Juoksua, juoksua, juoksua

"Kyllä mamista vielä juoksija tehdään", totesi Alpi tänään ja pisti lenkillä parastaan keskittyen juoksuun aivan loistavasti. Yllätin tosiaan ihan itsenikin siinä, miten hyvältä juokseminen tuntui kun oli päässyt ohi parin ensimmäisen kilometrin tuskasta. Kaduilla ja hiekkateillä ei taaskaan näkynyt muita liikkujia, joten meillä oli vapaus juosta. Ah, miten hieno fiilis. Kävimme pihalla vesikupin (Alpille) ja vesipullon (Elinalle) kanssa jäähdyttelemässä lenkin jälkeen ja nyt on kotonakin ehkä hieman viileämpää kuin muina iltoina. 

On jotenkin ihan lauantaifiilis, kun olemme puuhastelleet niin paljon kaikkea tällä viikolla. Alpi on ruvennut pudottamaan karvaansa melkoisella vauhdilla. Harjata saa kyllä monta kertaa päivässä ja silti lattialla pyörii irtokarvapalloja. Toissapäivänä imuroin ja näyttää siltä kuin siitä olisi viikkoja tai jopa kuukausia. Musta sohvakin on mielenkiintoisen näköinen, vaikka Alpi ei edes makoile sohvalla. Ah, tätä koiranomistajan elämää vääränlaisten huonekalujen kanssa. Huomenna on siis edessä taas imurointia ja koiran harjausta. Toiveissa on, että Alpi saisi tiputettua pahimmat niska- ja selkäpörrönsä ja saisi ihanan sileän turkin. (Taitaa olla turha toivo. :D)

Ukkosta ja hellettä

Eilen oli vihdoin Alpin elämän ensimmäinen ukkonen. Alpi käyttäytyi ihan normaalisti ja oli jopa uteliaan innokas ukkosta ja kaatosadetta kohtaan. Alpi halusi haistella parvekkeella sadetta ja kosteaa ilmaa. Kun alkoi sitten rysähdellä kovasti, Alpi makoili tyytyväisenä sisällä, tosin läähättäen, mikä ei 27 asteen lämmössä yllätä ketään. Ukkonen oli melkolailla tässä meidän päällä ja miulla itsellä oli vähän inhottava olo, en pidä siitä ryskeestä. Alpi sen sijaan oli hiljainen ja rauhallinen oma itsensä. Meidän kotona on siis melkoisen kuumat oltavat, vaikka kaihtimet ovat päivän kiinni ja yöksi laitan ikkunat auki. Parhaimmillaan tai pahimmillaan sisällä on ollut 27,4 astetta ja yölläkin mennään 26 asteen lukemissa.

Alpi sai eilen myös uudet painolukemat. 18,8kg on tämän hetkinen paino. Kyllä siinä on jo nostamista autoon. Alpin koirakaveri Elmo muutti tästä talosta pois tällä viikolla. Meidän pitää Alpin kanssa mennä kyllä moikkaamaan heitä heidän uudelle asunnolleen.

Helteinen viikko

Takana muutaman päivän blogihiljaisuus ja paljon on kerennyt tapahtua. Maanantaina näimme pientä Sisu-koiraa omistajansa Riitan kanssa Kuhasalossa. Alpi ei ollutkaan aiemmin nähnyt niin pientä pentua, 10-viikkoista, mutta osasi hienosti ottaa huomioon kokoeron. Siellä ne samanrotuiset painelivat peräkkäin pitkin rantavettä ja tutkivat nenät maassa aina yhdessä samat asiat. Pientä painimistakin oli lopuksi luvassa, mutta Alpi osasi hienosti varoa pientä ja laskea etuosansa maata vasten.

Maanantaina illalla kävimme taas juoksemassa Alpin kanssa mäkitreenin ja meinasi olla vähän kuuma. Noh, Alpi uimaan vaan sen jälkeen ja sitten saunaa muistuttavaan kotiin paistumaan. Olemme tavanneet tässä päivittäin myös Hanna-siskoani lapsineen. Miihkali on kyllä aina yhtä innoissaan Alpista ja huutaa jo kaukaa: "Alpi-koira tuli". Alpi on lapsista innoissaan ja seuraileekin heidän touhujaan kiinnostuneena ja haluaisi ottaa osaa kaikkeen mahdolliseen toimintaan.

Tiistaina päätin pitää itselleni lepopäivän, kiitos hillittömän helteen. Näin Alpikin sai vain pikaisen mökkireissun damin heittelyineen, rauhallisia kävelylenkkejä ja osallistui miun venyttelyhetkeen heittäytymällä pitkälleen miun eteen ja haluamalla maharapsutuksia. Illalla meinasi olla jo semmoinen polte lenkille, että huh, mutta hillitsin itseni ja päätin siirtää lenkin keskiviikkoaamuun. Illalla harrastin ompeluhommia (neljä tyynynpäällistä) pitkästä aikaa ja Alpi seurasi miun toyotalla kaahailua suurella mielenkiinnolla.

Sekä Alpi, että minä olemme nukkuneet vähän huonosti tässä helteessä. Olen herännyt parina aamuna klo 4.30 ja tänä aamuna lämmintä sisällä oli tuohon aikaan +26.5 astetta. Yritäpä siinä sitten nukkua ja aamuaurinko alkaa porottaa makkarin ikkunaan. Mietin, että olisi lähdetty juoksemaan klo7, mutta siitäkään ei tullut sitten mitään. Aurinko porotti täydeltä terältä, varjossa ulkona oli jo lämmintä +22 astetta ja Alpi läähätti sisälläkin. Tyydyimme siis kävelylenkkiin ja ihan hyvä niin. Ulkona on todella kuuma ja hiostava ilma ja parempi koiralle näin. Pitää katsoa illan säätilaa uudestaan.

Sunnuntain ja maanantaiaamun touhuja

Pitää tässä eilispäivästä kirjoittaa vielä muutama asia. Kävimme siis eilen tekemässä Alpin kanssa melkoisen rankan mäkijuoksutreenin. Tosin taisi olla niin, että Elina oli treenin jälkeen enemmän poikki kuin Alpi. Menimme siis mökille ja lähdimme sieltä juoksemaan varsin mäkistä reittiä. Kyllä siinä sykkeet kohosivat hyvin. 

Alpi on kyllä aina valmis lenkille ja juokseminen miun kanssa tuntuu olevan hänen uusi lempiharrastuksensa. Kun kiskoin juoksutrikoita ja lenkkareita jalkaani, Alpi alkoi olla jo melkoisen selvillä siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja häntä viuhtoi innokkaasti. Treeni maistui siis hyvältä ja sen jälkeen mie sain vihdoin heitettyä talviturkin. Alpikin viilentyi järvessä ja vesi maistui. 

Tuo Alpin turkki on melkoinen reuhka suoraan sanottuna. Katsoessani muiden welssien kuvia, en näe kenelläkään noin tuuheaa niska- ja selkäkarvoitusta kuin Alpilla. Olen yrittänyt harjata sitä niin märkänä kuin kuivana, mutta ei sitä tunnu saavan ojennukseen millään. Näyttelyissä se on kyllä sitten "todella" edustava kun pörröttää ja sojottaa joka suuntaan. :D

Illalla kotiin tullessa minuu ärsytti ihan suunnattomasti tuohon kadulle miun parvekkeen eteen keskelle nurmikkoa tehdyt koiranpaskat. Miun oli pakko käydä keräämässä ne pussiin, koska en halua, että joku naapuri luulee Alpin tehneen ne.

Tassuongelmat taitavat olla hellittäneet toistaiseksi. (Nyt lienee syytä koputtaa puuta.) Peruin tämän päivän eläinlääkärin, koska ei meillä ole nyt tarvetta sille. Yritetään sitä hierontaa ja mahdollisesti homeopatiaa kunhan saataisiin ensin se aika. Onneksi miulla on koko kesä lomaa ja aikaa vähintäänkin riittävästi.

Tästä päivästä on näin aamun lämpötilan perusteella tulossa melkoisen helteinen. Meillä onkin luvassa ulkoilua järven rannalla Kuhasalossa ja muuten rentoa kotoilua. Illalla sitten lähdetään pidemmälle lenkille, luultavasti juosten. Miekin alan jo innostua juoksusta. Eilen tuntui hetkittäin jo hyvältä. Jes, tästä se lähtee!

Juhannus

Eilisen Juhannuspäivän iloksi nautimme lämmöstä mökillä. Alpin kanssa teimme aluksi muutama noutoharjoituksen damilla ja alkutakkuilun jälkeen se sujui ihan kivasti. Pitäisi vissiin treenata säännöllisemmin kun ne taipparitkin ovat tulossa. Juhannus meni oikein mukavasti, oli varsin tapahtumarikas ja ikimuistoinen. :)

Alpi nautti vapaana juoksentelusta ja veti melkoista rallia ympäri pihaa, kävi juoksemassa kasvimaankin läpi muutaman kerran. Hanna ja Mikko lähtivät juoksulenkille ja annoin juoksuintoisen Alpin heille mukaan. Pari kilometriä olikin mennyt hyvin, kunnes Alpi oli tehnyt täydellisen stopin ja pysähtynyt paikoilleen ja tärissyt. Ei ollut suostunut liikkumaan eteenpäin. Olisikohan voinut olla karhu lähistöllä. Sitten heidän piti kääntyä takaisinpäin ja tuoda Alpi miulle.

 

 

 

Juhannusaatto

Elinan aamu alkoi tänään reippaasti parvekelasien pesulla. Alpi hyppäsi tähystyspenkilleen ja ihmetteli kun olin siirtänyt lasit reunaan pesua varten. Miten sitä aina siirtääkin tuota hommaa eteenpäin, vaikka tosiasiassa ei siihen mennyt aikaa kuin reilu tunti. Onhan siinä tietysti se, että miun parvekkeella paistaa aurinko lähes koko päivän ja sen takia parvekelasien ja siihen suuntaan olevien ikkunoiden peseminen on vähän hankalaa. Nyt sattui sitten pilvinen, mutta ei sateinen aamu ja peseminen onnistui hienosti. Alpi-apulainen olisi halunnut auttaa taas kovasti.

Alpia vaivaavat tassut edelleen tai siis hän nuolee niitä kovasti koko ajan. Myö yritetään nyt päästä hierojalle/homeopaatille, jos löytyisi perimmäinen syy sille, miksi hän niitä nuolee. Tassujen iho on ihan siisti, ei siinä ole mitään tulehdusta tms. Alpi vaan ilmeisesti reagoi johonkin muuhun asiaan nyt sillä, että nuolee vauhkona tassujaan. Toivottavasti asia selviäisi pian, koska kyllähän se mamia huolestuttaa kun toisella on selkeästi joku hätänä.

Alpi on siis kaulurikoirana taas kerran. Onneksi hän on niin sopeutuvainen tapaus, että kaulurin kanssa elely menee siinä missä elely ilman kauluriakin. Kyllä myö lenkkeillään toki ilman kauluria ja välillä kotonakin Alpi saa hengähdyshetken, kunnes taas alkaa tassujen nuoleminen.

Eilen sain ostettua myös riistapukin. Jee, päästään kunnolla treenaamaan Alpin kanssa elokuun taippareihin!

Kesäsade kastelee

Eilen kävimme kiertämässä Lykynlammella 8,5km:n reitin. Mukana oli Alpille koiraseuraa ja miullekin juttuseuraa. Oli kiva lenkki ja lenkkiseura, eikä pieni sadekaan haitannut. Pieni Alpi-koira oli juoksentelun jälkeen todella väsynyt. Jaksoi juuri ja juuri syödä ja sitten kävi pitkälleen ja nukahti heti.

Tänään aamulla mie olin tehokas. Lomalainen laittoi herätyskellon soimaan seitsemältä, käytti koiran pissillä ja antoi ruokaa ja suuntasi itse rullaluistelulenkille. Olipa hyvä, että kävin jo aamulla, koska näin illalla onkin satanut. Aamun keli oli loistava, aurinko paistoi, mutta ei paistanut liian kuumasti. Siitä iskikin päälle niin energinen olo, että jatkoin samantien ikkunanpesu-urakkaa ja tutkin alkavia kesäopintojani. Ei se opiskelu siis siihen lopu, kun suorittaa maisterin tutkinnon. 

Alpi oli aamupäivän vielä väsynyt eilisestä juoksentelusta ja mie puuhastelin energisenä omia juttujani. Illasta käytiin pitkällä kävelyllä ja sade yllätti taas meidät. Onneksi Alpi tuntuu pitävän sateesta eikä se minuakaan haitannut. Tämän aamun loistava fiilis on vain jatkunut koko päivän. Mihinkähän saisi kanavoitua tämän kaiken ylimääräisen energian? Ehkä parvekelasit ja niiden peseminen voisivat olla hyvä kohde.

Mitäs me lomalaiset?

Eilinen meni vaan ollessa. Käytiin Tiinan ja Milla-koiran kanssa koirapuistossa ja Alpi oli kiinnostunut kaikista muista koirista kuin Millasta. Alpi yritti lähennellä kovin kovasti erästä urospentua. Sade yllätti koirapuistoilijat ja piti lähteä kotiin. Kotona peti joutui taas kerran jäähylle kun Alpi osoitti kiinnostustaan sitä kohtaan vähän liiankin kiihkeästi.

Illalla kävimme juoksemassa ja taas sade yllätti meidät. Alpi pitää sateesta ja nyt olin itsekin varautunut siihen. Ei tuo onneksi kylmältä tuntunut. Alpi joutui kuitenkin masun ja jalkojen pesulle taas, sade roiskutti rapaa juostessa sen verran.

Tänään kerkesimme kävellä jo keskustaan iskä-koiranhoitajan ja miun äitin (eli Alpin ukin ja mummin) luo. Voi sitä intoa, kun Alpi tajusi mitä taloa kohti kävellään. Häntä alkoi heilua kovaa vauhtia puolelta toiselle ja into päästä eteenpäin kasvoi. Mikä pettymys ja hämmennys sitten seurasikaan, kun mummi ja ukki eivät olleet kotona. Alpi kiersi koko asunnon innoissaan ja tuli miun luo epäuskoisen katseen säestämänä. Ei saanut rapsutuksia tällä reissulla muilta kuin miun lapsuudenkodin naapurilta. Keskustan läpi kävely oli Alpista myös aika jännittävää, sitä ei ollakaan viime aikoina juuri harrastettu. Ilmeisesti pitäisi useammin mennä keskustan ihmisvilinään. Siellä oli paljon uusia hajuja ja ääniä, mitä piti pysähtyä haistelemaan ja kuuntelemaan useampaankin kertaan.

Mie laiskamato sain vihdoin aloitettua ikkunanpesu-urakan. En tosin saanut sitä vielä kunnolla käyntiin, koska aurinko paistaa tällä hetkellä parvekkeen laseihin sekä olkkarin ja makkarin ikkunoihin. Sain sentään keittiön ja saunan ikkunat pestyä. Alpi olisi halunnut kovasti auttaa ja innokas apulainen pitikin laittaa koiraportin taakse keittiön ikkunan pesemisen ajaksi. Sieltä Alpi tarkkaavaisesti katseli, mitä mie oikein puuhaan. Saunan ikkunanpesuun pääsi mukaan kun survoi itsensä lauteiden alle ja kurkki touhua sieltä käsin. On se vaan ihana seuralainen kaikessa. 

Mökkeilyä

Tänään kävimme Alpin kanssa taas mökillä. Ensin lenkkeilimme vähän metsässä ja kiersimme Mertalammen. Alpi sai tietysti juosta vapaana ja otti siitä ilon irti poukkoillen ylös alas rinteitä. Kutsusta tuli toki aina miun luokse hirveällä vauhdilla korvat hulmuten. "Mami, täältä tullaan!" 

Lenkkeilyn jälkeen istahdin kuistille ja päästin Alpin vapaaksi. Alpi otti siitäkin ilon irti, juoksi heti rantaan ja taisipa hätyytellä vähän lintujakin. Laiturilta Alpi kurkotteli veteen ja keksi, että siitähän voi juoda. Tällä kertaa ei sentään päättänyt hypätä. Alpi taisi kuitenkin käydä uimassa, koska miun luo tuli kokonaan märkä koira. Sitten miun piti laittaa Alpi kiinni, koska mökille tuli uusi laituri. Sekös olisi kiinnostanut kovasti Alpia ja piti ihan uikuttaa ja katsoa surkeana minua, että etkö mami päästä tuonne mukaan touhuamaan ja haistelemaan kaikkea. 

Tässä on kuvia tämän päivän touhuista mökiltä. 

 

 

 

 

 

Voiko ihanammin aamu enää alkaa?

Voiko olla enää parempaa sunnuntaiaamun aloitusta kuin juoksulenkki rakkaan koiraystävän kanssa? Alun pienestä vastustelusta huolimatta Alpi innostui juoksemisesta ja jolkotteli tyytyväisenä miun vieressä juurikaan huomioimatta ympäristön lintuja tai muita hajuja. Kadut olivat myös varsin tyhjät. Kukaan muu hullu ei ollut lähtenyt vielä niin aikaisin lenkkeilemään. Mietin vaan myös, miten ihana tää miun kotikaupunki on. Täällä on niin hyvä asua ja elää.

Tarvitsisin jonkun piiskaajan tuohon juoksemiseen, sen verran kammottavalta se tuntuu aina, riippumatta kunnosta (joka ei tällä hetkellä taida olla mikään paras mahdollinen). Mitäpä en taas koiran eteen tekisi. Luultavasti lähtisin yksin jumppaan tai rullaluistelemaan, mutta koira vie miut juoksemaan. 

Juokseminen ei ole koskaan ollut miulle mikään lempilaji, vaan pikemminkin pakkopullaa ja vain pakollisesti tehtävä asia tavoitellessa muita asioita. Nuorempana muodostelmaluistelua harrastaessani suoritin kyllä tunnollisesti pakolliset lenkit, mutta en koskaan nauttinut juoksemisesta. Myös se, että tiedän miten hyvää se kropalle ja mielelle tekee, auttaa minua tällä hetkellä jotenkin motivoitumaan juoksemiseen. Toivottavasti Alpikin nauttii juoksemisesta. :)

Ensimmäinen punkki

Löysin Alpista eilen ensimmäisen punkin. Hyi! Punkki oli pullea, mutta takapään väritykseltään kellertävä, niin taisi olla kuollut. Kiitos siis punkkimyrkyille. Ostin apteekista jo joku aika sitten valmiiksi z-pinsetit, millä punkki lähtikin näppärästi irti. Alpi ei tosin olisi hirveästi välittänyt miun pinseteillä sohimisesta. Koira vain kyljelleen maahan ja hoitotoimenpiteet käyntiin, kyllä se siitä.

Olihan tässä jo yli kuukausi aikaa ensimmäisen valeluliuoksen laittamisesta Alpin selkään ja pakkauksessa luki 4 viikkoa vaikutusajaksi. Tietysti uiminen ja peseminen heikentävät vielä vaikutusta. Viime viikolla Alpi ui ja löträsi vedessä aika paljon. Ilmeisesti kuitenkin Bayvantic-aine on ollut tehokasta, koska eilinen punkki oli tosiaan ensimmäinen. Illalla laitoin sitten uudet liuokset selkään ja nyt varotaan kastumista ja uimista pari päivää.

Tänään kävin juhlistamassa kummipoikani Tomin synttäreitä ja Tomi kyseli kovasti, missä Alpi on. Pitääkin tässä lähiaikoina taas järjestää niin, että Tomi-poika ja Alpi-koira näkevät toisensa. Alpillekin tekee hyvää tottua lapsiin ja koviin ääniin kun meidän normaali arki on aika rauhallista ja hiljaista.

Illalla Alpi pääsi vielä Milo-koiran kanssa leikkimään. Oi sitä iloa kun koirakaverukset tapasivat. Riehuminen, leikkiminen ja juokseminen veivät ainakin Alpilta mehut kokonaan ja ruuan päälle kyllä uni maittaa. Tänään ei varmaan tarvitse enää käyttää Alpia kuin pikaisella iltapissillä, sen verran väsynyt koira taitaa olla.

Kesä kuivattaa sen minkä kastelee

Ei tässä sokerista olla, mie ajattelin ja suuntasin Alpin kanssa ulkoilemaan Kuhasaloon. Muut vissiin olivat sitten sokerista, koska siellä ei näkynyt ketään muita liikkujia. Pyhäselkä velloi myrskyisästi, tuuli ja satoi kovasti, mutta ne eivät haitanneet Alpin ja Elinan menoa. 

Alpi pinkoi innoissaan menemään, välillä vain juoksemisen ilosta, välillä lintujen perässä. Taisipa käydä uimassakin kun silmä vältti. Myö molemmat siis kastuttiin, onneksi miulla oli sellaiset vaatteet, jotka eivät tuossa tunnin ulkoilussa kerenneet kastua aivan läpimäriksi. Alpin jalat ja mahanalus olivat saaneet myös mutaisen värin ja kuorrutteen, joten kotona odotti suihku.

Aamujuoksulenkki

Tänään aloitimme aamun Alpin kanssa reippaasti juoksulenkillä. Kävimme juoksemassa puolisen tuntia, lisäksi alkuun ja loppuun pienet kävelyt, että Alpi sai tehtyä tarpeensa. Juoksu siis tyhjällä mahalla ja aamupalaa vasta juoksulenkin jälkeen. Miulle tuli energinen olo, mutta Alpi on vain nukkunut sen jälkeen. Vielä tuosta Alpista koulutetaan kunnollinen juoksukaveri miulle. Alku on ainakin lupaava.

Mittasin tuossa Alpin painon pitkästä aikaa ja tulokseksi tuli 17,6kg.

Pelkällä säikähdyksellä selvittiin

Tälläistä se vissiin on ensimmäisen koiran kanssa. Pienestäkin asiasta tulee iso huoli ja murhe, kun ei tiedä, onko se vakavaa vai ei. Tämän päiväinen ei ollut vakavaa ja eläinlääkäriä ei siis tarvittu. Suuri kiitos Alpin ihanalle Minna-kasvattajalle avusta ja kuuntelevista korvista. Helpotti niin miun kuin Alpinkin oloa suuresti. Alpilla oli siis anaalirauhaset täynnä, eivät tulehtuneet ja kun Minna tyhjensi ne, Alpin olo koheni ihan silmissä. Seuraavalla kerralla miun pitää hoitaa tuo toimenpide sitten itse, hui! Kävimme Minnan ja koirien kanssa vielä lenkkeilemässä Repokalliolla. Alpikin sai päivän automatkailun päälle hyvin liikuntaa.

Tassutkin ovat kunnossa. Turhaan huolehdin siis niistäkin. Pesin ne tänään mäntysuovalla, huuhtelin ja kuivasin huolellisesti. Huomisen puuhissa onkin sitten tassukarvojen leikkausta ja tassujen pesua laimennetulla etikalla hiivan estämiseksi. Onneksi ostin Kuopion näyttelystä ne kunnolliset eckerin sakset. Pitänee käydä täydentämässä myös lääkekaappia basibact-puuterilla, jos ilmenee jossain vaiheessa tarvetta laittaa tassuihin sitä.

Eipä näitä asioita voi mitenkään tietää, kun on kysymyksessä miun elämän aivan ensimmäinen koira. Miun lapsuudenkodissa tosiaan oli vain häkkieläimiä ja muutenkin olen ollut tosi vähän tekemisissä koirien kanssa. Onhan miulla Alpille vakuutus, mutta jos selviää ilman eläinlääkäriä niin aina parempi, myös koiralle.

Koko Helsingin reissun Alpille maistui ruoka vähän huonosti, mutta nyt kun päästiin kotiin niin jopa alkoi maistua. Mahan ja tassujen pesun jälkeen Alpi sai myös tavallisen märkä-koira-sätkynsä ja peti joutui jäähylle liian innokkaiden lähentely-yritysten takia. Lenkilläkin hormonihirmu-Alpi yritti kovasti hurmata Elli-koiraa.

Kesälomareissu Helsinkiin

Kävimme kesälomareissulla Helsingissä ja reissuun mahtui niin iloa kuin huoltakin.

Alpi osasi ottaa tällä kertaa todella paljon rennommin lapsiperheessä oleilun ja osasi levätä ja jopa nukkua syvää unta, vaikka lapset kiljahtelivat vieressä. Miihkalin (kohta 3v.) kanssa Alpilla oli erityisen hauskaa juostessa ympäri asuntoa peräkanaa ja vastakkaisista suunnista. Siskoni perheen asunto on kaksikerroksinen ja Alpin lempipuuhaa olikin käydä vähän väliä alakerrassa tutkimassa paikkoja ja oven käydessä tarkastamassa, kuka tuli sisälle. Myös Tanja-serkku kävi moikkaamassa meitä ja näki suloisen Alpin ensimmäistä kertaa. 

Seisomista olemme tässä harjoitelleet Alpin kanssa ahkerasti ja olenkin katsellut, mihin match showhun osallistuisimme Alpin kanssa ennen ensimmäisiä varsinaisia näyttelyitä. Tässä alkaa jo omistajaa jännittää. :D

Sitten niihin huoliin...Jouduin laittamaan eilen illalla Alpille taas kaulurin kaulaan. Tassuja olen puhdistanut edelleen päivittäin ja eilen sitten Alpi alkoi taas nuolla vasenta etutassuaan ja anturoiden välit olivat taas punaiset. Tänään aamulla otin sitten kaulurin pois ja Alpi alkoi nuolla tällä kertaa takapäätään. Ovatkohan anaalirauhaset tulehtuneet...sitä mie tässä epäilen ja se selviääkin kohta kun menemme eläinlääkäriin. Voi toista, olisi aamulla halunnut maata vain miun sylissä ja pitkä automatka on varmasti ollut rankka kun tassuun ja takapuoleen on koskenut ja kutittanut. Mutta lääkärin jälkeen tiedän paremmin Alpin tilanteesta.

Mukavia hetkiä parkkipaikalla

Pitää tulla nyt tännekin avautumaan, kun jo facebookissakin avauduin samasta asiasta. 

Tapahtuipa tänään erään ison automarketin parkkipaikalla: Seison rauhassa Alpi-koiran kanssa auton vieressä tyhjässä ruudussa. Siinä vieressä maassa on Alpin vesikuppi. Auton ovet ovat auki ja avaimet ovat auton omistajalla mukana kaupassa. Siinä lähtee sitten auto peruuttamaan minua ja koiraa kohti. Olen ihan, että päällekö se ajaa, mutta en siirry minnekään, koska ihan lähellä on tyhjiä ruutuja vaikka minkä verran. 

Auto pysähtyy, kuski astuu ulos ja sanoo, että voisinko väistyä, koska hän tarvitsee juuri sen kyseisen ruudun, on kuulemma painavat ostokset tulossa. Noh, minä siihen, että tuossa on ruutuja vaikka minkä verran vapaana, että eikö hän voi ajaa niihin ja että auto on auki, en voi lähteä kauas. Noh, ei voi kuulemma ajaa mihinkään muuhun ruutuun...ja minä ja koira siinä sitten väistetään. Heitän kyllä mielenosoituksellisesti vesikupin vedet maahan keskelle ruutua ja siirryn läheiseen pusikkoon haisevan roskiksen viereen seisomaan. 

Kuski saa parkkeerattua ison autonsa ja noustessaan autosta sanoo miulle kiitos kun annoin hänelle ruudun. Mie en sano mitään ja käännyn pois. Toki myönnän olleeni parkkipaikalla, mutta en käsitä, että miksi piti päästä juuri siihen ruutuun, missä mie olin....eikö ois voinut mennä johonkin niistä muista kymmenistä vapaista ruuduista. Kärryillähän ne painavat ostokset saa lykittyä minne vaan.

Noh, siinä sitten päästiin kuitenkin mökille. Oltiin siis Alpin kanssa Ilona-siskoni ja Eetun kyydissä ja he olivat kaupassa tämän sattuessa. En olekaan ottanut yhteen tällä viikolla kuin kahden autoilijan kanssa parkkipaikalla. Ensin oli se naapurimaan kansalainen, joka peruutti miun auton päälle tiistaina ja nyt sitten ihan suomalainen, joka meinasi peruuttaa miun ja Alpin päälle. Eipä olekaan tälläisiä tilanteita sattunut miulle aiemmin. Onpahan ollut vähän liiankin vauhdikas loman alku vähän kaikilta puolilta. Jotenkin sitä kaipaisi vähän seesteisempää elämää jo tässä vaiheessa. Kevätjuhlapäivä oli kyllä melkoista tunteiden vuoristorataa.

Jospa tässä jossain vaiheessa tajuaisi edes olevansa lomalla. Alpi nauttii ainakin täysin rinnoin mökkeilystä ja rakkaan maminsa kotona olemisesta. Alpi ei tänään edes lähtenyt Iskä-koiranhoitajan mukana metsäreissulle tekemään vastaa, vaan jäi pihalle miun lähelle. Mökillä vapaana ollessaan Alpi vaan ei malta oikein rauhoittua lepäämään, kun on niin paljon haisteltavaa ja tutkittavaa. Taas kerran vasta sisälle vieminen rauhoitti Alpin ja kotimatkalla hän nukahti autoon kerälle miun viereen takapenkille. Nyt kotona onkin sitten taas unta riittänyt.

Tänään meillä tuli kaksi viikkoa täyteen tassutulehduksen hoitoa ja nyt pitäisi siis olla tervettä tassua. Oikea tassu on miusta selkeästi parantunut, mutta vasen ei ehkä ole aivan täysin. Ajattelin kuitenkin, että kaulurin käyttö ja voiteen laittaminen saavat riittää. Puhdistelen ja kuivailen tassuja edelleen huolellisesti ja tarkkailen tilannetta. Nythän myö ollaankin lähdössä taas Helsingin reissulle Alpin kanssa. Pitäähän se kesälomareissu tehdä tuonne etelään ja jospa se hetkellinen maisemanvaihdos piristäisi tätä tunnelmaa ja toisi vähän muuta ajateltavaa.

Mökkeilyä, uintia ja juoksulenkkeilyä

Loistava keli vaan jatkuu ja meitä kutsuu mökki päivittäin. Tämä miun ja Alpin koti on melkoinen sauna ja tosiaan kun sitä omaa pihaa ei ole... Ensin paistoin aamulla pullaa, mikä entisestään kuumensi asuntoa. Sitten Alpi autoon ja menoksi. Alpi jotenkin vaistoaa, että nyt hänet otetaan mukaan ja pääsee autoajelulle jonnekin kivaan paikkaan. 

Tässä ensin kesäinen kuva sisältä päin miun saunamaiselle parvekkeelle viime lauantailta (1.6.). Sain aika hienoja kukkia.

Mökillä Alpi juoksee autosta suoraan järveen. Ensin taas heittelin damia ja Alpi haki. Sitten jossain vaiheessa kävi itsekin uimassa muutaman lenkin. Yllättävän hienosti Alpi osaa olla mökin pihalla vapaanakin eikä ole onneksi vielä mennyt tutustumaan naapureihin. Järven houkutukset meinaavat käydä välillä liian suuriksi ja myös kaikkeen tutustuminen ja osallistuminen aiheuttavat sen, että laitan Alpin kiinni. Tänään mm. auton peseminen ja imuroiminen olisivat olleet sellaisia asioita, joihin Alpi olisi halunnut välttämättä osallistua.

Pihalla pyörii myös ilmeisesti käpytikka. Joku lintuja tunnistava voi sen paremmin noista kuvista ehkä tunnistaa. Mie arvelisin sen olevan käpytikka. Niin, no siis se hyppelehtii pihalla kuin mikäkin västäräkki, päästää ääntä ja kiipeilee puissa. Alpi on superkiinnostunut tuosta käpytikasta ja aivan kaikista muistakin linnuista. Sorsien perään se jo hyppäsikin laiturilta. Seuraavaksi muutama kuva mökkeilystä viime päiviltä.

 

 

 

 

Pörröturkkinen Alpi uinnin jälkeen

Tänään illalla kävimme vielä kokeilemassa juoksemista Alpin kanssa. Mie puin juoksuvaatteet päälle, että Alpi tajuaisi nyt olevan erilainen lenkki kuin normaalisti. Sitten sitä lähdettiin ja juostiin yhdessä jotain puolitoista kilometriä. Tarkoituksena oli vain totuttaa Alpia juoksemiseen ja juuri siihen, että hajujen perään ei pysähdellä ja ohikulkijoista ei välitetä ja että vauhti pysyisi tasaisena. Hienostihan se meni! Alpi tuntui heti tajuavan homman jujun ja taisi olla aika innoissaan. Nyt miun pitäisi tosiaan hommata se vyö, niin ei tarvitsisi pitää hihnasta kiinni. Varovaisesti tämä harrastus on aloitettava ja onneksi en itsekään ole mikään himojuoksija, ainakaan tällä hetkellä.

Kesälomalainen Elina ja Alpi-uimari

Niin se vain alkoi 10 viikon kesäloma. Saattaa olla Alpilla hieman ihmettelemistä kun mami ei lähdekään aamulla töihin vaan onkin kotona ja innokkaana lenkkeilemään ja touhuilemaan. Elokuussa Alpi varmaan toivoo jo, että alkaisivatpa Elinan työt jo, että haluan levätä.

Eilen kävimme terassikoira-Alpin kanssa kesäloman alkamisen kunniaksi Jokiaseman terassilla. Ilona oli myös mukana. Alpi jaksoi kävellä hienosti ja Jokiasema on siitä hyvä paikka, että koirat ovat tervetulleita ja siellä on vesikuppeja koirille. Kotimatkalla Alpi kävi kahlailemassa Pielisjoessa ja uiminen olisi kiinnostanut kovasti, sen verran helteinen päivä oli.

Tänään Alpi oppi sitten uimaan damin avustuksella. Miun asunnossa on jokseenkin kuuma näillä helteillä ja päätimme lähteä vilvoittelemaan järven rantaan meidän kesämökille. Alpi loikki autosta suoraan järveen, mutta meni siellä vain mahakarvat kastuen edes takaisin rannan suuntaisesti. Heittelin damia muutaman kerran ensin lähelle, sitten kauemmas. Alpi kävi hakemassa ja siinä samalla oppi uimaan. Hieno koira! 

Tämän jälkeen Alpi tuijotteli laiturilla ohi uivia sorsia ja kuinka ollakaan, miun kielloista huolimatta päätti hypätä sorsien perään. Vesi taisi yllättää Alpin ja miekin vähän säikähdin ja autoin Alpin kaulapannasta takaisin laiturille. Sorsaepisodin jälkeen menin taas heti rantaan heittelemään damia, että Alpille ei tulisi kammoa vettä ja uimista kohtaan laiturilta tippumisen takia. Hyvin sujui damin hakeminen ja uintiharjoittelu. Tästä se taippariharjoittelu lähtee!

Välillä Alpi piti laittaa ihan kiinni, koska muuten hän olisi ollut vain järvessä pulikoimassa ja sen jälkeen kiitänyt ympäri pihaa ja myyrien nostamia multakasoja. Alpi taisi olla varsin tyytyväinen koira tänään kun pääsi veden äärelle ja viilentymään järvessä. Kaupunkilaiskoiran onni, että meillä on mökki niin lähellä. Tänään Alpi "oppi" myös piehtaroimaan nurmikolla.