Heipä hei, täällä Alpi!

Talvi meinaa saapua Joen kaupunkiin. Työmatka on ollut jo liukas ja olen jo miettinyt talvirenkaita. Hain kellarista ensimmäiset talvivaatteet ja kaivoi esille paksummat pipot ja käsineet. Ensilunta ei sentään ole vielä satanut. Olen hytissyt kylmästä, mutta Alpin menoa kylmä tuuli ei ole haitannut. Hän kävi tänään viimeksi rypemässä järviveden viileydessä. Minua jo meinaa pelottaa Alpin mahdollinen kylmettyminen, mutta ehkä hän osaa itse miettiä, milloin on liian kylmää...tai sitten ei. Muistin juuri, että keväällä Alpi taisi mennä pulikoimaan osittain jäiden sekaan, siihen pieneen sulaan  kohtaan rannassa. On se vaan kyllä melkoinen hurjapää!

Viime viikkoinen ripuli on selätetty ja hirvenluut löysivät uuden omistajan. Meille niitä ei enää tule, koska kumpikaan meistä ei jaksa valvoa yhtään turhaa yötä ripuloivan koiran kanssa ja juosta vähän väliä ulkona. Ensimmäisen yön jälkeen en enää edes muistanut, monta kertaa kävimme ulkona ja tuliko kakkaa vai ei. Ja töistä kotiin ajaessa vaivuin liiankin syvään ajatuksiini. Onneksi en sentään nukahtanut rattiin. Ilmeisesti syynä ripuliin oli siis se, että olen antanut tuoreita luita liian harvoin. Välillä kun annoin niitä säännöllisesti, ei masuongelmia ollut. Mie en sinänäs ollut missään vaiheessa huolissani Alpin olosta, vaikka juostiin pihalla vähän väliä. Koira oli kuitenkin iloinen ja reipas oma itsensä ja söi ja joi normaalisti.

Alpi on aina ollut melkoinen sylimyyryilijä. Tuntuu kuitenkin, että viime aikoina se on vain lisääntynyt. Ihokosketus ja lähellä oleminen lempi-ihmisten kanssa on Alpille tärkeää ja hän selkeästi nauttii siitä. Luin jostain, että koirat eivät pidä halailusta. Alpi pitää kyllä, tulee oikein itse oma-aloitteisesti halailemaan ja tykkää oikeasti olla lähellä. Usein Alpi puskee kuin kissa ja kyöhnää jaloissa. Alpin tassutkin leviävät kuin kissan tassut ja niillä saa melkoisen pitävän otteen. Alpi osaa kehrätäkin kuon kissa ja mietinkin joskus, että hän oli varmaan edellisessä elämässään kissaeläin. Viime viikonloppuna tuo höpsyläinen löysi itsestään myös apinan elkeitä kun kesken trimmauksen tuli tilanne, että hän päätti lähes kiivetä Mikon olkapäälle. Tänään meillä eleli Alpi-mangusti kun sängyn laidalla istuva koira nousi takajaloilleen seisomaan ja tasapainoili kahdella jalalla pehmeällä sängyllä, häntä tasapainoelimenä taaksepäin sojoittaen. Se tilanne olisi pitänyt saada videolle!

Trimmaus itsessään sujui sunnuntaina varsin hyvin ja rauhallisemmissa merkeissä kuin edellisellä kerralla. Kun itse on tyynen rauhallinen (joskus tosiaan olen itse sellainen, yllättävää kyllä) ja jaksaa rauhoitella koiraa, se varmasti auttaa. Vain kerran tuo höpsyli meinasi tosiaan käyttäytyä kuin apina ja kiivetä karkuun. Minulla itselläni riittää vielä harjoittelemista trimmaushommissa ja ei tuo lopputulos paljon arvostelua kestä. Korvat näyttävät ihan hyviltä, mutta kaulan ajelu on se haastavin asia. Hiljaa hyvä tulee ja harjoittelu tekee mestarin tässäkin asiassa.

Matkakuumetta ilmassa! Alpikin menee jo päivää aiemmin hoitoon kuin oli aiemmin suunnitelmissa ja myö suunnataan Helsinkiin kahdeksi yöksi aiemman yhden sijaan. Alpille on ruoat ja namit viety jo iskä-koiranhoitajan luo. Vielä pitäisi siistiä tassukarvat, tyhjentää anaalirauhaset ja pestä koko koira. Kumma kyllä, usein juuri silloin kun Alpi on hoidossa, alkavat anaalirauhaset vaivata. Liekö joku stressireaktio?!

Kammottavat punkit ja syksyn puuhasteluja

Olen käyttänyt Alpilla Bayvantic-valeluliuosta punkkeja vastaan ja se on toiminut oikein hyvin. Viimeisimmän aineen laitoin muistaakseni elokuun puolessa välissä ja ajattelin, että olkoon se tämän vuoden viimeinen. Punkkeja ei juuri ole ollut kunnes nyt viikon sisään olen irroitellut niitä Alpista neljä kappaletta. Viimeisimmät inhotukset löysin viime perjantaina. Rapsuttelin ja tutkin Alpia ja huomasin varpaiden välissä rastoittuneen karvapallon. Otin trimmaussakset ja leikkelin sen pois. Samalla tajusin, että se rasta on tullut siitä kun Alpi on ilmeisesti nuollut varpaiden väliä. Ei kun tarkempaa tutkimusta ja sieltähän se punkin ällötys löytyi syvältä varpaiden välistä. Hyh! Jo toinen kerta tänä kesänä kaivella punkkia Alpin varpaiden välistä. Melkoisen haastava ja vaikea paikka irrottaa punkki. Voi ällötys sentään!

Muuten meillä on ollut aika normiarkea. Aika usein arki-iltoinakin on käyty mökillä ulkoilemassa. Se on kivaa ennen kaikkea Alpista, koska hän saa juosta siellä metsässä vapaana. Onpa tuo hurjapää käynyt kastautumassa vielä järvessäkin. Iltaisin ja aamuisin on otettu käyttöön jo heijastinliivikin.

Viime viikonloppuna vietiin vene talvisäilytykseen Nurmekseen. Alpi pomppi trailerilla olleen veneen ympärillä aivan kuin olisi ymmärtänyt, että tämän kesän veneilyt on nyt veneilty. Nurmeksessa oli kuulemma susilauma, joten emme uskaltaneet päästää Alpia juoksemaan vapaana metsässä, vaan koira pysyi kiinni. Alpi meinasi olla vähän toista mieltä asiasta. 

Työsyksy on pitänyt mamin kiireisenä, mutta on tämä ollut kyllä huippu syksy silti kaikin puolin. Olen intoutunut töissäkin some-maailmasta ja tehnyt uusia aluevaltauksia sinnepäin. Tämä on sitä elinikäistä oppimista. Ei voi jäädä laakereilleen makaamaan vaan pitää pysyä menossa mukana, ennen kaikkea nuorten maailmassa. Älylaitteiden kanssa on oltu tekemisissä muutenkin, kun olen toiminut apuna ja tukena iskä-koiranhoitajan iphonen käytössä. Omista laitteistaankin oppii uutta koko ajan.

Kiireiseen työsyksyyn olen saanut virtaa uudesta (ja minulle ensimmäisestä) kuntokeskuksen jäsenyydestä. Vaikka sinne lähtiessä väsyttäisi kuinka, tulee siellä yleensä energinen olo. Energinen olo voi olla siitä huolimatta, vaikka jalat tärisisivät kotiin tullessa tai seuraavina päivinä ei meinaa päästä sängystä ylös. Olen saanut tuon toisenkin puoliskon liikkumaan sinne. Liikkuminen tekee vaan niin hyvää! Alpin kanssa liikkuminen kun on aika paljon rauhallisempaa niin sen vastapainona kunnon hikiliikunta on oikeasti tarpeen.

Mietteissä on ollut jo useamman kuukauden ajan auton vaihtaminen. Miulla taitaa olla vaan niin suuret kriteerit, että ei ole kovin montaa vaihtoehtoa, joihin voisin ja haluaisin tuon vaihtaa. Eli etsintä jatkukoon. 

Alpi-herra kaipaisi taas jo trimmaamistakin. Pitäisi raahata järkyttävän painava trimmauspöytä tänne ja ryhtyä taisteluun. Alpi on kyllä siinäkin puuhassa vähän rasittava. Ensin hän vastustelee viimeiseen asti kaikkea trimmausta niin konetta kuin saksiakin. Lopulta hän sitten melkein nukahtaa saksien suhinaan. Hassu koira!

Hänen koiramaista korkeuttaan luultiin taas kerran pennuksi. Ymmärtäähän sen, kun katselee Alpin innokasta hösellystä. Miten tuo koira voikin olla aina niin iloinen ja touhukas?! Alpin touhujen katselusta tulee vain niin hyvälle tuulelle, että työpäivien väsymyskin unohtuu melkein samalla hetkellä kun tulee kotiin ja näkee hänen iloisen ilmeensä ja olemuksensa ja paukuttavan häntänsä.

Mami odottelee täällä jo reilu viikon päästä alkavaa syyslomaa ja ulkomaanreissua. Alpi menee tuttuun hoitoon iskä-koiranhoitajan ja mummin luo.