Joululomalaiset Elina ja Alpi

Joulu tuli ja joulu meni. Pyhät ovat ohi ja tässä odotellaan jo kovasti uutta vuotta 2015. Ostin jo ennen joulua kuukausikortin Viilinkille, joten siellä on tullut käytyä myös ahkerasti treenailemassa ja siitä on tullut kyllä tosi hyvä fiilis.

Meidän joulu meni rauhallisesti ollessa miun vanhempien luona. Ulkoiltiin pakkassäästä huolimatta ja Alpi päivysti kinkkua. Kovin oli pieni kuonolainen aina väsynyt, kun mentiin illalla kotiin. Alpi sai muutaman syötävää sisältävän paketinkin ja aukaisi niitä innoissaan. Myös lasten kanssa oleminen sujui hienosti. On miulla kyllä huippu koirapoika! Jouluaattona Alpi pääsi mukaan hautausmaareissullekin, toppa-asu päällänsä. Ulkoilutkin sujuivat punainen joulukaulus kaulassa ja Alpi saikin hymyileviä katseita jouluisasta olemuksestaan.
 

Riitan ja Sisun kanssa Kyyrönsuolla 23.12.2014

Joulu-Alpi jouluaattona 24.12.2014

Joululomaa on jäljellä vielä puolitoista viikkoa ja aion ottaa siitä ilon irti Alpin kanssa.

Joululomalomaloma!

Joululomalainen heräsi tänään työrytmin mukaan klo 6, suuntasi Alpin kanssa pimeään ja lumiseen säähän ja oli onnellinen. Lenkin jälkeen sain syödä rauhassa aamupalaa ja lukea sanomalehteä. Sytytin kynttilöitä, kuuntelin ja lauloin joululauluja. Naapureiden ei tarvinut kuunnella Alpin ulinaa, vaan äänessä oli mami. Kun en sitten keksinyt muuta tekemistä, aloin paistaa pullaa. Innostus jatkui ja pullien jälkeen Elinan keittiössä valmistui vielä pizza tyylillä mitä-kaapista-löytyy. Olen tässä myös kerennyt siivoilla vähän ja fiilistellä joulua. Kadoksissa ollut joulufiilis löytyi siis vihdoin tänä aamuna. <3

Eilen kävin katsomassa taas pientä Aino-vauvaa. Alpi meinasi ratketa liitoksistaan kun haistoi miusta vauvan tuoksun ja Milla-koiran. Pieni kuonolaiseni tuhisi kuono kiinni miussa ja paita piti aivan nuolla. Voi tuota töheltäjää.

Ulkona sataa lunta. Ihanaa! Alpi onkin ihan sekopäinen tuosta lumesta. Häntä ei haittaa, vaikka kulkisi niin syvässä hangessa, että on mahaan asti lunta. Sitten välillä työnnellään kuonoa lumikasoihin tai kaivetaan niitä kasoja räpylöitä muistuttavilla etutassuilla. Myös aropupun lailla pomppiminen kuuluu asiaan kun pitää iloita lumesta!

Joululoma kolkuttelee oven takana

Syksy uudessa työpaikassa on ollut aivan huippu, mutta samalla vienyt paljon voimia. Olen monta kertaa miettinyt, että on miulla kyllä aivan mielettömän huippu työpaikka ja erityisesti aivan superhuiput työkaverit!

Tulipa tässä syksyn aikana töiden ohessa suoritettua 16 opintopistettä lisäopintoja. Keväälle jäi sitten enää 19 opintopistettä ja sitten olisi neljäs pätevyys hankittuna. Joskus mie mietin, että taidan olla vähän hurahtanut opiskeluun ja hieman hullu. Sitten muistan, miten paljon saan toisaalta virtaa opiskelusta, itseni kehittämisestä ja ajattelutyön tekemisestä. Ehkä olenkin ikuinen opiskelija ja se on miulle yksi harrastus muiden joukossa. Ehkä kuitenkin tämän vuoden jälkeen voisi vetää henkeä vähän aikaa. Tulevaisuudessa ravitsemustieteet olisivat sellainen ala, joka minua kiinnostaisi eikä sen opiskelusta olisi mitään haittaa miun työn suhteen, pikemminkin vain  hyötyä. 

Joululoma kolkuttelee lähes oven takana. Enää huominen ja sitten palataan töihin vasta loppiaisen jälkeen. Ei taida Alpi-höpsyli arvata, miten paljon aikaa meillä on olla yhdessä eikä tarvitse itkeä töihin lähteneen mamin perään moneen viikkoon. Joululoman tavoite on kyllä nähdä Riitta ja Sisu-koira pitkästä aikaa.

Alpi joulukorttikuvissa Sohvin valinnassa 11.12.2014

Käytiin äsken pitkällä kävelylenkillä. Märkä lumisadekaan ei haitannut meidän menoa. Joen kaupunki on niin kaunis ja täällä on hyvä ihmisen asua ja elää. Kävelimme joen rantaa ja siltoja pitkin. Alpi-höpsyli syöksähteli päättömästi lumikasasta toiseen ja minuu vaan hymyilytti.

Ihana sää, ihana Alpi, ihana tunnelma!

Voi laiskaa bloginpäivittäjää!

Sain tänään kaksikin postipakettia. Ei sieltä yllätyksiä tullut, itsehän olin ne tilannut, mutta toisesta paljastui valkoiset La case de cousin paul -valot. Voisi kai niitä jouluvaloiksikin kutsua, mutta miun mielestä ne ovat ennen kaikkea sisustusvalot. Tänä vuonna en taida laittaa ollenkaan parvekkeelle ulkovaloja. Miun kotona sisällä on niin ihanan tunnelmallista, että haluaisin vaan ihailla ihanaa kotiani. Pitäisi yrittää ottaa tuolla rouskukameralla kuvia...

Alpi kävi keskiviikkona joulukorttikuvissa, mutta niistä laitan tänne kuvia myöhemmin, kunhan posti on toimittanut joulukortit perille. Kirjoittelin töissä kortteja ja sanoin suoraan työkavereille hurahtaneeni tähän koiraharrastukseen. En uskonut näin käyvän siinä vaiheessa kun varasin Minnalta koiranpennun. Nyt huomaan kaiken muun höyrypäisyyden lisäksi kuljettavani koiraa joulukorttivalokuvauksiin ja miettiväni, mitä ostan Alpille joululahjaksi. Kävin tuossa viikko sitten Tessussa ja ostin Alpille laatikollisen herkkuja. Niitä riittää nyt pitkäksi aikaa ja taidan paketoida noista ostoksista jotain Alpille pakettiin. Viime vuonnakin Alpi löysi oman pakettinsa helposti kuusen alta. Lelu sen sijaan tuli suolistetuksi noin puolessa tunnissa, joten jätän sellaiset suosiolla ostamatta. Kong-merkkiset lelut ovat tällä hetkellä ainoita, jotka kestävät Alpin käsittelyä edes jonkin aikaa.

Tänään satoi tosiaan Joen kaupunkiin paljon lunta. Tai no paljon ja paljon...ja märkää se oli myös, mutta lunta silti. Elina-mami tuli kovin iloiseksi lumesta ja vielä iloisemmaksi siitä tuli Alpi-höpsyli. Lumi saa welssipojan aivan sekaisin. Kun se muutenkin on melkoinen höseltäjä, niin lumi saa Alpin höseltämään entistä innokkaammin.

Alpi on ollut nyt melko usein yökylässä miun vanhempien luona ja viihtyy siellä kyllä tosi hyvin. Tänään menin hakemaan Alpia ja miun vanhemmat lähtivät joulumarkkinoille. Mie jäin kirjoittelemaan opiskelujuttuja ja odottamaan Ilonaa joululahjashoppailuseuraksi. Sitten tuli kummallisen hiljaista ja Alpi hävisi. Kiersin ympäri asunnon ja tultuani eteiseen ihmettelin ääneen, että missä Alpi on. Keittiön oven takaa alkoi kuulua hännän paukutusta parkettia vasten. "Pam, pam, pam" Sieltä oven takaa se Alpi kömpi uniltaan. 

Työt alkavat olla lähes taputeltu tältä syksyltä. Joululoma odottaa kuuden aamun päässä. Ensi viikolla on luvassa myös piirakkatalkoita äidin kanssa, kampaajaa, jumppailua yms. kaikkea kivaa. 

Ihana Hero!

Tänään Alpi sai uuden koirakaverin, espanjanvesikoira Heron. Hero on miun työkaverin ja hänen miehensä koira ja taisin olla itsekin osaltani vaikuttamassa siihen, että heille todella tuli koira. 

Käytiin tänään siis yhdessä Kuhansalossa pimeäulkoilulla eli käveltiin metsäpolkua vähän matkaa ja sitten käännyttiin takaisin. Pienintä ei viitsinyt rasittaa hirveästi ja itse en halunnut mennä lähelle rantaa tuon Alpi-höselön kanssa. Alpilla oli normivarustuksensa eli heijastinliivi ja otsalamppu kaulassa. Hero on musta ja piti koko ajan kytätä taskulampulla, että missä pienin viilettää. Kovasti oli vauhtia jo. Alpi otti pennun vastaan tosi hyvin, niin kuin aina, uteliaan innokkaasti, häntä heiluen ja nuuhkien ja pusutellen. Molemmat tulivat toistensa kanssa toimeen tosi hyvin ja Hero leikki ja juoksenteli villisti sinne tänne metsässä. Alpi oli koko ajan tarkkaavainen pennun suhteen eikä lähtenyt viipottamaan kauas muiden hajujen perässä, vaan selkeästi keskittyi tähän uuteen ja pikkuiseen koirakaveriin. Kun Hero teki sitten pissit, niin Alpi taisi syödä ne pissilumet siitä maasta ja nuoli maata oikein antaumuksella.

Olen tosiaan vaihtanut Alpin kuivaruoan Proboosterista Acanaan. Probooster värjäsi Alpin turkkia takajalkojen välistä ja aiheutti selkeästi myös kutinaa kintereisiin. En oikein keksinyt muuta syytä värjäytymiselle kuin ruoka ja sen suuri kuparipitoisuus. Acana adult dogia meillä syötiin nyt yksi säkki ja se maistui Alpille tosi hyvin. Hinnaltaan se on vähän kalliimpaa kuin aiempi ruoka. Nyt sitten sattui niin, että monien asioiden yhteissummana Alpin ruokasäkki kerkesi loppua lähes täysin eikä kaupassa ollutkaan sitten sitä adult dogia. En kerennyt alkaa tilata netistä, joten ostin Acanan runsasenergistä ruokaa säkillisen. Aion syöttää sitä vain tuon yhden säkin ja sitten palata adult dogiin. En tiedä, kuvittelenko vain, mutta turkki alkaa taas vähitellen vaalentua ja kutinaa ei ole myöskään ollut viime aikoina. Joskus tuntuu, että tämä koiran ruokinta on tähtitiedettä... Kanapohjaisella ruoalla mennään edelleen, koska lammas ei Alpille maistu.

Ai niin, olen unohtanut myös kertoa, että miun kapearunkoinen koira on alkanut saada massaa. Kun kaksi vuotta tuli täyteen, niin uros alkaa näyttää vihdoin urokselta eikä joltain honkkelilta. Koirapuistossa tosin joku totesi, että onpa siun koira vielä pentumainen. Sitä se kyllä onkin. Meillä on mielessä ihan yhdet näyttelytkin alkuvuoteen. Pitää käydä kuulemassa, ovatko tuomarit edelleen sitä mieltä, että on liian hoikka ja kapea. Massakausi vaan jatkuu...

Mie olen treenaillut paljon ja sillä tavoin tätä joskus väsyttävää arkeakin jaksaa taapertaa paremmin eteenpäin. Reilu kaksi viikkoa joululomaan!