Viime aikojen puuhia

Syysloma on ohi ja olemme palanneet Alpin kanssa hieman ankeaan arkeen. Loma oli pienestä sairastelusta huolimatta loistava ja piti sisällään uusia kokemuksia. Mie leivoin vatruskoitakin. Loman lopuksi suuntasimme Pohjanmaalle ja pääsimme mukaan teerimetsälle. Olimme metsässä heti aamun sarastaessa. Muuten olin varustautunut pakkassäähän oikein hyvin, mutta varpaita kylmi. Koirat tärisivät myös kylmästä. Saalista ei tällä kertaa tullut, mutta kokemusta senkin edestä. Kaikkeen sitä kaupunkilaistyttökin joutuu. Kiitos valokuvaajalle.

Teerimetsällä Alpi, mie ja Tosca.

Teerimetsällä olon jälkeen väsyttää. Takana Alpi, edessä Tosca.

Sunnuntaina koirat saivat juosta vapaana. Tosca ajoi jäniksen ylös ja Alpi-apina lähti perään. Kyllä siinä kerkesi miettiä läpi kaikki pahimmat kauhuskenaariot, mitä olisi voinut käydä, mutta niin vain Alpi tuli kohta takaisin. Huh! Oli ensimmäinen kerta. Myös ajokeli oli sunnuntaina kotiin ajaessa melkoisen huono ja nyt on Joen kaupunkiinkin saapunut talvi ja pakkanen.  

Ostin lomaviikolla icebugit eli nastapohjaiset kengät. Olen lenkkeillyt niillä jo monta kertaa ja en voi kun ihmetellä sitä, miten loistavasti niillä pysyy pystyssä peilikirkkaalla jäätikölläkin. Olivat ehdottomasti paras kenkäostokseni pitkään aikaan. Miten olen aiemmin tullut toimeen ilman niitä? Suosittelen lämpimästi muillekin. Muistan nimittäin viime talven kun otin vähän väliä tuntumaa jäiseen maahan...

Loma piti sisällään monenlaista kivaa ja nyt on seuraava pieni loma jo kovasti mielessä. Enää alle kuukausi Milanon matkaan! Siitä on sitten muutama viikko Oulun reissuun. Lisäksi suunnitelmissa on kaikkea muutakin kivaa.

Tällä viikolla suuntaan työporukan reissulle Helsinkiin ja Alpi menee hoitoon miun porukoille. Meillä on myös menossa kuivaruoanvaihto-operaatio, mutta siitä lisää myöhemmin kunhan katsotaan miten kokeilussa oleva ruoka sopii Alpille.

Maaseutumatkailua ja kipeä mami

Miulle iski sitten lomaflunssan. Eilen oli ehkä pahin päivä, tänään on jo ollut hieman parempi olotila. Näytän punaisine nenineni paljon pahemmalta, kuin mitä miun oma olo antaa ymmärtää.

Tänään suuntasimme Uskaliin ja Alpi pääsi juoksentelemaan vapaana niin pellolla kuin hakkuuaukealla. Kuvat näyttivät hyviltä puhelimen pieneltä näytöltä, mutta tietokoneelle siirrettynä varsinkin värit olivat kammottavan hailakat. Noh, muutama kuva sentään onnistui ja sain Ilonalta lisää kuvia. Illalla tein paranemisruokaa eli lettuja.
 

Syysloma

Elina ja Alpi viettävät syyslomaa. Takana on jo huippu lomanaloitusviikonloppu parhaassa seurassa ja kaikkea kivaa tehden. On ulkoiltu, shoppailtu, koeajettu auto, tehty ruokaa, saunottu, käyty kalamarkkinoilla, syömässä intialaisessa ja ennen kaikkea vaan oltu. Polttelin parvekkeella lyhdyissä kynttilöitä ja nautin vaan tunnelmasta. Ihanaa kun huomenna ei olekaan paluu arkeen, vaan rentoilu saa jatkua.

Tulevan viikon ohjelmassa on lisää rentoilua, ehkä mökkeilyä, opiskelua, autonhuoltoa ja ennen kaikkea hyvää seuraa ja kaikkea kivaa puuhastelua. Työt yritän unohtaa hetkeksi. Aika hyvin tämä stressi tuntuukin lauenneen, koska kurkku tuntuu hieman kipeältä. Tunnollinen työntekijä sairastaakin juuri usein lomallaan ja se on niin kovin tuttua miulle. En melkein muista viime vuosilta joulua tai muuta lomaa, jonka olisin ollut täysin terve. Noh, jospa se tästä. Villasukat jalkaan ja teekuppi käteen. 

Hirven luita ja uusia tuttavuuksia

On ollut taas niin kiireinen elämä, että ei ole kerennyt blogiakaan päivittää. Viime viikonloppu miulla meni reissussa opiskelukaverin luona ja yhtä kurssia käyden eli opiskellessa. Alpi oli kotona hoitotäti-Ilonan kanssa. 

Alpi on saanut Iskä-koiranhoitajalta pari kassillista hirvenluita ja yksi menikin jo parempiin suihin eilisiltana. Luut ovat vasan luita ja selkeästi pehmeämpiä kuin viime vuotiset aikuisen hirven luut ja niinpä Alpi rouskutteli eilen koko luun iltapuhteinaan. Oli sitten niin onnellista koiraa kun olla vaan voi. Nams nams.

Tuossa muutama päivä sitten olimme rauhassa iltalenkillä. Alpi oli about 50cm:n päässä miusta, kulki nätisti vierellä ja kävelimme kadun reunassa, Alpi kadun puolella (ei ollut pyörätietä tai jalkakäytävää). Yhtäkkiä kuulen takaa outoa ääntä, ja käännähdin. Noh, sieltä tuli alamäkeä hirveää vauhtia pyöräilijä ja joku jack russelin terrieri tai vastaava noin 3-4 metrin päässä pyöräilijästä flexillä. Koira lähestyi kovaa vauhtia, omistaja päästi flexillä koiran tulemaan lähemmäksi ja yhtäkkiä se hyökkäsi ja räkytti Alpin kuonossa kiinni. Alpi ihmetteli asiaa, oli rauhallisen kummastunut ja mie säikähdin sydänjuuriani myöten. Sanoinkin omistajalle sitten aika tiukkaan sävyyn (ehkä jopa huutaminen on oikea sana kuvamaan miun reaktiota), että pitäisi koiransa kurissa, sekä lyhyemmällä hihnalla eikä saisi päästää sitä noin lähelle toisia koiria hyökkäämään ja räksyttämään. Koiran omistaja (joku nuori) ei sanonut miulle yhtään mitään, jatkoi vaan matkaa eteenpäin. Ei ollut pyörässä muuten valoja eikä koirallakaan heijastimia. Että tälläistä taas tällä kertaa...

Ollaan tässä lähiaikoina nähty kaksi englanninspringerspanieliakin. Sprinkkuja ei meidän lähiseuduilla asu kovinkaan montaa tai sitten ei vaan törmätä niihin koskaan. Lenkillä tuli vastaan 2,5-vuotias narttukoira Stella, joka oli juuri muuttanut tänne ja asuu melko lähellä meitä. Alpi oli kovin kiinnostunut Stellasta. Koirapuistossa satuimme törmäämään 5 kk:n ikäiseen urospentuun, Oivaan. Olikin sinänsä hauska sattuma, että Oivan omistajan oli ensin pitänyt ottaa welssi samasta kennelistä, kuin mistä Alpi on. Alpi oli turhan innokas tutustuessaan Oivaan ja koska meno meni pelkäksi selässä nylkyttämiseksi, päätimme lähteä pois koirapuistosta.

Tänään on luvassa koiranpesuhommia, koska huomenna on trimmaus. Alpin karva rehottaakin jo varsinkin kaulasta pahasti. Miehän meinasin, et jos oisin alkanut itse trimmailemaan Alpia ja tässä joku aika sitten siistinkin jo tassukarvat. Nyt on siihen tullut takapakkia, koska miun viime talvena leikattu ranne on ollut taas jotenkin outo. Pelkään, että se ylimääräinen osanen on kasvanut sinne uudestaan. Nyt pitäisi siis antaa käden levätä eikä rasittaa sitä liiaksi. Viikonlopun luennoilla kirjoitinkin paljon käsin, joka taisi olla liikaa.