Kyläilyä

Käytiin tänään pitkästä aikaa Alpin Minna-kasvattajan luona. Sanoin jo kotona Alpille, minne ollaan menossa ja Alpi tuntui ymmärtävän. Sen verran nousivat nimittäin kierrokset miun höseltäjällä. Noh, ajeltiin perille ja pysäytin auton kadun varteen. Alpi ihan tärisi ja uikutti kiihdyksissään, tuntui tietävän, minne ollaan menossa. 

Voi sitä ihmettä sitten kun Elli ja Kiira eivät olleetkaan vastassa. Alpi oli ihan ihmeissään, että minne ne ovat kadonneet ja koko asunto piti nuuhkia monta kertaa läpikotaisin. Alpi kävi myös yläkerrassa vähän väliä, portaita oli niin kiva kiivetä. Miekin sain kylättelyreissulla pienen hengähdystauon opiskeluihin. Alpille reissu taisi olla rankka, koska uni on sen jälkeen maistunut miun pienelle koirapojalle.

Loskaa ja rapaa

Joku esivarhaiskevät yrittää tulla ja sen seurauksena valkomahaisen ja valkojalkaisen koiranomistajan elämä on yhtä koiranpesuhommaa. Käytiin päivällä keskustassa kävellen ja moikkaamassa miun vanhempia. Matkalla saimme taas osaksemme monia hymyileviä katseita, niin kuin aina. Walesinspringerspanieli on selkeästi ihmisten mielestä aika söpö koirarotu. Alpi piti pestä siellä ja sitten uudestaan taas kotona. Onneksi Alpi on aina ollut hyvin ymmärtäväinen pesuhommien suhteen ja menee istumaan suihkun alle odottamaan pesuhommien alkamista. On se silti kyllä rasittavaa kestää monta kertaa päivässä ne villit märkäkoirasätkyt. 

Blogi alkaa kohta toistaa itseään ja pitäisikin keksiä nyt jotain repäisevää. Näinä loska-aikoina alkaa tehdä mieli reissuun, niin kuin nytkin ja opiskelujen lomassa olenkin katsellut lentoja ja haaveillut. Enää viikko töitä ennen talvilomaa ja silloinkin suuntaan hetkeksi muualle. Meinasin nimittäin tehdä visiitin Helsinkiin moikkaamaan siskon perhettä. Alpi-höpsyläinen lähtee tietysti mukaan. Siellä sitä vasta onkin luvassa pesuhommia. 

Opiskeluista tuli taas muutama opintopiste rekisteriin ja ollaan taas pieni askel lähempänä opintojen loppumista. Tuleekohan sitten tyhjä fiilis siitä, et mitäs mie nyt teen tällä "ylimääräisellä" vapaa-ajalla? Olen kerennyt taas jumppailemaankin niin ahkerasti, että miun etureidet ovat niin kipeät, että pääsen hädin tuskin kävelemään. Autolla ajaminenkin on tuskallista. Icebugeilla pysyn pystyssä ja tökittelen menemään kahden puupökkelön kanssa, joita kutsutaan myös etureisiksi. Tämä tuska ei taida helpottaa kun sillä, millä tulikin, joten olisikohan huomenna sitten taas treenin aika? :)

Olemme testaileet sitruunapantaa pieniä aikoja esimerkiksi kun olen käynyt jumpassa ja luulen, että siitä on kyllä apua. Vertahyytävää hyeenamaista ulvontaa en ole onneksi kuullut viime aikoina. Päivisin Alpi ei ole tainnut ulvoa aiemminkaan, lähinnä se on ollut naapureille iltojen kauhu.

Laskiaissunnuntain ulkoilua mökillä

Alpi-ystävä

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Erityisesti toivotan sitä koiraystävälleni Alpille. Olet kyllä maailman mahtavin koira! <3

Leivoin eilen laskiaispullia ja syödä mussutin niitä mahani täyteen ja vaan olla möllöttelin Alpin kanssa lenkkeilyn lisäksi koko illan. Perjantaisin latailen akkuja, että jaksan lauantaisin sitten puuhastella (=opiskella).

Tänään käytiin reippaasti aamu-ulkoilulla Pyhäselän jäällä Riitan ja Sisun kanssa. Alpi onkin ollut sen jälkeen itse rauhallisuus ja vedellyt vain unia. Sää oli harmaa ja sataa tihkutti vettä. Osittain oli hyvä kävellä, osittain oli vettä jäällä ja upotti. Muuten tämä päivä onkin mennyt opiskellessa. Vielä pitäisi jaksaa tsempata kolme kuukautta, niin sitten tämä aherrus olisi ohitse.

Ilomieli

Alpilla oli eilen kiva iltapäivä. Lähdimme tutkimaan uusia reittejä Lehmon suuntaan. Tie oli kyllä sama, jota mennään Jaamankankaalle, mutta siellä suunnistimme toiseen suuntaan. Siellä tuli eteen laavukin. Ilmeisesti siellä liikkuu ulkoilijoita paljonkin, koska polut olivat tallautuneet hyvin. Kilometreissä matkaa ei tullut pitkälti, mutta Alpi oli sitäkin enemmän innoissaan polulla ja umpihangessa juoksentelusta. Olen niin haikeana tuijotellut töissä kevätaurinkoa ja haaveillut jäällä ulkoilusta, että oli ihana vielä nauttia heti töiden jälkeen laskevan auringon säteistä ja keväisen lämpimästä säästä edes hetki. Alpilla oli iloinen mieli.

Viime viikolla Alpi oli kaksi kertaa hoidossa mummin ja ukin luona. Miulla oli yhtenä päivänä pitkä työpäivä ja sitten viikonloppuna sukujuhlat. Alpi-herra oli ollut mielissään lomakodissa olostaan ja nauttinut täysin siemauksin saamastaan huomiosta. Yleensä Alpi on nukkunut ukin puolella sängyn vieressä lattialla, mutta tällä kertaa osa ajasta oli mennyt mummin puolella sängyn vieressä lattialla. Voi miun höpsyliä.

Kiittelen taas kerran tuota hyvää ruokaa, mitä Alpi nyt syö. On nimittäin kakalla ja kakalla eroa. Siinä runsasenergisessä oli jotain, joka ei sopinut Alpille. Helppo on kerätä nuo kiinteät pökäleet ja iltaisin ei tarvitse haistella pierumaakarin tuotoksia. Kaiken tämän lisäksi ruoka maistuu Alpille hyvin ihan sellaisenaan.

Muuten meillä on ollut aika pitkälti tavallista arkea. Laskin tuossa vähän aikaa sitten yhtä opiskelutehtävää varten, että miten paljon mie liikun päivässä ja viikossa. Alpin kanssa tulee ulkoiltua kyllä yhteensä se kaksi tuntia ihan tavallisena kiireisenä arkipäivänäkin. Se on kyllä ihan hyvin se. En silti koe, että olisin joutunut luopumaan kovinkaan monesta asiasta elämässäni Alpin takia. Viehän se aikaa, mutta on se tuonut kyllä paljon iloa miun ja miun läheisten elämään. Itsellenkin tulee aina niin iloinen ja onnellinen olo siitä kun näkee, että Alpillakin on ilomieli ja se suorastaan nauraa.

Koirapuistossakin myö on piipahdettu aina silloin tällöin. Viime lauantaina siellä näkyi welssi ja mie päätin, että mennään, joo. Noh, kun päästiin lähemmäksi niin welssi olikin jo menossa poispäin. Oli siellä sitten onneksi muuta koiraseuraa Alpille ja sen koiran omistajien kanssa jutellessani sain taas todeta Joensuussa olevan pienet piirit. Hih, menitpä juttelemaan kenelle vain tuntemattomalle, niin aina löytyy yhteisiä tuttuja.

Eilen oli miun nimpparit ja olemassa olevan tavan mukaan meillä viedään töihin jotain kahvileipää aina nimipäivänä, ei syntymäpäivänä. Noh, mie tein sitten kaksi Red velvet -kakkua. Toinen oli gluteeniton ja laktoositon, toinen laktoositon. Molemmat kakut onnistuivat hyvin ja saivat paljon kehuja. Tuosta kakusta taitaa tulla toinen lempikakkuni porkkanakakun (porkkanapiirakan) rinnalle.

Ja joo, lupasin päivittää useammin ja ottaa kuvia...

Lumipalloriemastelua

Alpin etujalkojen karvoissa roikkui tänään miun nyrkin kokoisia lumipalloja. Siinä sitten yhteistuumin irroteltiin niitä niin kesken lenkin kuin uudestaan kotipihassa. Alpi oli vähän vauhko ja riemasteli lumipallojenirroitusoperaation aikana. Luuli vissiin, että tämä on joku "heittäydy selälleen maahan ja mami rapsuttaa" -leikki. Jos Alpi olisi päässyt tällä säällä juoksemaan lumessa vapaana, hän olisi ollut varmasti yksi iso lumipallo. Naurattaa pelkkä ajatuskin. 

Meillä on tosiaan palattu takaisin normaaliin ruokaan, runsasenergisen ruoan kokeilun jälkeen. Runsasenerginen aiheutti Alpille aivan käsittämätöntä piereskelyä eikä kakatkaan olleet kovin kiinteässä muodossa.

Tällä viikolla miulla on koulutusta yhtenä iltana ja kokousten takia yksi työpäivä venyy iltamyöhään. Onneksi Iskä-koiranhoitaja on kutsuttu apuun ja eilen kävin viemässä hänelle jo Runebergin tortut. Seuraava projekti onkin sitten nimipäiväleipomukset töihin ensi viikolla ja laskiaispullat. 

Mie olen treenaillut innokkaasti, silläkin uhalla, että pieni kuonolaiseni "riemastuttaa" naapureita ulvonnallaan. Mitä enemmän liikun, sitä paremmin jaksan. Opiskelutkin tuntuvat menevän ihan siinä sivussa, tosi kevyesti. Miulla on energiaa vaikka muille jakaa, vaikka välillä tuntuukin siltä, että vuorokaudesta loppuu tunnit. Valoisuus on ihanaa ja mietin jo kovasti neljän viikon päässä odottavaa lomaa. Ollaan jo helmikuussa ja kun loma koittaa, ollaan jo maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Kohta on pääsiäinen ja huhtikuu, vappu ja toukokuu. Siellä nurkan takana vaanii jo kesälomakin. Sitten taas ihmetellään, mihin se yksi vuosi uudessa työpaikassa meni. Aika juoksee eteenpäin välillä liiankin kovaa vauhtia. Silti on syytä todeta taas kerran, että aika kiva elämä, miulla ja Alpi-herralla.