä "kiirekin" on silti.

Riitan ottamia kuvia Alpista ja Sisusta Kuhasalosta eli Pyhäselän rannalta, joka näyttää ihan mereltä.

Maanantain tunnelmia

Niin se vain viikonloppu meni ja kesälomasta on aikaa jo kaksi viikkoa. Töitä on puskettu kovasti ja melkeinpä odottelen syyslomaa. Viikonloppu oli kiva, oli loistoseuraa ja ihanaa lenkkeillä ja olla kotona. Katsoin jopa perjantaina hetken telkkaria ja makasin vaan sohvalla. Hui, ei oo kyllä yhtään minun tapaista! 

Tai siis lähinnä Alpin tulemisen jälkeen en ole katsonut telkkaria edes sitä vähää, mitä aiemmin katsoin. Kymppiuutiset ja that's it. Sitä se nykyisin on. Ennen sentään katsoin myös aamuteeveetä ja jotain sarjoja joskus. Se aamuteeveekin on siis jäänyt, koska aikaa menee aamulla lenkkeilyyn. Mikä tosin piristäisikään paremmin päivää kun kirpeä syysilma tai miun kovasti odottama kirpeä pakkanen. Varsinkin Saviksessa (tuossa helvetin esikartanossa) asuessani olin melkeinpä telkkarin orja, kääk. Sarjoja piti tallentaa digiboksille, että jotenkin kesti siellä hengissä, jos ei ollut mitään opintoihin liittyvää tehtävää. Onneksi nuo ajat ovat jääneet taakse ja saan asua ihanassa Joensuussa.

Tänään Minna-kasvattaja kävi trimmaamassa Alpin näyttelykuntoon. Suuri kiitos, Alpikin kiittää, vaikka ei aina ymmärräkään, miksi niitä karvoja pitää ajella varsinkin sillä kovaäänisellä laitteella. Kovasti oli kerennyt turkki kasvaa kuukauden aikana. Sitten kun sain siivottua karvakasat, lähdimme pitkästä aikaa käymään Milla-koiran luona. Alpi otti taas ilon irti vapaana juoksentelusta. Alpi yritti kovasti hurmata Millaa ja välillä hyppiä selkäänkin. Ei vaan raukkaparka hormonihuuruissaan ymmärrä, että Milla on leikattu. 

Alpi on myös seonnut hansikkaista. Muutamana aamuna on ollut kirpeä syyssää ja kylmänarkana ihmisenä olen pukenut hanskat käsiin. Alpi on vauhkoontunut siitä aivan täysin ja pomppinut miun ympärillä vielä ulkonakin. Kotonakin jos hanskat tippuvat vahingossa lattialle, Alpi on salamana paikalla varastamassa hansikkaat ja survomassa ne suuhun ja viemässä ne sopivaan paikkaan, missä maistella ja pureskella niitä.

Ai niin, Alpin pentulelu, ankka, joutui eilen eläinsairaalaan. (Eli miun kaapin hyllylle, jossa on jo ainakin hiiri, dino ja kaksi kettua.) Alpi on etevä pehmolelujen tuhoaja. Eläinsairaalan asukkaat odottavat siellä amputaatioita, leikkauksia ja pieniä tikkejä sinne tänne. Siinä vaiheessa kun ihonsiirtoja tarvittaisiin, on aika viimeisen matkan. Sitten taas hoidon jälkeen 5 minuuttia Alpin seurassa ja uusi reissu eläinsairaalaan on hankittu. Melkoisen tehokas koira tuo Alpi.

Elämä on ihanaa ja Joensuu on ihana

Kaikesta huolimatta tai just sen kaiken takia elämä on ihanaa. Ei ainakaan käy päivät tasaisen tappaviksi tai tylsiksi tässä miun elämässä (tai miun ja Alpin elämässä, koska jonkinlainen yhteiselohan tässä on menossa). Joo, kivaa on, vaikka välillä elämä potkiikin päähän.

Heräiltiin tänään ilman herätyskelloa puoli kahdeksan aikoihin ja siitä sitten heti taas juoksemaan kirpeään, mutta aurinkoiseen sunnuntaiaamuun. Oli vaan kyllä taas niin kivaa. Taas mietin juostessa syntyjä syviä. Välillä pitää toki keskittyä Alpiinkin, mutta juoksulenkit ovat miulle aika pitkälti aikaa olla itseni kanssa ja ajatella asioita ja käydä läpi päivän/viikon tapahtumia ja suunnitella tulevaa, olipa se sitten töitä tai jotain kivempaa. En siis ole tähän päivään mennessä juossut napit korvissa enkä luultavasti juoksekaan. Ihmismäinen keskusteleva juoksuseura olisi kivaa, koska silloin voisi jutella meiningillä ppp niin kuin luisteluaikainen kuntovalmentajamme sanoi eli pitää-pystyä-puhumaan. Se on hyvä juoksulenkkivauhti. Alpin kanssa kun ei voi jutella, vaikka muuten juokseminen hänen kanssaan onkin vuorovaikutuksellista. 

Niin ja Joensuu on ihana myös. Täällä on vaan niin kiva asua, että saa kyllä tapahtua melkoisen suuria asioita, että mie muuttaisin täältä pois. Koskaan ei tietysti saa sanoa ei koskaan. Mikähän yltiöpositiivinen fiilis miulla oikein on tänä aamuna kun kaikki vaan tuntuu niin kivalta. Ihanaa on myös, että syksy tulee. Talveakin odotan jo niiden kahden uuden talvitakkini kanssa. Talvessa ihanaa on päästä ulkoilemaan Alpin kanssa jäälle. Kohta voisikin lähteä etsimään uusia talvikenkiä kenkäkaupoista. Se kun tuppaa olemaan niin, että miun koot loppuvat ensimmäisenä joka paikasta. Sen takia olinkin talvitakkien kanssa jo ajoissa liikkeellä. (Kiitos Ilonalle!)

Mietin tuossa juostessa, et pitäs vähän näyttelyitäkin varten treenailla Alpin kanssa kun viikon päästä tähän aikaan ollaan jo Suonenjoella ja näyttelyalueella. Aloitetaan taas oma rotumme Alpin kanssa. Pentuluokassa ei ole siis ilmeisesti yhtään osallistujaa ja näinköhän ollaan junioriuroksissakin ainoa osallistuja. Se jää nähtäväksi. Pitäisi taas aktivoitua kuvien suhteenkin, että tää blogi ei olisi vaan miun vuodatusta kaikesta mahdollisesta.

 

Kotipäivä

Alpi ja Elina viettivät tänään rauhallisen päivän. Oli kyllä kivaa.

Mittasin tuossa yhtenä päivänä Alpin painon ja se oli 18,8kg. En muistakaan, miten pitkä aika oli edellisestä mittauksesta. Olemme liikkuneet viime aikoina varsin paljon, niin juosten kuin kävellen hihnassa sekä niin, että Alpi on saanut juosta paljon vapaana. Alpi on siis melkoisen hoikassa kunnossa ja meillä onkin menossa jonkinlainen "lihotuskuuri", ellen ole asiasta jo maininnut. 

Nappulana syötän ANF:n lammas-riisiä eli jo ihan aikuisruokaa. Osittain meillä myös barffataan. Eli päiviä menee raakaruualla tai sitten pelkästään nappulalla. (Tähän mennessä on annettu ja kokeiltu musch:n kana-ateriaa, sika-ateriaa ja lihaluuateriaa sekä broilerin siipiä, broilerin selkärankoja, naudan mahaa, broilerin kauloja ja sian rintarustoja.) Toki muistan aina nappulan ja raakaruuan välissä pitää sen 12h väliä, että suoli ei tukkeudu ja ruoka sulaa hyvin. 

Penturuuasta (ANF:n kana-riisi) siirtyminen aikuisruokaan paransi selkeästi Alpin mahan toimintaa. Lisäksi osittainen barffaus on myös parantanut jo hyvää tilannetta entisestään. Toivon, että raakaruualla saataisiin sitä lihaa ja massaa sinne luiden ympärille. Alpi myös selvästi tykkää paljon raakaruuasta, mutta ei se taida olla mikään ihme. Kerralla annettavan nappulan määrää olen myös lisännyt, koska lammas-riisi maistuu Alpille paremmin kuin aiempi penturuoka ja Alpi tuntuu kuluttavan energiaa melkoisen paljon. Alpi odottaa myös innolla hirvenmetsästysajan alkamista, että saisi hirven luita syötäväkseen.

Perjantai on viikon paras päivä

Perjantait ovat ihania päiviä. Tästä työvuodesta niitä on takana vasta kaksi ja molemmat ovat olleet varsin ihania. Eikä ehkä vähiten siitä syystä, että perjantaisin mie kerkeän loistavasti juoksemaan aamulla Alpin kanssa. Kunnon hikilenkki aamulla antaa vaan niin paljon potkua miun päiviin, että mikään ei sen jälkeen voi kadottaa hymyä miun kasvoilta ja hyvää mieltä. Lisäksi viikonloppu on perjantaisin ovella ja paljon aikaa tehdä kaikkea kivaa. Tänään miun perjantaihin kuului aamulenkin ja työpäivän jälkeen pullien leipomista, siivousta ja mökkeilyä. Alpi oli tottakai kaikissa touhuissa mukana.

Nyt ei tule maksettu mainos, mutta mainos kuitenkin. Ostin tosiaan ennen taippareita Sohvin valinnasta Zero dc:n valjaat Alpille. Zero dc:n valjaat ovat suunniteltu ja muotoiltu siten, että haittaavat koiran jalkojen liikkeitä juostessa mahdollisimman vähän.  Koko on S, jos joku miettii welssin kokoa. Olivathan ne melko kalliit, joo, mutta hyvät ovat olleet ne pari kertaa kun on niitä käytetty. Eilen kaulapanta meni likaiseksi ja märäksi ja tänä aamuna se oli kovettunut ja edelleen likainen. Unohdin nimittäin pestä sen eilen... Siitä syystä laitoinkin Alpille valjaat juoksulenkille ja hyvin kulki. Alpi käyttäytyi paremmin kuin pannassa juostessa eli tänään juoksi siis huomattavasti paremmin tuossa vieressä eikä yrittänyt koko ajan vetää eteenpäin. Varmasti siis tästä eteenpäin käytetään valjaita juoksulenkeillä ja sitten joskus sitä juoksuvyötä myös, kunhan se ensin tulee.

Tänään illalla oli tarkoitus mennä Alpin koirakaverin kanssa koirapuistoon, mutta koska se peruuntui, päätimme lähteä ex tempore -reissulle mökille. Miulla olikin taas pullat vol. 4/8 tehtynä, joten oli sitten viemisiä mukana. Alpi juoksenteli innoissaan vapaana ja nautti "rapsuttelukoneessa" olemisesta. Mie sain mökiltä oman maan satoa; perunoita ja kukkia sekä metsän satoa; mustikoita ja kantarelleja.

Lenkkeilyä kävellen ja juosten

Meillä oli tiistaina Alpin kanssa varsin vauhdikas juoksulenkki. Huh, kyllä mamin juoksukunto oli kovilla kun Alpilla riitti vauhtia. Tulisipa se juoksuvyö äkkiä...

Eilen kävimme loistavassa seurassa ulkoilemassa pari tuntia Utranharjulla. Se oli kyllä hieno paikka ja miulle aivan uutta seutua. Yksin olisin saattanut eksyäkin. Alpi nautti vapaana juoksentelusta ja kaivoi innoissaan pehmeää hiekkaa.

Tänään kävimme ulkoilemassa Sisun ja Riitan kanssa Lykyllä. Autolla sinne ajaessa satoi kaatamalla, mutta Lykyllä paistoi taas aurinko. Koirat nauttivat toistensa seurasta ja Alpi pinkoi taas sydämensä kyllyydestä.

Äsken löysin puhelimesta muutaman kuvan viime lauantain taippareista. Siellä odotellessa jälkiosuuden alkua, Alpi poseerasi uudet valjaat päällä jälkiliinassa kiinni. 

 

Takaisin maahan

Maanpinnan yläpuolella leijumisesta on taas palattu arkeen. Alpi oli tosi väsynyt sunnuntaina ja niinpä meidän lenkkeilyt olivat lähinnä korttelin kiertämistä tässä lähellä. Kävin palauttamassa laina-auton ja hakemassa Rouskun takaisin. Toivottavasti ei jätä minuu lähiaikoina taas tielle. Ehkä Suonenjoen näyttelyreissu on syytä tehdä vähän luotettavammalla autolla.

Miun päässä on pyörinyt miljoona ajatusta Alpin kanssa harrastamisesta. Olen yrittänyt rauhoittua, mutta melkoisen vaikeaa se on. Alpi on vielä niin nuori, että pitää yrittää vähän rauhoittua. Meillä on vielä pitkä yhteinen taival edessä ja mahdollisuuksia moneen asiaan.

Työviikko on aloitettu vähän erilaisissa merkeissä kuin edellisinä vuosina. Olemme käyneet marjametsässä jo useamman kerran. Rahat ovat tiukalla, joten luonnosta on haalittava mahdollisimman paljon hyödynnettävää. Kaupassa kun marjat ovat kovin kalliita. Yllättävää kyllä, marjametsään on menty positiivisella mielellä ja kaikki ovat saaneet kerättyä marjoja jonkun verran. Kyllä sitä "saalista" tulee kun kerralla metsässä on kuitenkin parikymmentä ihmistä ja mie kerään myös. Tuleehan siinä samalla raitista ilmaa ja liikuntaakin, eli ei huono asia ollenkaan.

Jes, ulkona on taas kuivaa ja lämmintä eilisen rankkasateen jälkeen. Myö lähdetäänkin Alpin kanssa nyt juoksemaan! :)

 

Spanielien taipumuskokeen arvostelu

Wild Fellow's Sibelius eli Alpi sai seuraavanlaisen arvostelun 9kk:n iässä hyväksytysti suorittamassaan Spanielien taipumuskokeessa Mikkelissä 17.8.2013. Tuomarina toimi Veli Nurminen. 

Sosiaalinen käyttäytyminen
Iloinen nuori uros. Tutustuu urosmaisesti koiriin ja ystävällisesti ihmisiin. 
Hyväksytty

Haku ja laukaus
Sopivanlaajuista vauhdikasta hakua. Innokas nuori koira. Käyttää maa- ja ilmavainua. Tottelee hyvin. On ohjattavissa, laukauksesta hypähtää.
Hyväksytty

Jäljestys
Sivu varmistuksia tehden, sopivan vauhtista jäljestystä. Kulma hyvin. Kaato kiinnostaa.
Hyväksytty

Vesityö
Useita käskyjä, mutta tuo pukin rantaan.
Hyväksytty

Tottelevaisuus
Hyvä tottelevaisuus.
Hyväksytty

Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Hyvä nuori uros, kaikki osa-alueet toimii, rannassa vähän takkuilee. Muuten hyvä.
Hyväksytty

Kokonaisarvostelu
Hyväksytty

Yhteisesti kaikille koirien ohjaajille tuomari sanoi, että lukekaa koirianne ja seuratkaa niiden toimintaa. Se onkin hyvä ohje.

Miulla on paljon opittavaa, onhan Alpi miun ensimmäinen koira. Toki myös Alpilla on paljon opittavaa. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Tuolla taippareissakin mie kysyin aina tuomarilta tarkasti, mitä mie oikein saan tehdä, että miun toiminnan takia Alpin suoritus ei mene pilalle. Vesityötä meidän pitää treenata, koska se oli selkeästi heikoin osuus ja jos tulevaisuudessa aikoisi vaikka metsästyskokeisiin mennä. Ei tässä tiedä vielä, mihin oikein innostuu Alpin kanssa.

Alpi suoritti Spanielien taipumuskokeen hyväksytysti 9kk:n iässä!

Tässä treenaillaan ensimmäisen ja viimeisen kerran ennen taippareita riistapukin kanssa.

Tänä aamuna mie mietin, että oonkohan ihan terve kun heräsin klo 03.15 ja klo 04.00 olin jo ajamassa kohti Mikkeliä Spanielien taipumuskokeeseen Alpin kanssa. Hieman ennen aamuseitsemää olimme perillä ja ennen koetta mie kerkesin jumittua ulkovessaan lukon taakse kun se menikin omia aikojaan kiinni ulkopuolelta. Jännitystä siis riitti siinäkin, että mie pääsin ulos sieltä huussista. Huh, kaikenlaista sitä kerkeää miulle aina tapahtua. En muuten ollut ainoa tämän päivän aikana, joka sinne jumittui...

Alpi täytti tänään 9kk ja osallistumisoikeuden Spanielien taipumuskokeeseen koira saa sinä päivänä kun täyttää 9kk. (Alpi syntyi 17.11.2012) Alpi oli siis aivan minimi-ikäinen, mutta nuori ikä ei menoa haitannut, vaan Alpi suoritti eri osa-alueet varmoin ottein. Treenasimme taippareita varten vain riistapukin hakemista pari kertaa, toki olemme liikkuneet paljon metsässä sekä kahdestaan että muidenkin koirien ja ihmisten kanssa. Aktiivinen metsässä liikkuminen auttoi haku-osuudessa. Kania Alpi ei ollut edes haistellut koskaan ennen tämän päivän aamua, mutta niin vain laahausjälki meni kuin vanhalta tekijältä.   

Sää suosi kokeen ajan, oli puolipilvistä. Sitten kun oli jo arvostelun odottamisen aika, alkoi sataa vettä ja koko kotimatkan satoi ja sataa edelleenkin. Alpi söi kotona suuren annoksen ruokaa ja sitten yritin ottaa Alpista kuvaa ruusukkeen kanssa. Ainoastaan yksi kuva onnistui jotenkuten, koska Alpi oli niin väsynyt ja hänen mielestä hänen saamaansa ruusuketta olisi pitänyt saada maistella ja vähän kantaa hampaissa ympäri asuntoa. Noh, tyydyin lopettamaan valokuvaamisen ja sitten Alpi kävikin heti unille. Meillä molemmilla oli pitkä ja rankka päivä.

Mami on kyllä ylpeä pienestä koirapojastaan. Huippua! Alpi on taitava poika. :) Mami taitaa olla myös ihan hurahtanut tähän koiraharrastukseen ja elämäntapaan. Ei tätä voi oikein sanoin edes kuvailla, tämä täytyy kokea itse. Mitähän sitten seuraavaksi?!?! Ainakin Suonenjoen näyttely kahden viikon päästä, syksyllä ja talvella Noutajakoirayhdistyksen peruskoulutusryhmä kerran viikossa ja sitten keväällä mejäilyä.

Spanielien taipumuskoe hyväksytysti suoritettuna.

Riistapukki ja Alpi

Niin se vain 10 viikon kesälomakin päättyi ja tänään oli paluu arkeen. Alpi joutui heti olemaan 10 tuntia yksin kotona, mutta se oli mennyt hyvin. Vastassa oli hieman uninen, mutta iloinen koira. Lähdimme heti mökille treenaamaan taippareihin. Tiesin, että jos olisin hetkeksikään istahtanut kotiin, en olisi jaksanut enää lähteä. On se lomalta paluu vaan rankkaa.

Otin siis riistapukin mukaan mökille. Kaivaessani esille sitä pussista Alpi meinasi seota siihen paikkaan kun se tuoksui Alpista niin ihanalle. Sitten heitto ja riistapukki kellui järvessä. Hetken miettimisen jälkeen (ja miun piti toki kannustaa) Alpi lähti määrätietoisesti uimaan ja haki riistapukin. En osaa arvioida matkaa, mutta olisiko ollut jotain 10m. Teimme muutaman harjoituksen ja sitten Alpi sai juoksennella pihalla vapaana. Alpi otti riistapukin vedestä hienosti suuhunsa, halusinkin lähinnä sitä testata tänään. Järvivesi oli onneksi puhdasta, joten tänään ei tarvitse pestä koiraa. Alpille tuli hyvää liikuntaa uidessa ja taas ruuan päälle maistuu uni.

Alpi järjesti vähän pesuhommia

Hyvä Elina, kannatti viedä Alpi koirapuistoon! Siellä oli kuoppa, jossa Alpi kävi vähän kaivamassa ja lopputuloksen voitte nähdä kuvista. Kotiin tullessa oli pakko laittaa Alpi kiinni pihalle ja käydä hakemassa kamera sisältä, että sain ikuistettua likaisen koiran. Itse olin jo siinä vaiheessa yltä päältä ravassa, joten sama se.

Alpi vissiin ajatteli, että riittää tuo hienona oleminen kun näyttelyitä varten puunattiin turkkia kunnolla. Sain itsekin osani tuosta liasta ja kaikki vaatteet menivät pesuun. Lisäksi kylppäri sai rapa- ja hiekkakuorrutteen, joten sitäkin piti pestä siinä samalla kun sain pestyä Alpin. Onneksi miun kylppäriin pääsee suoraan eteisestä. Kiva olisi ollut viedä haisevaa ja likaista koiraa läpi asunnon. Kyllä Alpi oli tyytyväisen näköinen riehuttuaan rapavedessä. Tosin taisi se pesukin olla sitten ihanaa kun kuivasin päätä niin Alpi oikein työnsi päänsä miun syliin ja sulki silmänsä.

 

 

 

 

Noutotreeniä ja Sisun kanssa leikkiä

Kahden näyttelypäivän jälkeen Alpi pääsi juoksemaan vapaana Sisu-koiran kanssa. Tuli sitten lampi vastaan ja päätin heittää Alpille kepin veteen. Siitä tulikin aivan loistava noutotreeni. Hetken miettimisen jälkeen Alpi hyppäsi veteen ja lähti uimaan määrätietoisesti kohti keppiä, jonka toi miulle vähän pidemmän uintilenkin kautta. Alpi ei ole koskaan aiemmin joutunut hyppäämään veteen, mutta ei säikähtänyt uutta tilannetta, vaan lähti uimaan innokkaasti.
 
Vaikka autojen kanssa oli epäonnea, oli viikonloppu loistava: 
- Opin uusia asioita koiramaailmasta, joka on imaissut minut sisäänsä tiukasti. Taidan olla vähän hurahtavaa sorttia, mutta ei kai se väärin ole. Tätä mie just odotin ja toivoinkin kun mietin koiran hankkimista. Näyttelyura on aloitettu, nyt vielä taippareihin ja sitten mejäilemään ja ja ja...
- Alpi sai uusia kokemuksia ja sopeutui uusiin tilanteisiin hienosti. Tänään näyttelyalueella Alpi rentoutui niin, että jopa nukkui näyttelyhäkissään.
- Oma näyttelyjännitykseni unohtui kun pääsin kehään koiran kanssa, ihan niin kuin luisteluaikoinakin kun musiikki alkoi soida ja pääsi vauhtiin.
- Tutustuin uusiin ihmisiin.
- Sade ei haitannut pahasti.

Seuraavat kuvat ovat Riitan ottamia, kiitos taas kuvaamisesta. 

Tuolla se kiinnostava keppi on!

Sisukin tulee katsomaan, että mistä se Alpi on oikein kiinnostunut.

Hae, Alpi!

Mutkan kautta mamin luo.

Vau, hieno koira! Ja taas on Sisu touhuissa mukana.

Mutaista koiraa.

Kuvapäivitys

Puhelimesta löytyi kuvia parilta viime viikolta.

Mökkeilyä 29.7.2013

Mökkeilyä

Match Show 4.8. (@Riitta)

 

Alpi tarkkailee lasten leikkejä Helsingin reissulla.

Joensuu kv näyttely 10.8.2013

Alpi sai KP:n

Näyttelypäivä numero 2 näyttäytyi sateisena ja harmaana, mutta kehien ajan selvittiin onneksi kuivana. Sade alkoi vasta kun ruvettiin tekemään lähtöä kotiin päin.

Tuomarina tämän päivän näyttelyssä oli György Tesics Unkarista. Alpi sai KP:n eli kunniapalkinnon ja oli PEN 2. Arvostelu oli seuraavanlainen: "A middle tall, middle strong & powerful with scissor bite. Excellent head, long neck, correct topline. Correct front & good hind legs angulation. Free easy movement. Typical character, very promising."  

Kyllä mami on ylpeä Alpin suoriutumisesta niin eilen kuin tänäänkin. Mie en osannut odottaa mitään, joten kaikki oli vain plussaa. Seuraava näyttely onkin jo kolmen viikon päästä ja silloin pääsemme jo viralliseen luokkaan. 

Väsymystä ilmassa

Alpi ei ole varmaan koskaan ollut niin väsynyt kuin hän nyt on. Sadetakki niskassa käytiin ulkona vaan pissillä ja sitten takaisin unille. Alpi ei nosta edes päätä seuratakseen miun touhuja vaan seuraa vain silmillä. Eilinen taisi olla pikkukoiralle rankka päivä ja tänään on vielä luvassa jatkoa. Emme siis tänäänkään lähteneet juoksemaan, koska vettä sataa. Huominenkin menee varmasti unilla ja se onkin hyvä asia, koska miun pitää hoidella autojuttuja.

Näyttelydebyytti

Alpi ja minä teimme tänään ensiesiintymisemme näyttelykehässä pentuluokassa Joensuussa. Menimme paikalle ajoissa ja Alpi saikin päästellä suurimmat höyryt ja oli jopa aavistuksen väsynyt kun oli vihdoin meidän vuoro astella kehään, ensimmäisenä walesinspringerspanielina.

Tuomarina oli Tarja Hovila ja hän arvioi Alpia seuraavasti: "Erittäin hyvän tyyppinen pentu, jo täydessä koossa. Tässä vaiheessa turhan kevytrunkoinen. Hyvät mittasuhteet. Jalo, hyvän mallinen pää. Hyvä ilme ja kaula. Niukasti kulmautunut edestä. Hyvät takakulmaukset. Riittävä luusto. Voisi liikkua vapaammin. Erinomainen turkinlaatu. Iloinen luonne."

Miun mielestä meni siis paremmin kuin odotin. Alpi käyttäytyi yllättävän hyvin, suostui jopa seisomaan. Tästä on hyvä jatkaa huomiselle ja sitten eteenpäin seuraaviin näyttelyihin, joihin taidankin kohta ilmoittautua. Tästä se näyttelyura urkenee, näin aloittelijalla on vielä innostusta ja asiassa uutuudenviehätystä.

Noh, sitten näyttelypaikalta poislähtiessä kuljettiin siinä porukassa. Alpi haistoi ihanaisen nartun juoksua ja kohta tunsin jalallani lämpöä...eli Alpin pissit. Ah, siinä oli mamin jalka pississä kun Alpi päätti nostaa koipeaan. Eikä tässä vielä kaikki, autokin päätti olla lähtemättä käyntiin parkkipaikalta. Kärripojat hinasivat auton pois ja miun piti keksiä muu kyyti poistua näyttelypaikalta. Päivä on ollut siis kerrassaan tapahtumarikas. Alpi on väsynyt ja niin on mamikin.

Jännitystä

Piti tulla vielä päivittämään aamun tunnelmia. Heräsin klo5.00, jee. Viime yö meni katkonaisilla unilla ja lievällä panikoinnilla. Miulla on ihan samanlainen pieni jännitys kuin aina ennen luistelukisoja. Tämä on niin tuttu tunne. Pyöriskelin tunnin vielä sängyssä ja klo6 lähdettiin Alpin kanssa pikaiselle aamukävelylle. Kadut ovat märkiä, sen totesin heti ja niin juoksulenkki jäi tekemättä. Alpin jalat ja maha kastuivat nimittäin jo kävellessä. Mietin, että jos lähdemme hiekkateille juoksemaan, Alpi pitää pestä uudestaan ja aikaa kuivamiseen ei oikein taida olla. Fööniä en edelleenkään voi käyttää.

Pissikävelyn jälkeen molemmat saivat ruokaa, niin minä kuin Alpi. Oli ihanan rauhallista lukea lehteä ja juoda kahvia Helsingin reissun hektisyyden ja hulinan jälkeen. Alpin ruokahalu on taas normaali ja annoin sille jopa reilumman annoksen, joka meni mahaan lähes kokonaan. 

Alpi ei aavista tämän päivän koitoksia, koska makaa tuossa vieressä täydessä unessa jalat viuhtoen. Alpin turkki on ihanan silkkinen, kiitos eilisen perusteellisen pesun ja mantteli päällä oleilun. Toivon niin kovasti, että tänään ei tarvita sadetakkia. Ilma on vaan sangen synkkä. Illalla on varmasti edessä taas pesuhommat. Melkein tekisi kyllä mieli lähteä ulkoiluttamaan Alpia illalla vapaana, mutta saa nähdä mihin tämä päivä nyt johtaa. Ehkä on parempi mennä fiiliksen mukaan eikä suunnitella sen tarkemmin.

Näyttelyjännitystä

Pesun jälkeen väsyttää

Mamilla pukkaa pientä näyttelyjännitystä pintaan. Viime yö meni jo vähän huonoilla unilla ja luultavasti seuraava vielä huonommilla. Alpi nukkui tänään lähes koko päivän reissuväsymystä pois. Illalla kävimme Sisu-koiran ja Riitan kanssa ulkoilemassa Lykynlammella. Alpi oli ulkoilun jälkeen taas mudasta musta. Likainen koira ei haitannut, koska tarkoitus oli pestä Alpi joka tapauksessa näyttelyä varten.

Kotona suoritin siis pesun ensin shampoolla ja sitten käytin vielä hoitoainetta. Sitten mantteli niskaan ja odottelemaan turkin kuivumista. Alpi sai märkäkoirasätkyn kunnes nukahti makkarin nurkkaan. Kohta edessä on turkin harjaaminen. Kynnet mie leikkasin jo pari päivää sitten ja leikkasin samalla muutaman karvan tassuistakin. 

Tänään kävin ostamassa varuilta Alpille sadetakin, jos huomenna tai sunnuntaina sattuisi satamaan. Toivon kyllä, että ei sada! Huomenna on siis jännä päivä. Aamun juoksulenkki ei onnistu, jos sataa ja sitten Alpilla on taas liikaa energiaa... Vielä riittää siis pähkäilyä huomisen suhteen ja varasuunnitelman keksimistä ja mitkä vaatteet mie laitan. Joka tapauksessa meidän pitää mennä näyttelyalueelle ajoissa. Voi voi, vielä on paljon tekemistä ja muistettavaa. Tulkaahan katsomaan meidän kohellusta, siinä voi olla nimittäin viihdearvoa. ;)

Kotona ollaan!

Helsingin reissu oli mukava, tapahtumarikas ja vauhdikas, niin kuin arvelinkin ennen lähtöä. Alpilla riitti seurattaavaa parhaimmillaan neljän lapsen touhuissa ja unet jäivät vähiin. Vähän väliä piti kipaista portaat edes takaisin ja käydä tarkistamassa alakerta. Alpille ei oikein ruokakaan maistunut reissussa. Tosin kävi Alpi "imuroimassa" pöydän alle tippuneita ruokia sitten senkin edestä. Eilen illalla kun tulimme kotiin, olikin ruokailun suhteen ihan eri ääni kellossa. Koko kupillinen meni vauhdilla Alpin mahaan. Alpille kotiin tuleminen taisi olla helpotus. Ah, mikä rauha ja hiljaisuus, tuumii Alpi.

Tosiaan, kahtena päivänä jätin ensin Alpin yksin leikkipuistossa käynnin ajaksi. Jätin Alpin lastenhuoneeseen, jossa mie nukuin. Ensimmäinen päivä menikin hyvin. Toisena sitten odotti "iloinen" yllätys kun Alpi oli hieman maistellut sitä patjaa, jolla mie nukuin. Kaikki muut tavarat olivat koskemattomia. Seuraavina kahtena päivänä Alpi pääsi sitten mukaan. Kyllä sain kokea kahden käden riittämättömyyden kun paimensin kolmea lasta, työnsin rattaita ja pidin kiinni Alpin hihnasta. Ei tosiaan käy kateeksi perheitä, joissa on lapsia ja koiria. Siinä on kädet täynnä eikä riitäkään. 

Kuvia reissusta ei ole. Siihen ei sentään riittänyt minunkaan aika. Kerkesin mie tehdä kuitenkin monta asiaa tavallisten leikkien, ulkoilujen ja ruuanlaiton lisäksi: kävin juoksemassa Hannan ja Alpin kanssa sekä Alpin kanssa kahdestaan, kävin Mimosan kanssa shoppailemassa ja syömässä keskustassa, leivoin pullia Miihkalin ja Miskan kanssa sekä hain Miskan fudistreeneistä. Tulipa kaiveltua pyyhekin vessanpöntöstä. Huh, on se vaan melkoista, mutta mie selvisin. Kyllä koira tuo vaan omat haasteensa ja lisänsä tähän juttuun. Aiemmin olen siis useinkin hoitanut siskoni lapsia, mutta nyt lisänä oli Alpi-koira. Vauhtia siis riitti, mutta en mie tästä pelästynyt. Mielelläni meen uudestaankin.

Ollaan siis kotona ja edessä olisi koiranäyttelyviikonloppu. Sadetta riittää, joten pitää kohta lähteä ostamaan Alpille sadepukua. Toivottavasti löytyy sopivan kokoinen ja väriltään hyvä. Nyt kun tässä kirjoitan, että en pidä sinisestä väristä, niin kuitenkin koko kaupungista ei löydy muuta sopivaa kuin sininen. Ehkä tähänkin olisi voinut varautua jo aiemmin... Ja ennen kaikkea toivon myös, että Alpi suostuu pitämään sadepukua. Näyttelyhäkki on jo Alpin mielestä hyvä paikka. Eilen illalla raskaan reissun jälkeen Alpi menikin sinne unille.

Kohellusta

Tänään kävimme tosiaan korkkaamassa ensimmäisen match show:n. Siitä ei jäänyt paljoa jälkipolville muisteltavaa. Alpi oli (miten tämän nyt taas kauniisti muotoilisi) energisen vauhko. Juostessa vauhkoili, seistessä vauhkoili. Juuri kun seisoi hyvin, ei tuomari katsonut ja sitten kun katsoi, päätti ruveta kieppumaan ympäri. Meinaa ehkä hieman vaan jännittää ensi viikon koitos. Noh, tänään emme käyneet aamujuoksulenkkiä, mutta ensi la ja su käymme sataprosenttisen varmasti. Sitten menemme näyttelyalueelle ajoissa ja treenailemme juoksemista hieman sielläkin, että tulee tuntumaa. Ei tuo uusi näyttelyhihna tunnu kovin tukevalta sekään, odotan innolla senkin poikkinapsahdusta ensi viikonloppuna. Kääk, jos niin käy.

Anita ja Riitta ottivat kuvia miun ja Alpin kohelluksista. Anitalta Elina-keltanokka sai myös hyviä vinkkejä ja toinen kehäesiintyminen meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen. Katsotaan, jos saisin niitä kuvia jossain taiheessa tännekin. Nyt me olemme lapsenvahtihommissa Helsingissä. Matka meni hyvin, Alpi on kyllä hyvää ja helppoa matkaseuraa; välillä nukkuu ja välillä tarkkailee maisemia takaikkunasta. Mentiin yhden pysähdyksen taktiikalla ja Alpi jaksoi hienosti. Äsken illalla kävimme miun Hanna-siskon ja Alpin kanssa vielä juoksulenkillä. 

Alpi vähän ihmetteli tämän päivän kulkua. Ensin aamu-ulkoilu kävellen n.45min, sitten match show paahtavassa helteessä, sitten monta tuntia automatkailua (onneksi oli ilmastoitu auto) ja vasta illan jo pimetessä juoksulenkki. Alpi juoksi mainiosti vierailla seuduilla, eipähän tiennyt missä vaiheessa mennään "kotiin" päin. Nyt Alpi on jo unilla ja maminkin on aika mennä.

Imurisiedätystä

Alpi on saanut itsensä kiihtyneeseen tilaan aina kun olen ottanut imurin esille ja alkanut imuroida. Viime aikoina olen imuroinut usein, lähes päivittäin, ja tämä siedätyshoito on ilmeisesti alkanut tehota. Nimittäin tänään Alpi rupesi nukkumaan olohuoneessa, jossa mie imuroin epätoivon vimmalla sohvaa ja rahia. Siis ihme on tapahtunut. Miun piti ihan pari kertaa vilkaista Alpia, että näenkö oikein ja kyllä mie näin. Alpi makasi rauhallisesti ja silmät olivat välillä kiinni. Kyllä mami tuli hyvälle tuulelle. 

Äsken mie pesin Alpin shampoolla ja hoitoaineella ja virittelin manttelin sen päälle. Aluksi Alpi yritti taas kiskoa manttelia pois päältään, mutta sylihellittelyn ja -silittelyn jälkeen Alpi rauhoittui. Lisäksi annoin sille sen lempikierrenahkatikun ja mantteli on saanut olla rauhassa.  Meillä on tässä menossa siis testi sen suhteen, miltä turkki näyttää pesun ja "manttelikäsittelyn" jälkeen.

Alpi on muutaman kerran mennyt nyt vapaaehtoisesti makoilemaan ja nukkumaan näyttelyhäkkiinsä ja selvästi tuntee olonsa kotoisaksi siellä. Sen verkkoseinän takaa onkin mukava tarkkailla mamin touhuja keittiössä.

Pikainen mökkireissu ja vadelmia

Miulla oli eilen vähän kipeä olo ja niin jätin tämän aamun juoksulenkin välistä. Lähdimme viemään Iskä-koiranhoitajaa mökille, että saan heidän ilmastoidun autonsa lainaan Helsingin reissulle. Kävimme kiertämässä kuitenkin kävellen Mertalammen ja sitten mie keräsin vadelmia. Alpi söi vadelmia ja möyhensi biojätekuoppaa siinä samalla. Tuo kaivuhomma tuntuu kiinnostavan Alpia ja toki piti käydä kahlailemassa vedessäkin. Rantahiekassakin on Alpin mielestä kiva kaivaa.

Tämä vesi on vaan niin ihanaa!

 

 

 

Välillä osaan myös seisoa rauhallisesti.

Täysillä mennään.

Ihana metsä.

Lepohetki.

 

Mami, täältä tullaan!

 

Etsi welssi.

Alpi on vähän väsynyt.

Pirteä perjantai

Aamu alkoi juoksulenkillä ja pullien leipomisella vol.3/8 Eivätkö ne koskaan lopu... Sitten keksin laittaa viestiä Tiinalle, että käydäänkö koirien kanssa koirapuistossa. Käytiin Hasaniemen koirapuistossa ja koirilla oli kivaa. Siellä sattui olemaan samanikäinen labbiksen pentu kuin Alpi. Milla jäi vähän paitsioon kun Alpi innostui leikkimään samanikäisen ja -kokoisen labbiksen kanssa.

Kävin sitten kertomassa eilisen kohelluksen näyttelyhihnan kanssa ja he hyvittivät miulle sen hinnan, kun sehän tosiaan kesti käyttää jopa puoli tuntia, jos sitäkään. Ostin uuden, tällä kertaa toivottavasti vahvemman. Alpilla pitää olla järeät varusteet, millään pikkukoirien ohuilla hihnoilla ei pärjätä. Toisaalta ei saa kuitenkaan olla liian järeät. Toivottelivat siellä liikkeessä miulle näyttelytsemppejä. (Eivät ehkä olleet ihan vakuuttuneita siitä, että saan esitettyä kunnialla tuon ylienergisen hössöttäjän.) :D Alpi oli näet mukana sovittamassa uutta hihnaa.

Mie olen aloitellut tässä pikkuhiljaa töiden tekemistä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja tosiaan kun miulla on talven aikana töiden lisäksi opintoja, niin nyt on hyvä suunnitella työnsä hyvin. Ahdistus iskee kyllä päälle kun tajuaa, että lomaa on tosiaan jäljellä enää reilu viikko. Sinne ne 9 viikkoa jo menivät.

Ensi viikko onkin kiireinen kun myö lähdetään Alpin kanssa sinne Helsinkiin lapsenvahtihommiin. Siinä ei varmasti kerkeä töitä tehdä ja sitten viikonloppu meneekin näyttelyhommissa. Tänään mie kävin ostamassa myös kangasta, millä paikata eilen revenneet housut. Noh, se on huomisen hommia sitten.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Ei tosiaan puutu vauhtia ja vaarallisia ja yllättäviä tilanteita kun ollaan Alpin kanssa koheltamassa ja höseltämässä. 

Joo, oltiin siis näyttelykoulutuksessa ja tapahtui seuraavaa: Näyttelyhihna oli ensimmäistä kertaa käytössä ja sehän päätti sitten katketa. No tarrasin Alpin kaulasta kiinni ja roikutin sitä hienosti kaulasta ja kannoin sen miun kassin luo, missä oli tavallinen hihna. No, siinä Alpia kantaessa repesivät miun housut. :D Oli naurussa pitelemistä kun sain Alpin taas rivistöön normipannan ja -hihnan kanssa. Naurattaa vieläkin kun muistelen tilannetta.

Miullehan sanottiin siis ostaessani tuota hihnaa, että kyllä se kestää. Ei vaan kestänyt yli-innokkaalla welssillä. Huomenna sitten valittamaan asiasta ja ostamaan uutta. Aion kyllä valittaa ystävällismielisesti eikä tuo onneksi kallis ollut, reilu 10e. Onneksi tuo myös tapahtui jo nyt eikä sitten näyttelyissä. Taitaa olla ketjupannan ostaminen edessä tällä kertaa. Sen luulisi kestävän katkeamatta.