Hyvää Joulua!

Alpi-tonttu ja Elina toivottavat kaikille ihanaa joulua!

Joulun odotusta

Tämä työsyksy on ollut melkoisen raskas ja odotankin joululomaa jo innolla. Vain kuusi arkiaamua erottaa miut joululomasta. Siinäkin on kuusi aamua liikaa. Onneksi joululomaa on ruhtinaalliset kaksi ja puoli viikkoa. Tämän blogin päivittäminenkin on jäänyt kaikessa kiireessä ja väsymyksessä taka-alalle. Jospa sitä nyt sitten aktivoituisi taas lisää. Eipä meille ole kummoisia tapahtunutkaan. Katselin tuossa ja ihmettelin, miten jaksoin olla Alpin ensimmäisenä vuonna niin ahkera kirjoittaja. Huhuhuh.

Olen yrittänyt käydä Alpin kanssa kerran pari viikossa metsälenkkeilemässä tai mökillä. Alpi hurjimus on käynyt vielä järvessäkin. Viimeksi tänään se ryntäili mökillä rantavedessä ees taas ja käveli mahaansa myöten järvessä. Joen kaupunki on lumeton ja pimeä. Tilanne ja sää ovat aivan toisia kuin miun edellisessä blogipäivityksessä.

Tänään kävin katselemassa joululahjoja. Joitain juttuja miulla on mielessä, mutta en ehkä koskaan ole ollut näin myöhässä lahjojen suhteen. Tänä vuonna suunnitelmissa on viettää joulu muualla kuin miun lapsuudenkodissa. Hurjaa! 

Huomenna pitäisi pistää pystyyn joulukorttipaja. Tänä vuonna ei taidakaan lähteä Alpin kuvia yhtään kenellekään, vaan tarkoitus olisi askarrella kortit itse. Saa nähdä, kerkeänkö vai ostanko hätäpäissäni valmiit. Tässä stressitilassa se voisi olla kyllä paras vaihtoehto. Flunssakin meinaa puskea päälle ja siitä voisikin ehkä päätellä, että stressi alkaa vähitellen helpottaa. Parempi siis sairastaa nyt kun jouluna. Sanontahan sanoo, että tunnollisimmat sairastavat lomilla ja niin yleensä käy miullekin. Aika monta joulua on mennyt kipeänä ja joskus on pitänyt jopa mennä lääkäriinkin pyhien aikaan.
 

Supersunnuntai 3-vuotiaan höpsylin kanssa

Alpi-herra täytti 17.11.2015 huimat kolme vuotta! Onnea myös sisaruksille eli Lakalle, Tinolle ja Ringolle. Toivottavasti heillä oli yhtä maukkaat synttäriherkut kuin Alpilla. Alpista ei tullut tosiaan otettua kakkuposeerauksia, mutta ehkä sillä ei ole niin väliä.

Eilen tutustutimme Alpia sähköhammasharjaan. Alpi suhtautui surinaan hieman epäilevästi, mutta kun vieressä tarjottiin herkkunameja, niin kyllä Alpi uskaltautui hakemaan naminsa. Herkkusuun namihimo voitti. Sitte sammutin harjan ja laitoin harjaan tipan kanalle maistuvaa koirien hammastahnaa ja Alpi kävi lipaisemassa sen suuhunsa. Omalla sormellani levittelin lisäksi Alpin hampaisiin hammastahnaa ja treeni oli siinä. Täytyy jatkaa näitä treenejä nyt päivittäin.

Alpi on ollut ihan sekaisin lumesta, talven poika kun on. Alpi kyntää kuonollaan lunta, kirsun päällä on kasa lunta ja vähän väliä tehdään iloloikkia hypäten milloin mihinkin lumikasaan. Lumipaakkuja pitää kaivaa ja merkata niitä innolla. Lumi on tarttunut pahimmillaan nyrkinkokoisiksi paakuiksi Alpin etujalkojen karvoihin ja on irroiteltu niitä aina yhdessä lenkin jälkeen kylppärissä. Meillä on hyvä työnjako; mie irrotan ja Alpi auttaa nuolemalla miun kättä. :D

Tänään kävimme riehumassa mökillä tai siis Alpi kävi. Meillä oli pallokin mukana ja voi sitä iloa, mitä Alpi lumesta ja palloleikeistä sai. Yritin ottaa kuviakin surkealla kamerallani ja laitoin niitä tuonne loppuun. Lumessa pomppiminen taisi olla Alpista melkoisen raskasta, koska yhtäkkiä se vain juoksi autolle ja pyöri auton ympärillä. Siitä sitten tajusimme, että hei, se taitaa olla väsynyt ja haluta kotiin. Noh, eipä tarvinnut paljon unta odotella autossa ja kotonakin Alpi meni heti nukkumaan. Voi sitä höpsyliä!

 

 

 

Maassa on lunta!

Hip hei! Joen kaupunki alkaa vähitellen pukeutua talviasuunsa. Tai no toivon todella, että tämä on jo pysyvää lunta. Alkaa tympiä koiranpesu ja märässä ja pimeässä tallustelu. Ei myös onneksi varmasti kuitenkaan jäädä huomaamatta autoilijoilta kun ollaan Alpin kanssa sen verran heijastavia.

Tänä viikonloppuna miulla on ollut energiaa aivan toisella tavalla kuin minään viikonloppuna tänä syksynä. Työt helpottavat hieman ja olen siitä todella iloinen. Vaikka ammennan arkeen paljon voimaa työstäni, on se myös yksi paljon voimia vievä asia elämässäni. Tein eilen vähän ompeluhommia ja olen siivoillut kaappeja. 

Tänään nähtiin Tyyne-koiraa ja Alpi oli iloinen koiraseurasta. Mie sen sijaan onnistuin eksymään suunnistaessani Utran koirapuistoon. Kuulin sitten koiranhaukuntaa ja lähdin suuntaamaan ääntä kohti ja kohta se puisto löytyikin. Olinpa mie torvi!

Alpi sai taas ukilta hirvenluita ja jotain kalvoja. Niitä se rouskutteli eilen innoissaan ja on tänään kakkinut vain kovia papanoita.

Mie ostin Alpille eilen uuden pöllölelun, koska entinen rakas lelu oli rakastettu hampailla puremalla rikki. En sitten paljon miettinyt, kun annettiin se sille jo eilen. Alpilla on näet tiistaina 17.11. 3-vuotissyntymäpäivä. Herra "joulupukinpartakaula" ei nyt ole edukseen kuvissa, mutta joku herkkuyllätys hänelle pitää järjestää silti ja ottaa pakolliset syntympäiväposeeraukset. 

Ostin Alpille eilen myös sen aiemmin puhutun sähköhammasharjan ja hihittelin kaupassa yhdessä Mikon kanssa, että ei taida muut tietää, että mie ostan tätä koiralle. Ostin Alpille myös kananmakuista hammastahnaa. Voin kertoa, että muutama muukin ihminen oli ostoksilla prismassa! :D Nyt pitäisi alkaa koulia Alpia hammasharjan surinaan.

Hei taas

Elina on ollut vähän laiska blogin päivittäjä. Meille kuuluu hyvää, vaikka pimeys ja sade meinaavatkin välillä ahdistaa.

Tällä viikolla kävimme maanantaina Riitan ja Sisun kanssa pimeälenkillä Lykyllä. Tällä kertaa ei näkynyt muita liikkujia, mutta pimeys oli synkkääkin synkempää. Pilvet roikkuivat alhaalla ja kaikkialla oli mustaa. Lenkistä sai kuitenkin kummasti virtaa, vaikka aluksi tuntuikin siltä, että ei jaksa kyllä lähteä yhtään minnekään pimeyteen työpäivän päälle.

Keskiviikkona meillä oli Martina-eläinlääkärillä hammaskiven poisto. Se maksoi 100e ja olin yllättynyt, että niinkin vähän. Alpille tökättiin ensin rauhoitusaine pakaraan ja odoteltiin, että se alkaa vaikuttaa. Noh, ei meinannut alkaa vaikuttaa ja eläinlääkärikin kävi ihmettelemässä, että eikö se vielä nuku. Alpi-herra istua tökötti kuin patsas, silmät auki. Lopulta Alpi valahti maahan ja se vietiin toimenpidehuoneeseen, jossa Alpille laitettiin kanyyli ja lisää rauhoitusainetta sitä kautta. Mie menin odottelemaan ja 10 minuutin surinan jälkeen Alpin hampaat suorastaan kiiltelivät. Alpi makasi silmät ympäri kääntyneinä ja kieli ulos vedettynä odotushuoneen lattialla ja sitten tökättiin heräämispiikki. Kesti aika pitkään, ennen kuin Alpi aukaisi silmät ja miun kehotuksesta koetti kävellä. Noh, ei se takapää kantanut ja Alpi lösähti lattialle. Aikani ihmeteltyäni kysyin, voidaanko lähteä. Saatiin lupa ja Alpi raahusti autolle hieman hoippuvalla menolla. Autoon hyppääminen ei onnistunut ja mie nostin tokkuraisen koiran sinne. Ajettiin kotiin ja kotona Alpi kaatui seisovilta jaloiltaan kyljelleen ja siinä asennossa nukkui pari tuntia. Illalla ei maistunut vesi eikä ruoka eikä ulosmenokaan huvittanut. Käytiin pikapissi kadun varressa ja takaisin nukkumaan. Alpi oli kyllä melkoisen surkeana ja sekaisin koko illan.

Ai niin, meinasi ihan unohtua. Eläinlääkäri suositteli ostamaan Alpille lasten sähköhammasharjan ja harjaamaan sillä Alpin hampaita. Meinasi vähän naurattaa, että mitäh?! Alpi pitää jo trimmauskonetta helvetinkoneena, joka meinaa hyökätä hänen päällensä ja vaikka kaulan ajelu sujuu hyvin, niin korvat ovat aina se murheenkryyni ja trimmaaja ei saa ajeltua niiden sisäpuolta koneella kun Alpi pomppii pystyyn ja vauhkoilee niin paljon. Eläinlääkäri kehotti totuttamaan ensin hammasharjan surinaan ja sitten vasta vähitellen hyvin varovasti ja hitaasti totuttamaan sähköhammasharjalla pesuun. Huhuh, sanon mie. Kokeiltiin jo tavallista, sormeen työnnettävää koiranhammasharjaa Alpin suuhun ja se onnistui ihan ok, lukuunottamatta kieltä, joka liprutteli siellä täällä koko ajan.

Seuraavana päivänä eli torstaina Alpilla oli virtaa sitten keskiviikonkin edestä ja lenkilläkin se säntäili päättömästi sinne tänne ja veti ihan vauhkona. Perjantaina Alpi käyttäytyi jo suhteellisen normaalisti ja jopa normaalia laiskemmin kun käytiin pitkällä lenkillä Ilonan kanssa.

Lauantaina miulla oli työpäivä eli olin kouluttautumassa. Aamulla tuntui vaikealta herätä ja mietin, että päivästä on tulossa varmasti tylsä. Kumma kyllä, päivä oli mielenkiintoinen ja menikin suhteellisen nopeasti. Mikko laittoi siinä päivällä viestiä, että lähdetäänkö Lieksaan sukuloimaan ja se piristikin päivää kummasti kun maisemat vähän vaihtuivat. Meitä oli lopulta yhteensä 9 ihmistä ja 4 koiraa. Vauhtia ja toimintaa siis riitti. Alpi ei arvostanut hirveästi sitä, kun hänen selkäänsä yritettiin hyppiä ja näytti kulmahampaita haukun kera sitä yrittäneelle pikkukaverille. Alpi ei malttanut oikein rauhoittua nukkumaan missään vaiheessa. Alpi pomppi viime yönä sänkyyn ilmeisesti muiden koirien aiheuttaman stressitilan takia ja heräsin usemman kerran siihen kun se tallusteli miun päällä ja runnoi miun sisuskaluja uuteen uskoon. Tuollainen 20,5 kg painava otus ei tunnu hirveän mukavalta kun se tassuttelee päällä ja siihen herää täydestä unesta.

Tänään tultiin sitten kotiin ja suunnattiin isänpäiväkahveille. Tehtiin Ilonan kanssa joulutorttuja sekä luumuhillolla että omenakanelihillolla ja tarjolla oli myös miun aiemmin tekemiä mokkapaloja. Lahjaksi iskä sai miun tekemät villasukat. En viitsi nykyisin hirveästi neuloa, että tämä rampa käsi ei rasitu liikaa, mutta kyllä nyt muutama pieni neulontatyö pitää saada tehdä. Olisi vähän ompeluhommiakin takataskussa eli muutama tyynynpäällinen ja verhot. Jotenkin ei vain ole ollut aikaa niille.

Ai niin, korjasinpa pikapikaa torstaiaamuna työkaverin housut. Hän oli kaatunut pyörällä työmatkalla ja housut olivat revenneet haaroista polveen asti. Eipä siinä olisi oikein töissä voinut olla ellei kätevä Elina olisi tullut apuun ja ommellut pikahätäompeleella palkeenkielen kiinni. Kehoitin sitten heittämään noin lahot housut roskiin ja ostamaan uudet.

Alpi-höpsylinen kaipaisi taas trimmausta tuuhean turkkinsa kanssa. Kaulakarvat alkavat muistuttaa pukinpartaa, korvat rehottavat ja mahalinjasta saisi myös leikata ainakin 5 cm. Se helpottaisi sadesäällä ulkoilua. Alpin tassukarvoja ja pyllykarvoja (eli housuja) olen uskaltanut itsekin saksia, koska tuntuu, että ne kasvavat suorastaan silmissä. Tämä rampa ranne ei kestä myöskään leikkaamista eli saksien käsittelyä suurissa määrin, joten oikea trimmaus pitää jättää muiden hoidettavaksi. Vaikka meillä ei ole nyt näyttelysuunnitelmia, pidän Alpin näyttelytrimmissä olevasta turkista. Se ei ole miusta mitenkään vaikeahoitoinen, vaikka trimmauksen lisäksi sitä täytyy toki pestä ja harjatakin säännöllisesti. Alpin turkki on maailman kaunein ja se onkin tällä hetkellä kyllä loistavassa kunnossa; niin kiiltävä ja silkkinen. Muutama muu saattaa olla sen helppohoitoisuudesta eri mieltä, mutta itsehän olen koirani rodun valinnut. 

Odotan kyllä pakkasta ja lunta ja uskon, että niin odottaa Alpikin. Maanantaina olisi edessä myös ruoan ostoreissu sekä hammastahnan ostaminen. Pitäisi käydä katselemassa niitä lasten sähköhammasharjojakin.

Lenkkeilyä

Espanjan reissu tuli tehtyä, kiitos reissuseuralle. Oli loistavaa! Real Madridin kotiottelu lähes 80 000 muun katsojan kanssa oli huikea. Erityisen täpinöissään oli reissussa mukana ollut kummipoikani Miska. Sää oli hyvä, ruoka oli loistavaa ja muutenkin kaikki mitä tehtiin, oli ikimuistoista. Alpillakin oli mennyt hoidossa mummin ja ukin luona hienosti. Alpi oli hoidossa keskiviikosta maanantaihin, kun myö haluttiin käydä Alpi kotiin vielä iltamyöhällä suoraan reissusta kotiin tulomatkalla.

Viikonloppuna nähtiin pitkästä aikaa Alpin Minna-kasvattajaa ja hänen koiraansa Amaliaa. Amalia on melkoinen vauhtimimmi ja Alpikin katseli välillä kummastuneena hänen vauhtiaan ja leikkimistään. Alpin korvatkin saivat osansa pennun terävistä hampaista. Ensin myö käytiin lenkillä Selkiellä ja sitten taisi hurahtaa sisätiloissa useampi tunti. Varsinkin sisällä Alpi näytti välillä jo varsin väsyneeltä ja yritti useamman kerra käydä pöydän alle nukkumaan, mutta Amalia kävi vähän väliä houkuttelemassa Alpin taas takaisin rymyämään. Ihanasti Alpi kyllä edelleen käyttäytyy pentujen kanssa.

Näytin Minnalle Alpin kulmahampaiden hammaskiveä ja Minna yritti irroittaa sitä. Alpi makasi kiltisti kyljellään ja antoi puhdistaa hampaitaan, mutta hammaskiveä oli liikaa. Varasin sitten ajan eläinlääkärille hammaskiven poistoon ja se on ensi viikolla. Miun pitää ottaa nyt myös itseäni niskasta kiinni ja alkaa pestä Alpin hampaita. Harjoiteltiin sitä myös jo viikonloppuna ja se sujui ihan mukavasti. Alpi höpsyläinen vain liprutteli kielellään ja antoi pestä hampaitaan sellaisella sormihammasharjalla. On se vaan kiltti koira.

Tänään käytiin pitkästä aikaa Lykyllä pimeälenkillä Riitan ja Sisun kanssa. Oltiin vasta lähdetty matkaan kun edessä näkyi kiiluvan jotain. Otettiin koirat kiinni ja kuljettiin lähemmäksi. Noh, siinä oli iso joukko varusmiehiä. Koiria ihmetytti ja meitä myös ja kun kysyttiin lupaa ohitukseen, saatiin marssia koko joukon läpi. Koirat vapaaksi ja lenkki jatkui. Oli kyllä jännittävää ja yksin en kyllä tuonne uskaltaisi tuossa pimeydessä. Kierrettiin lenkki ja varusmiehet olivat edelleen samassa paikassa ja sama joukon läpikulkeminen toistui. Hihih, oli jännää! Alpilla ja Sisulla oli kyllä mukavaa yhdessä ja Alpi on ollut nyt hirmuisen nälkäinen. Kävi monta kertaa kertomassa, että nappularuoka ei nyt oikein riitä. Olen miettinyt taas myös runsasenergisemmän ruoan ostamista, mutta ainakaan acana-merkkisenä se ei sopinut Alpille. Olemme käyneet niin paljon nyt metsälenkeillä, että Alpilla on hillittömän suuret pakaralihakset.

Patikointia ja evästelyä Kolilla

Olin jo ehdotellut aiemminkin Mikolle patikointireissua Kolille ja nyt sitten syysloman alkajaisiksi se toteutui. Meidän lisäksi mukaan lähtivät Matti ja Maija, joiden luokse menimme lauantaiaamuna aamupalalle ja miettimään päivän suunnitelmaa niin patikointireitin kuin eväidenkin suhteen.

Olin varautunut kylmään päivään, mutta miulla oli päällä aivan liikaa vaatetta ja jouduin riisumaan sitä välillä. Onneksi olin suosinut kerrospukeutumista ja liikoja vaatteita saikin sitten pistää päälle pysähtyessä ruokailutauolle. Oli ihanan kirkas syyssää ja liikkeellä oli paljon ulkoilijoita.

Kävimme ensin autolla Pirunkirkolla ja Alpi oli valtavan reipas ja rohkea koirapoika. Jyrkkää rinnettä alas vei jyrkkääkin jyrkemmät puuportaat, mutta pienen empimisen jälkeen Alpi lähti varovasti kulkemaan niitä alaspäin. Kolin Pirunkirkko on Z-kirjaimen mallinen 34 metriä pitkä ja 1-7 metriä korkea rakoluola. Alpi tuli rakoluolaankin varsin reippaasti ja kiipeili siellä samojen kivien yli kuin mekin. 

Tuosta mentiin sisälle Pirunkirkon rakoluolaan.

Maisemat olivat huikeat. Kävelimme vajaan 10 km Mäkrävaaran reittiä vaihtelevissa maastoissa kivuten ylös ja alas Kolin rinteitä sekä kuljimme kapeita ja jyrkkiä portaitakin. Ruokahetken vietimme Ikolanaholla tehden trangiassa hernekeittoa ja paistaen nuotiolla makkaraa ja keittäen nokipannukahvia. Lisäksi eväinä oli karjalanpiirakoita, pullaa, hedelmiä ja suklaata. Alpi sai myös syödä makkaraa ja oli kovin onnellinen siitä. Ruokatauko on kyllä patikoinnin ja retkeilyn kohokohta. Omaa kulkemista haastavissa maastoissa helpotti se, että Alpi oli kiinni vyötäröllä juoksuvyössä ja joustohihnassa ja tietysti hänellä oli omat valjaat päällä. Välillä Alpi oli miun vyötäröllä kiinni ja välillä Mikon. Kummasti sillä riitti intoa vetämiseen asti koko patikoinnin ajan. 

Vastaan tuli useampiakin koiria ja ohitukset sujuivat hyvin. Suurin osa vastaan tulleista ihmisistä hymyili myös Alpille ja Alpin hösellykselle. Riistanhajujakin tuntui riittävän. Kallioilla kiipeily ei pelottanut Alpia ollenkaan, pikemminkin oma olo tuntui pelkurimaiselta. Alpi reipasteli rohkeasti vaikka minne. Kuljimme vielä lopuksi pienen matkan kabiinihissillä ja se jännitti vähän Alpia ja Alpi hyppäsi miun syliin istumaan. 

Illalla jatkoimme vielä iltaa saunomalla ja syömällä vähän erilaisia juustoja keksien kanssa. Alpilla oli tässä vaiheessa mehut loppu ja hän vain nukkui kerällä tuhahdellen välillä raskaasti.

Iskä-koiranhoitaja oli käynyt eilen paloittelemassa hirven vasan ja Alpi sai taas luita. Hyvältä ne maistuivatkin kun Alpi sai jo maistella vähän. Tänään kävimme päivälenkillä porukoilla keskustassa ja Alpi oli matkalla vähän sitä mieltä, että ei kyllä huvittaisi ja jaksaisi kävellä. Pienet juoksuaskeleet ja jutut mummin ja ukin luo menosta virkistivät sen verran, että loppumatka sujui reippaasti. Ilmeisesti eilinen oli tosiaan melkoisen raskas päivä Alpi-herralle. 

Olen kyllä huomannut, että Alpin takapään lihaksisto on vain vahvistunut viime aikoina. Olemme käyneet toki paljon lenkkeilemässä metsässä kolmestaan, joten se johtuu varmaan vapaana juoksentelusta ja springeri-loikista. 

Nyt Alpi saa nukkua ja mie voin perehtyä vähän siihen, miten saan huomenna ostettua liput Real Madridin jalkapallo-otteluun. Torstaina suuntaamme nimittäin Espanjan lämpöön ja lauantaina mennään katsomaan jalkapallo-ottelua.

Alpi-koira sairasti, häntä hellikäämme

Viime aikoina meillä on ollut mukavia ulkoilureissuja syyssäässä Mikon ja Alpin kanssa. Olemme käyneet mm. Kolvananuurossa, Selkiellä, Uskalissa, Kontiolahdella ja tietysti meijän mökillä. Alpille on alkanut maistua ruoka paremmin, hän on saanut massaa ja lihakset ovat kasvaneet. Olemme myös treenanneet tottelevaisuutta. Vielä on kyllä paljon tekemistä sen suhteen.

Eilen tapahtui jotain kauheaa. En ole nähnyt Alpia koskaan niin huonossa kunnossa. Tulin töistä kotiin ja vastassa oli aivan normaali höseltäjä. Mikko sanoi, että Alpi oli kyllä piereskelyt hirveitä hajupommeja koko päivän, mutta muuten käyttäytynyt ihan normaalisti. Noh, aloitimme tehdä siinä sitten lasagnea ja Alpi meni pöydän ja tuolin alle tarkkailemaan tilannetta. Yhtäkkiä hän alkoi oksentaa ja oksensi lopulta yhteensä 7 kertaa vähän eri puolille asuntoa. Onneksi oksennukset tulivat lattialle kun olimme valmiina siirtämään oksettavaa koiraa. Olin jo tosi huolissani, koska viimeinen oksennus oli punertava. Käytiin kävelemässä korttelin ympäri ulkona ja Alpi teki osin normaalit, osin löysähköt haisevat kakat. Alpi oli todella huonon näköinen, yläluomet ja pää roikkuivat ja katse oli kärsivä. Tuntui, että hän ei halua oikein maata eikä seistä, hengitys oli raskasta ja sydän sykki normaalia hitaammin. Menin lattialle istumaan ja Alpi työnsi takapäänsä miun syliin, istui siinä ihan kiinni painautuneena minuun. Silittelin Alpia ja hän oli kyllä tosi surkeana. Häntä ei heilahdellut eikä Alpi halunnut edes nuolla lasagnelautasta eikä häntä kiinnostanut lattialle tippuneet ruoatkaan. Mikko toi Alpille vesikupin kuonon eteen ja huokasin helpotuksesta kun Alpi joi vähän. Lopulta menin istumaan Alpin pedille ja Alpi tuli nukkumaan miun syliin ja nukkuikin siinä useamman tunnin. Päästin potilaan sohvallekin nukkumaan syliini. Katsoin valmiiksi päivystävän eläinlääkärinkin numeron, jos tulisi kiireellinen tarve. Tarkkailin tilannetta ja Alpi nukkui sylissäni. Lopulta useamman tunnin päästä tilanne alkoi korjaantua ja Alpi virkistyi. En antanut illalla mitään ruokaa, mutta onneksi Alpi joi vähän.

Tänään olen antanut varovasti Alpille ruokaa ja hän on ollut oma itsensä. Olemme pitäneet tänään lepopäivää ja jättäneet lenkit vähemmälle. Alpin lenkkeilyn sijaan teimme sitten suursiivouksen. Nyt on ihanaa kun matot ovat niin raikkaat ja muutenkin kodissa tuoksuu puhtaalle. Alpi seuraili touhukkaana siivousta ja yritti auttaa tapansa mukaan. Ihanaa nähdä oma rakas höseltäjä eilisen jälkeen kun suunnilleen luulin, että nyt se kuolee miun syliin ja on syönyt jotain myrkkyä.

Loma lähenee. Enää kolme päivää töitä erottaa miut lomasta. Kyllä tässä jo onkin loman tarpeessa. Joen kaupunkiin alkaa tulla vähitellen jo talvikin. Tänään oli nollakeli ja kävin ostamassa uuden talvitakin. Espanjan sää vaikuttaa tällä hetkellä ainakin lupaavalta ensi viikolle. Aurinkorasva taitaa tulla tarpeeseen.

Alpi-herran hajoavat varusteet

Meillä tosiaan riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tällä kertaa kesken lenkin pamahti rikki hihnan lukko. Olen suosinut tähän mennessä pääosin bgb-lukkoisia hihnoja ihan kavereideni kokemusten perusteella. Minulla kuitenkin on(lue oli) myös yksi joustohihna, jossa on sellainen pistoolilukko (vai jousihaka-lukoksiko sitä nimitetään). Noh, joka tapauksessa olin käyttänyt tätä Rok strap -merkkistä joustohihnaa alle 20 kertaa, vaikka hihnalla oli ikää noin puolitoista vuotta. Mikko halusi lähteä torstaina Alpin kanssa kahdestaan lenkille ja vieläpä tuolla joustohihnalla. Mie olen käyttänyt sitä tähän mennessä vain muutamia kertoja juoksuvyön kanssa juostessa, kun miulla on myös toisenlainen kuminauhahihna juoksemiseen. Noh, ei kestänyt lenkkiä pitkään, kun se tappi lensi pusikkoon ja Alpi pääsi vapaaksi. Onneksi ei lähtenyt karkuteille ja Mikko saikin keksiä patentin hihnaan, että loppulenkki sujuisi.

Mie ostin torstaina uuden pyörän. Olin käynyt koeajamassa sitä jo aiemminkin ja nyt sitten ostin sen. Asennutin siihen samalla etukorinkin. Tänään sitten laitoin myyntiin vanhan, vuodesta 1998 hyvin palvelleen pyöräni. Jospa joku sen ostaisi.

Kävin perjantaina ihmettelemässä hihna-asiaa siellä tutussa koiratarvikeliikkeessä, josta olin sen ostanut. En missään tapauksessa vaatinutkaan uutta hihnaa, halusin vaan ihmetellä (kun hihnasta näki, että ei sitä ole oikeasti edes käytetty), että miten tämä voi hajota tällä tavoin näin vähäisellä käytöllä ja että infoaisivat vaikka maahantuojaa, että näin on tapahtunut. Olin jo myös lukenut nettikeskusteluja saman merkkisten hihnojen lukkojen hajoamisista. Myyjät olivat miulle aika tylyjä, jäi vähän huono fiilis. Mutta ostin sitten kuitenkin uuden joustohihnan ja sain siitä sitten 5% alennusta. Tällä kertaa merkkinä on Zero dc. Zero dc:ltä miulla onkin jo aiemmin itselleni juoksuvyö ja Alpille valjaat. Olen ollut merkkiin tyytyväinen, joten olen nytkin ihan luottavaisin mielin. Vaikka tässä uudessakin hihnassa on sellainen pistoolilukko, vakuutti myyjä sen kestävän huskyjen vetoakin, koska niitä käytetään kuulemma valjakkourheilussakin. Noh, mene ja tiedä. Katsotaan mitä tuo höyrypää-spanieli saa aikaan. Samalla ostin Alpille myös ruokasäkin.

Alpi on saanut ulkoilla tällä viikolla useamman kerran vapaana milloin missäkin metsässä ja nauttinut todella. Sääkin on ollut ihana ja nytkin paistaa aurinko. Torstaina kävimme jopa ihan pimeäulkoilulla Jaamankankaalla. Se oli jopa melkeinpä pelottavaa!

Koiranpurema ja lenkkihommia

Viime viikon keskiviikkona tapahtui jotain kammottavaa. Alpin päälle hyökkäsi koira Niinivaaran koirapuiston portilla. Oltiin oltu aiemminkin yhtä aikaa koirapuistossa, niin en osannut mitenkään varoa tai pelätä kyseistä koiraa. Koira oli isompi kuin Alpi ja musta, sekarotuinen uroskoira, muistaakseni hieman vanhempi kuin Alpi. Oltiin tulossa puistoon, mie aukaisin portin ja olin siinä portilla. Mikko piti Alpin hihnasta kiinni ja Alpi itse oli vielä ulkopuolella kun tämä koirapuiston sisällä ollut koira hyökkäsi ulos puistosta ja Alpin kimppuun. Kiljuin hulluna ja Mikko potkaisi toista koiraa, että saisi sen irti Alpin kimpusta. Koiranomistaja tuli puistosta ulos, otti koiransa kiinni ja ei sanonut mitään. Alpi ontui jalkaansa ja mie tutkin sitä itku kurkussa. Sen hyökänneen koiran omistaja odotteli siinä vähän aikaa, mutta ei sanonut edelleenkään mitään ja lähti kävelemään poispäin. Mikko meni hänen peräänsä ja pyysi yhteystiedot siltä varalta, jos meille tulisi eläinlääkärireissu. 

Alpi vaikutti kohta ihan normaalilta ja kävimme lopulta kuitenkin koirapuistossa. Siellä oli kaksi saksanpaimenkoiran pentua ja juoksuvauhtia riitti. Illalla kotona huomasin Alpin etujalassa pienen reiän, josta valui vähän verta. Ei Alpi sitä sen kummemmin nuollut, joten päätin vain tarkkailla tilannetta. Tänään huomasin, että kyseisessä kohdassa oli jalassa pieni rupi. Mietin, että soittaisinko eläinlääkärille, mutta en nyt sitten soittanut. Ei se siis tulehtuneelta näytä ja koira on ihan normaali.

Lauantaina käytiin lenkillä Miian ja Hero-koiran kanssa. Hero oli kyllä vankistunut sitten viime näkemän ja Alpi näytti todella laihuliinilta hänen rinnallaan. Lenkkeily meni mukavasti, koirat osaavat kävellä yhdessä ihan kivasti kun saavat alkuriehunnat tehtyä.

Lauantaina käytiin moikkaamassa myös Naksua ja Pitkoa ja Alpilla riitti vauhtia muidenkin edestä. Mikko lähti lauantai-iltana tuulastamaan ja sunnuntaina pääsimmekin mökillä savustushommiin. Alpi oli kyllä varsin kiinnostunut savulohesta ja saikin lopulta maistiaispalan ja lisäksi grillimakkaraa.

Mie höyrypää varasin taas kirpputoripaikan ja kaivelin mökiltä myytävää. Olin sinne säilönyt "suuria aarteita" muuttaessani kotoa pois vuonna 2004 ja nyt olen sitä mieltä, että nämä suuret aarteet saavat löytää uuden kodin. Kyllä meillä onkin riittänyt Ilonan kanssa naurua kun olemme käyneet läpi niitä helmiä, joita mökin kätköistä on löytynyt. Kaikkea sitä pieni ihminen voikaan säilöä.

Alpi-herra höpsylöi

Tulin tosiaan lauantaina kotiin Helsingistä. Ihanaa kun kotona oli suursiivous käynnissä, jota minä sitten sain jatkaa. Vaikka raivostutti ja väsytti, oli siisti ja raikas koti lopulta tosi ihana asia. Alpikin seuraili moppia katsellaan lähes kyllästymiseen ja nukahtamiseen asti.

Alpi oli ilahtunut miun kotiintulemisesta ja riehui aikansa. Lähdettiin sitten lenkille ja kumarruin laittamaan kenkiä kiinni. Alpi oli ihan rauhassa siinä vieressä, kunnes yhtäkkiä hyppäsi ylöspäin ja paukaisi luisevan päänsä suoraan miun naamaan ja hampaisiin. Kyllä siinä kyyneleet tuli silmiin ja tuntui että hampaat lähtee irti. Veren maku tuntui suussa ja alahuuli alkoi turvota uhkaavasti. Noh, säikähdyksellä selvisin tästä höpsyläisen yllätysriehunnasta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää siis edelleenkin.

Sunnuntaiaamu oli ihanan rauhallinen ja kiireetön. Päivä sen sijaan piti sisällään kaksi kyläilyreissua, joista toiselle Alpi pääsi mukaan. Ai niin ja kyllä täälläkin kävi vieraita. Tehtiin ensimmäisen kerran itse sushia ja kutsuttiin Ilona ja Eetu vieraiksi. Alpia olisi himottanut saada syödä kylmäsavulohta. Yli jäänyttä sushiriisiä Alpi sitten kyllä sai ja se maistuikin Alpista hyvälle.

Niin se vain pyörähti taas uusi työviikko käyntiin. Maanantai on niin helppo työpäivä, että se suorastaan kalpenee loppuviikon kiireiden rinnalla. Tuntuu, että tekemistä riittäisi koko ajan ihan älyttömästi. Johonkin se on vedettävä kuitenkin raja. Työ on vain yksi osa elämää. Mutta on aivan huippua, miten ihania työkavereita miulla on. Aina löytyy kuuntelija ja aina saa neuvoja kokeneemmilta kollegoilta niin halutessaan.

Tänään sain taas yllättyä iloisesti kun koira oli lenkitetty miun tullessa töistä. Lähdettiin sitten kuitenkin taas kylättelemään tuohon lähelle Alpi mukanamme ja lähdin siitä vielä tunnin lenkille Alpin ja Jennin kanssa. Alpi on aina innokas lenkkeilijä, jota ei tarvitse kahta kertaa kysyä lähtemään ulos. Illalla piti vielä käyttää Alpia iltapisulla ja pissamahainen koira sai myös pesun. Miksi kukaan ei varoittanut minua tästä ammoniakin hajusta, joka seuraa pitkäkarvaista urosta?! Pesuhommia on tiedossa säännöllisin väliajoin.

Meillä oli myös kynsienleikkauspäivä. Jotenkin se homma on jäänyt tässä muussa kiireessä ja tänään olikin ihmeellisen hyvä päivä siihen hommaan. Miulla oli rauhallinen fiilis ja jotenkin superpaljon energiaa ja kärsivällisyyttä. Sain Alpin rauhoittumaan selälleen omaan syliini ja etutassujen kynsien leikkaus oli suorastaan lastenleikkiä. Kyllä Alpi tietysti läähätti kieli roikkuen, mutta makasi lähes paikoillaan ja antoi miun leikata kynnet helposti. Takajalat ovat aina olleet ne haastavammat kun Alpia ilmeisesti kutittaa se toimenpide. Noh, sain Alpin rauhoittumaan kyljelleen parvekkeen lattialle. Silittelin ja juttelin rauhassa ja välillä napsaisin yhden kynnen lyhyemmäksi. Kyllä Alpi yritti kiskoa takajalkojaankin, mutta silti operaatio sujui varmasti rauhallisemmin kuin koskaan. Mietinkin sitä, että mitä rauhallisempi ja kärsivällisempi itse olen, sitä rauhallisempi on myös koira. Ja mikä parasta, palkintona oli pöllöleikkiä. Alpin lempilelu tällä hetkellä on eräs Prismasta ostettu pöllö. Voiko höpsylimpää koiraa olla kun sen kanssa leikkii pöllöleikkiä.

Puuhasteluja

Olen Helsingissä ja Alpi on hyvässä hoidossa kotona. Miulla oli perjantaina täällä koulutuspäivä ja se olikin oikein mielenkiintoinen. Tässähän taas ihan innostuu työstään ja uusista asioista. Tuntuu vain, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja.

Tämä viikko on ollutkin oikein touhukas viikko. Tiistaina myö käytiin mökillä ja myö ongittiin mato-ongella. Löytyi ikivanha puinen onkivapa, jolla saatiin neljä pientä kalaa. Alpi oli ihan hulluna ongenkohon perään ja ui sen perässä ympäri laituria. Alpi sai juosta kunnolla ja uida sydämensä kyllyydestä. Alpi hörähteli laiturilla kuin hevonen tuijottaessaan kohoa. Illalla sitten kotona Alpi maukui kuin kissa. Alpista on moneksi.

Keskiviikkona myö suunnattiin sitten metsälenkkeilemään Lehmoon ja paistettiin makkaraakin laavulla. Alpi uiskenteli mutavellissä kahteen otteeseen ja metsälammissa. Voin kertoa, että Alpi oli aika likainen, vaikka pääsi lopuksi uimaan puhtaammassakin vedessä. Kotona odotti sitten pesu ja väsynyt koira jäi unille ja myö lähettiin vahaamaan venettä. Alpi sai keskiviikkona myös uuden kaulapannan. Ostin tasan samanlaisen kuin edellinenkin oli, koska se oli kivan värinen ja tykkään mallista.

Torstaina Alpi jäi sitten kotiin ja mie ajoin töistä suoraan Helsinkiin. Hyvin on koirapojalla mennyt, vaikka se onkin vähän kaipaillut minua. Tänään kävin vähän keskustassa shoppailemassa ja sääkin on ollut oikein ihanan aurinkoinen. Kohta lähden ajamaan takaisin kotiin.

Aamuvirkku Alpi

Alpi höpsyläinen herätti miut tänä aamuna klo 5.15 nuolemalla miun kättä. Luulin, että sillä on hätä ja kiskoin pikapikaa vaatteet päälle ja sitten oltiinkin jo aamulenkillä raikkaan syksyisessä säässä. Aamuisin pitää olla jo käsineet kädessä ja takki päällä kun taas iltapäivän/illan helteessä tarkenee kulkea paljon kevyemmässä vaatetuksessa. Noh, ei sillä mikään hätä ollut, mitä lie hötkysi. Miulta karisi viimeisetkin unihiekat silmistä ja totesin, että on turha mennä enää nukkumaan. Herään siis näin työaamuisin normaalisti klo 5.50. Tykkään puuhastella aamulla kaikenlaista rauhassa. Kiireiset aamut saavat koko päivän menemään pilalle.

Keittelin tuossa puurot ja kahvit ja Alpikin sai ruokansa. Alpi painui takaisin unille. Nyt onkin hyvä hetki kirjoittaa vähän viime päivien kuulumisia. Kuviakin olisi puhelimessa, mutta kirjoitan tätä iPadillä, niin nyt tulee vaan sitten pelkkää tekstiä.

Arki on vyöryneet päälle valtaisalla voimallaan, mutta se on ollut vain mukavaa. Tykkään työstäni ja selkeä päivärytmi on myös mukava. Juttelin tuossa yläkerran naapureiden kanssa ja ainakin viime viikolla Alpi oli viettänyt hiljaiseloa yksin ollessaan. Toivottavasti sama rauhallinen meno säilyy jatkossakin. Luulen, että Alpi on vain nauttinut siitä, että on saanut nukkua kunnolla aamupäivisin ja sitten illat on vietetty aktiivisempaa elämää.

Alpi on saanut leikkiä koirakavereiden kanssa ja päässyt seuraamaan auton pesu- ja vahausoperaatiota. Nirhauma jalassa parani hyvin eikä haittaa enää menoa. Tällä viikolla Alpi pääsee vielä yökylään mummin ja ukin luo.

Mejä-hommia

Viikonloppu meillä sujui mejä-hommissa Nurmeksen Höljäkässä tai no maastot olivat kyllä Lieksan puolella Viekijärvellä. Saatiin tulokseksi meidän huonoin tulos eli AVO3, 25 pistettä. Viikonloppu kokonaisuudessaan oli kyllä mukava ja ruoat hyviä. Sain mukavan jäljentekoparinkin, jonka kanssa kahden avo-jäljen teko sujui joutuisasti. Iloitsin myös siitä, että oma varmuus jäljentekijänä on lisääntynyt ja osaan oikeasti suunnistaa. Oppaana toimiminenkin on kerta kerralta varmempaa. Miun tekemä jälki oli helpossa maastossa, jossa ei riistaa tai hirvenjälkiä näkynyt. Sen sijaan se jälki, jonka Alpi meni, oli melkoisessa ryteikössä ja siellä oli tuoreet hirvenpaskat ja hirvenjäljet, joille Alpikin sitten harhautui. Eli koirapoikaa vei riistanhajut mennen tullen. Mie olen kyllä pettynyt, täytyy myöntää. Jotenkin sitä odotti aivan erilaista suoritusta kun meidän treenitkin menivät hyvin. 

Tuomarina oli Martti Hirvonen ja hän antoi seuraavanlaisen arvostelun Alpille: "Tutkii alkumakauksen ja ohjattuna jäljelle. Tarkkaa Jäljestystä yli ensimmäisen osuuden puolivälin, siitä sivulle tutkimaan hirvenjälkiä, eikä palaa omatoimisesti, siitä hukka. Palautuksen jälkeen kulmalle, joka tarkasti ja osoittaa makauksen. Heti toisen osuuden alussa laajat lenkit molemmille sivuille ja osuuden puolivälissä sivulle aina hukkaan asti. Loppuosuus tarkasti ja kulma myös osoittaen makauksen. Kolmas osuus tarkkaa jäljestystä kaadolle, jonka osoittaa jäämällä sitä tutkimaan. Tänään muut hajut jäljen sivuilla kiinnostavat koiraa liikaa."

Tuomari totesi, että pitää olla tiukempi Alpille eikä antaa sen jujuttaa minua. On kuulemma fiksu koira ja osaa jäljestää niin halutessaan. Tuomari sanoi, että kyllä Alpista tulee vielä hyvä jälkikoira.  Alpi käytti kyllä maavainua nyt paremmin kuin edellisissä kokeissa. Miulle itselle meinasi kyllä tulla jo paniikki kun Alpi huiteli niin kaukana jäljeltä. Mietin jo, että hylsykö tästä nyt tulee. Alpi kävi myös löträämässä muutamassa ojassa, joista yhdestä sai itsensä mustaksi mudasta kuononpäätä myöten. Ja sitten autolle kävellessä päätti vielä uida rapaojassa. Eli voitte uskoa, että auto kaipasi imurointia ja pesua, jonka tein eilen. Vaikka Alpi matkustaa takana häkissä, niin sotku oli hirmuinen.

Huomasin kokeessa, että jälkikoira oli yhdessä vaiheessa kiertynyt Alpin takajalan ympärille. Olin sen verran kaukana hirveän ryteikön läpi tulossa, että en saanut koiraa lähemmäksi ja irroitettua liinaa heti, vaan vasta myöhemmin. Huomasin sitten eilen aamulla, että juuri siinä kohti jalassa oli iho nirhautunut rikki ja Alpi nuoli haavaa. Ei se onneksi näyttänyt pahalta, puhdistin sen betadinella ja laitoin siihen basibact-puuteria. Alpi sai kaulurin kaulaan, että ei nuolla lupsuttelisi haavaa. Leikkelin jalasta saksilla myös karvoja haavan paranemisen nopeuttamiseksi. Illalla huomasinkin jo että rupi oli alkanut muodostua ja haava parantua hyvin. On tuo basibact-puuteri kyllä ihmeainetta. Tänään Alpi oli iltapäivällä jo monta tuntia ilman kauluria eikä sitä juuri kiinnostanut koko rupinen haava. Hoitotoimenpiteiden jälkeen laitoin taas kaulurin kaulaan, että aineet vaikuttavat. Harmittavaa kun on niin helteistä, että olisi ihana viedä Alpi uimaan, mutta parannellaan nyt ensin tuo jalka. Ei se kyllä menoa tunnu haittaavan eikä vauhtia hidasta.

Mie aloitin tosiaan eilen työt ja arki alkoi. On kyllä ihan mukavaa aloittaa syksy tutussa työpaikassa. Varsinkin työkavereita oli jo ikävä ja haikea fiilis niiden työkavereiden takia, jotka aloittavat työt muualla kuin meidän koulussa. Vähän on vielä käynnistymisvaikeuksia, mutta eiköhän ensi viikolla ole jo rutiinit hallussa. On tässä nimittäin jotain huippua odotettavaakin! Ostettiin tuossa nimittäin lennot ja hotelli syyslomalle Madridiin. Mukaan lähtee meidän kahden lisäksi miun siskon vanhin poika eli miun 11-vuotias kummipoika. Hän on aika innoissaan reissusta. Tarkoituksena on mennä katsomaan myös jalkapalloa eli La Ligan ottelu Real Madrid vastaan Levante. Lippujen ostos ei ole tehty mitenkään helpoksi ja ne tulevat myyntiin vasta viikkoa ennen ottelua, joten silloin pitää olla salamana ostamassa niitä. Vaikka en itse jalkapallosta hirveästi ymmärrä, on varmasti ikimuistoista seurata ottelua stadionilla, jolle mahtuu noin 85 000 katsojaa. Ollaan perillä matkustuspäivän lisäksi 

kolme kokonaista päivää, joten kerkeää siinä tutustua muuhunkin kulttuuriin kuin vain jalkapalloon. Alpi pääsee sitten taas hoitoon ukin ja mummin luo.

Viimeisen lomaviikon puuhasteluja

Viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen olemme kerenneet touhuta Alpin kanssa vaikka mitä. Viime viikon torstaina kävimme veneilemässä Höytiäisellä. Alpi-höpsylillä ei ole pelastusliivejä ja virittelin päälle Alpin juoksuvaljaat. Mietin, että niistä saisi tarvittaessa nostettua Alpin takaisin veneeseen, jos hän päättäisi hypätä tai tipahtaisi muuten vaan. Hukkumista mie en sentään pelkää, koska koirapoika on hyvä uimari. Se veneilykin tuli mieleen niin ex tempore, että kaupat olivat menneet kiinni. Alpillahan tosiaan oli takana vain yksi veneilykerta kesältä 2014, joten joku tuntuma miulla oli Alpin käyttäytymiseen veneessä. Eli tuumasta toimeen, Alpi autoon ja kohti Kontiolahden satamaa. 

Alpi suorastaan ryntäsi laiturille ja vainukoiran elkein suunnisti oikealle veneellekin. Veneeseen hyppääminen laiturilta sujui ongelmitta ja Alpi halusi istua veneen perällä penkillä, kuono menesuuntaa ja tuulta kohti, korvat tuulessa hulmuten. Miulla oli kyllä hihna kädessä, mutta ei Alpi tehnyt elettäkään hypätäkseen tai panikoidakseen. Menimme Jouhtenisen saareen. Sinne pääsee hyvin veneellä ja kiersimme noin viiden kilometrin lenkin ympäri saaren. Vuonna 2004 suuri trombi iski saareen ja kävelimme trombin iskemän alueen ympäri. Alpi juoksi ihan höpelönä ees taas ja ylös alas, kunnes koirapojan meno muuttui rauhallisemmaksi. Sitten se hipsutteli menemään meidän edessämme polulla. Mie löysin myös kantarelleja, jotka sitten keräsin taskustani löytyneeseen (puhtaaseen) kakkapussiin. Seuraavana päivänä maistui sitten pekoni-kantarelli-sipulipasta.

Alpi oli sen verran innoissaan laiturilla ja veneessäkin pää kääntyili vauhdikkaasti, joten tämän parempia kuvia ei ole esittää tällä kertaa.

Tämän viikon tiistaina eli toissapäivänä kävimme Uskalissa. Alpi sai juoksennella pihalla vapaana ja otimme siinä sitten ihan ohimennen seisotuskuvia miun joulupukkimaisesta koirapojasta. Turkki rehottaa ja pitelen päätä vähän liian ylhäällä, mutta selkä asettui aika kivasti miun mielestä. Alpikin katseli minuu, et mitä ihmettä tässä puuhataan, mutta päätti silti seisoa kuin patsas lukuunottamatta heilahtelevaa häntää.

Alpin siinä juoksennellessa vapaana, tarttui melkoinen oksankarahka Alpin rintakarvoihin. Sitä joutui irrottelemaan tovin jos toisenkin, yhdessä Ilonan kanssa ja Alpi yritti itsekin auttaa kovasti.

Riehumisen jälkeen väsyttää ja on hyvä survoutua mahdollisimman pieneen koloon pöydän ja seinän väliin.

Tiistaina meidän luonamme vieraili myös Aino-vauva, joka olikin kasvanut ja kehittynyt hirmuisesti viime näkemästä. Tähän mennessä Alpi oli vain saanut tuoksutella miun vaatteista Ainon vauvatuoksua ja kyllä se pieni lapsi kiinnostikin kovasti pientä koirapoikaa. Alpi oli ystävällisen utelias, voisipa jopa sanoa, että liiankin kiinnostunut ja utelias kun yritti monta kertaa mennä nuolemaan kasvoja.

Eilen suuntasimme kulkumme mökille mustikkaan. Alpi sai juoksennella taas vapaana niin paljon, että kyllästyi ja tuli sitten "auttamaan" minua mustikoiden keräämisessä. Varsinainen apulainen se onkin, kun tykkäisi heittäytyä selälleen juuri siihen puskaan, josta mie kerään tai sitten alkaa syödä samoja mustikoita, joita mie kerään.

Viimeinen lomaviikko lähenee loppuaan ja tahti vain kiihtyy. Tänään menemme leikkimään Tyyne-koiran luo ja viikonloppuna meillä on mejä-koe Lieksan/Nurmeksen seudulla. Eli aivot narikkaan viimeiseksi lomaviikonlopuksi. Ei nimittäin varmasti tule ajateltua töitä koko viikonloppuna. Kuulumisiin, kirjoittelen varmasti niitä myös loppuviikon touhuista.

Sporttikoiran korvanhoitoa

Unohtui eilen kertoa, että Alpi-höpsyläinen painaa eläinlääkärin vaa'an mukaan 20,9 kg. Kovin on sporttinen ja hoikka koira edelleen, mutta ei se haittaa. Eilenkin Alpi revitteli mökillä ja metsässä sellaista vauhtia, että ei ihme kun sporttisuus on ja pysyy.

Odotin hieman jännityksellä, miten korvanhoito illalla onnistuu. Eläinlääkärillä Alpi oli niin superkiltti ja yhteistyökykyinen, katseli vaan minua alta kulmien, että tähänkö on nyt jouduttu. 

Miulla oli loistoapulainen illalla ja Alpin hoitopöytää toimitti ruokapöytä jolle olin nostanut eteisen maton estämään liukumista. Lattialla ei hoito näet onnistunut kun Alpi halusi vaan kiivetä syliin ja olkapäille, kauas miun suihkivista saksista ja korvatipoista. Eläinlääkäri sanoi näet, että kannattaa ajaa tai leikata korvakarvoja, että korva tuulettuu paremmin. Miulla ei ole trimmikonetta, joten trimmisakset käteen, tuumasta toimeen ja Alpi siihen hoitopöydälle. Ei se ensin meinannut onnistua ollenkaan, mutta pienen temppuilun jälkeen Alpi luovutti ja alistuneena istui paikoillaan kun mie leikkelin korvakarvoja. Taas sain katseita alta kulmien, että tässäkö sitä pitää vaan istua. Saa nähdä, mitä trimmaaja sanoo seuraavalla kerralla kun mie suihkin menemään karvoja vähän miten sattuu, korvanlehdestä pääosin kylläkin. Yritin selviytyä toimituksesta mahdollisimman nopeasti. Alpi sai "herkkuautomaatista" eli miun apulaiselta samalla nakinpaloja ja samaan syssyyn laitoin vielä korvatipatkin. Sain eläinlääkäriltä hyviä neuvoja siihenkin hommaan ja se sujui ihan hyvin. Näyttää siltä, että tulehdus alkaa rauhoittua vähitellen ja punoitus helpottaa. 

Mie kävin illalla bodycombatissa ja suurin ärsytys ja pettymys mejä-kokeen pakkoperumisesta alkoi helpottaa. Ei se sairastumienn katso aikaa eikä paikkaa ja nyt on tärkeintä saada koira terveeksi. Alpi sai eilen kipulääkettäkin ja kyl mie annoin sitä Alpille, vaikka ei tuo korva ole menoa paljon haitannutkaan. Töiden alkamisen läheneminen alkaa tulla ajatuksiin ja yritän nauttia näistä viimeisistä lomapäivistä. Tuleva työvuosi tarjoaa paljon uusia asioita ja haasteita sen myötä. 

Voi pettymys!

On se vaan myönnettävä, vaikka harmittaa ja ärsyttää ja ottaa päähän niin paljon, että miun piti perua viikonlopun mejä-kokeisiin osallistuminen. Käytiin Alpin kanssa tänään eläinlääkärissä ja toisessa korvassa on korvatulehdus. Jos tästä nyt jotain positiivista voi etsiä niin ei siellä hiivaa ollut vaan ihan perustulehdus. Olin ihmeissäni, miten kiltisti Alpi antoi eläinlääkärin tutkia ja hoitaa korvaa. Saa nähdä, mikä taistelu saadaan kotona aikaiseksi. Ei tuo kyllä ole kovin kipeältä vaikuttanut, ihan normaali hösellys on ollut joka paikassa.

Tuleehan noita kokeita, joo, mutta tällä seudulla niihin on niin järkyttävän vaikea päästä. Ja just kun nieleskelin pettymystä siitä, et ei tässä näyttelyura urkene ja kerkesin innostua mejäilystä, niin nyt sit pitää perua jo saatu koepaikka. Mutta ennen kaikkea koiran terveys, yritän nyt muistaa sen asian tässä harmituksessani. Ei tää kai niin vakavaa ole, eihän? 

Kerettiin käydä Alpin kanssa tekemässä tänään aikaisin aamulla loistava treenijälkikin ja testattiin uusia valjaita ja jälkiliinan kiinnitystä mahan alle. Alpi seurasi verijälkeä maavainuisesti ja selkästi innoissaan. Kaatona ollutta hirvensorkkaa Alpi nuoleskeli antaumuksella ja häntä viuhtoi innoissaan.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! On tässä kyllä useampikin koeilmo vetämässä, joten saa nähdä, päästäänkö syksyllä vielä tositoimiin mejä-rintamalla.

Elina kalastusseurana

Mie sain taas uuden kokemuksen elämääni. Olin lauantaina kalastusseurana ja sain ajaa venettäkin. Tuo uistelu on miulle aivan uusi juttu ja veneily ylipäätänsä myös. Oltiin Höytiäisellä ja pysähdyttiin syömään eväitä Jouhteniselle. Saaliina oli alamittainen järvilohi, kaksi alamittaista kuhaa ja iso ahven. Kaikki päästettiin takaisin veteen ja mie en niitä siis saanut. Auringonlasku oli hieno ja vaikka olin pukenut mielestäni paljon päälle, tuli silti kylmä. Olisi hienoa veneillä joskus Alpinkin kanssa, mutta silloin pitäisi unohtaa kalastus.

On tässä myös käyty kerran mökillä. Saatiin myös mejä-koepaikka ja tämän viikon viikonloppuna suunnataankin sitten Juukaan kokeisiin.

Olen tutkinut eri sivustoja syksyn Euroopan reissua varten. Tarkoitus olisi siis suunnata katsomaan jalkapalloa jonnekin päin Eurooppaa ja ajankohtana olisi syyslomaviikko.  Tällä hetkellä ykköskohteena otteluiden ja lentojen kohtuuhintaisuuden suhteen taitaa olla Madrid, mutta Italian otteluiden aikataulut eivät ole vielä ilmestyneet. Saksakin on vielä ihan varteenotettava vaihtoehto myös. Näin tottumattomalle otteluiden etsiminen on yhtä suossa tarpomista, mutta jospa ne asiat nyt selkiintyisivät.

Kesän kiireitä

Helsingin reissu meni hyvin ja kerkesin unohtaa kaikessa kiireessä koko tämän blogin päivittämisen. Helsingin reissulla Alpi pääsi mukaan meidän reissuillekin lähiympäristöön ja nautti mukanaolosta ja uusien paikkojen tutkimisesta. Kerettiin juoksulenkillekin toisen kerran. Siskon nuorin poika oli ihana kun se aina totesi, että "Alpi tuoksuttelee", kun Alpi nuuhki jotain. Ja sitten hän totesi myös,  että "Alpi taitaa tykätä Epu-tädistä (eli miusta) tosi kovasti". Viime viikon torstaina ajettiin sitten kotiin ja perjantaina Alpi meni hoitoon miun vanhempien luo.

Viikonloppuna oli näet Joen kaupungin kesän kohokohta eli Ilosaarirock. Alpi oli hoidossa perjantaista maanantaihin ja pääsi mökkeilemäänkin. Itse olin maanantain ja tiistain rokin talkootöissä purkamassa somistuksia. Hain Alpin kotiin maanantai-iltana mökiltä ja Alpi sekosi onnesta kun näki mamin. Miun äiti oli irrottanut Alpin mahasta yhden punkinkin. Ilmeisesti olisi aika laittaa uudet litkut niskaan ja selkään.

Eilen Alpi nukkui kotona tyytyväisenä kun kävin tekemässä toisen päivän rokkitöitä. Tänään miulla alkoi kirpparipaikka ja olen nyt laitellut niitä kirpparikamoja. Alpi tassuttelee siinä ees taas, nuuhkii ja yrittää kovasti auttaa ja olla touhussa mukana. Ei hän kyllä auta, pikemminkin sotkee ja häiritsee. Mutta voiko asiasta olla edes ärsyyntynyt kun Alpi sitten tuijottaa spanielinsilmillään niin söpösti. Voi miun höpsyliä apulaista. Toivottavasti menis tavarat kaupaksi, koska seuraava osoite on sitten vaatekeräys ja muulle rinnalle kaatopaikka. Kaikenmoista sitä ihminen kerääkin nurkkiinsa. Kankaitakin lähtee nyt myyntiin kun en mie taida keretä koskaan enää ommella mitään. Parhaat palat säästän, mutta varsinkin valmistuneista jutuista jääneitä paloja menee nyt myyntiin tilkkupusseissa ihan mitättömällä hinnalla. Kunhan vain pääsisin eroon eikä tarviis roskiin heittää.

Käytiin vielä tänään illansuussa lenkillä Kuhansalossa. Tai no ajettiin sinne autolla ja Alpi sai uida. Hajuja tuntui olevan paljon ja Alpia sai vähän patistaa uimaan. Tarkoituksena oli nimittäin myös huljutella järvivedellä hänen ammoniakin lemuista mahaturkkiaan. Kierrettiin sitten saaren ympäri ja 

Alpilla riitti haasteltavaa. Muitakin ulkoilijoita oli liikkeellä ja parillakin nuotiopaikalla porukkaa. 

Ruokasäkki riittää tällä hetkellä kahdeksi kuukaudeksi ja nappula yksinäänkin turvotettuna maistuu hyvin. Olen nyt syöttänyt silti seassa naudanmahaa ja lihaista rasvaa ja Alpi on ollut innoissaan ruoasta. Kuppi on pitänyt nuolla huolellisesti tyhjäksi ja vielä kerran tarkastaa, että jäikö sinne nyt jotain. Yritän saada tuon Alpin pakastimen nyt tyhjäksi ja laittaa sinne omia marjoja ja muita juttuja ainakin vähäksi aikaa. Sitten kun saa taas hirvenluita, se siirtyy Alpin pakastimeksi. Välillä olisi hyvä saada se myös puhdistettua kunnolla. Sulatusta se ei sinänsä kaipaa kun siinä on automaattisulatus.

Himojuoksijat

Ollaan nyt Helsingissä lapsenvahtireissulla. Eilen ajeltiin tänne ja matka sujui mukavasti. Alpi pääsi jaloittelemaan pari kertaa, mutta vesi ei maistunut kummallakaan kerralla. Lämpötila pusuttelikin maltillisissa lukemissa, joten en ollut huolissani.

Illalla ehdotin siskolleni juoksulenkkiä. Olin ottanut juoksukamat sekä itselleni että Alpille mukaan ja niin lähdimme kohti tuntematonta. Lenkki venyi suunniteltua pidemmäksi ja lopulta sille tuli matkaa 10,5 km. Hyvä me! Alpi juoksi tosi nätisti; välillä edessä, välillä vieressä ja välillä jopa hieman vetäen. Välillä tuntui, että mie hyydyn, mutta lopulta vetäisin vielä pienen loppusuoran spurtinkin. Alpi joi ihan hulluna vettä lenkiltä palattuamme ja niinpä mie kävin pissittämässä sitä yöllä neljän aikoihin. Tuloksena oli kuudet jättimäiset pisut.

Tänään Alpi jäi autohäkkiin sisälle kotimieheksi ja mie suuntasin siskon lasten kanssa leikkipuistoon. Tarkoituksena oli selvittää lounas sillä, että lapset osallistuivat puistoruokailuun ja miulla oli mukana itselleni perunasalaattia. Alpi jäi tyytyväisenä häkkiin mutustamaan nameja ja hipsimme hiirenhiljaa ulos. Olimme poissa noin kaksi ja puoli tuntia ja hipsimme kohti kotia myös hiirenhiljaa. Pihalle asti ei kuulunut ääntäkään. Haukkuminen alkoi, kun avasimme ulko-oven ja astuimme sisään. Miska kävi avaamassa Alpin häkin ja sitten lähdimme lenkille. Alpi oli onnesta sekaisin kun saavuimme kotiin. Nyt sitten päivälevon aika, niin koiralla kuin lapsilla ja mie nautin hiljaisuudesta.

Tyynen luona vierailulla

Ollaan vietetty aika pitkälti tavallista arkea; lenkkeilty ja olla möllötelty kotona.

Eilen suunnattiin kuitenkin leikkimään Tyyne-koiran luo ja Virpi otti ihania kuvia Alpista ja Tyynestä. On se vaan aina hienoa kun jollain on taito ottaa kuvia ja hyvä väline siihen kuvien ottamiseen. Oli kyllä ilo katsoa koirien leikkimistä yhdessä kun niillä menee niin hyvin yhdessä. 

Kukkuu, ketä on sisällä?!?

Ei tosiaan päästy sinne tämän viikonlopun mejä-kokeeseen, mutta ei se haittaa ollenkaan. Sunnuntaina ajellaan nimittäin Helsinkiin ja ollaan siellä torstaihin asti. Mie olen luvannut toimia lapsenvahtina ja tuo Alpi-höpsyläinen touhuaa siellä menossa mukana. Saa nähdä, miten saadaan hommat sujumaan. Uskaltaako Alpin jättää kotiin yksin vai raahaanko mie sen mukaan ja jätän esim. leikkipuiston ulkopuolelle puuhun kiinni. Noh, katsotaan, millaiseksi meidän päiväsuunnitelmat muodostuvat. Olisi ihanaa, jos sää suosisi ja voisimme mennä vaikka piknikille jonnekkin. Piknikille Alpin voisi ottaa hyvin mukaan. Voisimme käydä myös juna-ajelulla tai bussiajelulla tai vaikka raitiovaunuajelulla Alpin kanssa. Kerran Helsingin reissulla kävimmekin bussiajelulla ja ainakin silloin se sujui hyvin.

Otan myös juoksukamat mukaan Helsinkiin, jos vaikka kerettäisi käydä Hanna-siskon ja Alpin kanssa juoksemassa. 

Sitten kun torstaina tullaan kotiin, ei paljon kerkeä hengähtää kun perjantaina Alpi jo suuntaa hoitoon iskä-koiranhoitajan luo. Viikon päästä on nimittäin Joen kaupungin kesän kohokohta eli Ilosaarirock!