Joululomalaiset Elina ja Alpi

Joulu tuli ja joulu meni. Pyhät ovat ohi ja tässä odotellaan jo kovasti uutta vuotta 2015. Ostin jo ennen joulua kuukausikortin Viilinkille, joten siellä on tullut käytyä myös ahkerasti treenailemassa ja siitä on tullut kyllä tosi hyvä fiilis.

Meidän joulu meni rauhallisesti ollessa miun vanhempien luona. Ulkoiltiin pakkassäästä huolimatta ja Alpi päivysti kinkkua. Kovin oli pieni kuonolainen aina väsynyt, kun mentiin illalla kotiin. Alpi sai muutaman syötävää sisältävän paketinkin ja aukaisi niitä innoissaan. Myös lasten kanssa oleminen sujui hienosti. On miulla kyllä huippu koirapoika! Jouluaattona Alpi pääsi mukaan hautausmaareissullekin, toppa-asu päällänsä. Ulkoilutkin sujuivat punainen joulukaulus kaulassa ja Alpi saikin hymyileviä katseita jouluisasta olemuksestaan.
 

Riitan ja Sisun kanssa Kyyrönsuolla 23.12.2014

Joulu-Alpi jouluaattona 24.12.2014

Joululomaa on jäljellä vielä puolitoista viikkoa ja aion ottaa siitä ilon irti Alpin kanssa.

Joululomalomaloma!

Joululomalainen heräsi tänään työrytmin mukaan klo 6, suuntasi Alpin kanssa pimeään ja lumiseen säähän ja oli onnellinen. Lenkin jälkeen sain syödä rauhassa aamupalaa ja lukea sanomalehteä. Sytytin kynttilöitä, kuuntelin ja lauloin joululauluja. Naapureiden ei tarvinut kuunnella Alpin ulinaa, vaan äänessä oli mami. Kun en sitten keksinyt muuta tekemistä, aloin paistaa pullaa. Innostus jatkui ja pullien jälkeen Elinan keittiössä valmistui vielä pizza tyylillä mitä-kaapista-löytyy. Olen tässä myös kerennyt siivoilla vähän ja fiilistellä joulua. Kadoksissa ollut joulufiilis löytyi siis vihdoin tänä aamuna. <3

Eilen kävin katsomassa taas pientä Aino-vauvaa. Alpi meinasi ratketa liitoksistaan kun haistoi miusta vauvan tuoksun ja Milla-koiran. Pieni kuonolaiseni tuhisi kuono kiinni miussa ja paita piti aivan nuolla. Voi tuota töheltäjää.

Ulkona sataa lunta. Ihanaa! Alpi onkin ihan sekopäinen tuosta lumesta. Häntä ei haittaa, vaikka kulkisi niin syvässä hangessa, että on mahaan asti lunta. Sitten välillä työnnellään kuonoa lumikasoihin tai kaivetaan niitä kasoja räpylöitä muistuttavilla etutassuilla. Myös aropupun lailla pomppiminen kuuluu asiaan kun pitää iloita lumesta!

Joululoma kolkuttelee oven takana

Syksy uudessa työpaikassa on ollut aivan huippu, mutta samalla vienyt paljon voimia. Olen monta kertaa miettinyt, että on miulla kyllä aivan mielettömän huippu työpaikka ja erityisesti aivan superhuiput työkaverit!

Tulipa tässä syksyn aikana töiden ohessa suoritettua 16 opintopistettä lisäopintoja. Keväälle jäi sitten enää 19 opintopistettä ja sitten olisi neljäs pätevyys hankittuna. Joskus mie mietin, että taidan olla vähän hurahtanut opiskeluun ja hieman hullu. Sitten muistan, miten paljon saan toisaalta virtaa opiskelusta, itseni kehittämisestä ja ajattelutyön tekemisestä. Ehkä olenkin ikuinen opiskelija ja se on miulle yksi harrastus muiden joukossa. Ehkä kuitenkin tämän vuoden jälkeen voisi vetää henkeä vähän aikaa. Tulevaisuudessa ravitsemustieteet olisivat sellainen ala, joka minua kiinnostaisi eikä sen opiskelusta olisi mitään haittaa miun työn suhteen, pikemminkin vain  hyötyä. 

Joululoma kolkuttelee lähes oven takana. Enää huominen ja sitten palataan töihin vasta loppiaisen jälkeen. Ei taida Alpi-höpsyli arvata, miten paljon aikaa meillä on olla yhdessä eikä tarvitse itkeä töihin lähteneen mamin perään moneen viikkoon. Joululoman tavoite on kyllä nähdä Riitta ja Sisu-koira pitkästä aikaa.

Alpi joulukorttikuvissa Sohvin valinnassa 11.12.2014

Käytiin äsken pitkällä kävelylenkillä. Märkä lumisadekaan ei haitannut meidän menoa. Joen kaupunki on niin kaunis ja täällä on hyvä ihmisen asua ja elää. Kävelimme joen rantaa ja siltoja pitkin. Alpi-höpsyli syöksähteli päättömästi lumikasasta toiseen ja minuu vaan hymyilytti.

Ihana sää, ihana Alpi, ihana tunnelma!

Voi laiskaa bloginpäivittäjää!

Sain tänään kaksikin postipakettia. Ei sieltä yllätyksiä tullut, itsehän olin ne tilannut, mutta toisesta paljastui valkoiset La case de cousin paul -valot. Voisi kai niitä jouluvaloiksikin kutsua, mutta miun mielestä ne ovat ennen kaikkea sisustusvalot. Tänä vuonna en taida laittaa ollenkaan parvekkeelle ulkovaloja. Miun kotona sisällä on niin ihanan tunnelmallista, että haluaisin vaan ihailla ihanaa kotiani. Pitäisi yrittää ottaa tuolla rouskukameralla kuvia...

Alpi kävi keskiviikkona joulukorttikuvissa, mutta niistä laitan tänne kuvia myöhemmin, kunhan posti on toimittanut joulukortit perille. Kirjoittelin töissä kortteja ja sanoin suoraan työkavereille hurahtaneeni tähän koiraharrastukseen. En uskonut näin käyvän siinä vaiheessa kun varasin Minnalta koiranpennun. Nyt huomaan kaiken muun höyrypäisyyden lisäksi kuljettavani koiraa joulukorttivalokuvauksiin ja miettiväni, mitä ostan Alpille joululahjaksi. Kävin tuossa viikko sitten Tessussa ja ostin Alpille laatikollisen herkkuja. Niitä riittää nyt pitkäksi aikaa ja taidan paketoida noista ostoksista jotain Alpille pakettiin. Viime vuonnakin Alpi löysi oman pakettinsa helposti kuusen alta. Lelu sen sijaan tuli suolistetuksi noin puolessa tunnissa, joten jätän sellaiset suosiolla ostamatta. Kong-merkkiset lelut ovat tällä hetkellä ainoita, jotka kestävät Alpin käsittelyä edes jonkin aikaa.

Tänään satoi tosiaan Joen kaupunkiin paljon lunta. Tai no paljon ja paljon...ja märkää se oli myös, mutta lunta silti. Elina-mami tuli kovin iloiseksi lumesta ja vielä iloisemmaksi siitä tuli Alpi-höpsyli. Lumi saa welssipojan aivan sekaisin. Kun se muutenkin on melkoinen höseltäjä, niin lumi saa Alpin höseltämään entistä innokkaammin.

Alpi on ollut nyt melko usein yökylässä miun vanhempien luona ja viihtyy siellä kyllä tosi hyvin. Tänään menin hakemaan Alpia ja miun vanhemmat lähtivät joulumarkkinoille. Mie jäin kirjoittelemaan opiskelujuttuja ja odottamaan Ilonaa joululahjashoppailuseuraksi. Sitten tuli kummallisen hiljaista ja Alpi hävisi. Kiersin ympäri asunnon ja tultuani eteiseen ihmettelin ääneen, että missä Alpi on. Keittiön oven takaa alkoi kuulua hännän paukutusta parkettia vasten. "Pam, pam, pam" Sieltä oven takaa se Alpi kömpi uniltaan. 

Työt alkavat olla lähes taputeltu tältä syksyltä. Joululoma odottaa kuuden aamun päässä. Ensi viikolla on luvassa myös piirakkatalkoita äidin kanssa, kampaajaa, jumppailua yms. kaikkea kivaa. 

Ihana Hero!

Tänään Alpi sai uuden koirakaverin, espanjanvesikoira Heron. Hero on miun työkaverin ja hänen miehensä koira ja taisin olla itsekin osaltani vaikuttamassa siihen, että heille todella tuli koira. 

Käytiin tänään siis yhdessä Kuhansalossa pimeäulkoilulla eli käveltiin metsäpolkua vähän matkaa ja sitten käännyttiin takaisin. Pienintä ei viitsinyt rasittaa hirveästi ja itse en halunnut mennä lähelle rantaa tuon Alpi-höselön kanssa. Alpilla oli normivarustuksensa eli heijastinliivi ja otsalamppu kaulassa. Hero on musta ja piti koko ajan kytätä taskulampulla, että missä pienin viilettää. Kovasti oli vauhtia jo. Alpi otti pennun vastaan tosi hyvin, niin kuin aina, uteliaan innokkaasti, häntä heiluen ja nuuhkien ja pusutellen. Molemmat tulivat toistensa kanssa toimeen tosi hyvin ja Hero leikki ja juoksenteli villisti sinne tänne metsässä. Alpi oli koko ajan tarkkaavainen pennun suhteen eikä lähtenyt viipottamaan kauas muiden hajujen perässä, vaan selkeästi keskittyi tähän uuteen ja pikkuiseen koirakaveriin. Kun Hero teki sitten pissit, niin Alpi taisi syödä ne pissilumet siitä maasta ja nuoli maata oikein antaumuksella.

Olen tosiaan vaihtanut Alpin kuivaruoan Proboosterista Acanaan. Probooster värjäsi Alpin turkkia takajalkojen välistä ja aiheutti selkeästi myös kutinaa kintereisiin. En oikein keksinyt muuta syytä värjäytymiselle kuin ruoka ja sen suuri kuparipitoisuus. Acana adult dogia meillä syötiin nyt yksi säkki ja se maistui Alpille tosi hyvin. Hinnaltaan se on vähän kalliimpaa kuin aiempi ruoka. Nyt sitten sattui niin, että monien asioiden yhteissummana Alpin ruokasäkki kerkesi loppua lähes täysin eikä kaupassa ollutkaan sitten sitä adult dogia. En kerennyt alkaa tilata netistä, joten ostin Acanan runsasenergistä ruokaa säkillisen. Aion syöttää sitä vain tuon yhden säkin ja sitten palata adult dogiin. En tiedä, kuvittelenko vain, mutta turkki alkaa taas vähitellen vaalentua ja kutinaa ei ole myöskään ollut viime aikoina. Joskus tuntuu, että tämä koiran ruokinta on tähtitiedettä... Kanapohjaisella ruoalla mennään edelleen, koska lammas ei Alpille maistu.

Ai niin, olen unohtanut myös kertoa, että miun kapearunkoinen koira on alkanut saada massaa. Kun kaksi vuotta tuli täyteen, niin uros alkaa näyttää vihdoin urokselta eikä joltain honkkelilta. Koirapuistossa tosin joku totesi, että onpa siun koira vielä pentumainen. Sitä se kyllä onkin. Meillä on mielessä ihan yhdet näyttelytkin alkuvuoteen. Pitää käydä kuulemassa, ovatko tuomarit edelleen sitä mieltä, että on liian hoikka ja kapea. Massakausi vaan jatkuu...

Mie olen treenaillut paljon ja sillä tavoin tätä joskus väsyttävää arkeakin jaksaa taapertaa paremmin eteenpäin. Reilu kaksi viikkoa joululomaan!

Joulun odotusta

Milanossa

Niin ne elämäntilanteet vain muuttuvat, ihan odottamatta ja yllättäen. Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä, vai miten se meni? Arki Milanon reissun jälkeen on pitänyt miut kiireisenä ja hyvä niin. Milanon reissu oli hieno ja nyt on varsin haikea fiilis. Kävimme mm. sinfoniaorkesterin konserissa, söimme ja joimme hyvin, shoppailimme, kävimme museoissa ja nautimme vaan kaupungin tunnelmasta. Tuli käveltyä paljon ja sääkin suosi. Oli aurinkoista ja noin +13 astetta lämmintä. Tarkeni ihan hyvin kulkea syystakissa. Jostain syystä paikallisilla oli toppa-asut päällä, mutta meille koviin pakkasiin tottuneille sää tuntui ihanan lämpimältä. Jos minun pitäisi valita joku muu maa kuin Suomi, missä asua, olisi se ehdottomasti Italia. Grazie!

Joululomaan on kolme viikkoa ja siinä ajassa pitäisi keretä tehdä vielä yhtä ja toista. Kotikoloni alkaa vähitellen pukeutua jouluasuunsa, vaikka joulufiilis etsii vielä tietänsä miun sydämeen. Ikkunoissa on kartonkiset joulutähdet, joissa on lamppu sisällä. Parvekkeella poltan lyhdyissä kynttilöitä ja ovikin sai kranssin. Kynttilöitä löytyy muutenkin vähän joka paikasta ja onneksi Alpi antaa niiden palaa rauhassa. Tänään suoritin suursiivousta heti aamusta ja sain laitettua sitten lattioille puhtaat matot.

Vau, mikä määrä katselukertoja!

Siis vau! En voi kun ihmetellä, mikä määrä katselukertoja tässä vuoden ja 11 kuukauden aikana miun blogissa on ollut. Tätä hömppäblogia on käyty lukemassa jo yli 20 000 kertaa! Aivan superia!

Mie olen täällä pakkaustunnelmissa. Alpi lähtee huomenna hoitoon mummin ja ukin luo ja mie suuntaan matkani töistä suoraan Varkauden kautta Helsinkiin ja torstaiaamuna Milanoon. Pidennetystä viikonlopusta mitä parhaimmassa seurassa tulee varmasti loistava! 

Iloa ja surua

Tänään on Alpin 2-vuotissynttärit! Iloa himmentää kuitenkin se, että sain kuulla Alpin Kiira-mummon kuolleen tänään pernakasvaimeen. Voimia Minna-kasvattajalle! Lepää rauhassa Kiira.

Tässä kuitenkin muutama kuva nakkikakkua odottavasta 2-vuotiaasta. Kakkua odotellessa meinasi iskeä jo väsymys ja Alpi ihmetteli, että miksi tässä kuvataan, eikö pääse jo syömään. Illalla on luvassa vielä lettukestit kera Alpin lempitädin, Ilonan.

Alpi 2v.

Alpi, kohta 2-vuotias welssi

Tässä tulee pitkästä aikaa blogipäivitystä. Olenko mie todella niin kiireinen, että en kerkeä päivittää tätä hömppäblogiani. Huomenna täällä on eräs syntympäiväsankari, Alpi. Miun höpsylille koirapojalle tulee ikää jo kaksi vuotta! Voitteko uskoa? Mie en ainakaan meinaa uskoa. Aika juoksee kovaa vauhtia eteenpäin ja kun katsoo taaksepäin ihmettelee, mihin se aika oikein katosi. Näinä päivinä kaksi vuotta sitten elin jänniä aikoja. Jännitin, milloin Pepin pennut näkevät päivänvalon ja millainen koira sieltä miulle tulee. Nartun sijasta tulikin uros, joka vei miun sydämen. Senkin söpistelijä-Alpi. <3 Välillä niin rasittava, mutta suurimman osan ajasta niin ihana.

Alpi, kohta 2v.

Eilen kävimme erästelemässä Talaskankaan luonnonsuojelualueella aivan Pohjois-Savon ja Kainuun rajamailla. Suot yllättivät kulkijan ja mie upposin suohon ja lumeen muutaman kerran. Siinä oli kengät ja nilkat märkänä. Lopulta eteen tuli niin vetinen suo, että meidän 12 km suunniteltu reitti päättyi 4 km:n kohdalla takaisin kääntymiseen. Sitten osui risukin silmään kipeästi ja Alpi lähti metson perään teille tietymättömille hetkeksi. Onneksi tuon tapahtumarikkaan reissun pelasti laavulla syödyt makkarat ja nuotiokahvi sekä loistava seura.

Erästelyä Talaskankaan luonnonsuojelualueella

Koirapojat viettivät viikonloppua rauhallisemmissa merkeissä kuin yleensä. Ihan piti ihmetellä asiaa monta kertaa. Tämä päivä näytti sitten vauhdillaan sen, että mie sain kolhuja päähäni pariinkin kertaan, molemmilta koirilta. Ensin lenkille lähtiessä Tosca päätti hypätä pää edellä miun silmää kohti. Hyvä ettei näkö lähtenyt, sen verran kipeää teki ja silmänalus on edelleen kosketusarka. Lenkiltä tullessa sitten päätti Alpi kumauttaa minua päällään otsaan ja siihen nousi sitten patti ja otsaankin koskee edelleen. Toivottavasti tässä säästyttiin nyt sen pahemmilta seurauksilta. Kiva olisi mennä töihin naama mustelmilla.

Koirakaverukset Tosca ja Alpi

Muuten työt ja opiskelut ovat pitäneet minua tosi kiireisenä. Välillä käytän Alpin lenkillä ja jatkan harjoituksia tietokoneen kanssa. Itsepähän olen kuoppani kaivanut, en voi tästä kiireestä syyttää ketään muuta. Pieni helpotus ja irtiotto arkeen on onneksi luvassa jo kolmen yön päästä. Keskiviikkona koira hoitoon ja auto kohti Helsinkiä ja torstaina Milanoon. Sillä reissulla en aio ajatella hetkeäkään töitä tai opiskeluja, joten nyt on kaksi päivää aika painaa ne hommat siihen kuntoon, että voin ottaa loppuviikon rennosti.

Huomenna kuitenkin juhlitaan 2-vuotiasta welssipoikaa, Alpia!

Tehotyttö ja vauhtihirmu

Tällä viikolla otin paljon omaa aikaa ja kävin treenaamassa superpaljon. Tutustuin uudessa paikassa uusiin ryhmäliikuntatunteihin ja sen kyllä tuntee nyt kropassaan. Olo on kuin jyrän alle jääneellä ja kävelykin on tuskallista. Sain myös todeta, että oma olo oli entistä energisempi ja päiviin mahtui silti hyvin työt, lenkit Alpin kanssa ja kaikkea muutakin. Kolme-neljä treenikertaa viikossa olisi siis hyvinkin mahdollista koko ajan ja miten hyvää se miulle tekisi kaikin puolin. Miun vuosien luottopaikassa ei ole keväällä ollenkaan ryhmäliikuntatunteja niin sen takia kävin nyt testaamassa uutta paikkaa ja tykkäsin kyllä kovasti. Alpi on ollut täällä viikolla kovin energinen ja vauhdikas, johtuisikohan lumesta.

Lauantaina Alpi lähti hoitoon mummin ja ukin luo ja mie lähdin istumaan iltaa työkavereiden kanssa. Alpi saa uuden koiraystävän muutaman viikon päästä, pienen espanjanvesikoiranpennun, kun miun työkaveri päätti ottaa miehensä kanssa koiran. Mie taidan olla osasyyllinen kun avustin asiassa... Mutta huippua silti!

Tänään kävin Alpin hoidosta ja samalla isänpäivälounaalla ja -kahvilla. Olen myös hienon ja haastavan tilanteen edessä, jollainen osuu kohdalle ehkä kerran elämässä. Oli jo huippua, että sain vakituisen viran, mutta vielä huipumpaa on se, että pääsen suunnittelemaan ihan uusia omia työtilojani. Sain tällä viikolla piirrustukset käteeni ja nyt olenkin tehnyt niihin muutamia muutoksia, jotka toivottavasti saadaan toteutettua. Tällä viikolla on mennyt aikaa myös opiskellessa. Enää reilu viikko Milanon matkaan!

Hiljaiseloa

Blogi on elänyt taas hiljaiseloa. Miulla on ollut tosi kiireistä niin töiden kuin vapaa-ajankin suhteen ja blogi on jäänyt hieman unholaan. Kuviakaan ei ole tullut otettua.

Viikko sitten käväisin ammattiyhdistyksen järjestämällä viikonlopun reissulla Helsingissiä. Alpi oli mummin ja ukin luona hoidossa. Mie sain shoppailtua uuden talvitakin ja vietettyä aikaa siskon perheen kanssa. Työkavereihinkin tuli tutustuttua paremmin. 

Tällä viikolla tuli käytyä keskiviikkona Lykylläkin Riitan ja Sisu-koiran kanssa. On se vaan aina niin ihanaa katsoa koirakaverusten menoa ja samalla saa itsekin liikuntaa ja juttuseuraa. Oli ihana syksyinen sää, kuivaa ja jopa aika lämmintä. Metsä oli pimeämpi kuin ehkä koskaan aiemmin, mutta se ei menoa haitannut.

Tämä viikonloppu meni kotosalla, ulkoillessa koirien kanssa, tehdessä hyvää ruokaa (mm. pizzaa ja tortilloja) sekä hyvässä seurassa. Tuli katsottua pitkästä aikaa leffakin ja poltettua kynttilöitä niin sisällä kuin ulkona. Kanalintujen metsästyskausi loppui perjantaina ja vaikka Tosca pääsi uusille metsästysmaille, ei saalista tullut. Alpi ei päässyt mukaan, vaan oli luultavasti itkenyt kotona koko päivän. Eilen kävimme Marjalassa bunkkerimuseolla. Kävin siellä ensimmäistä kertaa elämässäni. Niin ne kotikaupungin nähtävyydet vain meinaavat unohtua, vaikka täälläkin olisi vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Koirat olivat koko viikonlopun tosi levottomia ja riehuivat minkä kerkesivät. Yleensä on ollut rauhallisempi meno ja sen takia riehunta ihmetyttikin kovasti. 

Tänään tuli taas kerran talvi. Lunta alkoi sataa aamulla hiljalleen, mutta päivällä lenkkeillessä oli suorastaan lumipyry. Lumi villitsi koiria entisestään ja molemmat pomppivat sinne tänne. Nyt Alpi-höpsyli on taas väsynyt ja nukkuu jalat seinällä tuossa miun lähellä. 

Viime aikojen puuhia

Syysloma on ohi ja olemme palanneet Alpin kanssa hieman ankeaan arkeen. Loma oli pienestä sairastelusta huolimatta loistava ja piti sisällään uusia kokemuksia. Mie leivoin vatruskoitakin. Loman lopuksi suuntasimme Pohjanmaalle ja pääsimme mukaan teerimetsälle. Olimme metsässä heti aamun sarastaessa. Muuten olin varustautunut pakkassäähän oikein hyvin, mutta varpaita kylmi. Koirat tärisivät myös kylmästä. Saalista ei tällä kertaa tullut, mutta kokemusta senkin edestä. Kaikkeen sitä kaupunkilaistyttökin joutuu. Kiitos valokuvaajalle.

Teerimetsällä Alpi, mie ja Tosca.

Teerimetsällä olon jälkeen väsyttää. Takana Alpi, edessä Tosca.

Sunnuntaina koirat saivat juosta vapaana. Tosca ajoi jäniksen ylös ja Alpi-apina lähti perään. Kyllä siinä kerkesi miettiä läpi kaikki pahimmat kauhuskenaariot, mitä olisi voinut käydä, mutta niin vain Alpi tuli kohta takaisin. Huh! Oli ensimmäinen kerta. Myös ajokeli oli sunnuntaina kotiin ajaessa melkoisen huono ja nyt on Joen kaupunkiinkin saapunut talvi ja pakkanen.  

Ostin lomaviikolla icebugit eli nastapohjaiset kengät. Olen lenkkeillyt niillä jo monta kertaa ja en voi kun ihmetellä sitä, miten loistavasti niillä pysyy pystyssä peilikirkkaalla jäätikölläkin. Olivat ehdottomasti paras kenkäostokseni pitkään aikaan. Miten olen aiemmin tullut toimeen ilman niitä? Suosittelen lämpimästi muillekin. Muistan nimittäin viime talven kun otin vähän väliä tuntumaa jäiseen maahan...

Loma piti sisällään monenlaista kivaa ja nyt on seuraava pieni loma jo kovasti mielessä. Enää alle kuukausi Milanon matkaan! Siitä on sitten muutama viikko Oulun reissuun. Lisäksi suunnitelmissa on kaikkea muutakin kivaa.

Tällä viikolla suuntaan työporukan reissulle Helsinkiin ja Alpi menee hoitoon miun porukoille. Meillä on myös menossa kuivaruoanvaihto-operaatio, mutta siitä lisää myöhemmin kunhan katsotaan miten kokeilussa oleva ruoka sopii Alpille.

Maaseutumatkailua ja kipeä mami

Miulle iski sitten lomaflunssan. Eilen oli ehkä pahin päivä, tänään on jo ollut hieman parempi olotila. Näytän punaisine nenineni paljon pahemmalta, kuin mitä miun oma olo antaa ymmärtää.

Tänään suuntasimme Uskaliin ja Alpi pääsi juoksentelemaan vapaana niin pellolla kuin hakkuuaukealla. Kuvat näyttivät hyviltä puhelimen pieneltä näytöltä, mutta tietokoneelle siirrettynä varsinkin värit olivat kammottavan hailakat. Noh, muutama kuva sentään onnistui ja sain Ilonalta lisää kuvia. Illalla tein paranemisruokaa eli lettuja.
 

Syysloma

Elina ja Alpi viettävät syyslomaa. Takana on jo huippu lomanaloitusviikonloppu parhaassa seurassa ja kaikkea kivaa tehden. On ulkoiltu, shoppailtu, koeajettu auto, tehty ruokaa, saunottu, käyty kalamarkkinoilla, syömässä intialaisessa ja ennen kaikkea vaan oltu. Polttelin parvekkeella lyhdyissä kynttilöitä ja nautin vaan tunnelmasta. Ihanaa kun huomenna ei olekaan paluu arkeen, vaan rentoilu saa jatkua.

Tulevan viikon ohjelmassa on lisää rentoilua, ehkä mökkeilyä, opiskelua, autonhuoltoa ja ennen kaikkea hyvää seuraa ja kaikkea kivaa puuhastelua. Työt yritän unohtaa hetkeksi. Aika hyvin tämä stressi tuntuukin lauenneen, koska kurkku tuntuu hieman kipeältä. Tunnollinen työntekijä sairastaakin juuri usein lomallaan ja se on niin kovin tuttua miulle. En melkein muista viime vuosilta joulua tai muuta lomaa, jonka olisin ollut täysin terve. Noh, jospa se tästä. Villasukat jalkaan ja teekuppi käteen. 

Hirven luita ja uusia tuttavuuksia

On ollut taas niin kiireinen elämä, että ei ole kerennyt blogiakaan päivittää. Viime viikonloppu miulla meni reissussa opiskelukaverin luona ja yhtä kurssia käyden eli opiskellessa. Alpi oli kotona hoitotäti-Ilonan kanssa. 

Alpi on saanut Iskä-koiranhoitajalta pari kassillista hirvenluita ja yksi menikin jo parempiin suihin eilisiltana. Luut ovat vasan luita ja selkeästi pehmeämpiä kuin viime vuotiset aikuisen hirven luut ja niinpä Alpi rouskutteli eilen koko luun iltapuhteinaan. Oli sitten niin onnellista koiraa kun olla vaan voi. Nams nams.

Tuossa muutama päivä sitten olimme rauhassa iltalenkillä. Alpi oli about 50cm:n päässä miusta, kulki nätisti vierellä ja kävelimme kadun reunassa, Alpi kadun puolella (ei ollut pyörätietä tai jalkakäytävää). Yhtäkkiä kuulen takaa outoa ääntä, ja käännähdin. Noh, sieltä tuli alamäkeä hirveää vauhtia pyöräilijä ja joku jack russelin terrieri tai vastaava noin 3-4 metrin päässä pyöräilijästä flexillä. Koira lähestyi kovaa vauhtia, omistaja päästi flexillä koiran tulemaan lähemmäksi ja yhtäkkiä se hyökkäsi ja räkytti Alpin kuonossa kiinni. Alpi ihmetteli asiaa, oli rauhallisen kummastunut ja mie säikähdin sydänjuuriani myöten. Sanoinkin omistajalle sitten aika tiukkaan sävyyn (ehkä jopa huutaminen on oikea sana kuvamaan miun reaktiota), että pitäisi koiransa kurissa, sekä lyhyemmällä hihnalla eikä saisi päästää sitä noin lähelle toisia koiria hyökkäämään ja räksyttämään. Koiran omistaja (joku nuori) ei sanonut miulle yhtään mitään, jatkoi vaan matkaa eteenpäin. Ei ollut pyörässä muuten valoja eikä koirallakaan heijastimia. Että tälläistä taas tällä kertaa...

Ollaan tässä lähiaikoina nähty kaksi englanninspringerspanieliakin. Sprinkkuja ei meidän lähiseuduilla asu kovinkaan montaa tai sitten ei vaan törmätä niihin koskaan. Lenkillä tuli vastaan 2,5-vuotias narttukoira Stella, joka oli juuri muuttanut tänne ja asuu melko lähellä meitä. Alpi oli kovin kiinnostunut Stellasta. Koirapuistossa satuimme törmäämään 5 kk:n ikäiseen urospentuun, Oivaan. Olikin sinänsä hauska sattuma, että Oivan omistajan oli ensin pitänyt ottaa welssi samasta kennelistä, kuin mistä Alpi on. Alpi oli turhan innokas tutustuessaan Oivaan ja koska meno meni pelkäksi selässä nylkyttämiseksi, päätimme lähteä pois koirapuistosta.

Tänään on luvassa koiranpesuhommia, koska huomenna on trimmaus. Alpin karva rehottaakin jo varsinkin kaulasta pahasti. Miehän meinasin, et jos oisin alkanut itse trimmailemaan Alpia ja tässä joku aika sitten siistinkin jo tassukarvat. Nyt on siihen tullut takapakkia, koska miun viime talvena leikattu ranne on ollut taas jotenkin outo. Pelkään, että se ylimääräinen osanen on kasvanut sinne uudestaan. Nyt pitäisi siis antaa käden levätä eikä rasittaa sitä liiaksi. Viikonlopun luennoilla kirjoitinkin paljon käsin, joka taisi olla liikaa.

Alpi oppipoikana metsällä

On ollut taas pieni blogihiljaisuus. Arki on ollut kiireistä ja viikonloppuisin on ollut myös paljon kivaa tekemistä. Viime viikolla oli varsin vaihtelevat säät, talven ensilumi satoi ja kerkesi jo sulaa poiskin. Kesärenkailla ajelu oli jännittävää, sähköt lähtivät muutamaksi tunniksi ja Alpi riehaantui lumesta. Ensilumi sai spanielin sekaisin, tekemään holtittomia iloloikkia ja työntelemään kuonoaan lumeen. 

Olipa Alpi eräänä päivänä varsin rasittavakin tapaus ja ei meinannut rauhoittua tai totella ollenkaan. Korvat olivat koristeena ja kaikkia miun käskyjä piti uhmata ja riehua miten sattuu matot rullalle. Onneksi niitä päiviä on harvassa.

Viikonloppuna suuntasimme taas vaihteeksi vähän reissuun. Oli kyllä varsinainen superviikonloppu, joka piti sisällään monenmoista mukavaa tekemistä. Rentoa oleilua ja loistavaa seuraa (niin miulla kuin Alpillakin), hyvää ruokaa ja juomaa, opiskelua, lenkkeilyä ja metsästyksen seuraamista (Alpilla). 

Mie kävin lauantaina opintoihini liittyvillä luennoilla ja Alpi pääsi sillä aikaa mukaan lintumetsälle ja ottamaan oppia oikealta lintukoiralta, Toscalta. Pääosin Alpi oli ollut kiinni ja seurannut Toscan työskentelyä, mutta päässyt sitten itsekin vapaana etsimään lintua ruoveikosta. Tosca oli lopulta löytänyt haavakon, mutta Alpikin sai osallistua. Koirapojat tulevat pienestä ikäerosta ja samasta sukupuolesta huolimatta hienosti toimeen ja onkin ilo katsoa niin heidän vauhdikasta kirmailua pihalla kuin yhdessä vierekkäin nukkumaan rauhoittumista sisällä. Alpi on selkeästi hieman vanhempana ylempänä arvoasteikossa. Muutenkin Alpi ottaa monessakin asiassa hienosti mallia Toscalta. 

Tottelevaisuuskoulutuksessa mentiinkin aimoaskel eteenpäin viikonloppuna. Nyt pitää vaan jaksaa tehdä toistoja arjessa koko ajan, että opitut taidot säilyvät. Viikonloppu taisi olla Alpille rankka, koska vuorokausi on mennyt nukkuessa. Olen yrittänyt kutsua Alpia rapsuteltavaksi, mutta ei sitä ole huvittanut. Ilonan vierailukin jäi melkein huomiotta, kun uni vei voiton.

Koirapojat ja Toscan saalis.

Tässä vielä muutama kuva iltapäivältä, väsyneestä koirapojastani Hallbergista.

 

Tänään käytiin pimeälenkillä Lykyllä Riitan ja Sisun kanssa. Koirilla oli heijastinliivit, otsalamput kaulassa ja meillä taskulamput. Käytiin normaalia vähän pidempi lenkki eikä siellä muita yhtä hulluja lenkkeilijöitä näkynyt. Yksin en pimeään lähtisi, mutta kahdestaan uskallan. Yksin ollessa alkaisi mielikuvitus laukata liiaksi.

Tulipa ostettua lennotkin Milanoon. Tässä on mukavaa odotettavaa marraskuulle. Miun piti valita töissä kahden päivän lomautus tai palkaton vapaa ja valitsin palkattoman vapaan, että sain päättää päivät itse. Näin ollen aion ottaa niistä ilon irti ja suunnata reissuun loistoseurassa. Pitääkin alkaa tutkia, millainen kaupunki Milano on.
 

Juhlaruokailua

Eilen käytiin Alpin mummin eli miun äitin synttäreillä. Alpi sai naudan nilkan ja myös muut syötiin naudan sisäfilettä ja kaikkea muuta hyvää juhlaruokaa. Alpi-höpsyliltä unohtui herkkuluu siihen paikkaan kun hän tajusi lempi-ihmisensä eli Ilona-tädin tulevan.  

Tänään mie olin pitkästä aikaa aktiivinen kuvien ottamisen suhteen. Käytiin metsälenkillä ja nautittiin syksyisestä säästä. 

Samalla piipahdettiin mökillä ja meinasi tulla haaveri hiirenloukun kanssa. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Tämä viikonloppu meni täällä kotosalla ollessa ja hyvä niin. Seuraaviksi viikonlopuiksi onkin suunnitelmissa taas reissuja.

Minä vartioin täällä

Ostin markkinoilta joku aika sitten tälläisen. Ei tuosta höpsylistä vartijaksi ole, mutta tämä on hauska laittaa mökin porttiin, koska Alpi on aika lailla vakiokalustoa kesäisin mökillä.

Tämä päivä oli taas uusien kokemusten päivä. Lähdimme pitkälle lenkille aurinkoisessa syyskuun iltapäivässä. Suuntasin Suvantosiltaa kohti ja keksin matkalla, että voisimme kokeilla hissimatkustamista. Sillalta menee näet hissi alas. Noh, ajatuksista tekoihin. Alpi astui reippaasti hissiin, suorastaan syöksähti sisälle. Hissi herätti hieman kummastusta, mutta ei pelkoa ja lyhyt matka sujui hyvin. Hieno koira miulla! Kävelimme rantaa pitkin uudelle kävelysillalle, sieltä keskustaan ja sitten taas eri siltaa takaisin kotiin. Lenkistä tulikin kolmen sillan lenkki. Alpi saa osakseen aina niin iloisia ja hymyileviä katseita. Onhan se varsinainen söpöläinen.

Paskaa siellä, paskaa täällä

Alpi-höpsyläinen on koetellut tällä viikolla miun hermoja urakalla. On jätöstelty sisällä yksinollessa matolle, josta seurasi matonpesuhommia, mamin-lähes-oksennus ja lattianpesuhommia. On syöty paskaa. On syöty hansikas. On nylkytetty petiä. On oltu muuten vaan tottelemattomia.

Maanantaina oltiin Riitan ja Sisun kanssa tuttuun tapaan Lykyllä. Kaikki meni hienosti siihen asti, kunnes Alpi pinkoi Riitan luo, hyppäsi Riittaa vasten ja tajuttiin, että Alpi on syönyt paskaa, toisin sanoen luultavasti ihmispaskaa. Riitalta meni takki ja kädet sotkuun ja miekin haistoin lemun. Alpin suu, pää ja kaula olivat paskassa. Hyi!!! Noh, pääsimme lenkin loppuun ja sen jälkeen haisi sitten myös auto. Kotiin päästyä vetäsin kumikäsineet käteen ja pesin Alpin suun ja pään saippualla. Kumma kyllä, se taisi tajuta pesuhommat eikä vastustellut, vaikka suu vaahtosi shampoota. Piti myös sitten pestä heijastinliivi, autohäkin pehmuste ja panta. Kyllä oli mamilla oksennus lähellä tässäkin tilanteessa. Haju oli kammottava!

Noh, eikä tässä kaikki. Tein tuossa lettuja. Alpi sai letun ja ruokansa omaan kuppiinsa hienon paikallaolotreenin päätteeksi. Kovasti se yritti sitten kerjätä lisää, mutta enpä antanut. Menin suihkuun ja tulin pois. Katsoin, että mitä ihmettä se Alpi syö. Se oli sitten kaivanut miun laukusta, joka oli keskellä sänkyä, miun nahkahanskan ja mutustellut siitä puolet. Laukku näytti siltä, että siihen ei olisi kosketukkaan. Siis kyllä, Alpi oli niellyt puolet siitä hanskasta ja sen villavuorista. Kyllä nousi savu korvista ja siinä tilanteessa teki mieli tehdä koirasta uudet hanskat! Alpi päätti siis kostaa sen, että sai vain yhden letun. On se kyllä välillä liiankin fiksu... Sitten tein jo miekin uhallista eilisiltana ja söin letut oikein tahallani sohvalla sen nenän edessä ja Alpi vaan tuijotti. Mitäs söi miun hanskan.

Nyt olen onneksi jo ostanut uudet hanskat, joten mieli on parempi. Meillä asustelee siis selkeästi murrosikäinen koira, joka koettelee minuu. Paskat sisälle oli selvästi vahinko ja epäilen sen olleen joku stressireaktio viikonlopusta. Sen jälkeen sen maha oli nimittäin illalla aivan kunnossa eikä ripulista tietoakaan.

Eilen aamulla oli ekan kerran myös aika kylmä. Aamulla herätessä oli 2,7 astetta lämmintä. Sai kiskoa kalsarit jalkaan ja pipon päähän muiden lämpimien vaatteiden lisäksi. Syksy on tullut Joen kaupunkiin ihan oikeasti. Matkasuunnitelmia on mielessä vaikka minkä verran ja tuleviksi viikonlopuiksi on mielessä kaikkea kivaa tekemistä. Tästä syksystä ei voi tulla muuta kuin loistava.

Syyskuun viikonloppu

Blogipäivitysten tahti on näköjään ihan vahingossa harventunut. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni. Viikot menevät niin nopeasti, kun on kaikkea kivaa odotettavaa. Viikonloput täyttyvät kivoista jutuista ja myös opiskelusta. Arki rullaa omalla, kiireisellä painollaan eteenpäin. Elämä on just nyt tosi huippua!

Perjantaina mie kävin rokkailemassa Joen kaupungin kesän viimeisellä festarilla ja vaikka sää oli sateinen, loistava seura kirkasti illan. Lauantaina kävimme mökkeilemässä aurinkoisessa syyssäässä ja niin seura kuin evästelyt olivat loistavia. Erityisesti Alpi nautti uusista reiteistä ja kävi vielä järvessäkin viileästä vedestä huolimatta. Viikonloppuna tuli panostettua pitkästä aikaa hyviin ruokiin. 

Yritin kovasti myös tuijotella viikonloppuna taivaalle ja nähdä revontulia. Perjantaina oli sateinen ja pilvinen sää, eikä revontulia näkynyt. Lauantaina taivas oli kirkas, mutta silti sitä koristivat ainoastaan tähdet. Lauantai-iltana ilma oli kirpakka, alle kymmenen astetta lämmintä ja tuntui todella syksyltä. 

Ihanaa, odotan jo kovasti talvea! Ennen sitä kuitenkin yritän selvitä matkakuumeeni kourissa ja siksi täytyykin alkaa taas tutkia lentoja... Syysloma lähestyy kovaa vauhtia ja olisi huippua päästä jonnekin reissuun, edes pidennetyksi viikonlopuksi. Tai sitten joku muu vkonloppu. Miun kun pitää joka tapauksessa ottaa kaksi päivää palkatonta vapaata töistä tämän syksyn aikana.

Alpi höpsyläinen nukahti nyt illalla miun syliin. On se vaan rakas koira miulle. <3 Ja erityisesti taas tänä vkonloppuna sain huomata sen huipun luonteen. 

Pikatrimmi ja siivousta

Alpi alkoi näyttää niin metsäläiseltä ja epäsiistiltä, että päätin ottaa tänään härkää sarvista ja trimmata sitä hiukan. Omat taitoni ovat mitä ovat ja oikeastaan en saisi edes trimmata käsivammani takia, mutta kerrankos sitä kieltoja uhmataan. Ajattelin myös, että ei huolta, koska näyttelyitä ei ole tulossa. Eli jos sattuu tulemaan hieman sutta ja sekundaa.

Trimmasin Alpia liukkaalla parkettilattialla, mistä Alpi ei ollut kovin innoissaan. Kolmella jalalla seisominen oli haastavaa kun jokainen luisti eri suuntiin. Trimmasin siis tassut, vähän pyllyä ja korvia. Tällä kertaa osuman sai miun käsi kun onnistuin tökkäämään saksilla vasempaan käteeni verisen haavan arvoisesti. Takatassuista tuli miun mielestä varsin onnistuneet ja trimmausohjeiden mukaiset, mutta etutassut olivat astetta haastavampi homma. Melkoista taistelua se oli muutenkin lattialla, mutta en antanut periksi. Korvia ja pyllykarvoja leikkasin ohennussaksilla. Varsinkin tuo takapuoli alkoi olla sen verran tuuheassa kunnossa, että useasti se meni likaiseksi kun Alpi kävi kakalla. Käsi ei kyllä hirveästi tykännyt saksien käytöstä, joten en tehnyt enempää kuin oli pakollista. Tällä selvitäänkin taas jonkun aikaa kunnes tuo kaulakarvoitus kasvaa. Sitten pitää taas selvitellä, kenellä olisi aikaa trimmata Alpi.

Trimmauksen jälkeen olikin hyvä siivota imuroiden ja mopaten. Siivouksen seuraaminen on Alpista kivaa ja olisipa siitä mukava myös auttaa jotenkin, vaikka sitten vaan töhöilemällä edessä ja pomppien ympärillä. Usein siivouksen ajaksi laitankin Alpin koiraportin taakse ja sitten se työntää kuononsa kaltereiden välistä, huokailee syvään, tuhahtelee ja näyttää loukkaantuneelta. Trimmauksen ja siivouksen jälkeen Alpi päätti sitten mennä vielä piiloon mököttämään. Ilmeisesti aamupäivän toiminta ei ollut hänen mieleensä ja niinpä hän piiloutui unille nojatuolin taakse, sohvan ja pakastimen välissä olevaan koloon.

Metsälenkkeilyä ja marjametsäilyä

Olimme tänään Alpin kanssa oikeita tehopakkauksia. Heräsin kuudelta, tarkoituksenani lähteä treenaamaan, mutta se vaihtuikin lennosta metsälenkkiin Alpin kanssa. Oltiin siis kahdeksalta jo mökillä lenkillä. 

Lenkin jälkeen keräsin mökin lähellä metsässä puolukoita ja mustikoita ja Alpi toimi virallisena valvojana ja omasta mielestään myös apurina. Alpi pysytteli hienosti aika lähellä ja välillä syöksyi kuono edellä juuri siihen puskaan, josta mie keräsin marjoja. Voi sitä höpsyliä, ei sille voinut kuin hymyillä. Se katsoi minuun, et "Mami, mie tulin moikkaamaan!" Metsässä oleilun jälkeen Alpi kantoi turkissaan mukana melkoista kokoelmaa erilaisia oksia, havuja ja muita roskia. Lisäksi Alpi kävi järvessä, joten turkki oli melkoinen takkuläjä märkänä. Onneksi sen jälkeen, kun turkki kuivaa, sen selvittäminen on suhteellisen helppoa. Jos vain Alpi osaisi olla auttamatta siinä puuhassa...

Metsälenkin ja marjastuksen jälkeen kävimme pitkästä aikaa miun porukoilla. Alpi syöksyi suinpäin mummin luo ja teki heti lenkin etsien ukkia, mutta ukki oli lähtenyt juuri kauppaan ja Alpi oli hieman pettynyt. Voi sitä iloa kun ukki hetken päästä tuli. 

Kun Alpi oli saanut niin loistavat ulkoilut heti aamusta, lähdin mie pitkästä aikaa myös shoppailemaan. Muuten ollaankin vietetty iltapäivää ja iltaa tosi rauhallisissa merkeissä. Kahden reissuviikonlopun jälkeen on kiva ollut olla vaan kotona ja Joensuussa. Alpikin nukkuu tuossa lempiasennossaan, jalat seinälle ojennettuina.

Vähemmän stressiä, rennompaa elämää

Olen miettinyt tätä jo muutaman viikon ja tänään se sanottiin miulle ääneen. En ole niin kireä ja stressaantunut kuin aiempina syksyinä. Liekö se virka tuonut miulle mielenrauhan ja rentous on vallannut miun elämän. Onkohan tämä jo liiankin rentoa... No vielä se stressi iskee viimeistään opiskelujen ja töiden yhteensovittamisessa, joten nyt annetaan mennä elämän omalla painollaan ja nautitaan menosta.

Alpi on ollut pikku tuholainen. Tilaisuuden tullen se varastelee nenäliinoja tai lautasliinoja silppuaa niitä kasoiksi. Laukuista lähtee sukat, paidat yms. irtoava ja varsinkin hanskoja ja sukkia on kiva mutustella ja survoa suu täyteen. Ei se onneksi ole niitä vielä nielaissut, mutta reikiä tuolla menolla kyllä saattaa tulla. Spanieli hanska tai sukka suussa on kyllä melkoinen näky. Yritä siinä olla sitten tomerana ja vakavana aukomassa suuta kun tekisi mieli purskahtaa täyteen nauruun.

Sää on kylmentynyt. Käänsin jo pattereita päälle, kaivoin esille lämpimämpiä vaateita ja kesävaatteita ja -kenkiä pitäisi alkaa laittaa vähän varastoon. Tykkään oikeastaan kaikista vuodenajoista ja syksyn pimentyminen ja varsinkin kirkas tähtitaivas ovat hienoja asioita. Saa poltella kynttiköitä, vetää jalkaan villasukat ja nauttia tunnelmasta. Syksyn kohokohta on tietysti syysloma, jota mie odotankin jo innolla. Syysloman jälkeen mielessä on ensilumi ja talvi. On ihanaa, kun on kaikkea kivaa odotettavaa. Kummasti silloin jaksaa sitä arjen harmauttakin.

Tänään kävin taas jumppailemassa. Sekin rytmittää elämää kivasti ja tuo uutta potkua arkeen. En ollut tämän päivän jumppaan yhtä tyytyväinen kuin viime tiistain, mutta meni se näinkin. Alpi vaatii tietysti omat lenkkinsä, mutta miulle on tärkeää päästä liikkumaan myös yksin.

Alpi oli tänään taas astetta rauhallisempi kun tulin töistä. Se tajuaa selkeästi, että en aio huomioida sen höseltämistä mitenkään ja kumma kyllä, se höseltäminen on todellakin vähentynyt. (Toivottavasti myös se ulvominen on pysynyt poissa!) Jatketaan harjoituksia...

Syyssää

Vietimme Alpin kanssa kivan viikonlopun hienossa syyssäässä. Alpi sai nauttia koiraseurasta aivan kyllikseen ja nyt kotonani makoilee uninen karvakasa. Oli hienoa huomata, että vaikka Alpi riehuu ja töhöttää toisten koirien kanssa aluksi, niin lopulta kuitenkin hän osaa myös rauhoittua sisätiloissakin. Lauantaina kävin pitkästä aikaa juoksemassa ja nyt miun etureidet ovat niin kipeet, että pääsen hädin tuskin kävelemään. Myös vatsalihaksissa tuntuu. Tietää ainakin tehneensä jotain!

Tänään on ollut myös miun eka virallinen virkapäivä. Fiilis on vähintäänkin hieno ja olo on onnellinen. Kaikista tämän vuoden ikävistä tapahtumista huolimatta, ollaan ainakin tällä hetkellä varsin positiivisella fiiliksellä menossa eteenpäin monessakin asiassa. Alpin koulutuksessa on vielä paljon tekemistä, mutta vähä kerrallaan senkin töhötys vähenee ja järkeä iskostuu päähän. Kotiintulotkin rauhoittuvat kerta toisensa jälkeen kun mie vaan muistan olla huomioimatta sitä. Opiskelutkin alkavat hiljalleen ja vihdoin olen napannut kiinni myös arkirytmistä. Elämä on useimmiten aika kivaa. :)

Ulvonnan loppu

Käytiin eilen Riitan ja Sisu-koiran kanssa Lykynlammella lenkillä. Koirilla oli huomioliivit päällä ja kyllä ne näyttivät mahtavilta painaessaan peräkanaa minkä jaloista lähti, tehden välillä welssiloikkia yli mättäiden. 

Alpi vasemmalla, Sisu oikealla

  Tulin kotiin ja hyvin mennyt päivä vaihtui itkuun. Näin yläkerran naapuria, joka kertoi Alpin ulvoneen koko miulla oloaikansa, eli vuoden ja kahdeksan kuukautta. Olin ihan ihmeissäni, koska aiemmin kuullessani toiselta naapurilta asiasta, sain sellaisen käsityksen, että kyse oli ehkä joistakin kuukausista viime keväänä. Kyselin, että koko ajanko se on ulvonut. Kyllä, oli vastaus. Vielä enemmän herätti ihmetystä kun sanoin, että miten se on mahdollista, koska viime keväänä Alpi oli mm. 5 viikkoa hoidossa miun vanhemmilla ja senkin jälkeen olin kaikki päivät kotona kaksi viikkoa. Eli käytännössä Alpi ei ollut yksin seitsemän viikon aikana viime keväänä ja oli silti kuulemma ulvonut?!?! Tässä on nyt jotain mätää, jota en tajua.

Kyse ei ole siis haukkumisesta, vaan ikäväulvonnasta ja parasta tässä oli nyt siis se, että ulvonta on LOPPUNUT! Naapuri ihmetteli, että mitä olen oikein tehnyt koiralleni, koska se ei ole nyt muutamaan viikkoon ulvonut jäädessään yksin. Hän ihmetteli, että olenko päivät kotona vai olenko vienyt koiran pois. Totesin, että olen käynyt töissä ihan normaalisti ja Alpi on ollut yksin kotona. No, miepä kerron, mitä mie olen tehnyt, vaikka se on itsestäni tuntunut välillä melkeinpä koiran kiusaamiselta. Seuraavassa siis sekava selitys miun toiminnasta.

Olen siis ruvennut käyttäytymään kylmästi eli jätän koiran huomioimatta. 

En tee numeroa töihin lähdöstä ja yritän tehdä sen aina eri tavoin, että Alpi ei opi siihen, että tietyt rutiinit jättävät sen aina yksin. Koitan lähteä mahdollisimman huomaamatta ja useimmiten en sano mitään, korkeintaan moi ja senkin aika hiljaisella äänellä. Joskus jätän jotain syötävää, joskus en. 

Töistä tullessa avaan oven, jätän kengät tuulikaappiin ja vaikka Alpi haukahtaisi, en sano mitään. Kävelen tuulikaapin ovesta sisään, en katsokaan Alpiin päin ja yritän käyttäytyä kuin en huomaisi sitä ollenkaan. Joskus saatan sanoa hiljaa moi, mutta aina en sano sitäkään. Riisun rauhassa ulkovaatteet ja laitan työkamat paikoilleen, sammutan radion, enkä edelleenkään huomioi Alpia. Aluksi kun se melskasi ympärillä, saatoin käskeä sen istumaan ja odottamaan, mutta nykyisin miun ei tarvitse tehdä enää sitäkään. Kun kävelen ovesta sisään, Alpi käy keskelle eteisen lattiaa istumaan ja odottamaan, että milloin sanon hänelle moi ja rapsutan vähän. Yritän siis käyttäytyä niin kylmästi, että Alpilla ei olisi mitään odotettavaa siinä, kun mie tulen töistä. Sehän on ihan höpelö rapsutusten perään. Iltaisin sitten rapsutellaan ja silitellään ja sylitellään. Aloitin tämän huomioimattomuuden ihan vahingossa ja jatkoin sitä, koska se selkeästi rauhoitti Alpin hösellystä kun mie tulen töistä. Ja jos tämä on vielä vaikuttanut siihen, että ulvominenkin on ehkä loppunut, niin sehän on aivan loistavaa! 

Sovittiin naapurin kanssa, että seurataan tilannetta ja hän ilmoittaa, jos ulvonta jatkuu. Toivon tosiaan, että ilmoittaa ja olisi voinut ilmoittaa asiasta jo kuukausia sitten. Jos tämä huomioimattomuus ei jostain syystä toimi, täytyy keksiä muuta.

Uusia kokemuksia

Maanantaisin miulla on lyhyt työpäivä ja keretään Alpin kanssa pitkälle lenkille jo heti päivällä. Niinpä lähdimme tänäänkin ja aivan uudelle reitille. Ajattelin vähän testata Alpia ja aikamoinen testi siitä tulikin. 

Suuntasimme junaradan vieressä kulkevalle pyörätielle, siitä rautatiesillalle, siltatyömaan ohi keskustaan ja toista siltaa kotiin. Rautatiesilta itsessään on jo aikamoinen kulkupaikka. Pyörätie on rakennettu lankuista, joiden välistä näkyy alla kulkeva joki. Lisäksi sillan kaiteiden alareunassa on ihmisen (ja tietysti koirankin) mentävä aukko. Joten, namit olivat matkassa ja teimme kontakti- ja seuraamisharjoitusta sillan puoleen väliin saakka kunnes tuli juna. Se kolkutteli iloisesti melkein kosketusetäisyydeltä. Alpi oli selkeästi hieman levoton ja kyykistyi vähän. Ääntäkään ei silti päässyt. Yritin käyttäytyä itse aivan rauhallisesti, kuin en huomaisikaan ohi kulkevaa junaa. Noh, junan mentyä ohi ja Alpin taas otettua kontaktin minuun, jatkoimme sillan loppuun kontakti- ja seuraamisharjoitusta. Alpi keskittyi kyllä hyvin ja oudot tilanteet sujuivat hienosti, niin kuin aina.

Sillalta laskeuduimme alas joenrantaan ja kuljimme kohti keskustaa. Matkalla oli siltatyömaa ja pyörätie kulki sen läpi. Menimme aivan käynnissä ja töissä olevan kaivinkoneen ohi, mutta näytti siltä, että Alpi ei edes huomannut sitä. Räikeissä vaatteissa oleva työmiehet olivat enemmänkin Alpin kiinnostuksen kohteena ja niitä olisi pitänyt päästä haistelemaan. Joenrantaa kulkiessamme kuljimme kolmannen sillan ali ja siinä kuuluu melko kumisevaa ääntä kun joku auto ajaa yli. Hyvin meni sekin. Neljättä siltaa pääsimme sitten kotiin ja Alpi käveli todella hienosti hihna löysällä sillan yli. Kotona Alpi piti pestä, koska maa oli märkä ja loppumatkasta ripsi vettäkin.

Valaistunut Alpi.

Lenkin ja pesun jälkeen väsyttää. Häntä heiluu kyllä silti innokkaasti!

Alpi hoidossa, Elina Helsingissä

Tulin eilen illalla Helsinkiin viikonlopuksi. Kiva saada vähän pientä maisemanvaihdosta ja rentoa oleilua töiden vastapainoksi. Tämä päivä onkin ollut kokemusrikas ja yllätyksiä täynnä. Sai taas kerran todeta, että Suomi on kyllä pieni maa. Kivaa on ollut! Nyt olen lapsenvahtina tai no täditettävät ovat jo unilla ja mie datailen ja nautin rauhallisesta hiljaisuudesta. Huomenna suuntaan taas kotiin.

Eilen lähdin yhtä aikaa kun Ilona-koiranhoitaja lähti Herra Hallbergin kanssa lenkille. Alpi vetäisi raivarit siitä, että hän ei päässyt mamin mukaan kun lempikyyti eli Ylermi karautti pihasta pois ilman sen vakiomatkustajaa eli Alpia. Alpi oli yrittänyt auton perään kahdeksanvedollaan ja itkenyt uikuttaen sydäntäsärkevästi. Ei ollut suostunut tekemään pissejäkään. Onneksi koti oli rauhoittanut Alpin ja illalla koirapoika oli ollut ihan tyytyväisenä hoitotädin hoivissa. Tänään Alpi meni sitten ukin ja mummin luo hoitoon.

Flunssainen mami ja energinen Alpi

Miun flunssa vaan jatkuu. Luulin aamulla, että olo on jo parempi, mutta töissä ääni lähti monta kertaa ja itselle tuli hirmuinen turhautumisen tunne asiasta. On vaan niin kova into ja halu olla nyt töissä, et en halua olla pois, vaikka ei tässä ole kyllä mitään järkeä. Huomenna on taas aavistuksen helpompi työpäivä, niin yritän vaan kestää.

Nukuin äsken päikkärit sohvalla ja Alpi kävi nuuhkimassa minuu monta kertaa kuin ihmetellen, et mitä se tuossa makaa eikä reagoi kuonolla tökkimiseen. Kyllä mie tajusin jokaisen tökkäisyn ja kuonon tuhinan korvan vieressä, mutta en vaan jaksanut reagoida mitenkään. Päikkärit virkistivät kyllä oloa kummasti!

Ilona oli ihana eilen ja käytti energisen Alpi-höpsylin lenkillä. Alpi oli ollut vähän vastahakoinen lenkkeilijä, koska ilmeisesti muisti, että mami jäi kotiin. Tänäänkin Ilona on luvannut lenkittää Alpin. Ulkona onkin melkoinen tuuli, joten ihan hyvä vaan, että mie voin olla täällä neljän seinän sisällä. Syksy on tullut Joen kaupunkiin.
 

Alpi 1v 9kk

Paluu arkeen ja uuden työn aloittaminen ovat vaatineet veronsa, joten blogi on viettänyt hiljaiseloa. Työviikot ovat menneet nopeasti, illalla ei ole kerennyt tehdä juuri mitään ja kaksi viimeisintä viikonloppua on mennyt akkuja ladatessa. Kerkesin mie kuitenkin viime viikollakin leipoa mustikkapiirakkaa.

Lauantaina kävin vielä keskustassa pizzalla, mutta sitten yöllä iski flunssa. Tänään raahauduin töihin, mutta olo on vähintäänkin kammottava. Onneksi miun ihana Ilona-sisko on luvannut käyttää tänään Alpin lenkillä, niin mie voin sairastaa kotona. En haluaisi jäädä sairauslomalle näin heti kun uusi työ on alkanut, mutta en tiedä onko kohta vaihtoehtoa. Ei tässä aivotkaan enää toimi kunnolla kun pää on täynnä räkää ja välillä yskin kovaa vauhtia keuhkojani pihalle.

Mietin just eilen, että tasan vuosi sitten meillä oli Alpin kanssa jännät paikat. Oli lauantai 17.8.2013, olimme heränneet jo ennen kukonlaulua ja olimme matkalla Mikkeliin, spanieleiden taipumuskokeisiin. Tuntuu, että se oli vasta äsken ja toisaalta taas tuntuu, että siitä on hirveän pitkä aika. Siitä on tultu jo vuosi eteenpäin ja Alpi on kasvanut hirmuisesti. Toivoisin ainakin, että se kasvu olisi henkistä, vaikka välillä ei siltä tunnu. Korkeutta ei ole onneksi vuodessa tullut hirveästi lisää, mutta hienot koristekarvat ovat Alpille kyllä kasvaneet. Vielä kun tulisi tuota massaa lisää miun hoikalle pojalle. Tässä kuva vuoden takaa Alpista taippariruusukkeen kanssa.

"Onko tuo miun?", kyselee 9kk vanha Alpi 17.8.2013

Viime viikolla kotonani asui hormonihirmu murrosikäinen villikko. Selkeästi Alpi protestoi ja stressasi loman loppumista ja miun töihin paluuta. (Toivon todella, että se ei ole ulvonut täällä päiviä!) Aina kun tulin kotiin, se sai hirvittävän villikohtauksen ja niitä villikohtauksia se sai muutenkin illan mittaan. Molemmat pedit olivat vuorotellen jäähyllä (eli piilossa), koska Alpi survoi niitä jalkojensa väliin ja nylkytti niitä ihan vauhkona. Alpi on seurannut minua huoneesta toiseen ja tulee tietoisesti nukkumaan mahdollisimman lähelle minuu. Olenkin viettänyt iltaisin aikaa istuen lattialla rapsutellen Alpia.

Olen tutkaillut lentoja ja haaveillut matkustelusta. Syyslomalla on pakko päästä jonnekin. Viikon loma kotona ei tunnu lomalta, vaan nyt haluan ehdottomasti jonkun maisemanvaihdoksen.
 

Paluu arkeen

Sitä on taas lähdetty, nimittäin uimaan mökille.

Meillä on ollut tällä viikolla Alpin kanssa paluu arkeen. Se on ollut vähintäänkin tuskallista tämän kuumuuden takia. Illalla ei ole saanut unta kun on ollut niin kuumaa ja olen mennyt nukkumaan joskus klo 24-01 aikoihin. Herätyskello on pärähtänyt toimaan klo 06 ja siinä vaiheessa tekisi molempien mieli kääntää kylkeä. Aamuherätykset ovat olleet tänä kesänä jotenkin todella tuskallisia. Toista oli vuosi sitten...

Uusi työpaikka on vaikuttanut todella mukavalta. Siellä on muitakin nuoria ja uusia työkavereita, joiden kanssa olemme kulkeneet jo kimppakyydillä. Jes, huippua! Työpaikan tilat ovat mitä ovat, mutta onneksi siellä ollaan näillä näkymin vain kaksi vuotta. Tämä päivä oli ensimmäinen varsinainen työpäivä. Edelliset kaksi päivää menivät lähinnä kokouksissa ja päivät olivat pitkiä. Nyt olo on todella väsynyt ja tekee mieli olla vain hiljaa.

Päätin, että olen hiljaa koko illan, mutta kuinka ollakaan. Lähdimme Alpin kanssa lenkille ja eksyimme koirapuistoon ja juttelin siellä tunnin tuntemattomien kanssa. Sellaista se on tälläisellä ylisosiaalisella ihmisellä välillä...

Tällä viikolla olen leiponut paljon, mm. pullaa, porkkanapiirakkaa ja mustikkapiirakkaa sekä siivonnut. Olen nauttinut viimeisistä lomapäivistä ja ensimmäisistä työpäivistä. Olen lukenut hyvää kirjaa ja ulkoillut Lykyllä, käynyt mökillä ja uinut järvessä. Tämä viikko on ollut varsin kiva, niin kuin kaikki edeltävätkin viikot tänä kesänä. Mie niin tykkään miun elämästä! 

Vaikka tykkään työstäni, odotan jo seuraavaa lomaa. 24/7 matkakuume nostaa taas päätään ja olen vähän miettinyt, että pitäisikö varata lentoja jonnekin päin Eurooppaa.

Viikonlopuksi on suunnitelmissa vaikka mitä kivaa ohjelmaa. Lähden huomenna Alpin kasvattajan mukaan seuraamaan koiran luonnetestiä. Tarkoitus olisi siis Alpikin viedä luonnetestiin sitten jossain vaiheessa kun 2v. tulee täyteen. Se onkin miulle ihan uusi juttu! Sitten päivällä, jos sää sallii, on suunnitelmissa nähdä Hetaa ja Milo-koiraa ja illalla on grillausta mökillä. Vaikka päivässä on paljon ohjelmaa, on se kaikki mukavan rentoa. Sunnuntaina aion ottaa rennosti, lötkyillä ja suunnitella vähän seuraavaa työviikkoa.

Jännitystä ilmassa

Työtyyli

Jännitystä on ilmassa, kun uuden työn aloittamiseen on aikaa kaksi yötä ja yksi päivä. Kesäloma lähenee loppuaan, mutta mieli on iloinen ja odottavainen. Tämä kesä on ollut ikimuistoinen! On kerennyt tapahtua paljon kaikenlaista, pääosin kuitenkin vain huippuja asioita. Niistä huipuista asioista ehkä suurin oli viran saaminen täältä kotiseudulta. Vaikka kaikki oli suunniteltu jo Etelä-Suomeen muuttoa varten, kohtalo puuttui peliin, päätti toisin ja hyvä niin. Suunnitelmia on hyvä silti tehdä aina, kun vain osaa sitten sujuvasti muokata niitä tarvittaessa. Rakastan tehdä suunnitelmia! Odotankin innolla työkalenterin saamista ja sinne töiden suunnittelua. En oikein osaa niitä muualle rustailla... Ja erityisesti matkojen suunnittelu se vasta onkin kivaa.

Tänä kesänä olen kerennyt matkustella niin Suomessa kuin ulkomailla, mökkeillä, treenailla, olla kotona, harrastaa Alpin kanssa ja ennen kaikkea tavata uusia ihmisiä ja viettää aikaa miulle läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa. Alpi on oppinut myös uusia asioita ja saanut viettää erityisen paljon aikaa mökillä sekä mummin, ukin ja miun Hanna-siskon lasten seurassa.

Tänään miulla oli leivontapäivä, joka taitaa jatkua huomenna. Miun pullat alkavat olla tunnettuja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kesäkuussa leivoin niitä synttärilahjaksikin. Osaisin tehdä pullia varmaan unissanikin. Elinan keittiössä taitaa valmistua huomenna niin mustikkapiirakkaa kuin myös porkkanapiirakkaakin. Tein tänään pullilla loistavan vaihtokaupan. Vein pullat mökille miun vanhemmille ja sain heiltä viisi litraa puhdistettuja mustikoita. Loistavaa ja suuri kiitos! Yleensä mie marjastan paljon itsekin, mutta nämä helteet ovat pitäneet miut poissa marjametsästä ainakin toistaiseksi. Ehkä sitten puolukka-aikaan lähdemme Alpin kanssa marjastamaan.

Tosiaan, lähdimme tänään iltapäivällä pullasaavin kanssa mökille uimaan Alpin kanssa. Alpi esitti miulle myös oppimansa palloleikin ja se olikin hurjan hauskaa, niin koirasta kuin miustakin. Välillä piti ottaa ilmavainua naapurin grillistä, mutta tottelevaisena koirana Alpi pysyi kuitenkin omassa pihassa. En jaksa olla ihmettelemättä sitä, miten ihana koira miulla voikaan olla. Vaikka se on välillä superrasittava, niin tuollaisina hetkinä kun se on vapaana mökin pihassa karkaamatta minnekään ja käy välillä rapsuteltavana, se on maailman parhain koira. Eikä sen kauniimpaa pisamanaamaa voi enää olla! Joku villi huhu kertoo, että koirat ja omistajat muistuttavat toisiaan. Ainakin pisamia löytyy meiltä molemmilta...

 

Kotona

Taas täällä kotona on kaksi väsynyttä matkalaista. Kummasti tuo reissaaminen ja hillitön helle vaan väsyttävät. Lähdimme siis torstaina Kuopioon miun opiskelukaverin luo. 

Perjantaina ja lauantaina Alpi kävi esiintymässä Kuopiossa kansainvälisissä koiranäyttelyissä, tuloksena molemmilta päiviltä EH eli erittäin hyvä. Meille tulee näköjään tasaisen tappavaa keskinkertaista sijoitusta. Sama virsi jatkui, kovin on kapea rungoltaan ja kesken kehityksen, nuori koira vielä. Ei myö tästä kuitenkaan lannistuta, koska näyttelyissä on kuitenkin varsin mukavaa käydä. Ehkä tässä on paikallaan pieni luova tauko ainakin sen aikaa, et mie saan taas syksyn käyntiin niin töiden kuin opiskelujen merkeissä ja saadaan taas arki pyörimään rutiinilla. Lähes kymmenen viikon lomailun jälkeen meinaa olla arki vähän hukassa.

Kuopiossa tutustuttiin uusiin seutuihin lenkkeillen ja autolla ajellen. Miekin ajelin keskustassa ja olin ihan hukassa. Molempina päivinä koiranäyttelyssä oli yli 30 astetta lämmintä ja oltiin raviradalla paahtavan auringon alla. Mie paloin niin hartioista, päänahasta kuin pohkeista. Olo on ollut aika tuskallinen, koska ihoa on kutittanut aika paljon. Alpi selvisi helteestä suhteellisen hyvin. Ainoastaan päivän auringossa seisonutta autoa Alpi katsoi sillä ilmeellä, että "kuvitteletko miun menevän tuonne saunaan". Noh, auto käyntiin, ilmastointi täysille, ja sitten suostui Alpikin menemään jo häkkiinsä. Ihanaa kun on ilmastoitu ja tilava auto.

Eilen illalla tultiin kotiin ja lähdettiin pyörähtämään vielä keskustassa moikkaamassa Riittaa ja Sisua. Käytiin istumassa hetki terassilla ja mie join kahvin. Olin autolla liikenteessä kun epäilin, että Alpi ei jaksa kävellä keskustaan reissun jälkeen ja oikeassa olin. Alpi oli kyllä oudon rauhallinen. Istuskeltiin myös torin laidalla keinuissa ja Alpi meni Riitan kainaloon ja Sisu tuli miun luo rapsuteltavaksi. On ne molemmat vaan ihania ja niin hyviä kavereita keskenään. 

Tänään ollaan otettu rennosti, lepäilty ja miekin nukuin päikkärit Alpin esimerkistä. Alpi on ollut aika väsynyt Kuopion reissusta. Käytiin kuitenkin mökillä uimassa ja se virkisti vähän päivää. Huomenna otan härkää sarvista ja alan suunnitella töitä. Se on tietysti hieman haastavaa, koska miulla ei ole vielä työkalenteria. Pitää väsätä joku paperi. Ostin muuten Krakovasta ihanat pinkit työkengät, jos en vielä muistanut mainita! Tästä syksystä ei voi tulla mitään muuta kuin loistava! :)