Ollaan koirapuistoiltu Alpin kanssa ahkerasti viime päivinä, koska miun käsi on ollut niin kipeä ja olen vetänyt särkylääkkeitä ahkerasti naamaani enkä ole halunnut lähteä hoipertelemaan mitenkään kauas. Eilinen koirapuistoilu oli sekä kiva että ikävä ja tekisipä mieleni avautua tässä vähän. Lähinnä miulta tulisi vaan luultavasti painokelvotonta tekstiä, joten tyydyn toteamaan seuraavaa; ÄLÄ tuo koiraasi koirapuistoon, jos se ei siedä toisia koiria ja varsinkaan toisia uroksia!
Alpin kanssa meillä ei tosiaan ole ollut koskaan mitään ongelmia toisten koirien kanssa, riippumatta iästä, rodusta tai sukupuolesta. Alpi suhtautuu kaikkiin ihmisiin ja koiriin niin suurella spanielinrakkaudella kuin vaan suhtautua voi. Tänäänkin tuo miun söpöläinen sai kehuja söpöydestään ja rohkeudestaan ja avoimuudestaan. Sitähän se onkin. Alpi on aivan loistavan monipuolinen koira ja ottaa uudet tilanteet ja tuttavuudet heti haltuunsa todella hienosti. Arkuudesta ei ole tietoakaan ja Alpin suusta ei juuri haukkuja kuulu koirapuistossa tai ulkona lenkkeillessä ylipäätänsäkään.
Koirapuistoilun ja lenkkeilyn jälkeen Alpin jalat ja masu piti taas pestä. Ah, tätä rapavuodenaikaa. Sulaisivatpa nuo lumet pois, koska talvi oli niin outo ja erikoinen muutenkin, että ei edes jäälle uskallettu. Odotellaan jo kesää ja metsässä vapaana juoksentelua ja yhdessä juoksulenkkeilyä aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Yritän keksiä tässä kovasti jotain erilaista ajateltavaa, kun pää meinaa räjähtää jännityksestä. Puhaltavatko meille muutosten tuulet, vai jääkö elämä samoihin uomiinsa, missä se on kulkenut jo jonkin aikaa. En voi jämähtää paikoilleen...
Elina ja Alpi
perjantai 28. helmikuuta 2014
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Alpi ja koirakaverit
Tänä aamuna sain vihdoin Alpin syömään kunnolla. Sekoitin nappuloiden sekaan vähän jauhelihaa ja rypsiöljyä. Jospa se siitä. Pitäisi nyt kuitenkin päättää, testaanko jotain uutta eri merkkistä ruokaa vai ANF:lta esim. kana-riisiä vai jatkanko lammas-riisillä. Nykyinen säkki on kohta lopussa. Yksi vaihtoehto voisi olla myös ANF:n runsasenergisempi kana-riisi. Alpi kun on vielä kovin hoikassa kunnossa.
Ei ole ollut viime aikoina oikein intoa ottaa kuvia tai oikeastaan hyviä tilanteitakaan ei ole ollut. Niinpä jatkan hyvinkin tylsillä kuvattomilla päivityksillä. Tarvitsee vaan purkaa näitä ajatuksia johonkin, kun muutenkin hypin jo seinille tästä tekemättömyydestä ja kotona olemisesta.
Tosiaan, käytiin eilen koirapuistossa. Matkalla törmättiin Armiin, joka oli myös tulossa koirapuistoon. Alpi pisti taas jarrut päälle ja kävi tällä kertaa makaamaan maahan keskelle pyörätietä kun havaitsi Armin näköpiirissään. Sen jälkeen ei Alpi ei vauhdissa säästellyt kun tajusi, että jee, ollaan menossa koirapuistoon ja Armikin tulee sinne! Noh, hormonihirmu siellä tuli esiin... Minkä sitä uros luonnolleen voi?
Koirapuistoon tuli sitten Alpin ja Armin lisäksi neljä muutakin koiraa ja kyllä koirilla oli hauskaa keskenään. Miulle itselleni tuo ulkona liikkuminen ja koirapuistossakin oleminen on lähinnä hengenvaarallista tuon liukkauden takia. Toivoisin siis lumien joko sulavan kokonaan tai sitten saisi tulla reilusti lisää. Jäällä emme ole tänä talvena käyneet lenkkeilemässä ollenkaan ja tänään päätin, että emme myös mene. Ei ole tarvetta hukuttaa itseään ja koiraansa.
Käsi on edelleen todella kipeä ja odottelen tässä lääkärin soittoa. Sain eilen voimakkaampia särkylääkkeitä ja niitä olen tässä vedellyt naamaani. Aamulla tuska oli kuitenkin aivan hirvittävä, nyt särkylääkkeiden vaikutuksesta jotenkin siedettävä. Olen hakenut opintoihini lisäaikaa sairauslomatodistuksella. Toivottavasti se onnistuu. Eräs essee pitäisi palauttaa sunnuntaina enkä tiedä, miten saan sen tehtyä tässä tilassa. En ole nukkunut kovinkaan hyvin viime aikoina osittain juuri käsikivun takia.
Ei ole ollut viime aikoina oikein intoa ottaa kuvia tai oikeastaan hyviä tilanteitakaan ei ole ollut. Niinpä jatkan hyvinkin tylsillä kuvattomilla päivityksillä. Tarvitsee vaan purkaa näitä ajatuksia johonkin, kun muutenkin hypin jo seinille tästä tekemättömyydestä ja kotona olemisesta.
Tosiaan, käytiin eilen koirapuistossa. Matkalla törmättiin Armiin, joka oli myös tulossa koirapuistoon. Alpi pisti taas jarrut päälle ja kävi tällä kertaa makaamaan maahan keskelle pyörätietä kun havaitsi Armin näköpiirissään. Sen jälkeen ei Alpi ei vauhdissa säästellyt kun tajusi, että jee, ollaan menossa koirapuistoon ja Armikin tulee sinne! Noh, hormonihirmu siellä tuli esiin... Minkä sitä uros luonnolleen voi?
Koirapuistoon tuli sitten Alpin ja Armin lisäksi neljä muutakin koiraa ja kyllä koirilla oli hauskaa keskenään. Miulle itselleni tuo ulkona liikkuminen ja koirapuistossakin oleminen on lähinnä hengenvaarallista tuon liukkauden takia. Toivoisin siis lumien joko sulavan kokonaan tai sitten saisi tulla reilusti lisää. Jäällä emme ole tänä talvena käyneet lenkkeilemässä ollenkaan ja tänään päätin, että emme myös mene. Ei ole tarvetta hukuttaa itseään ja koiraansa.
Käsi on edelleen todella kipeä ja odottelen tässä lääkärin soittoa. Sain eilen voimakkaampia särkylääkkeitä ja niitä olen tässä vedellyt naamaani. Aamulla tuska oli kuitenkin aivan hirvittävä, nyt särkylääkkeiden vaikutuksesta jotenkin siedettävä. Olen hakenut opintoihini lisäaikaa sairauslomatodistuksella. Toivottavasti se onnistuu. Eräs essee pitäisi palauttaa sunnuntaina enkä tiedä, miten saan sen tehtyä tässä tilassa. En ole nukkunut kovinkaan hyvin viime aikoina osittain juuri käsikivun takia.
tiistai 25. helmikuuta 2014
Kätevä emäntä
Lähinnä itkettää ja tekisi mieli kirota. Käsi on aivan hullun kipeä, näyttää turvonneelta enkä ole saanut juuri nukuttua moneen yöhön. Kohta on lääkäri ja ravaan hermostuksissani ympäri asuntoa enkä pysty keskittymään mihinkään. Aamulenkki oli kammottava, keskityin lähinnä pystyssä ja hengissä pysymiseen ja kierrettiin vaan lyhyt lenkki. Olo on edelleen myös tosi tukkoinen ja yskäinen ja ääntä ei edelleenkään juuri lähde.
Alpille ei maistu tuo kuivaruoka ja mietin, mitä alkaisin sille syöttämään. Kokonaan barffaamiseen ei riitä miun energia, koska siihen pitäisi keskittyä niin kunnolla. Lisäksi olisi hyvä keksiä joku ei-niin-kallis vaihtoehto, ei siis ainakaan nykyistä kalliimpaa ruokaa. Alpi ei siis syönyt aamulla yhtään mitään ja on hyljeksinyt tuota nappulaa jo pidemmän aikaa.
Kätevä emäntä (kun ei ole miestä taloudessa, on pitänyt opetella itsenäiseksi) korjasi eilen pulputtavan lattiakaivon. Kun se (kirosana) talonhuolto ei sitä tullut korjaamaan, vaikka lupasi jo kolme viikkoa sitten. Eli piti siis aukaista ilmanvaihtokone kylppärissä, sammuttaa se, antaa jäähtyä ja lisätä siellä sisällä olevaan vesilukkoon vettä. Homma ei ollut kovin vaikea, mutta vaikeaksi sen teki tosi kipeä käsi. Siellä sitten kiipeilin tikapuilla ja toivoin vain selviäväni hengissä siitäkin asiasta. Se ilmanvaihtokoneen etuovi oli ihan mielettömän painava ja hädin tuskin sain sen yhdellä kädellä sieltä alas. Miun käsi ei siis kipeytynyt siitä, koska oli kipeä jo ennen sitä.
Alpille ei maistu tuo kuivaruoka ja mietin, mitä alkaisin sille syöttämään. Kokonaan barffaamiseen ei riitä miun energia, koska siihen pitäisi keskittyä niin kunnolla. Lisäksi olisi hyvä keksiä joku ei-niin-kallis vaihtoehto, ei siis ainakaan nykyistä kalliimpaa ruokaa. Alpi ei siis syönyt aamulla yhtään mitään ja on hyljeksinyt tuota nappulaa jo pidemmän aikaa.
Kätevä emäntä (kun ei ole miestä taloudessa, on pitänyt opetella itsenäiseksi) korjasi eilen pulputtavan lattiakaivon. Kun se (kirosana) talonhuolto ei sitä tullut korjaamaan, vaikka lupasi jo kolme viikkoa sitten. Eli piti siis aukaista ilmanvaihtokone kylppärissä, sammuttaa se, antaa jäähtyä ja lisätä siellä sisällä olevaan vesilukkoon vettä. Homma ei ollut kovin vaikea, mutta vaikeaksi sen teki tosi kipeä käsi. Siellä sitten kiipeilin tikapuilla ja toivoin vain selviäväni hengissä siitäkin asiasta. Se ilmanvaihtokoneen etuovi oli ihan mielettömän painava ja hädin tuskin sain sen yhdellä kädellä sieltä alas. Miun käsi ei siis kipeytynyt siitä, koska oli kipeä jo ennen sitä.
maanantai 24. helmikuuta 2014
Liukastelua
Takana huonosti nukuttuja öitä, kipua. Mielessä pyörii niin monta asiaa, että pää meinaa räjähtää. Lisäksi olen kärsinyt flunssasta jo viikon ja se tuntuu vaan pahenevan. Ääntä ei lähde juuri ollenkaan. Käsi on kipeämpi kuin moneen viikkoon ja olen huolissani. Eikö sen pitäisi jo vähitellen parantua?! Jouduin syömään tänään heti aamusta pitkästä aikaa särkylääkkeitäkin. Onneksi huomenna on lääkäri, tosin se on hassua, että kyseessä ei ole edes se lääkäri, joka tämän käden leikkasi. No katsotaan...sairauslomaa on jäljellä 5 päivää ja sitten siihen tulee vielä talviloma päälle. Kai tässä on jotain toivoa työkuntoon pääsemisestä. Alan olla räjähtämäisilläni siitä energiasta ja innosta, mitä tunnen töitäni kohtaan tällä hetkellä. Varokaa vaan työkaverit, miulla on paljon suunnitelmia keväälle!
Ulkona on vaarallisen liukasta ja olen kaatunutkin muutaman kerran. Nyt pelottaa, että tälle kädelle on käynyt jotain. Pelottaa muutenkin kulkea Alpin kanssa ulkona oikeaa kättä varoen, vaikka ei olisi edes liukasta ja nyt on vielä liukkaus haasteena. Ulkoiluun haasteensa tuo myös se, että miulta ei tosiaan lähde ääntä juuri ollenkaan, joten Alpia on aika heikkoa ohjata äänettömästi yhdellä kädellä ja sipsutella eteenpäin peilikirkkaalla jäätiköllä. Haasteita siis riittää vähän liikaakin.
Eilen iltalenkillä törmäsimme onneksi Alpin koirakaveriin, Armiin. En ollut tunnistaa Armia kauempaa, mutta Alpi tunnisti ja istahti keskelle tietä eikä suostunut liikkumaan mihinkään suuntaan, harasi vain vastaan kaikilla neljällä tassullaan. Ihmettelin asiaa kovasti ja kiskoin koiraa hihnasta, minkä vasemmalla kädellä pystyin. Ei liikahtanut mihinkään suuntaan ja sitten tajusin Armin. Voi sitä iloa kun koirakaverukset kohtasivat! Sovimme, että menemme tänään illalla koirapuistoon, niin koirakaverit saavat leikkiä vapaasti keskenään. Miullekin se on helpointa Alpin liikunnantarpeen suhteen, kun tuo koirapuisto on niin lähellä.
Alpille on varattu nyt lonkkakuvaus (+polvet ja kyynärät) ensi viikolle ja sitä seuraavalle silmäpeilaus. Toivottavasti terveystulokset ovat hyviä! Nyt pitäisi ilmoittautua muutamaan näyttelyyn ja miettiä myös vähän ensimmäisiä mejäkokeita. Jännitystä on siis ilmassa!
Ulkona on vaarallisen liukasta ja olen kaatunutkin muutaman kerran. Nyt pelottaa, että tälle kädelle on käynyt jotain. Pelottaa muutenkin kulkea Alpin kanssa ulkona oikeaa kättä varoen, vaikka ei olisi edes liukasta ja nyt on vielä liukkaus haasteena. Ulkoiluun haasteensa tuo myös se, että miulta ei tosiaan lähde ääntä juuri ollenkaan, joten Alpia on aika heikkoa ohjata äänettömästi yhdellä kädellä ja sipsutella eteenpäin peilikirkkaalla jäätiköllä. Haasteita siis riittää vähän liikaakin.
Eilen iltalenkillä törmäsimme onneksi Alpin koirakaveriin, Armiin. En ollut tunnistaa Armia kauempaa, mutta Alpi tunnisti ja istahti keskelle tietä eikä suostunut liikkumaan mihinkään suuntaan, harasi vain vastaan kaikilla neljällä tassullaan. Ihmettelin asiaa kovasti ja kiskoin koiraa hihnasta, minkä vasemmalla kädellä pystyin. Ei liikahtanut mihinkään suuntaan ja sitten tajusin Armin. Voi sitä iloa kun koirakaverukset kohtasivat! Sovimme, että menemme tänään illalla koirapuistoon, niin koirakaverit saavat leikkiä vapaasti keskenään. Miullekin se on helpointa Alpin liikunnantarpeen suhteen, kun tuo koirapuisto on niin lähellä.
Alpille on varattu nyt lonkkakuvaus (+polvet ja kyynärät) ensi viikolle ja sitä seuraavalle silmäpeilaus. Toivottavasti terveystulokset ovat hyviä! Nyt pitäisi ilmoittautua muutamaan näyttelyyn ja miettiä myös vähän ensimmäisiä mejäkokeita. Jännitystä on siis ilmassa!
lauantai 22. helmikuuta 2014
Hyppy koiraportin yli!
Tänään Alpi (15kk) teki sen, mitä mie olen pelännyt jo pidemmän aikaa. Alpi hyppäsi metrin korkuisen koiraportin yli ihan ilman vauhtia. Pari ponnistusta takajaloilla ja yli mentiin maha porttia hipoen. Kyllä oli koirapojalla tyytyväinen ilme spanielinsilmissään, suu tuntui nauravan vahingoniloisesti ja häntä viuhtoi vauhdikkaasti puolelta toiselle. Mie olin lähinnä raivoissani, mutta olin kuin en olisi huomannut edes koko portin ylitystä.
Olin siis laittanut Alpin olohuoneeseen ja portin kiinni, että saisimme rauhassa avata ulko-oven ja viedä miun vieraiden eli Hanna-siskon, Miskan ja Mimosan tavarat autoon. He olivat miulla yökylässä. <3 Alpi ei siis ollut tyytyväinen tilanteeseen ja päätti karata vapauteen aidan takaa. Onneksi ulko-ovi oli tässä vaiheessa vielä kiinni. Alpi oli sitten niin loukkaantunut, että miun sille jättämät namit eivät olleet maistuneet yksinolon aikana.
Tästä lähtien on siis mahdollista, että kun tulen kotiin, voi Alpi löytyä mistä vaan. Tai entä sitten kun se keksii, että voi makoilla sohvalla ja sängyllä päivät ja oven avautuessa hypätä äkkiä eteisen/keittiön puolelle ja olla en-mie-mitään-ole-tehnyt -ilmeellä. Siinä vaiheessa kun Alpi tuon tajuaa, on koiraportti tullut tiensä päähän ja se on sitten sama irroittaa seinästä ja myydä eteenpäin. Hyvin se kyllä ajoi asiansa tähän asti.
Olen uskaltanut muutaman kerran ajamaan jo autolla varovasti kaupungissa. Tänään kävimmekin Alpin kanssa Milla-koiran luona leikkimässä. Leikit eivät sujuneet aivan niin hyvin kuin aiemmin, koska Alpi oli aika rajuna hyppimässä Millan selkään. Voi tuota hormonihirmua, joka tuli taas esiin. Viime viikot ovat olleet sen suhteen kyllä suhteellisen rauhallisia ja pedit ovat saaneet olla rauhassa.
Olin siis laittanut Alpin olohuoneeseen ja portin kiinni, että saisimme rauhassa avata ulko-oven ja viedä miun vieraiden eli Hanna-siskon, Miskan ja Mimosan tavarat autoon. He olivat miulla yökylässä. <3 Alpi ei siis ollut tyytyväinen tilanteeseen ja päätti karata vapauteen aidan takaa. Onneksi ulko-ovi oli tässä vaiheessa vielä kiinni. Alpi oli sitten niin loukkaantunut, että miun sille jättämät namit eivät olleet maistuneet yksinolon aikana.
Tästä lähtien on siis mahdollista, että kun tulen kotiin, voi Alpi löytyä mistä vaan. Tai entä sitten kun se keksii, että voi makoilla sohvalla ja sängyllä päivät ja oven avautuessa hypätä äkkiä eteisen/keittiön puolelle ja olla en-mie-mitään-ole-tehnyt -ilmeellä. Siinä vaiheessa kun Alpi tuon tajuaa, on koiraportti tullut tiensä päähän ja se on sitten sama irroittaa seinästä ja myydä eteenpäin. Hyvin se kyllä ajoi asiansa tähän asti.
Olen uskaltanut muutaman kerran ajamaan jo autolla varovasti kaupungissa. Tänään kävimmekin Alpin kanssa Milla-koiran luona leikkimässä. Leikit eivät sujuneet aivan niin hyvin kuin aiemmin, koska Alpi oli aika rajuna hyppimässä Millan selkään. Voi tuota hormonihirmua, joka tuli taas esiin. Viime viikot ovat olleet sen suhteen kyllä suhteellisen rauhallisia ja pedit ovat saaneet olla rauhassa.
maanantai 17. helmikuuta 2014
Käsipotilas-Elina Sveitsissä
Alpi vietti lähes kuukauden hoidossa miun vanhemmilla ja viime yönä miun höpsyli palasi kotiin. Voi sitä pienen koiran iloa kun se oli vastassa mamia lentokentällä viime yönä. <3 Tämä päivä Alpilla on mennyt iloitessa kotona olemisesta ja nukkumisesta.
Käsipotilas-Elina kävi siis matkailemassa Sveitsissä. Kädessä on enää neopreeninen rannetuki, mutta kyllä sitä vielä särkee. Matka oli siis aivan uskomattoman hieno ja ikimuistoinen kaikin puolin. Pääsin näkemään niin Zürichiä kuin lähes 3000m:n korkeudessa Schilthornissa Alppeja. Myös fondueta tuli maisteltua. Ja mikä parasta, seura oli parhainta, mitä tällä hetkellä tiedän!
Käsipotilas-Elina kävi siis matkailemassa Sveitsissä. Kädessä on enää neopreeninen rannetuki, mutta kyllä sitä vielä särkee. Matka oli siis aivan uskomattoman hieno ja ikimuistoinen kaikin puolin. Pääsin näkemään niin Zürichiä kuin lähes 3000m:n korkeudessa Schilthornissa Alppeja. Myös fondueta tuli maisteltua. Ja mikä parasta, seura oli parhainta, mitä tällä hetkellä tiedän!
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Sunnuntain tunnelmia
Siellä se Alpi on hoidossa edelleen. Tuo ylläoleva kuva on otettu reilu viikko sitten kun Alpi pääsi juoksentelemaan vapaana mökillä. Mie olen käynyt joka päivä rapsuttelemassa koirapoikaani ja aina se on halkeamaisillaan ilosta kun näkee mamin. Sitten se haluaa olla miun lähellä ja seuraa minua kuin hai laivaa huoneesta toiseen ja haluaa myös erityispaljon rapsutteluja ja silittelyjä.
Alpi on hoidossa vielä reilun viikon. Miun vanhempien luona on alkamassa kylppäriremontti, joten saa nähdä, miten Alpi jaksaa melua ja muuta siitä seuraavaa liikehdintää. Hyvin sopeutuvainen Alpi on kyllä ollut kaikin puolin ja omasta höselöstä perusluonteestaan huolimatta se osaa kuitenkin myös rauhoittua unille melkein minne vaan. Alpi ilmoitti aluksi haukkumalla, että kerrostalon käytävässä kulkee joku, mutta siihenkin Alpi on jo tottunut eikä juuri viitsi vaivautua haukahtamaan tai juoksemaan eteiseen.
On miulla kyllä vaan hirmuinen ikävä. Seuraavilla viikoilla on luvassa vaikka mitä jännittävää ohjelmaa. Pitäkää miulle peukkuja!
Lisäksi tämä "kädettömyys" on varsin tuskastuttavaa. Kolme viikkoa on tullut elettyä meikittömänäkin kun en ole viitsinyt alkaa sohia kasvojani vasemmalla kädellä, jonka hienomotoriikka on mitä on. Kirjoitan vasemmalla kädellä sillä tavalla, että siitä saa kyllä selvää ihan hyvin. Ensi viikolla saan tämän tönkön ja ison lastan tilalle jonkun pienemmän ja siromman. Jospa sitten saisi myös alkaa tehdäkin jotain tällä oikealla kädellä, ainakin kuntoutusta.
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Ryhmänäyttely Joensuu
Alpi-herra kävi tänään Joensuun ryhmänäyttelyssä. Käsipotilas-Elinalla oli monta avustajaa, mm. Ilona autonkuljettajana ja koiranpitelijänä ja Kati esittäjänä. Suuri kiitos! Tuomarina oli Tuula Savolainen.
Alpi eli Wild Fellow's Sibelius JUN ERI 3.
" n. 1v. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää, tummat silmät. Rungoltaan vielä kesken kehityksen. Kapeahko. Hyvä eturinta. Hyvä raajaluusto ja käpälät. Hieman suorat olkavarret. Hyvä takaosa. Liikkuu hyvällä askeleella tasapainoisesti. Innokas esiintyjä. Ylälinja seistessä saisi olla vakaampi. Hyvä turkki ja hapsut."
Alpi sai siis ensimmäisen ERI:n. Mie kerkesin jo miettiä näyttelyuran jatkoa tai lopettamistakin, mutta Alpi on hitaasti kehittyvää sorttia, joten parhaat tulokset ja vuodet ovat varmasti vielä tulossa. Joten, seuraava näyttely on jo mielessä, mutta sitten pitäisi olla käsi kunnossa, että saisin esitettyä koirani itse.
Alpi eli Wild Fellow's Sibelius JUN ERI 3.
" n. 1v. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää, tummat silmät. Rungoltaan vielä kesken kehityksen. Kapeahko. Hyvä eturinta. Hyvä raajaluusto ja käpälät. Hieman suorat olkavarret. Hyvä takaosa. Liikkuu hyvällä askeleella tasapainoisesti. Innokas esiintyjä. Ylälinja seistessä saisi olla vakaampi. Hyvä turkki ja hapsut."
Alpi sai siis ensimmäisen ERI:n. Mie kerkesin jo miettiä näyttelyuran jatkoa tai lopettamistakin, mutta Alpi on hitaasti kehittyvää sorttia, joten parhaat tulokset ja vuodet ovat varmasti vielä tulossa. Joten, seuraava näyttely on jo mielessä, mutta sitten pitäisi olla käsi kunnossa, että saisin esitettyä koirani itse.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)