Alpi-herra täytti 17.11.2015 huimat kolme vuotta! Onnea myös sisaruksille eli Lakalle, Tinolle ja Ringolle. Toivottavasti heillä oli yhtä maukkaat synttäriherkut kuin Alpilla. Alpista ei tullut tosiaan otettua kakkuposeerauksia, mutta ehkä sillä ei ole niin väliä.
Eilen tutustutimme Alpia sähköhammasharjaan. Alpi suhtautui surinaan hieman epäilevästi, mutta kun vieressä tarjottiin herkkunameja, niin kyllä Alpi uskaltautui hakemaan naminsa. Herkkusuun namihimo voitti. Sitte sammutin harjan ja laitoin harjaan tipan kanalle maistuvaa koirien hammastahnaa ja Alpi kävi lipaisemassa sen suuhunsa. Omalla sormellani levittelin lisäksi Alpin hampaisiin hammastahnaa ja treeni oli siinä. Täytyy jatkaa näitä treenejä nyt päivittäin.
Alpi on ollut ihan sekaisin lumesta, talven poika kun on. Alpi kyntää kuonollaan lunta, kirsun päällä on kasa lunta ja vähän väliä tehdään iloloikkia hypäten milloin mihinkin lumikasaan. Lumipaakkuja pitää kaivaa ja merkata niitä innolla. Lumi on tarttunut pahimmillaan nyrkinkokoisiksi paakuiksi Alpin etujalkojen karvoihin ja on irroiteltu niitä aina yhdessä lenkin jälkeen kylppärissä. Meillä on hyvä työnjako; mie irrotan ja Alpi auttaa nuolemalla miun kättä. :D
Tänään kävimme riehumassa mökillä tai siis Alpi kävi. Meillä oli pallokin mukana ja voi sitä iloa, mitä Alpi lumesta ja palloleikeistä sai. Yritin ottaa kuviakin surkealla kamerallani ja laitoin niitä tuonne loppuun. Lumessa pomppiminen taisi olla Alpista melkoisen raskasta, koska yhtäkkiä se vain juoksi autolle ja pyöri auton ympärillä. Siitä sitten tajusimme, että hei, se taitaa olla väsynyt ja haluta kotiin. Noh, eipä tarvinnut paljon unta odotella autossa ja kotonakin Alpi meni heti nukkumaan. Voi sitä höpsyliä!
Hip hei! Joen kaupunki alkaa vähitellen pukeutua talviasuunsa. Tai no toivon todella, että tämä on jo pysyvää lunta. Alkaa tympiä koiranpesu ja märässä ja pimeässä tallustelu. Ei myös onneksi varmasti kuitenkaan jäädä huomaamatta autoilijoilta kun ollaan Alpin kanssa sen verran heijastavia.
Tänä viikonloppuna miulla on ollut energiaa aivan toisella tavalla kuin minään viikonloppuna tänä syksynä. Työt helpottavat hieman ja olen siitä todella iloinen. Vaikka ammennan arkeen paljon voimaa työstäni, on se myös yksi paljon voimia vievä asia elämässäni. Tein eilen vähän ompeluhommia ja olen siivoillut kaappeja.
Tänään nähtiin Tyyne-koiraa ja Alpi oli iloinen koiraseurasta. Mie sen sijaan onnistuin eksymään suunnistaessani Utran koirapuistoon. Kuulin sitten koiranhaukuntaa ja lähdin suuntaamaan ääntä kohti ja kohta se puisto löytyikin. Olinpa mie torvi!
Alpi sai taas ukilta hirvenluita ja jotain kalvoja. Niitä se rouskutteli eilen innoissaan ja on tänään kakkinut vain kovia papanoita.
Mie ostin Alpille eilen uuden pöllölelun, koska entinen rakas lelu oli rakastettu hampailla puremalla rikki. En sitten paljon miettinyt, kun annettiin se sille jo eilen. Alpilla on näet tiistaina 17.11. 3-vuotissyntymäpäivä. Herra "joulupukinpartakaula" ei nyt ole edukseen kuvissa, mutta joku herkkuyllätys hänelle pitää järjestää silti ja ottaa pakolliset syntympäiväposeeraukset.
Ostin Alpille eilen myös sen aiemmin puhutun sähköhammasharjan ja hihittelin kaupassa yhdessä Mikon kanssa, että ei taida muut tietää, että mie ostan tätä koiralle. Ostin Alpille myös kananmakuista hammastahnaa. Voin kertoa, että muutama muukin ihminen oli ostoksilla prismassa! :D Nyt pitäisi alkaa koulia Alpia hammasharjan surinaan.
Elina on ollut vähän laiska blogin päivittäjä. Meille kuuluu hyvää, vaikka pimeys ja sade meinaavatkin välillä ahdistaa.
Tällä viikolla kävimme maanantaina Riitan ja Sisun kanssa pimeälenkillä Lykyllä. Tällä kertaa ei näkynyt muita liikkujia, mutta pimeys oli synkkääkin synkempää. Pilvet roikkuivat alhaalla ja kaikkialla oli mustaa. Lenkistä sai kuitenkin kummasti virtaa, vaikka aluksi tuntuikin siltä, että ei jaksa kyllä lähteä yhtään minnekään pimeyteen työpäivän päälle.
Keskiviikkona meillä oli Martina-eläinlääkärillä hammaskiven poisto. Se maksoi 100e ja olin yllättynyt, että niinkin vähän. Alpille tökättiin ensin rauhoitusaine pakaraan ja odoteltiin, että se alkaa vaikuttaa. Noh, ei meinannut alkaa vaikuttaa ja eläinlääkärikin kävi ihmettelemässä, että eikö se vielä nuku. Alpi-herra istua tökötti kuin patsas, silmät auki. Lopulta Alpi valahti maahan ja se vietiin toimenpidehuoneeseen, jossa Alpille laitettiin kanyyli ja lisää rauhoitusainetta sitä kautta. Mie menin odottelemaan ja 10 minuutin surinan jälkeen Alpin hampaat suorastaan kiiltelivät. Alpi makasi silmät ympäri kääntyneinä ja kieli ulos vedettynä odotushuoneen lattialla ja sitten tökättiin heräämispiikki. Kesti aika pitkään, ennen kuin Alpi aukaisi silmät ja miun kehotuksesta koetti kävellä. Noh, ei se takapää kantanut ja Alpi lösähti lattialle. Aikani ihmeteltyäni kysyin, voidaanko lähteä. Saatiin lupa ja Alpi raahusti autolle hieman hoippuvalla menolla. Autoon hyppääminen ei onnistunut ja mie nostin tokkuraisen koiran sinne. Ajettiin kotiin ja kotona Alpi kaatui seisovilta jaloiltaan kyljelleen ja siinä asennossa nukkui pari tuntia. Illalla ei maistunut vesi eikä ruoka eikä ulosmenokaan huvittanut. Käytiin pikapissi kadun varressa ja takaisin nukkumaan. Alpi oli kyllä melkoisen surkeana ja sekaisin koko illan.
Ai niin, meinasi ihan unohtua. Eläinlääkäri suositteli ostamaan Alpille lasten sähköhammasharjan ja harjaamaan sillä Alpin hampaita. Meinasi vähän naurattaa, että mitäh?! Alpi pitää jo trimmauskonetta helvetinkoneena, joka meinaa hyökätä hänen päällensä ja vaikka kaulan ajelu sujuu hyvin, niin korvat ovat aina se murheenkryyni ja trimmaaja ei saa ajeltua niiden sisäpuolta koneella kun Alpi pomppii pystyyn ja vauhkoilee niin paljon. Eläinlääkäri kehotti totuttamaan ensin hammasharjan surinaan ja sitten vasta vähitellen hyvin varovasti ja hitaasti totuttamaan sähköhammasharjalla pesuun. Huhuh, sanon mie. Kokeiltiin jo tavallista, sormeen työnnettävää koiranhammasharjaa Alpin suuhun ja se onnistui ihan ok, lukuunottamatta kieltä, joka liprutteli siellä täällä koko ajan.
Seuraavana päivänä eli torstaina Alpilla oli virtaa sitten keskiviikonkin edestä ja lenkilläkin se säntäili päättömästi sinne tänne ja veti ihan vauhkona. Perjantaina Alpi käyttäytyi jo suhteellisen normaalisti ja jopa normaalia laiskemmin kun käytiin pitkällä lenkillä Ilonan kanssa.
Lauantaina miulla oli työpäivä eli olin kouluttautumassa. Aamulla tuntui vaikealta herätä ja mietin, että päivästä on tulossa varmasti tylsä. Kumma kyllä, päivä oli mielenkiintoinen ja menikin suhteellisen nopeasti. Mikko laittoi siinä päivällä viestiä, että lähdetäänkö Lieksaan sukuloimaan ja se piristikin päivää kummasti kun maisemat vähän vaihtuivat. Meitä oli lopulta yhteensä 9 ihmistä ja 4 koiraa. Vauhtia ja toimintaa siis riitti. Alpi ei arvostanut hirveästi sitä, kun hänen selkäänsä yritettiin hyppiä ja näytti kulmahampaita haukun kera sitä yrittäneelle pikkukaverille. Alpi ei malttanut oikein rauhoittua nukkumaan missään vaiheessa. Alpi pomppi viime yönä sänkyyn ilmeisesti muiden koirien aiheuttaman stressitilan takia ja heräsin usemman kerran siihen kun se tallusteli miun päällä ja runnoi miun sisuskaluja uuteen uskoon. Tuollainen 20,5 kg painava otus ei tunnu hirveän mukavalta kun se tassuttelee päällä ja siihen herää täydestä unesta.
Tänään tultiin sitten kotiin ja suunnattiin isänpäiväkahveille. Tehtiin Ilonan kanssa joulutorttuja sekä luumuhillolla että omenakanelihillolla ja tarjolla oli myös miun aiemmin tekemiä mokkapaloja. Lahjaksi iskä sai miun tekemät villasukat. En viitsi nykyisin hirveästi neuloa, että tämä rampa käsi ei rasitu liikaa, mutta kyllä nyt muutama pieni neulontatyö pitää saada tehdä. Olisi vähän ompeluhommiakin takataskussa eli muutama tyynynpäällinen ja verhot. Jotenkin ei vain ole ollut aikaa niille.
Ai niin, korjasinpa pikapikaa torstaiaamuna työkaverin housut. Hän oli kaatunut pyörällä työmatkalla ja housut olivat revenneet haaroista polveen asti. Eipä siinä olisi oikein töissä voinut olla ellei kätevä Elina olisi tullut apuun ja ommellut pikahätäompeleella palkeenkielen kiinni. Kehoitin sitten heittämään noin lahot housut roskiin ja ostamaan uudet.
Alpi-höpsylinen kaipaisi taas trimmausta tuuhean turkkinsa kanssa. Kaulakarvat alkavat muistuttaa pukinpartaa, korvat rehottavat ja mahalinjasta saisi myös leikata ainakin 5 cm. Se helpottaisi sadesäällä ulkoilua. Alpin tassukarvoja ja pyllykarvoja (eli housuja) olen uskaltanut itsekin saksia, koska tuntuu, että ne kasvavat suorastaan silmissä. Tämä rampa ranne ei kestä myöskään leikkaamista eli saksien käsittelyä suurissa määrin, joten oikea trimmaus pitää jättää muiden hoidettavaksi. Vaikka meillä ei ole nyt näyttelysuunnitelmia, pidän Alpin näyttelytrimmissä olevasta turkista. Se ei ole miusta mitenkään vaikeahoitoinen, vaikka trimmauksen lisäksi sitä täytyy toki pestä ja harjatakin säännöllisesti. Alpin turkki on maailman kaunein ja se onkin tällä hetkellä kyllä loistavassa kunnossa; niin kiiltävä ja silkkinen. Muutama muu saattaa olla sen helppohoitoisuudesta eri mieltä, mutta itsehän olen koirani rodun valinnut.
Odotan kyllä pakkasta ja lunta ja uskon, että niin odottaa Alpikin. Maanantaina olisi edessä myös ruoan ostoreissu sekä hammastahnan ostaminen. Pitäisi käydä katselemassa niitä lasten sähköhammasharjojakin.
