Hankiaisilla hiihtämässä, rasti seinään!

Todistetusti olen hiihtänyt varsin antiikkisilla kapistuksilla. Mikko ei uskonut, että näkee tämän päivän, mutta niin vain kävi, että mie kaivoin sukset esille naftaliinista (lue: lapsuudenkotini varastosta) ja lähdin hiihtoreissulle. Kyseessä olevat sukset olin saanut joskus vuonna 1995 eli suunnilleen 11-vuotiaana. Voisipa melkein piirtää rastin seinään tästä oudosta ja ihmeellisestä urheilusuorituksesta. Joskus sitä voi näköjään yllättää itsensäkin varsin positiivisesti.

Viikonloppuna oli loistavan aurinkoista ja myö käytiin lauantaina ensin ulkoilemassa mökillä ja sunnuntaina lähdettiin sitten eväiden kanssa Urkkalammen maisemiin hiihtämään. Mie hurjapää kokeilin myös Alpin kanssa koirahiihtoa, mikä meinasi olla sangen vaarallista puuhaa. Hankiaisilla vauhti nimittäin kiihtyi ja kiihtyi suorastaan vaarallisen kovaksi. Mie siinä sitten jo suunnilleen huusin kauhusta. Vaikka miun hiihtovälineistö oli suorastaan nolon vanhaa, niin kyllä sillä eteenpäin pääsi ja ihan jopa vauhdikkaastikin. Tässähän melkein puraisi hiihtokärpänen...

Hangen pinta rikkoi vähän Alpin tassuja ja illalla Alpi saikin tassupesun päälle kunnon tassurasvauksen. Eipä tuo koirapoika rasvasta välittänyt tai edes yrittänyt sitä nuolla pois, oli vaan onnellinen kun mami hoiti hänen tassujaan. 

Tänään mie olin koulutuksessa ja huomenna myös. Tänään oli tarkoitus lähteä autolla kauppaan, mutta sen poloisen autoparan eturengas oli melkoisen tyhjä. Lisättiin renkaaseen ilmaa ja nyt pitää tarkkailla huomenna, onko se vajunut vai mikähän siinä on. Onneksi ei tarvitse nyt ajaa töihin sillä niin saa selvitettyä rengaspulman.

Maaliskuun mietteitä

Kevät on jo pitkällä, vaikka mennään vasta maaliskuun puolessa välissä. Lumet taitavat sulaa pois ja jäälle meno alkaa olla kyseenalaista. Olen ihan unohtanut koko bloginkin. Tuntuu, että ei ole ollut oikein mitään uutta kirjoitettavaa ja kuvatkin toistavat itseään. Mökkikuvia lumimaisemassa.

Muutto saatiin suoritettua ja nyt on harjoiteltu elämää kolmestaan. Alpi on asiasta enemmän kuin innoissaan ja nyt iltapäivän pikapissilenkin tekee se, kumpi kerkeää aiemmin kotiin.

Viime viikko oli talvilomaviikko ja Mikko vietti sitä lasketellen Pohjois-Italiassa. Mie olin osittain kotona ja osittain reissussa Helsingissä. Alpi oli siis hoidossa mummin ja ukin luona keskiviikosta lauantaihin ja mie puksuttelin junalla Helsinkiin. Oli rentouttavaa istua vaan junassa. Tuli suorastaan ihan opiskeluajat mieleen. Reissu oli työntäyteinen kun siivottiin ja järjesteltiin Hanna-siskon kanssa. Oli silti kivaa vaihtelua tavan arkeen, oli ihana nähdä siskon lapsia ja kerkesin mie shoppaillakin sydämeni kyllyydestä. Alpi oli päässyt mummin ja ukin kanssa touhuilemaan mm. mökille moneksi tunniksi. Kovin väsynyttä koirapoikaa se olikin lauantai-iltana ja vielä koko sunnuntaipäivänkin.

Tänä talvena myö ollaankin käyty mökillä usein ihan vain ulkoiluttamassa Alpia. Muutaman kerran on tehty lumihommia kolaten ja lapioiden hikeen asti ja sitten syöty kodassa eväitä. Alpi nauttii mökillä käynneistä ja se kovan onnen pallo (eli mustan silmän aiheuttaja) on edelleen Alpin lempilelu, jota pitää ensin haudata lumeen ja sitten kaivaa sieltä esiin spanielimaisella innolla. Muutenkin lumi on Alpin mielestä ihana asia, niin kuin kaikki ulkona olevat asiat riippumatta säästä.