Alpi oppipoikana metsällä

On ollut taas pieni blogihiljaisuus. Arki on ollut kiireistä ja viikonloppuisin on ollut myös paljon kivaa tekemistä. Viime viikolla oli varsin vaihtelevat säät, talven ensilumi satoi ja kerkesi jo sulaa poiskin. Kesärenkailla ajelu oli jännittävää, sähköt lähtivät muutamaksi tunniksi ja Alpi riehaantui lumesta. Ensilumi sai spanielin sekaisin, tekemään holtittomia iloloikkia ja työntelemään kuonoaan lumeen. 

Olipa Alpi eräänä päivänä varsin rasittavakin tapaus ja ei meinannut rauhoittua tai totella ollenkaan. Korvat olivat koristeena ja kaikkia miun käskyjä piti uhmata ja riehua miten sattuu matot rullalle. Onneksi niitä päiviä on harvassa.

Viikonloppuna suuntasimme taas vaihteeksi vähän reissuun. Oli kyllä varsinainen superviikonloppu, joka piti sisällään monenmoista mukavaa tekemistä. Rentoa oleilua ja loistavaa seuraa (niin miulla kuin Alpillakin), hyvää ruokaa ja juomaa, opiskelua, lenkkeilyä ja metsästyksen seuraamista (Alpilla). 

Mie kävin lauantaina opintoihini liittyvillä luennoilla ja Alpi pääsi sillä aikaa mukaan lintumetsälle ja ottamaan oppia oikealta lintukoiralta, Toscalta. Pääosin Alpi oli ollut kiinni ja seurannut Toscan työskentelyä, mutta päässyt sitten itsekin vapaana etsimään lintua ruoveikosta. Tosca oli lopulta löytänyt haavakon, mutta Alpikin sai osallistua. Koirapojat tulevat pienestä ikäerosta ja samasta sukupuolesta huolimatta hienosti toimeen ja onkin ilo katsoa niin heidän vauhdikasta kirmailua pihalla kuin yhdessä vierekkäin nukkumaan rauhoittumista sisällä. Alpi on selkeästi hieman vanhempana ylempänä arvoasteikossa. Muutenkin Alpi ottaa monessakin asiassa hienosti mallia Toscalta. 

Tottelevaisuuskoulutuksessa mentiinkin aimoaskel eteenpäin viikonloppuna. Nyt pitää vaan jaksaa tehdä toistoja arjessa koko ajan, että opitut taidot säilyvät. Viikonloppu taisi olla Alpille rankka, koska vuorokausi on mennyt nukkuessa. Olen yrittänyt kutsua Alpia rapsuteltavaksi, mutta ei sitä ole huvittanut. Ilonan vierailukin jäi melkein huomiotta, kun uni vei voiton.

Koirapojat ja Toscan saalis.

Tässä vielä muutama kuva iltapäivältä, väsyneestä koirapojastani Hallbergista.

 

Tänään käytiin pimeälenkillä Lykyllä Riitan ja Sisun kanssa. Koirilla oli heijastinliivit, otsalamput kaulassa ja meillä taskulamput. Käytiin normaalia vähän pidempi lenkki eikä siellä muita yhtä hulluja lenkkeilijöitä näkynyt. Yksin en pimeään lähtisi, mutta kahdestaan uskallan. Yksin ollessa alkaisi mielikuvitus laukata liiaksi.

Tulipa ostettua lennotkin Milanoon. Tässä on mukavaa odotettavaa marraskuulle. Miun piti valita töissä kahden päivän lomautus tai palkaton vapaa ja valitsin palkattoman vapaan, että sain päättää päivät itse. Näin ollen aion ottaa niistä ilon irti ja suunnata reissuun loistoseurassa. Pitääkin alkaa tutkia, millainen kaupunki Milano on.
 

Juhlaruokailua

Eilen käytiin Alpin mummin eli miun äitin synttäreillä. Alpi sai naudan nilkan ja myös muut syötiin naudan sisäfilettä ja kaikkea muuta hyvää juhlaruokaa. Alpi-höpsyliltä unohtui herkkuluu siihen paikkaan kun hän tajusi lempi-ihmisensä eli Ilona-tädin tulevan.  

Tänään mie olin pitkästä aikaa aktiivinen kuvien ottamisen suhteen. Käytiin metsälenkillä ja nautittiin syksyisestä säästä. 

Samalla piipahdettiin mökillä ja meinasi tulla haaveri hiirenloukun kanssa. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Tämä viikonloppu meni täällä kotosalla ollessa ja hyvä niin. Seuraaviksi viikonlopuiksi onkin suunnitelmissa taas reissuja.

Minä vartioin täällä

Ostin markkinoilta joku aika sitten tälläisen. Ei tuosta höpsylistä vartijaksi ole, mutta tämä on hauska laittaa mökin porttiin, koska Alpi on aika lailla vakiokalustoa kesäisin mökillä.

Tämä päivä oli taas uusien kokemusten päivä. Lähdimme pitkälle lenkille aurinkoisessa syyskuun iltapäivässä. Suuntasin Suvantosiltaa kohti ja keksin matkalla, että voisimme kokeilla hissimatkustamista. Sillalta menee näet hissi alas. Noh, ajatuksista tekoihin. Alpi astui reippaasti hissiin, suorastaan syöksähti sisälle. Hissi herätti hieman kummastusta, mutta ei pelkoa ja lyhyt matka sujui hyvin. Hieno koira miulla! Kävelimme rantaa pitkin uudelle kävelysillalle, sieltä keskustaan ja sitten taas eri siltaa takaisin kotiin. Lenkistä tulikin kolmen sillan lenkki. Alpi saa osakseen aina niin iloisia ja hymyileviä katseita. Onhan se varsinainen söpöläinen.

Paskaa siellä, paskaa täällä

Alpi-höpsyläinen on koetellut tällä viikolla miun hermoja urakalla. On jätöstelty sisällä yksinollessa matolle, josta seurasi matonpesuhommia, mamin-lähes-oksennus ja lattianpesuhommia. On syöty paskaa. On syöty hansikas. On nylkytetty petiä. On oltu muuten vaan tottelemattomia.

Maanantaina oltiin Riitan ja Sisun kanssa tuttuun tapaan Lykyllä. Kaikki meni hienosti siihen asti, kunnes Alpi pinkoi Riitan luo, hyppäsi Riittaa vasten ja tajuttiin, että Alpi on syönyt paskaa, toisin sanoen luultavasti ihmispaskaa. Riitalta meni takki ja kädet sotkuun ja miekin haistoin lemun. Alpin suu, pää ja kaula olivat paskassa. Hyi!!! Noh, pääsimme lenkin loppuun ja sen jälkeen haisi sitten myös auto. Kotiin päästyä vetäsin kumikäsineet käteen ja pesin Alpin suun ja pään saippualla. Kumma kyllä, se taisi tajuta pesuhommat eikä vastustellut, vaikka suu vaahtosi shampoota. Piti myös sitten pestä heijastinliivi, autohäkin pehmuste ja panta. Kyllä oli mamilla oksennus lähellä tässäkin tilanteessa. Haju oli kammottava!

Noh, eikä tässä kaikki. Tein tuossa lettuja. Alpi sai letun ja ruokansa omaan kuppiinsa hienon paikallaolotreenin päätteeksi. Kovasti se yritti sitten kerjätä lisää, mutta enpä antanut. Menin suihkuun ja tulin pois. Katsoin, että mitä ihmettä se Alpi syö. Se oli sitten kaivanut miun laukusta, joka oli keskellä sänkyä, miun nahkahanskan ja mutustellut siitä puolet. Laukku näytti siltä, että siihen ei olisi kosketukkaan. Siis kyllä, Alpi oli niellyt puolet siitä hanskasta ja sen villavuorista. Kyllä nousi savu korvista ja siinä tilanteessa teki mieli tehdä koirasta uudet hanskat! Alpi päätti siis kostaa sen, että sai vain yhden letun. On se kyllä välillä liiankin fiksu... Sitten tein jo miekin uhallista eilisiltana ja söin letut oikein tahallani sohvalla sen nenän edessä ja Alpi vaan tuijotti. Mitäs söi miun hanskan.

Nyt olen onneksi jo ostanut uudet hanskat, joten mieli on parempi. Meillä asustelee siis selkeästi murrosikäinen koira, joka koettelee minuu. Paskat sisälle oli selvästi vahinko ja epäilen sen olleen joku stressireaktio viikonlopusta. Sen jälkeen sen maha oli nimittäin illalla aivan kunnossa eikä ripulista tietoakaan.

Eilen aamulla oli ekan kerran myös aika kylmä. Aamulla herätessä oli 2,7 astetta lämmintä. Sai kiskoa kalsarit jalkaan ja pipon päähän muiden lämpimien vaatteiden lisäksi. Syksy on tullut Joen kaupunkiin ihan oikeasti. Matkasuunnitelmia on mielessä vaikka minkä verran ja tuleviksi viikonlopuiksi on mielessä kaikkea kivaa tekemistä. Tästä syksystä ei voi tulla muuta kuin loistava.

Syyskuun viikonloppu

Blogipäivitysten tahti on näköjään ihan vahingossa harventunut. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni. Viikot menevät niin nopeasti, kun on kaikkea kivaa odotettavaa. Viikonloput täyttyvät kivoista jutuista ja myös opiskelusta. Arki rullaa omalla, kiireisellä painollaan eteenpäin. Elämä on just nyt tosi huippua!

Perjantaina mie kävin rokkailemassa Joen kaupungin kesän viimeisellä festarilla ja vaikka sää oli sateinen, loistava seura kirkasti illan. Lauantaina kävimme mökkeilemässä aurinkoisessa syyssäässä ja niin seura kuin evästelyt olivat loistavia. Erityisesti Alpi nautti uusista reiteistä ja kävi vielä järvessäkin viileästä vedestä huolimatta. Viikonloppuna tuli panostettua pitkästä aikaa hyviin ruokiin. 

Yritin kovasti myös tuijotella viikonloppuna taivaalle ja nähdä revontulia. Perjantaina oli sateinen ja pilvinen sää, eikä revontulia näkynyt. Lauantaina taivas oli kirkas, mutta silti sitä koristivat ainoastaan tähdet. Lauantai-iltana ilma oli kirpakka, alle kymmenen astetta lämmintä ja tuntui todella syksyltä. 

Ihanaa, odotan jo kovasti talvea! Ennen sitä kuitenkin yritän selvitä matkakuumeeni kourissa ja siksi täytyykin alkaa taas tutkia lentoja... Syysloma lähestyy kovaa vauhtia ja olisi huippua päästä jonnekin reissuun, edes pidennetyksi viikonlopuksi. Tai sitten joku muu vkonloppu. Miun kun pitää joka tapauksessa ottaa kaksi päivää palkatonta vapaata töistä tämän syksyn aikana.

Alpi höpsyläinen nukahti nyt illalla miun syliin. On se vaan rakas koira miulle. <3 Ja erityisesti taas tänä vkonloppuna sain huomata sen huipun luonteen. 

Pikatrimmi ja siivousta

Alpi alkoi näyttää niin metsäläiseltä ja epäsiistiltä, että päätin ottaa tänään härkää sarvista ja trimmata sitä hiukan. Omat taitoni ovat mitä ovat ja oikeastaan en saisi edes trimmata käsivammani takia, mutta kerrankos sitä kieltoja uhmataan. Ajattelin myös, että ei huolta, koska näyttelyitä ei ole tulossa. Eli jos sattuu tulemaan hieman sutta ja sekundaa.

Trimmasin Alpia liukkaalla parkettilattialla, mistä Alpi ei ollut kovin innoissaan. Kolmella jalalla seisominen oli haastavaa kun jokainen luisti eri suuntiin. Trimmasin siis tassut, vähän pyllyä ja korvia. Tällä kertaa osuman sai miun käsi kun onnistuin tökkäämään saksilla vasempaan käteeni verisen haavan arvoisesti. Takatassuista tuli miun mielestä varsin onnistuneet ja trimmausohjeiden mukaiset, mutta etutassut olivat astetta haastavampi homma. Melkoista taistelua se oli muutenkin lattialla, mutta en antanut periksi. Korvia ja pyllykarvoja leikkasin ohennussaksilla. Varsinkin tuo takapuoli alkoi olla sen verran tuuheassa kunnossa, että useasti se meni likaiseksi kun Alpi kävi kakalla. Käsi ei kyllä hirveästi tykännyt saksien käytöstä, joten en tehnyt enempää kuin oli pakollista. Tällä selvitäänkin taas jonkun aikaa kunnes tuo kaulakarvoitus kasvaa. Sitten pitää taas selvitellä, kenellä olisi aikaa trimmata Alpi.

Trimmauksen jälkeen olikin hyvä siivota imuroiden ja mopaten. Siivouksen seuraaminen on Alpista kivaa ja olisipa siitä mukava myös auttaa jotenkin, vaikka sitten vaan töhöilemällä edessä ja pomppien ympärillä. Usein siivouksen ajaksi laitankin Alpin koiraportin taakse ja sitten se työntää kuononsa kaltereiden välistä, huokailee syvään, tuhahtelee ja näyttää loukkaantuneelta. Trimmauksen ja siivouksen jälkeen Alpi päätti sitten mennä vielä piiloon mököttämään. Ilmeisesti aamupäivän toiminta ei ollut hänen mieleensä ja niinpä hän piiloutui unille nojatuolin taakse, sohvan ja pakastimen välissä olevaan koloon.

Metsälenkkeilyä ja marjametsäilyä

Olimme tänään Alpin kanssa oikeita tehopakkauksia. Heräsin kuudelta, tarkoituksenani lähteä treenaamaan, mutta se vaihtuikin lennosta metsälenkkiin Alpin kanssa. Oltiin siis kahdeksalta jo mökillä lenkillä. 

Lenkin jälkeen keräsin mökin lähellä metsässä puolukoita ja mustikoita ja Alpi toimi virallisena valvojana ja omasta mielestään myös apurina. Alpi pysytteli hienosti aika lähellä ja välillä syöksyi kuono edellä juuri siihen puskaan, josta mie keräsin marjoja. Voi sitä höpsyliä, ei sille voinut kuin hymyillä. Se katsoi minuun, et "Mami, mie tulin moikkaamaan!" Metsässä oleilun jälkeen Alpi kantoi turkissaan mukana melkoista kokoelmaa erilaisia oksia, havuja ja muita roskia. Lisäksi Alpi kävi järvessä, joten turkki oli melkoinen takkuläjä märkänä. Onneksi sen jälkeen, kun turkki kuivaa, sen selvittäminen on suhteellisen helppoa. Jos vain Alpi osaisi olla auttamatta siinä puuhassa...

Metsälenkin ja marjastuksen jälkeen kävimme pitkästä aikaa miun porukoilla. Alpi syöksyi suinpäin mummin luo ja teki heti lenkin etsien ukkia, mutta ukki oli lähtenyt juuri kauppaan ja Alpi oli hieman pettynyt. Voi sitä iloa kun ukki hetken päästä tuli. 

Kun Alpi oli saanut niin loistavat ulkoilut heti aamusta, lähdin mie pitkästä aikaa myös shoppailemaan. Muuten ollaankin vietetty iltapäivää ja iltaa tosi rauhallisissa merkeissä. Kahden reissuviikonlopun jälkeen on kiva ollut olla vaan kotona ja Joensuussa. Alpikin nukkuu tuossa lempiasennossaan, jalat seinälle ojennettuina.

Vähemmän stressiä, rennompaa elämää

Olen miettinyt tätä jo muutaman viikon ja tänään se sanottiin miulle ääneen. En ole niin kireä ja stressaantunut kuin aiempina syksyinä. Liekö se virka tuonut miulle mielenrauhan ja rentous on vallannut miun elämän. Onkohan tämä jo liiankin rentoa... No vielä se stressi iskee viimeistään opiskelujen ja töiden yhteensovittamisessa, joten nyt annetaan mennä elämän omalla painollaan ja nautitaan menosta.

Alpi on ollut pikku tuholainen. Tilaisuuden tullen se varastelee nenäliinoja tai lautasliinoja silppuaa niitä kasoiksi. Laukuista lähtee sukat, paidat yms. irtoava ja varsinkin hanskoja ja sukkia on kiva mutustella ja survoa suu täyteen. Ei se onneksi ole niitä vielä nielaissut, mutta reikiä tuolla menolla kyllä saattaa tulla. Spanieli hanska tai sukka suussa on kyllä melkoinen näky. Yritä siinä olla sitten tomerana ja vakavana aukomassa suuta kun tekisi mieli purskahtaa täyteen nauruun.

Sää on kylmentynyt. Käänsin jo pattereita päälle, kaivoin esille lämpimämpiä vaateita ja kesävaatteita ja -kenkiä pitäisi alkaa laittaa vähän varastoon. Tykkään oikeastaan kaikista vuodenajoista ja syksyn pimentyminen ja varsinkin kirkas tähtitaivas ovat hienoja asioita. Saa poltella kynttiköitä, vetää jalkaan villasukat ja nauttia tunnelmasta. Syksyn kohokohta on tietysti syysloma, jota mie odotankin jo innolla. Syysloman jälkeen mielessä on ensilumi ja talvi. On ihanaa, kun on kaikkea kivaa odotettavaa. Kummasti silloin jaksaa sitä arjen harmauttakin.

Tänään kävin taas jumppailemassa. Sekin rytmittää elämää kivasti ja tuo uutta potkua arkeen. En ollut tämän päivän jumppaan yhtä tyytyväinen kuin viime tiistain, mutta meni se näinkin. Alpi vaatii tietysti omat lenkkinsä, mutta miulle on tärkeää päästä liikkumaan myös yksin.

Alpi oli tänään taas astetta rauhallisempi kun tulin töistä. Se tajuaa selkeästi, että en aio huomioida sen höseltämistä mitenkään ja kumma kyllä, se höseltäminen on todellakin vähentynyt. (Toivottavasti myös se ulvominen on pysynyt poissa!) Jatketaan harjoituksia...

Syyssää

Vietimme Alpin kanssa kivan viikonlopun hienossa syyssäässä. Alpi sai nauttia koiraseurasta aivan kyllikseen ja nyt kotonani makoilee uninen karvakasa. Oli hienoa huomata, että vaikka Alpi riehuu ja töhöttää toisten koirien kanssa aluksi, niin lopulta kuitenkin hän osaa myös rauhoittua sisätiloissakin. Lauantaina kävin pitkästä aikaa juoksemassa ja nyt miun etureidet ovat niin kipeet, että pääsen hädin tuskin kävelemään. Myös vatsalihaksissa tuntuu. Tietää ainakin tehneensä jotain!

Tänään on ollut myös miun eka virallinen virkapäivä. Fiilis on vähintäänkin hieno ja olo on onnellinen. Kaikista tämän vuoden ikävistä tapahtumista huolimatta, ollaan ainakin tällä hetkellä varsin positiivisella fiiliksellä menossa eteenpäin monessakin asiassa. Alpin koulutuksessa on vielä paljon tekemistä, mutta vähä kerrallaan senkin töhötys vähenee ja järkeä iskostuu päähän. Kotiintulotkin rauhoittuvat kerta toisensa jälkeen kun mie vaan muistan olla huomioimatta sitä. Opiskelutkin alkavat hiljalleen ja vihdoin olen napannut kiinni myös arkirytmistä. Elämä on useimmiten aika kivaa. :)