Kesäloma

Joen kaupunkiin on tullut kesä ja niin myös mie aloitin eilen kesälomani. Edessä olisi kymmenen viikkoa joutenoloa. Tai no ei tämä kyllä tule olemaan pelkkää löhöilyä, koska miulla on jo monenlaisia suunnitelmia kesälle. Alpi the terassikoira pääsi perjantaina kesän ensimmäiselle terassivierailulle ja hyvin se sujui kerätettä huomiota ja söpö-kommentteja ja tarkkaillessa ympäristöä.

Huomenna mie suuntaan lomareissulle Barcelonaan, Espanjaan ja Alpi menee hoitoon miun vanhempien luo. Meille tuleekin tähän mennessä pisin erossaolo ja ikävä tulee varmasti. Onneksi Alpi saa hyvää hoitoa ja paljon lenkkeilyä ja rapsutuksia.

Laitoin tuossa viikko sitten Alpin selkään tämän kesän ensimmäisen punkkiaineen. Olen tykännyt Bayvanticista ja todennut sen varsin tehokkaaksi. Vaikka ei Alpi taida kyllä oikein vetää muutenkaan punkkeja puoleensa. Ennen tuon aineen laittoa taisin irrottaa yhteensä kolme punkkia ja nekin kaikki eri päivinä eri lenkkien jälkeen.

Nyt tulevan ulkomaanreissun lisäksi miulla on suunnitelmissa mennä Helsinkiin lapsenvahtireissulle, rokkailla Ilosaarirockissa, mökkeillä, lukea, tehdä vähän ompeluhommia, ehkä remontoida asuntoa maalaamalla pari seinää, leipoa, lenkkeillä, rullaluistella, löhötä ja osallistua mejä-kokeisiin. Ja ennen kaikkea, miulla on paljon aikaa Alpi-höpsylille. Toivon lisäksi, että kerettäisiin nähdä paljon koirakavereita.

Mejä-kokeessa Ilomantsin Hiiskoskella

Vietettiin Alpin kanssa jo toinen viikonloppu putkeen mejä-kokeissa. Tällä kertaa suunnattiin Uimaharjun Koiraklubin järjestämään kokeeseen Ilomantsin Hiiskoskelle. Matkaa kotoa sinne tuli n. 75 km, joten se oli ihan kohtuullinen matka ajaa edes takaisin kaksi kertaa.

Tuomarina oli Minna Vornanen ja tuloksena AVO2, 35 pistettä. Pisteet olivat aavistuksen huonommat kuin viime viikon kokeessa, mutta viikonloppu kokonaisuudessa oli mukava. Opin paljon uutta ja tutustuin myös uusiin ihmisiin. Säät vaihtelivat myrskyisästä tuulesta auringonpaisteeseen ja siitä taas vesisateeseen ja raekuuroon. Metsästä selvisin kyllä kuivana ja maastot olivat helpommat verrattuna viime viikon kokeeseen. Ja mikä parasta, mie osasin oikeasti suunnistaa ensimmäisen kerran. Sain olla myös mukana tekemässä voittaja-luokan jälkeä, mikä sekin oli mielenkiintoista ja uutta. 

Kokeessa Alpi päätti tehdä tarzan-loikan kaksi metriä korkean kallion päälle. Miulla oli fiilis, et tuonne en pääse, et jos se jatkaa eteenpäin niin on varmaan pakko keskeyttää koe. Noh, tulihan se sieltä takaisin samaa reittiä, mitä menikin ja hurjalta näytti. Huh! Täytyy kyllä myöntää, että olen hieman pettynyt kun se viime viikonlopun Nilsiän koe meni paljon paremmin kuin nyt, niin tottakai odotin hieman parempaa suoritusta. Noh, tässä ollaan vielä noviiseja molemmat, mie ja Alpi, että sinänsä tämä on kyllä hyvä suoritus. Nyt vaan treeniä ja kokemusta lisää, niin jospa ne ykköstuloksetkin tulisivat sieltä sitten.

Alpi sai kokeesta seuraavanlaisen arvion:
Hyvä ohjattu lähtö, jonka jälkeen alkaa sopivavauhtinen jäljestys. Ensimmäisellä osuusella useampia lenkkejä jäljen sivussa. Ensimmäinen makaus merkataan pysähtyen ja kulma pienellä lenkillä rengastaen toiselle osuudelle. Toisen osuuden alussa ajetaan pätkä jäljen sivussa. Sitten tehdään tarzanmainen loikka parin metrin korkeuteen, josta onneksi koira tulee itse takaisin. Seuraavaksi metsän hajut vievät koiran aina hukkaan saakka. Osoitetaan uusi alku. Pari isompaa lenkkiä jäljen sivussa ennen toista kulmaa. Makaus osoitetaan pysähtyen ja kulma tarkasti. Kolmannen osuuden alussa yksi tarkistuslenkki. OSuuden puolivälin jälkeen kuljetaan jäljen sivussa hieman takaa kaartaen kaadolle. Kaato osoitetaan pysähtyen ja jääden sitä nuuhkimaan. Maavainua käyttäen koira ajaa jälkitarkasti, vaihtaessa ilmavainulle tarkkuus kärsii. Lisää reeniä niin hyvä tulee.

Eli yhteenvetona, kulmat ja makaukset Alpi osaa ja kaato kiinnostaa aina, mutta maavainuisuutta pitää treenata. Sainkin hyviä vinkkejä siihen ja kun mie parin viikon päästä kotiudun reissusta ja olen aloittanut loman, vedän treenijäljen Alpille. Pitääpä tutkia myös hieman koekalenteria.

 

 

Alpi mejä-kokeessa

Koiraharrastaja-aktiivin viikonloppu meni Nilsiässä Itä-Suomen Spanielikerhon mejä-kokeissa. Lauantaina oli jälkientekopäivä ja sain parikseni tosi ammattilaisen. Sain paljon hyviä vinkkejä ja jäljenteko sujui joutuisasti.

Myö ei tosiaan sitten lopulta oltu siellä metsästysmajalla yötä. Sain peruttua sen kun miun työkaveri lupasi majoittaa meidät Tuusniemellä. Sinne olisi ollut matkaa n. 60 km, kun kotiin oli 140 km. Alpi oli siis miulla lauantaina mukana autossa. Noh, jostain syystä Alpi veti autossa melkoiset kilarit, loukkaantui ja stressaantui, höpsyli parka. Alpi rouskutteli taas petiinsä reikiä ja söi miun kassista hihnan, kun oli saanut kiskottua sen häkin kaltereiden läpi. Alpi vain läähätti ja katsoin parhaimmaksi ajaa takaisin kotiin yöksi, niin Alpi pääsisi tuttuun paikkaan rauhoittumaan. Kotona se sitten joi hirmuisesti vettä ja päätti sitten pissiä sisälle ilman mitään varoitusta. Ihan hyvä siis, että tultiin kotiin. Yöunet maistuivat molemmille makoisasti.

Sunnuntaina herättiin aamulla klo 4.00 ja minuu meinas vähän naurattaa kun aamulenkillä vastaan tuli baarista kotiutuvaa kansaa. Miulla oli oikein virkeä ja reipas olo ja ajattelin olevani kyllä todella hurahtanut tähän koiraharrastukseen. En kyllä olisi uskonut, mitä kaikkea Alpi oikein tuo miun elämään. Klo 5.05 starttasin auton ja suuntasimme taas Nilsiää kohti. Minua jännitti, koska emme olleet kerenneet treenata kuin vaivaisen parin sadan metrin pituisen jäljen. Oli kuitenkin hyvä, että pääsimme heti ekana jäljelle, ettei Alpi kerennyt kuumua autossa liikaa.

Laukauksensietotesti meni hyvin. Alpi ei paljon säikähdä laukauksia. Tuomarina oli sama tuomari kuin meidän ensimmäisessä mejä-kokeessamme heinäkuussa 2014 Enon Sarvingissa. Yritin jarruttaa Alpia ja onnistuinkin siinä mielestäni hyvin. Koiran perässä riitti pysyttelemistä enkä paljon kerennyt seurata, missä kuljetaan. Useammankin kerran miulla kyllä oli fiilis, että nyt tulee hukka, mutta eipä tullutkaan. Makauksiakaan en kerennyt huomata, ilmeisesti ylitettiin ne sen verran vauhdikkaasti tai sitten mie pyrin samalla jonkun puskan läpi kun Alpi merkkasi makausta. Alpin ilmavainuisuus sotki myös minua ja vaikka luulin, että nyt tulee hukka, hän oli silti koko ajan jäljellä.

Tosiaan, Alpi nuuskutteli toisessa mejä-kokeessaan, erittäin vähäisellä treenauksella, tuloksen AVO2, 38 pistettä. Ykköstulos meni siihen, että Alpi erehtyi hirven jäljille. Tyytyväinen mie olen silti, niin omaan toimintaani oppaana kuin koiranohjaajana sekä tietysti Alpiin. On miulla vaan huippu koira! 

Tuomarina oli Piia Juntunen ja hän antoi kokeesta seuraavanlaisen arvion:
Innokas, ohjattu lähtö, josta alkaa pääosin ilmavainuinen, sopivavauhtinen jäljestys. Heti lähdön jälkeen koira harhautuu hirven jäljille, siitä hukka. Ensimmäinen osuus muutenkin hakevaa jäljestystä. Muut osuudet loivemmin kaarrellen jäljen molemmin puolin. Molemmat kulmaukset tarkasti, makaukset merkaten. Kaadon löytää ja sen osoittaa. Harjoittelulla ja kokemuksella parempiin tuloksiin.

Alpi mejäili Nilsiässä tuloksen AVO2, 38 pistettä ja sai hienon palkinnon.

Eikä tässä vielä kaikki. Ollaan menossa tälläkin viikolla mejä-kokeisiin, tällä kertaa Ilomantsiin.

Jäljestystä

Lähetin huhtikuun lopussa kolme ilmoittautumista mejä-kokeisiin ja yhdestä tärppäsi. Myö mennään Nilsiään kokeeseen viikon päästä. Siinä meinasi sitten tulla kiire kun mietin, että pitää yksi treenijälki keretä tehdä ja maalata pyykkipojat jäljentekoa varten. Olen itse tehnyt vasta yhden jäljen elämässäni, kun osallistuimme Sarvingin mejä-kokeeseen heinäkuussa 2014. Toivoin tähän tulevaan kokeeseen kokenutta paria, jonka kanssa yhdessä tehdään sitten kaksi jälkeä. 

Eilinen miulla meni opiskelujen merkeissä ja viimeisen kurssin seminaarissa istuessa Kuopiossa. Oli oikein antoisa päivä ja muistin taas kerran, miten paljon tykkään niin työstäni kuin opiskelusta. Illalla kävin vielä vetämässä Alpille harjoitusjäljen. Jäljestä tuli noin 200 metrin pituinen ja se sisälsi yhden 90 asteen kulman, jossa oli makuu. Tänään kävimme Alpin kanssa sitten menemässä tuon treenijäljen. Aluksi meno oli hieman haparoivaa ja Alpi käytti paljon ilmavainua. En tiedä, haistoiko jo kaadon siinä vaiheessa. Makuun Alpi merkkasi hienosti ja kaatona olevaa hirvensorkkaa Alpi nuoli. Sitten mie vielä maalasin iskän avustuksella oranssiksi ne 120 puista pyykkipoikaa piilomerkeiksi. Toivottavasti riittävät. Jos eivät, niin seuraavaan kokeeseen pitää maalata niitä lisää.

Aion olla Nilsiässä yötä yhdellä metsästysmajalla. Olisi kivaa, jos ei tarvitsisi mennä yksin, mutta potentiaalisille mukaan lähtijöille on muuta puuhaa. Lauantai on pitkä päivä jälkien tekoineen ja sunnuntaina pitää olla paikalla jo klo 7.00. Saan ainakin paremmat yöunet nukuttu siellä ja päivistä ei tule niin rankat kun ei tarvitse ajella edes takaisin.

Alpi kaadolla

Kesäkesäkesä tulee

Tänään oli ehkä kevään/alkavan kesän lämpimin päivä. Kävimme pitkällä lenkillä joen rannassa loistoseurassa. Alpi läähätti kuumissaan ja sai hörpätä matkalla Pielisjoesta vettä. Taisi tehdä koirapojalla mieli uimaankin, mutta vielä emme päästäneet. Aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti ja Joen kaupunki alkaa heräillä talviunestaan. Joen kaupunki oli niin kaunis, taas kerran. Tykkään kovasti lenkkeillä siltojen yli ja rannan vieressä. Meidän lähisilta menee nyt kiinni seitsemäksi kuukaudeksi ja on etsittävä korvaavia reittejä varsinkin autolla liikkumiseen. 

Mie pesin eilen Alpin oikein kunnolla, kuonosta hännänpäähän. Tällä kertaa en laimentanut shampoota ja käytin hoitoainettakin. Pisteeksi i:n päälle laitoin vielä Alpin päälle näyttelymanttelin. Kyllä oli Alpi-herra niin hienona kuin vain olla voi. Tänään saimmekin ihan kehuja siitä, miten valkoiset osat loistavat ja koko turkki kiilsi auringossa. Maha on tosin jo pissinen, mutta muuten Alpi tuoksuu ihanalta. Biogroomin shampoot ja hoitoaineet ovat kyllä hyviä. Nyt kun saisi Alpin vielä trimmattavaksi.

Mie tosiaan ilmoittauduin tuossa muutamaan mejä-kokeeseen. Saa nähdä, mahdutaanko mukaan ja onko edessä viikonloppuja metsässä rypien. Jos saadaan koepaikka, pitää tehdä Alpille kyllä myös harjoitusjälki ja ostaa uudet, vain mejäilyyn tarkoitetut, valjaat. Tuomarilta tuli näet viime kesänä kommenttia siitä, että mejä-valjaita ei kannata käyttää muualla, koska koira osaa yhdistää tietyt valjaat ja jutut tiettyyn harrastukseen. 

Ihanaa, että kohta on kesä. Ei tässä ole montaa viikkoa enää Barcelonan reissuunkaan. Alpia tulee kyllä varmasti ikävä sen reissun aikana.

Vappuilua

Tämä kevät on mennyt kyllä vauhdilla! Kuvamateriaalia viime viikoista ei ole, mutta paljon on kerennyt tapahtua. Ehkä keskityn tässä päivityksessä kuitenkin vain tämän viikon puuhasteluihin.

Keskiviikkona vedimme munkkiöverit miun vanhempien luona. Tein omenahillomunkkeja ja munkkirinkilöitä vuoren ja taisinpa itsekin syödä neljä munkkia! Itsetehdyt ja tuoreet munkit ovat kyllä vaan niin hyviä! Sää oli kammottava. Auton päälle satoi märkää lunta yli 10 cm ja miun piti käydä lumiharja takaisin kellarista, että sain puhdistettua auton. Alpikin oli vähän ihmeissään hyytävästä säästä.

Torstaina eli vappuaattona aamu oli edelleen märkä ja loskainen ja työpaikan vappujuoksut siirrettiin sisätiloihin. Laitoin pitkästä aikaa päälle opiskelijahaalarit niin kuin naamiaisasuksi. Iltapäivällä suuntasimme Alpin kanssa Miian ja Hero-koiran luo. Koirapoikien leikki vapaana metsässä sujui hyvin ja hihnakävelykin meni ihan mukavasti. Sisällä Alpi vauhkoontui eikä oikein osannut tehdä muuta kuin nylkyttää 8 kk:n ikäistä Hero-parkaa ja joutuikin sitten jäähylle autoon. Autossa Alpi näytti rauhalliselle ja ajattelinkin hänen viihtyvän lempipaikassaan sen ajan, että myö syödään ja saunotaan. No joku protesti siellä oli kuitenkin tapahtunut, koska Alpi oli päättänyt pureskella autohäkin pehmusteeseen reikiä ja kaivaa täytteitä ulos. Kyllä Alpi oli sitten tyytyväisen näköinen kun mie tulin autoon ja ajettiin kotiin.

Vappupäivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, joskin hieman tuulisena. Siivosin kotiani heti aamulla neljä tuntia. Tein todellisen suursiivouksen ja pesin pari mattoakin. Seinät ja ovetkin kävin läpi ja pyyhin niistä Alpin roiskeet. Kävin ostamassa pizzaa ja keskustassa olikin paljon porukkaa. Iltapäivällä pääsin jännän äärelle, koska sain olla mukana laittamassa purjevenettä purjehduskuntoon ja pääsin ensimmäistä kertaa myös purjehtimaan! Syötiin superhienoja eväitä (kuohuviiniä, simaa, kahta salaattia, paahtopaistia ym.) purjehduksen lomassa pysähtyen yhdelle laiturille. Tällaiselle maakravulle kuin mie, oli reissun alku hieman pelottava. Onneksi päällä oli pelastusliivit ja mukana hyvää matkaseuraa. Oli kyllä hieno kokemus näin ensikertalaiselle, toivottavasti seuraa jatkoa. Alpi oli sillä aikaa kotona kiltisti nukkumassa.

Eilen eli lauantaina lenkkeilin Alpin kanssa sateisessa ja kosteassa säässä ja väänsin viimeisen kurssin tehtäviä näihin opintoihini liittyen. Olo on aika stressaantunut, mutta vielä pitäisi jaksaa painaa täysillä muutama viikko. Kyllä työ tekijänsä palkitsee. Lauantai-ilta olikin sitten rentoa yhdessäoloa hyvässä porukassa. Illan teema oli munkit ja friteerattu ruoka. Kun kerta edessä oli munkkien paisto, niin samassa öljyssä saatiin tehtyä friteerattua jalapenoa, mozzarellaa ja banaania. Omnomnom. Lisäksi oli keksejä, juustoja ja viinirypäleitä ja toki hyvää juomaa. Voin sanoa, että oli kyllä hyvää! Lisäksi pelattiin scrabblea.

Tämä päivä on taas harmaa ja sateinen. Pitäisi jatkaa vielä siivoushommia ja pestä yksi matto. Töiden eteen pitäisi myös tehdä jotain ja opiskeluhommia myös. Alpi nukkuu, joten lenkillekin joutaa hieman myöhemmin.