Kääk kääk kääk

Kääk, Alpin ruoan valmistus on lopetettu! Mitähän sitä nyt...tietää ainakin viikonlopun suunnitelmat eli uuden ruoan metsästys ja sisällysluetteloiden lukemista. Onneksi meillä on vielä puolitoista säkkiä  tätä nykyistä eli Acana adult dogia jäljellä. Voi kökkönen sentään, tuo ruoka sopi Alpille niin hyvin ja oli kohtuullisen hintaista.

Trimmauspäivä

Tänään meillä oli trimmauspäivä. Tein pikatrimmin eli vain korvat, kaula ja tassut. Häntä ja mahanalus ja takapuoli jäivät odottamaan seuraavaa kertaa. Trimmauskone on edelleen Alpin mielestä hirviö numero yksi, mutta kilttinä koirana hän alistuu kohtaloonsa. Melkoista tahtojen taistelua se on silti, mutta periksi ei anneta. Takatassujen trimmaaminen on aina melkoista kiskomista, kun Alpia ilmeisesti kutittaa. Tutkin siinä sitten anturoiden välejä. Ensin Alpi kipristeli tassuaan ja puristi anturoita suppuun. Yhtäkkiä tassu rentoutui ja Alpi tuntui suorastaan nauttivan. Samalla anturat eivät enää puristuneet suppuun vaan tassu levisi auki ja sain tutkittua tassun loistavasti. Hassu tilanne. Alpi on selkeästi myös oppinut, että trimmauskidutuksen jälkeen saa herkun ja niinpä hän juoksee aina suoraan herkkulaatikon luo ja jää odottamaan palkkiota.

Trimmauksen jälkeen Mikko oli niin ihana, että hän lähti Alpin kanssa pitkälle lenkille ja mie sain jäädä rauhassa suorittamaan joulusiivousta. Niinpä laitoin joulumusiikit soimaan ja aloin touhuta hikipäässä. Nyt kun meillä ei ole koiraportti paikoillaan (sattuneesta syystä) moppaaminen Alpin ollessa kotona on hieman hankalaa. Alpi kun on erittäin kiinnostunut mopista ja haluaisi auttaa niin kovasti moppaamisessa. Kumma kyllä, minä en arvosta tässä asiassa hänen apuaan. Alpi tarjosi tänään apuaan myös joululahjojen paketoinnissa.

Ihanaa, tänään alkoi myös kauan odotettu joululoma. Tänään sain suoritettua viimeiset lahjaostoksetkin. Huomenna sitten taas paketoidaan ja aikomuksissa olisi myös leipoa jotain ihanaa kakkua jouluaattoa varten. Ostin jo alennuksesta jouluaattopuuhaa eli scrabble-pelin. Olin etsinyt sitä jo pitkään ja nyt kun se löytyi vihdoin, ostin sen. Huomenna on myös vierailu kummipojan luo ja Alpikin pääsee kyläreissulle mukaan.

Joulu-Alpi

Miten nopeasti tämä syksy onkaan taas mennyt? Paljon kaikenlaista on tapahtunut. Alpin hyvä koirakaveri Sisu jouduttiin päästämään koirien taivaaseen. Kerroin Alpille asiasta ja Alpi katsoi hyvin ymmärtäväisenä. Oma olokin on ollut sen vuoksi surullinen ja aina kun alan puhua asiasta, kyyneleet tulevat silmiini. Kävimme tässä Riitan kanssa lenkillä ja kun kävelimme Riittaa vastaan, kerroin Alpille, että näemme kohta Riitan. Alpin pää nousi pystyyn ja häntä alkoi heilua ja hän sipsutteli eteenpäin arvokasta menoa, jota kutsun hipsutteluksi. Alpi nuuhki Riittaa kovasti ja yritti etsiä Sisua, mutta ei löytänyt. Aina vähän väliä lenkillä Alpi teki "yllätyshyökkäyksen" Riitan luo, nuuhki hirveästi ja kyöhnäsi jaloissa.

Surullisista asioista iloisempiin. Monet miun työkaverit ovat kyselleet, miten Alpi suhtautuu joulukuuseen tai joulukoristeisiin. Koristelimme jo kuusen sunnuntaina miun vanhempien luona ja Alpia ei juuri kuusi tai sen koristeet kiinnostaneet. Kaikkein kiinnostavimpia olivat avautuvat kuusenkoristelaatikot ja pään työntäminen niihin. Meillä on kotona myös La Case de Cousin Paul -merkkiset sisustusvalopallot tv-tason päällä. Pallot ovat aika herkkiä ja menisivät helposti rikki. Alpi ei ole ollut kiinnostunut niistä koskaan. Piparitalokin sai olla rauhassa porukoilla olohuoneen pöydällä. Muutama nuuhkaisu ja se riitti Alpille. Jouluna Alpi lenkkeilee joulukauluri kaulassaan eli on itsekin koristautunut jouluun. Otamme myös pakolliset tonttuhattukuvat Alpista ja niissäkin se on kohtaloonsa alistuneena ja vain katselee alta kulmiensa, että milloin tämä valokuvaaminen loppuu.

Kynttilöiden kanssa saa sen sijaan olla varovainen. Vuosi sitten Alpin häntä syttyi tuleen kynttilästä ja nyt se meinasi työntää kuononsa kynttilään. 

Ai niin, tapahtuipa meillä muutakin hassunhauskaa, ainakin Alpin mielestä. Pari viikkoa sitten perjantaina tulin töistä kotiin ja katsoin, että mitä ihmettä, koiraportti on irti seinästä. Alpi oli päättänyt koetella voimiaan ja yrittäny kiskoa Mikon treenikassin koiraportin läpi. Samalla hän oli saanut koiraportin vääntymään ja ruuveineen irti seinästä. Siinä hän sitten iloisena oikein esitteli miulle tekostaan, että "katso mami, mitä mie olen puuhastellut". En tiennyt itkeä vai nauraa ja kävipä mielessä rukkasten tekokin koirapojasta. Noh, koiraportti on pysynyt irti seinästä ja se sai parveketuomion. Emme ole jaksaneet fiksailla seinää siihen kuntoon, että portin saisi takaisin paikoilleen. Siinä on nimittäin sellaiset urat ja kolot, joissa ei kyllä ruuvit kestä kiinni. Ehkäpä 4-vuotias höpsyli ei tarvitse enää porttia. Nyt pitää vain hyväksyä se, että sohvalla nukkuu joku päivisin ja siihen pitää muistaa levittää aamulla peitto.

Alpi täytti myös 17.11.2016 neljä vuotta. Ei tuo höpsyli ole edelleenkään rauhoittunut mihinkään ja mietin, milloin se kuuluisa aikuismaisuus mahtaa tulla. Kasvavatkohan welssit koskaan aikuisiksi? Ehkä mie en haluakaan sitä. Alpi on just niin ihana siinä kun se on täysillä aina kaikessa mukana,
ihan niin kuin miekin. Ja Alpi on aina niin iloinen, se tuntuu hymyilevän koko ajan. Kohta kun menen kotiin, niin siellä on vastassa maailman iloisin welssipoika, jolle päivän paras hetki on se, kun mami tai Mikko tulee kotiin ja saa lauman kasaan.

Marraskuun alun mietteitä

Meillä oli aivan huippu syyslomareissu Bratislavaan ja Wieniin. Nautittiin mm. hyvästä ruoasta, kulttuurista, vanhoista rakennuksista, nähtävyyksistä, kävelystä, sinfoniaorkesterin konsertista, rennosta oleilusta ja ennen kaikkea yhdessäolosta. Molemmat kaupungit olivat ihanan erilaisia, mutta molemmista löytyi tosi paljon kivoja juttuja, joista myö molemmat tykättiin. Oli hauskaa seurata eri kulttureista olevia ihmisiä ja tutustua elämänmenoon eri maissa. Monessa asiassa riitti ihmetystä, mutta silti oli varsin kotoisa olo. Kumma kyllä, ymmärsin saksaakin yllättävän paljon ja onnistuin jopa tilaamaankin jotain melko sujuvasti saksaksi. Ei ole siis mennyt saksan opiskelu ihan hukkaan! Sen sijaan Slovakiassa tilattiin ruokaa vähän ummikkona ja lopputuloksena oli mm. sianlihalla täytetty paprika ja vaaleaa outoa leipää sekä perunakuorrutteista broilerinfilettä ja perunamuusia. Ja Slovakiassa kukaan ei tilannut lounaalla juomista. Hassua, mutta tämäkin oli yksi niistä uusista asioista, joita opimme. Kyllä matkailu avartaa ja en voi muuta kuin suositella sitä kaikille. Kummasti saa perspektiiviä omaan arkeen ja ajattelumaailmaan ja kokemusmaailmaan kun käy vähän jossain muualla. Ei tarvitse lähteä kauas, ymmärtääkseen muita kulttuureja paremmin. Jo Euroopassakin on paljon nähtävää ja koettavaa. 

Lomakin tuntuu enemmän lomalta kun maisemat vaihtuvat hetkeksi ja kun ei katsele niitä omia sotkuisia nurkkia ja lattialla pyöriviä koirankarvapalleroita ja mieti, että mitä nurkkaa nyt siivoaisi kun en oikein meinaa osata vain olla paikallaan kotona. Tulee puuhasteltua koko ajan kaikenlaista ja luultavasti ilman lomaa olisin siivonnut ainakin saunan ja puunannut muutaman muunkin kohdan tässä suuren suuressa lukaalissamme. Karvanlähtöaika meillä on onneksi taas hetkeksi selätetty, mutta kyllä tuosta karvapalleroisesta sitä karvaa lähtee silti tasaisen tappavasti. Vaikka välillä en meinaa jaksaa tuota uroksen vauhkoilua hajujen perään ja alituista koiven nostamista ulkona, kiittelen silti sitä asiaa, että karvanlähtöajat ovat harvinaisen selkeästi kaksi kertaa vuodessa.

Alpi oli ennätyspitkän ajan syyslomareissun takia iskä-koiranhoitajan luona hoidossa eli mummin ja ukin luona. Hyvin heillä oli mennyt muuten, mitä nyt Alpi oli oksentanut yhdelle matolle. Anaalirauhaset sen sijaan eivät olleet Alpia vaivanneet tällä kertaa. Alpi oli saanut lenkkeillä paljon ja niinpä meidän pieni koirapoikanen nukkui oikeastaan kaksi päivää kellon ympäri.

Huomenna Alpi pääsee taas tuttuun hoitopaikkaansa mummin ja ukin luo. Mie ja Mikko lähdetään muuttoavuksi Kuopioon. Olen tässä yrittänyt pakkailla, salaa. Alpi on tuijotellut ja käynyt tutkimassa reppua. Tuo spanieli kun haluaa osallistua AINA kaikkeen. Kuono on tutkimassa joka paikkaa ja spanielimaista apua olisi tarjolla kaikkeen. Välillä se on rasittavaa, mutta useimmiten se on todella hellyttävää. Välillä kun siivoan, Alpista on hauskaa riehua ja haukahdella imurille kuin suurimmalle viholliselle ja seuraavassa hetkessä käydä tyynen rauhallisesta nukkumaan imurin viereen välittämättä tuon taivaallista imurin äänestä. Silloin mietin, että mitähän tuon koiruuden päässä oikein liikkuu. Alpin reaktiot kun eivät ole ennalta arvattavissa. Ne liitelevät laidasta laitaan eikä niissä ole mitään kerrasta toiseen toistuvaa logiikkaa.

Työpäivät ovat olleet viime aikoina aika pitkiä meillä kummallakin ja iltaisin on tehty suunnilleen läpsystä vaihto ovella kun toinen on tullut töistä ja toinen mennyt töihin. Sama on toistunut aamulla kun toinen on tullut ja toinen taas lähtenyt. Onneksi mie olen silti kerennyt muutaman kerran viikossa spinningiin tai jollekin muulle ryhmäliikuntatunnille. Hikiliikkuminen auttaa kyllä jaksamaan arjessa. Vaikka olisi miten väsynyt lähtiessä, niin kotiin tullessa jalat maitohapoista täristen mieli on kuitenkin virkeä ja pirteä. Pari kuukautta sitten hankkiessani kuntokeskusjäsenyyden, miulla oli tavoitteena käydä siellä kaksi kertaa viikossa ja aika hyvin olen pysynyt siinä päätöksessäni. Joillain viikoilla olen kerennyt sinne jopa kolme kertaa. Huippua! Tosin aina lähtiessäni Alpi huokailee ja tuijottaa spanielinsilmillään alta kulmien, että taas se mami lähtee ja hän jää kotiin. Niin, tuijotus ja huokailu tapahtuvat silti, vaikka Mikko jäisi kotiin. Voi sitä höpsyliä. <3

Heipä hei, täällä Alpi!

Talvi meinaa saapua Joen kaupunkiin. Työmatka on ollut jo liukas ja olen jo miettinyt talvirenkaita. Hain kellarista ensimmäiset talvivaatteet ja kaivoi esille paksummat pipot ja käsineet. Ensilunta ei sentään ole vielä satanut. Olen hytissyt kylmästä, mutta Alpin menoa kylmä tuuli ei ole haitannut. Hän kävi tänään viimeksi rypemässä järviveden viileydessä. Minua jo meinaa pelottaa Alpin mahdollinen kylmettyminen, mutta ehkä hän osaa itse miettiä, milloin on liian kylmää...tai sitten ei. Muistin juuri, että keväällä Alpi taisi mennä pulikoimaan osittain jäiden sekaan, siihen pieneen sulaan  kohtaan rannassa. On se vaan kyllä melkoinen hurjapää!

Viime viikkoinen ripuli on selätetty ja hirvenluut löysivät uuden omistajan. Meille niitä ei enää tule, koska kumpikaan meistä ei jaksa valvoa yhtään turhaa yötä ripuloivan koiran kanssa ja juosta vähän väliä ulkona. Ensimmäisen yön jälkeen en enää edes muistanut, monta kertaa kävimme ulkona ja tuliko kakkaa vai ei. Ja töistä kotiin ajaessa vaivuin liiankin syvään ajatuksiini. Onneksi en sentään nukahtanut rattiin. Ilmeisesti syynä ripuliin oli siis se, että olen antanut tuoreita luita liian harvoin. Välillä kun annoin niitä säännöllisesti, ei masuongelmia ollut. Mie en sinänäs ollut missään vaiheessa huolissani Alpin olosta, vaikka juostiin pihalla vähän väliä. Koira oli kuitenkin iloinen ja reipas oma itsensä ja söi ja joi normaalisti.

Alpi on aina ollut melkoinen sylimyyryilijä. Tuntuu kuitenkin, että viime aikoina se on vain lisääntynyt. Ihokosketus ja lähellä oleminen lempi-ihmisten kanssa on Alpille tärkeää ja hän selkeästi nauttii siitä. Luin jostain, että koirat eivät pidä halailusta. Alpi pitää kyllä, tulee oikein itse oma-aloitteisesti halailemaan ja tykkää oikeasti olla lähellä. Usein Alpi puskee kuin kissa ja kyöhnää jaloissa. Alpin tassutkin leviävät kuin kissan tassut ja niillä saa melkoisen pitävän otteen. Alpi osaa kehrätäkin kuon kissa ja mietinkin joskus, että hän oli varmaan edellisessä elämässään kissaeläin. Viime viikonloppuna tuo höpsyläinen löysi itsestään myös apinan elkeitä kun kesken trimmauksen tuli tilanne, että hän päätti lähes kiivetä Mikon olkapäälle. Tänään meillä eleli Alpi-mangusti kun sängyn laidalla istuva koira nousi takajaloilleen seisomaan ja tasapainoili kahdella jalalla pehmeällä sängyllä, häntä tasapainoelimenä taaksepäin sojoittaen. Se tilanne olisi pitänyt saada videolle!

Trimmaus itsessään sujui sunnuntaina varsin hyvin ja rauhallisemmissa merkeissä kuin edellisellä kerralla. Kun itse on tyynen rauhallinen (joskus tosiaan olen itse sellainen, yllättävää kyllä) ja jaksaa rauhoitella koiraa, se varmasti auttaa. Vain kerran tuo höpsyli meinasi tosiaan käyttäytyä kuin apina ja kiivetä karkuun. Minulla itselläni riittää vielä harjoittelemista trimmaushommissa ja ei tuo lopputulos paljon arvostelua kestä. Korvat näyttävät ihan hyviltä, mutta kaulan ajelu on se haastavin asia. Hiljaa hyvä tulee ja harjoittelu tekee mestarin tässäkin asiassa.

Matkakuumetta ilmassa! Alpikin menee jo päivää aiemmin hoitoon kuin oli aiemmin suunnitelmissa ja myö suunnataan Helsinkiin kahdeksi yöksi aiemman yhden sijaan. Alpille on ruoat ja namit viety jo iskä-koiranhoitajan luo. Vielä pitäisi siistiä tassukarvat, tyhjentää anaalirauhaset ja pestä koko koira. Kumma kyllä, usein juuri silloin kun Alpi on hoidossa, alkavat anaalirauhaset vaivata. Liekö joku stressireaktio?!

Kammottavat punkit ja syksyn puuhasteluja

Olen käyttänyt Alpilla Bayvantic-valeluliuosta punkkeja vastaan ja se on toiminut oikein hyvin. Viimeisimmän aineen laitoin muistaakseni elokuun puolessa välissä ja ajattelin, että olkoon se tämän vuoden viimeinen. Punkkeja ei juuri ole ollut kunnes nyt viikon sisään olen irroitellut niitä Alpista neljä kappaletta. Viimeisimmät inhotukset löysin viime perjantaina. Rapsuttelin ja tutkin Alpia ja huomasin varpaiden välissä rastoittuneen karvapallon. Otin trimmaussakset ja leikkelin sen pois. Samalla tajusin, että se rasta on tullut siitä kun Alpi on ilmeisesti nuollut varpaiden väliä. Ei kun tarkempaa tutkimusta ja sieltähän se punkin ällötys löytyi syvältä varpaiden välistä. Hyh! Jo toinen kerta tänä kesänä kaivella punkkia Alpin varpaiden välistä. Melkoisen haastava ja vaikea paikka irrottaa punkki. Voi ällötys sentään!

Muuten meillä on ollut aika normiarkea. Aika usein arki-iltoinakin on käyty mökillä ulkoilemassa. Se on kivaa ennen kaikkea Alpista, koska hän saa juosta siellä metsässä vapaana. Onpa tuo hurjapää käynyt kastautumassa vielä järvessäkin. Iltaisin ja aamuisin on otettu käyttöön jo heijastinliivikin.

Viime viikonloppuna vietiin vene talvisäilytykseen Nurmekseen. Alpi pomppi trailerilla olleen veneen ympärillä aivan kuin olisi ymmärtänyt, että tämän kesän veneilyt on nyt veneilty. Nurmeksessa oli kuulemma susilauma, joten emme uskaltaneet päästää Alpia juoksemaan vapaana metsässä, vaan koira pysyi kiinni. Alpi meinasi olla vähän toista mieltä asiasta. 

Työsyksy on pitänyt mamin kiireisenä, mutta on tämä ollut kyllä huippu syksy silti kaikin puolin. Olen intoutunut töissäkin some-maailmasta ja tehnyt uusia aluevaltauksia sinnepäin. Tämä on sitä elinikäistä oppimista. Ei voi jäädä laakereilleen makaamaan vaan pitää pysyä menossa mukana, ennen kaikkea nuorten maailmassa. Älylaitteiden kanssa on oltu tekemisissä muutenkin, kun olen toiminut apuna ja tukena iskä-koiranhoitajan iphonen käytössä. Omista laitteistaankin oppii uutta koko ajan.

Kiireiseen työsyksyyn olen saanut virtaa uudesta (ja minulle ensimmäisestä) kuntokeskuksen jäsenyydestä. Vaikka sinne lähtiessä väsyttäisi kuinka, tulee siellä yleensä energinen olo. Energinen olo voi olla siitä huolimatta, vaikka jalat tärisisivät kotiin tullessa tai seuraavina päivinä ei meinaa päästä sängystä ylös. Olen saanut tuon toisenkin puoliskon liikkumaan sinne. Liikkuminen tekee vaan niin hyvää! Alpin kanssa liikkuminen kun on aika paljon rauhallisempaa niin sen vastapainona kunnon hikiliikunta on oikeasti tarpeen.

Mietteissä on ollut jo useamman kuukauden ajan auton vaihtaminen. Miulla taitaa olla vaan niin suuret kriteerit, että ei ole kovin montaa vaihtoehtoa, joihin voisin ja haluaisin tuon vaihtaa. Eli etsintä jatkukoon. 

Alpi-herra kaipaisi taas jo trimmaamistakin. Pitäisi raahata järkyttävän painava trimmauspöytä tänne ja ryhtyä taisteluun. Alpi on kyllä siinäkin puuhassa vähän rasittava. Ensin hän vastustelee viimeiseen asti kaikkea trimmausta niin konetta kuin saksiakin. Lopulta hän sitten melkein nukahtaa saksien suhinaan. Hassu koira!

Hänen koiramaista korkeuttaan luultiin taas kerran pennuksi. Ymmärtäähän sen, kun katselee Alpin innokasta hösellystä. Miten tuo koira voikin olla aina niin iloinen ja touhukas?! Alpin touhujen katselusta tulee vain niin hyvälle tuulelle, että työpäivien väsymyskin unohtuu melkein samalla hetkellä kun tulee kotiin ja näkee hänen iloisen ilmeensä ja olemuksensa ja paukuttavan häntänsä.

Mami odottelee täällä jo reilu viikon päästä alkavaa syyslomaa ja ulkomaanreissua. Alpi menee tuttuun hoitoon iskä-koiranhoitajan ja mummin luo.

Hänen koiramainen korkeutensa

Hänen koiramainen korkeutensa Hallberg ensimmäinen päätti yöllä klo 3.00, että mami pitää herättää ja päästä ulos. Ensin tökkäys kuonolla ja levotonta liikehdintää. Yritän olla reagoimatta ja toivon apinan nukahtavan uudelleen. Sitten kuuluu vaativa ja hieman hätääntynyt pieni uikutus. Unihiekat karisevat silmistäni kun lennähdän sängystä ylös ja alan kiskoa vahdissa ulkovaatteita päälleni. En kerkeä katsoa edes, sataako ulkona. Toivon, että ei sada. Kuonolainen tuijottaa minua spanielin silmillään vaativasti ja piipittää hiljaa. Kirmaamme ulos ja hoen ääneen, kakka, kakka. Ulkona on hiljaista ja pimeää, tuulee. Kävelemme puskia pitkin ja hoen edelleen kakkaa. Kakkaa ei tule. Sen sijaan Alpi pissii ja pissii ja nuuhkii. Olen ärsyyntynyt. Muutenkin herätys on jo klo 5.00 Kuopion koulutusreissun takia. Kakkaa ei tule. Alpi nuuhkii jänisten hajuja ja pomppii kahdelle jalalle. Lähdemme takaisin sisälle ja yritän nukkua. Ei nukuta. Alpi sen sijaan tuhisee tyytyväisenä. Päätän sitten kirjoitella tätä blogia.

Paluu arkeen

Olemme palailleet tässä vähitellen arkeen. Alpista on tullut kesän aikana varsinainen unikeko ja laiskottelija. Liekkö tarttunut tuosta eräästä miespuolisesta henkilöstä, joka täällä myös asuu. Mie tarvitsen jostain syystä paljon vähemmän unta ja aamuvirkkuna ihmisenä, olen aamuisin hereillä jo monta tuntia aiemmin kuin nämä kaksi unikekoa. Alpia on joutunut siis jopa herättelemään aamulenkille ja aamupisujn jälkeen Alpi on jatkanut unia välittömästi. Aamuruoka ei ole myöskään maistunut aikaisin aamulla vaan Alpin mielestä on kivempaa käpertyä takaisin nukkumaan.

Ruoasta puheenollen olemme tehneet taas yhden ruokakokeilun, jälleen kerran huonolla menestyksellä. Ostin muutaman kilon pussin Sam's field -ruokaa ja olen syöttänyt sitä nyt Alpin tavallisen ruoan joukossa, suunnilleen puolet ja puolet. Alpin turkissa on nyt rusehtavia laikkuja ja turkki punertaa mahasta enemmän kuin aiemmin. Lisäksi ulosteen määrä on kasvanut, vaikka ei se onneksi ole ollut löysää. Meinasin jo lopettaa ruoan syöttämisen, mutta en raaski heittää ruokaa menemään. Ei sitä ole enää onneksi paljoa jäljellä. Pysyttelemme siis tutussa ja turvallisessa Acanassa. Kyllä tuo uusi ruoka on Alpille maistunut, mutta sivuvaikutukset eivät miellytä.

Eilen ajelin ensimmäistä kertaa itse Alpin kaulan. Suoraan sanottuna siitä tuli melkoisen kauhea, mutta uskon, että harjoittelu auttaa tässäkin asiassa. Tilasin Andiksen trimmikoneen Peten koiratarvikkeelta ja tykkään kyllä laitteesta näin yhden käyttökerran jälkeen. Mukana tullut terä oli juuri sopiva ja ajoi turkin kaulasta tarpeeksi lyhyeksi. Lisäksi ääni oli miellyttävä ja kone ei myöskään kuumunut liikaa. Trimmauspöytäkin on aivan loistava. Alpi itse ei sen sijaan käyttäytynyt kovin loistavasti, vaan yritti tapansa mukaan vastustella toimenpidettä, kunnes lopulta meinasi nukahtaa kun siistin rajoja ohennussaksilla.

Mikko lähti tänään aamulla kalastusreissulle Norjaan ja myö jäätiin kotiin. Mie aloitin viime viikolla työt ja Mikko aloitti loman. Olen kyllä aika innoissani työstäni, koska myö päästiin nyt aivan uusiin tiloihin. Mielessä on miljoona ideaa kännykkäparkista lähtien. Kävin jo äsken kaivamassa kellarista kangasvarastojani ja kohta alan suunnitella niistä kännykkäparkkia.

Alpi-herra lomailee

Alpi-herralla on kesäisin onnelliset ajat. Hän joutuu olemaan yksin todella vähän talveen verrattuna ja saa olla mukana monenlaisessa toiminnassa. Joen kaupungissa on taas ollut hellettä ja meidän koti on ollut todella kuuma. Tänäänkin käytin Alpia uimassa kaksi kertaa, että turkki kastuessaan viilenee ja täällä kotona ei olisi niin tuskallista olla. Samalla Alpi saa juoda järvestä, mikä on myös yksi hänen lempipuuhistaan.

Eilen olimme todellisia kyläluutia ja vierailimme kahdessa eri paikassa. Molemmissa oli koiria ja toisessa Alpi saikin juosta pihalla vapaana sydämensä kyllyydestä. Vapautta kesti siihen asti, kun Alpi ajoi kissan puuhun. Sen jälkeen nappasin hänet kiinni. 

Viime viikonloppuna myö oltiin reissussa Jyväskylässä, Tuurissa ja Seinäjoen asuntomessuilla. Alpi oli tutussa hoitopaikassa mummin ja ukin luona. Hän oli siellä myös Ilosaarirock-viikonlopun. Rokkiviikonloppuna Alpi oli ollut todella noheva ja estänyt pyörän varastamisen herättämällä yöllä ukin. Pyörä oli yritetty varastaa sieltä parvekkeen alta ja Alpi oli kuullut sen. Eräänä rokkivuonna Alpi oli pelotellut kumealla haukulla parvekkeelta käsin pihalle mölyämään tulleen rokkikansan pensasaidan läpi pakoon.

Alpi kävi taas hammaslääkärissä tuossa viime viikolla. Huomasin ihan yhtäkkiä Alpin ikenessä patin ja kävin näyttämässä sitä eläinlääkärille. Noh, se oli ikenen liikakasvua, jota voi kuulemma tulla liiallisen hammaskiven perusteella ja oli Alpilla vähän ientulehdustakin. Varattiin aika patin poistoon ja hampaiden puhdistukseen. Sain taas ohjeet hampaiden pesemiseen ja olemme taas aloittaneet treenit. Viikonlopun reissu sotki vähän kuvioita, mutta nyt muutaman illan perusteella ja pelkällä koiran hammastahnalla ja sormella pesu sujuu jo mukavasti ja Alpi suorastaan odottaa sitä illalla. Hän lipruttelee kielellä hauskasti ja selvästi pitää hammastahnast. Saa nähdä, miten pitkän totuttelujakson päästä voimme siirtyä sähköhammasharjaan. Ensin pitää totuttaa Alpi kuitenkin tavalliseen koiran hammasharjaan. Jos en nyt oikeasti pese Alpin hampaita, ne voivat mennä huonoon kuntoon. Nyt ne ovat vielä hyvässä kunnossa.

Hammaslääkärissä käynnin jälkeen Alpi oli sen verran taju kankaalla, että oli hyvä ja helppo leikata kynnet ja trimmata korvien sisäpuolta. Kyllä kynsien leikkuu sujuu onneksi ihan hyvin muutenkin. 

Viikonlopun reissulta Alpi sai tuliaisiksi uuden nahkaisen hihnan. Hihna on aivan samanlainen kuin entinenkin, koska se oli todettu hyväksi ja kestäväksi. Meiltä kun on hajonnut varusteita lukematon määrä. Nykyinen hihnakin olisi vielä kestänyt, mutta sen lukko reistaili hieman. Joskus lenkillä olen saattanut yhtäkkiä huomata, että kas, Alpi onkin vapaana kun lukko on jostain oudosta syystä auennut. Toivottavasti nyt ei käy enää niin. 

Kuvia

Pääsiäisenä Alpi pukeutui pääsiäisnoidaksi.

Pilkillä kävimme viime talvena muutaman kerran. Tässä olemme Höytiäisellä.

Työpaikan vappunaamiaisiin lainasin Ilonalta hänen penkkariasunsa. Totoro-asu on miun kaavoittama ja ompelema. Käytiin silloin joskus ostamassa kankaat Tallinnasta. Tallinnassa on kyllä hyvät kangaskaupat ja edullisia kankaita verrattuna Suomeen. Asu herätti töissä hilpeyttä ja Alpikin oli kiinnostunut varsinkin sen hännästä.

Helatorstain aikaan kävimme minilomalla Kuopiossa sukuloimassa. Oli oikein rentouttavaa ja kävimme myös juoksulenkillä koirien kanssa.

Vuoden 2016 mejä-kausi avattiin toukokuussa Nilsiässä. Siellä hajoilivat varusteet ja lainavarusteilla mejäiltiin kuitenkin tulos AVO 3.

Alpi ja Nilsiän mejä-kokeen palkinto.

Kesäkuun alussa, heti loman alettua järjestelin työpapereita. Alpi oli avulias niin kuin aina ja hän ei tainnut saada mielestään tarpeeksi huomiota ja tuli makaamaan koko paperikasan päälle.

Käytiin treenailemassa mejää Uskalissa. Treeni meni hyvin ja loi uskoa tulevaan. Seuraavassa kokeessa Sarvingissa tiputtiinkin sitten maan pinnalle kun tuloksena oli hylätty suoritus kolmen hukan takia eli AVO 0.

Tämä on Alpin autohäkki. Se on yksi Alpin lempipaikoista. Siellä on mukava matkustaa sekä välillä rauhoittua muutenkin ja ottaa unet. Aina kun lähdetään kotoa lenkille, Alpi haluaa koukata auton kautta toiveissa se, että lähdettäisiinkin jonnekin autolla. Autolla päästäänkin moneen mukavaan paikkaan kuten mökille uimaan ja juoksemaan vapaana.

Tässä kuvassa ollaan satamassa, josta on muodostunut viime aikoina yksi meidän vakiokäyntipaikoistamme. Alpi tietää, minne satamasta pääsee eli veneilemään. Alpi onkin reipastunut veneilyssä hirmuisesti. Hän haluaa istua aina miun ja Mikon välissä kuono tuulta kohti, korvat lepattaen kuin siivet. Tässä kerran Alpi nousi kovassa vauhdissa seisomaan takajaloilleen kun sai jonkin hyvän vainun.

Juhannuksena Lieksassa Alpi otti näin rennosti. Tämä on kyllä vähän huijauskuva, koska suurimman ostan ajasta Alpi oli kaikkea muuta kuin rauhallinen.

Juhannuksena kerettiin myös meijän mökille. Siellä Alpi toipui Lieksan mökkeilyn rasituksista ja lähinnä nukkui.

Kotiimme saapui trimmauspöytä. Alpi onkin saanut nauttia jo Elinan parturin palveluista. Epäilen vahvasti, että kyseessä on kaikkea muuta kuin nautinto, mutta yllättävän hyvin se on sujunut. Trimmauspöytä on helpottanut trimmaamista huomattavasti. Se säästää omaa selkää ja Alpi on siinä paljon rauhallisempi kuin lattialla eikä voi kynsiä miun jalkoja verille. Ostin toukokuun koiranäyttelystä myös uudet ohennussakset. Vielä pitäisi tilata trimmauskone. Kuvan ottamisen jälkeen on trimmattu jo korvat ja tassut, joten Alpi on aika paljon siistimmän näköinen kuin tuossa. Mahakarvojakin mie olen leikannut vähän lyhyemmäksi, koska Alpin pissa haisee niissä niin pahalle. Ihanaan rintaröyhelöön en sen sijaan ole koskenut.

 Kesäkuun lopulla kävimme taas Uskalissa ja innostuin ottamaan Alpin kanssa selfieitä. Alpi onkin oikealle päälle sattuessaan varsin innokas poseeraaja.

Kesään kuuluu myös ikkunanpesuhommat ja tänä vuonna olen ollut hieman jäljessä tavanomaisesta  aikataulusta. Alpi oli siinäkin puuhassa avulias, niin kuin aina. Hän tökki kuonollaan puhtaita ikkunoita ja taisipa lipaista kielelläkin. Lisäksi hän oli koko ajan edessä, milloin missäkin makaamassa, istumassa tai seisomassa.

Viime viikonloppuna kävimme Paiholassa. Lenkkeilimme tien varrella ja sen jälkeen Alpilla oli jano. Alpilla on hauska juomisasento aina kun jano on oikein kova. Usein Alpi yrittää myös juoda ojat, joet ja järvet tyhjäksi. Tälläkin reissulla tämä vesivainuinen koira suuntasi määrätietoisesti kohti pusikkoa ja kas, sieltä löytyi Alpille oja, johon mennä rypemään ja juomaan. 

Paiholassa.

Laivakoira tähystää. Maata näkyvissä!

Tänään saimme vihdoin ostettua Alpille pelastusliivit. Alpi oli shoppailureissulla mukana sovittamassa pelastusliivejä. Tämä Rukan malli oli sopivin ja vaikutti myös muutenkin parhaalta kestävyytensä puolesta. Koko on M: 10-20 kg. Alpi painaa juuri sen 20 kg ja seuraava koko olisi ollut aivan liian iso. Meillä kun hajoaa kaikki varusteet vuorotellen. Nytkin nahkahihna vetelee viimeisiään ja en sitten näköjään muistanut katsella eilen uusia. Kaikista hauskinta shoppailureissulla oli Alpin hösellys ja töhellys ja se, kun myyjä luuli häntä pennuksi.

Kyllä kelpaa poseerata näin hienoissa pelastusliiveissä!

Alpilla on tulossa taas mukavia hetkiä mummolassa. Sekä tällä viikolla että ensi viikolla Alpi pääsee hoitoon iskä-koiranhoitajan ja mummin luo. Taitaa siellä olla tällä viikolla myös miun isosisko perheineen, koska on Joen kaupungin kesän kohokohta eli Ilosaarirock! Alpin turkkia onkin nyt trimmattu ja siistitty hoitoon menon takia. Kelpaa sitten keskustan liepeillä lenkkeillä ja ilostuttaa vastaantulijoita. Monet vastaantulijat aina hymyilevätkin Alpille ja taluttajalle iloisesti. Tällä viikolla tuli myös kommenttia hienosti kiiltävästä hyväkuntoisesta turkista. 

Mejä-treeniä

Saatiin tosiaan mejä-koepaikka ensi viikonlopulle ja kävin ostamassa muutama päivä sitten veripullon treenaamista varten. Kävin samalla etsimässä Alpille uusia mejä-valjaita, mutta totesin työn turhaksi ja päätin, että laitamme seuraavaan kokeeseen juoksuvaljaat. Olisi toki hyvä, että eri harrastuksiin olisi eri valjaat, mutta nyt ei sitten ole. En ole löytänyt Alpille kuin yhdet istuvat valjaat ja ne ovat meillä juoksukäytössä olevat zero dc:n valjaat. Kaikki muut tuntuvat hankaavan kainaloita tai pyörivän muuten päällä kun Alpi on niin sporttisessa kunnossa.

Tänään aamulla lähdimme sitten tekemään treenijälkeä Uskaliin. Vettä satoi vähän, tuuli ja oli aika kylmä. Mikko oli Alpin kanssa pihassa ja Alpi sai juosta vapaana. Ei se edes tainnut huomata kun minä lähdin pellon poikki metsää kohti ja sain tehtyä jäljen. Se oli pituudeltaan noin 200m, ja sisälsi kuitenkin kaksi makuuta kulmissa. Menin melkoisen ryteikönkin läpi ja avomerkkasin jäljen itseäni varten. Muutama syvä ojakin tuli ylitettyä jättiloikilla. Tulin takaisin pihaan ja Alpi riemuitsi jälleennäkemisestä. Kävin ulkohuussissa ja Alpi touhusi siinä mukana. Se juoksi Mikon luo ja seuraava havainto olikin hänestä juoksemassa täysillä pellon yli kohti metsää ja kohti sitä miun juuri vetämää verijälkeä. Siniset ja oranssit nauhat näkyivät miulle asti ja Alpi otti ensin ilmavainuja ja sen jälkeen lähti jäljestämään kuono maassa suoraan sinne jäljelle. Huudeltiin Alpia, mutta turha toivo, hän oli päättänyt tehdä omatoimisen treenin. Mie tuskailin ärsyyntyneenä, että nyt on koko huominen treeni pilalla. Kului vähän aikaa ja Alpi tuli metsästä pois juuri siitä, mihin jälki loppui. Että näin. Kutsuin sitä luokse ja sehän juoksi korvat liehuen minkä jaloistaan pääsi. 

En käynyt kuitenkaan purkamassa jälkeä, vaan jätin sen sinne. Käydään joka tapauksessa ajamassa se jälki huomenna. Miulla on nyt myös uusi jälkiliina, koska edellinen katkesi kolmeen osaan jo ennen viime koetta ja jouduttiin silloin turvautumaan lainavälineeseen. Nyt ostin sellaisen grippiliinan, joka tuntuu paljon kestävämmältä ja myös mukavammalta kädessä. Viime kokeessa miulle uutena tietona tuli myös se, että kokeessa saa olla käsineet kädessä. Aiemmin olenkin tuskaillut käsiä raapivia oksia ja liukasta hihnaa.

Voiko tuolle spanielille ja hänen tempauksilleen olla nauramatta? Vauhtia ja töhellystä ainakin riittää. :D

Kesäloma alkoi

On vierähtänyt pitkä aika edellisestä postauksesta. Olen kyllä monta kertaa miettinyt blogia, mutta aina se on vain jäänyt. On meille tapahtunut vaikka mitä ja ollaan puuhailtu yhtä ja toista. Ehkä yritän tehdä tässä pienen yhteenvedon meijän keväästä ja alkukesästä.

Ollaan käyty paljon mökillä. Niin paljon, että iskä-koiranhoitajakin on ihmetellyt asiaa, mutta lopulta ollut vain tyytyväinen siitä, että siellä käydään. Maaliskuun loppu ja huhtikuu menivät normaalissa arjessa. Työt veivät paljon miun voimia ja iltaisin olinkin väsynyt. Pääsiäisenä käytiin leffa/shoppailureissulla Kuopiossa. Ihania olivat lyhyemmät työpäivät, kun kerkesi kunnolla lenkkeilemään. Samalla sitten totuteltiin yhteisasumiseen ja hyvin se on kyllä sujunut.

Toukokuun lämpö helli jo heti alkukuusta ja nautimme siitä kovasti. Helatorstaita edeltävänä keskiviikkona suuntasimme töistä suoraan kohti Kuopiota minilomalle vähän sukuloimaan. Reissu piti sisällään ulkoilua metsässä, kevään ensimmäisen juoksulenkin hyvässä seurassa ja kahden koiran kanssa, hyvää ruokaa, pikaisesti ohimenneen vatsataudin/ruokamyrkytyksen, hyvää seuraa, shoppailua ja hyvää ruokaa ja juomaa. Loistoreissu siis kaikinpuolin. Sää oli myös loistava! Siitä sai hirmuisesti energiaa viimeisiksi työviikoiksi.

Toukokuu oli vähintäänkin raskas töissä tapahtuneen pakkaamisen suhteen, vaikka sää oli ihanan lämmin ja saatiin ulkoilla paljon. Opetuksen ohella pakkasin luokkaa laatikoihin. Heitin pois tavaraa yli 20 isoa pahvilaatikollista. Yhdessä ja yksin pestiin kaikki tavarat ja pakattiin ne isoihin muovisiin muuttolaatikoihin ja kelmutettiin ne laatikot odottamaan syksyä. Isoja muovilaatikoita tuli yhteensä 58. Huh, oli aikamoinen homma ja aikaa meni paljon. Syksyllä edessä on sitten uusi koulu ja tavaroinen purkaminen siellä sekä miettiminen, mihin paikoille mikäkin tavara laitetaan. Lisäksi
purettavana on myös ne uutena tulevat tavarat. Huh, sanon mie ja en ajattele vielä ollenkaan elokuuta. Nyt mie nautin vaan ansaitusta lomasta!

Toukokuussa käytiin Alpin kanssa myös mejä-kokeessa tutussa paikassa Nilsiän Lastukoskella. Sää suosi kokeessa olijoita, mutta lähinnä saatiin kokemusta ja tuloksena oli AVO3. Ei sitä pettynyt voi silti olla. Hyväksytty suoritus ja pysti tuli. Kohta pitää hommata palkintokaappi. ;) Alpia houkutteli tuoreet hirven jäljet. Seuraava koitos meillä onkin sitten reilun viikon päästä Sarvingissa. Huomenna pitää mennä taas veripullon ostoon ja viikonloppuna treenaillaan. Lisäksi ensi viikon puuhina on pyykkipoikien maalailua.

Toukokuun lopulla kävin myös nostattamassa koirakuumetta Joensuun kansainvälisessä koiranäyttelyssä katsojan roolissa. Oli ihanan rentoa vaan katsella koiria ja jutella kaverin kanssa niin koirista kuin kaikesta mahdollisesta muustakin. Ostin Alpille uudet trimmaussakset, koska olen alkanut trimmata Alpia nyt itse. Kyllä se koiralta ja rotunsa edustajalta näyttää. Alpi vaan saattaa olla eri mieltä mamin trimmaustaidoista. Siitä ne harjaantuvat, vaikka vähän pelkäänkin ramman ranteeni puolesta.

Olen suunnitellut tässä muutenkin kesää. Harmittavaa, että meillä ei ole Mikon kanssa yhtään yhteistä kesälomaa. Ainakin miulla on luvassa jo yksi Helsingin reissu ja yksi mökkireissu ihanien ystävien kanssa, joita ei näin kiireisenä aikuisena kerkeä nähdä. Lisäksi on tietysti miulle järjestyksessään 17. ilosaarirock eli Joen kaupungin kesän kohokohta. Iskä-koiranhoitaja on luvannut hoitaa Alpia.

Tällä hetkellä miulla on menossa taas kirpparitavaroiden lajittelu ja hinnoittelu. Se alkaa olla miulle
melkein vakkarihommaa kesällä. Paljon hommaa, mutta mukavan rentoa. Ensi viikolla roudaan sitten
kamoja Valintakirppikselle. Tori.fi on ollut myös aktiivisessa käytössä ja kaapit ovat tyhjentyneet jo
sitäkin kautta. Ei meillä tässä kaksiossa ainakaan liikaa tilaa ole ja joka paikka pursuaa tavaraa.

Kun meillä ei tosiaan ole yhteistä kesälomaa, niin ollaan sitten tässä suunniteltu jo syyslomaa. Luulen, että alkusyksy menee nopeasti kaiken uuden merkeissä töissä ja syysloma on ovella ennen kuin huomaakaan.

Hankiaisilla hiihtämässä, rasti seinään!

Todistetusti olen hiihtänyt varsin antiikkisilla kapistuksilla. Mikko ei uskonut, että näkee tämän päivän, mutta niin vain kävi, että mie kaivoin sukset esille naftaliinista (lue: lapsuudenkotini varastosta) ja lähdin hiihtoreissulle. Kyseessä olevat sukset olin saanut joskus vuonna 1995 eli suunnilleen 11-vuotiaana. Voisipa melkein piirtää rastin seinään tästä oudosta ja ihmeellisestä urheilusuorituksesta. Joskus sitä voi näköjään yllättää itsensäkin varsin positiivisesti.

Viikonloppuna oli loistavan aurinkoista ja myö käytiin lauantaina ensin ulkoilemassa mökillä ja sunnuntaina lähdettiin sitten eväiden kanssa Urkkalammen maisemiin hiihtämään. Mie hurjapää kokeilin myös Alpin kanssa koirahiihtoa, mikä meinasi olla sangen vaarallista puuhaa. Hankiaisilla vauhti nimittäin kiihtyi ja kiihtyi suorastaan vaarallisen kovaksi. Mie siinä sitten jo suunnilleen huusin kauhusta. Vaikka miun hiihtovälineistö oli suorastaan nolon vanhaa, niin kyllä sillä eteenpäin pääsi ja ihan jopa vauhdikkaastikin. Tässähän melkein puraisi hiihtokärpänen...

Hangen pinta rikkoi vähän Alpin tassuja ja illalla Alpi saikin tassupesun päälle kunnon tassurasvauksen. Eipä tuo koirapoika rasvasta välittänyt tai edes yrittänyt sitä nuolla pois, oli vaan onnellinen kun mami hoiti hänen tassujaan. 

Tänään mie olin koulutuksessa ja huomenna myös. Tänään oli tarkoitus lähteä autolla kauppaan, mutta sen poloisen autoparan eturengas oli melkoisen tyhjä. Lisättiin renkaaseen ilmaa ja nyt pitää tarkkailla huomenna, onko se vajunut vai mikähän siinä on. Onneksi ei tarvitse nyt ajaa töihin sillä niin saa selvitettyä rengaspulman.

Maaliskuun mietteitä

Kevät on jo pitkällä, vaikka mennään vasta maaliskuun puolessa välissä. Lumet taitavat sulaa pois ja jäälle meno alkaa olla kyseenalaista. Olen ihan unohtanut koko bloginkin. Tuntuu, että ei ole ollut oikein mitään uutta kirjoitettavaa ja kuvatkin toistavat itseään. Mökkikuvia lumimaisemassa.

Muutto saatiin suoritettua ja nyt on harjoiteltu elämää kolmestaan. Alpi on asiasta enemmän kuin innoissaan ja nyt iltapäivän pikapissilenkin tekee se, kumpi kerkeää aiemmin kotiin.

Viime viikko oli talvilomaviikko ja Mikko vietti sitä lasketellen Pohjois-Italiassa. Mie olin osittain kotona ja osittain reissussa Helsingissä. Alpi oli siis hoidossa mummin ja ukin luona keskiviikosta lauantaihin ja mie puksuttelin junalla Helsinkiin. Oli rentouttavaa istua vaan junassa. Tuli suorastaan ihan opiskeluajat mieleen. Reissu oli työntäyteinen kun siivottiin ja järjesteltiin Hanna-siskon kanssa. Oli silti kivaa vaihtelua tavan arkeen, oli ihana nähdä siskon lapsia ja kerkesin mie shoppaillakin sydämeni kyllyydestä. Alpi oli päässyt mummin ja ukin kanssa touhuilemaan mm. mökille moneksi tunniksi. Kovin väsynyttä koirapoikaa se olikin lauantai-iltana ja vielä koko sunnuntaipäivänkin.

Tänä talvena myö ollaankin käyty mökillä usein ihan vain ulkoiluttamassa Alpia. Muutaman kerran on tehty lumihommia kolaten ja lapioiden hikeen asti ja sitten syöty kodassa eväitä. Alpi nauttii mökillä käynneistä ja se kovan onnen pallo (eli mustan silmän aiheuttaja) on edelleen Alpin lempilelu, jota pitää ensin haudata lumeen ja sitten kaivaa sieltä esiin spanielimaisella innolla. Muutenkin lumi on Alpin mielestä ihana asia, niin kuin kaikki ulkona olevat asiat riippumatta säästä.

Hei helmikuu!

Tammikuu on kääntynyt helmikuuksi ja kovaa vauhtia mennään kevättä kohti. Säät ovat olleetkin vuodenaikaan nähden vähän liiankin keväiset. Valon määrän lisääntyminen on ollut ihanaa ja iltaisinkin kerkeää valoisan aikaan kotiin ja lenkille.

Meillä on mennyt aikaa nyt muuttopuuhissa ja Alpi onkin seurannut touhuja vähän ihmeissään. En silti uskoa, että sillä on asiaan valittamista, kun yksi hänen lempi-ihmisistään muuttaa Alpin ja Elinan kotiin. Tavarat etsivät vielä paikkojaan ja muutto onkin vielä kesken. Vuokrasimme lisävarastonkin, että kaikki tavarat saataisiin mahtumaan. Koiraportti oli poissa paikoiltaan yhtenä iltana ja miten ihanan avaraa täällä olikaan. En ehkä silti ole siitä vielä valmis luopumaan, koska tiedän sen varmasti, että Alpi-herra makoilisi sitten päivät sohvalla, jos pääsisi olohuoneeseen.

Tänään kävimme taas mökkeilemässä tai no oikeastaan vaan ulkoilemassa jäällä ja juotiin termarissa olevat kahvit ja syötiin mukana olleet pullat. Yhteensä meitä oli neljä ihmistä ja kolme koiraa. Alpi ja Netta nauttivat vapaudesta ja Mosku säesti toisten kilpajuoksua haukkuen. Eniten energiaa tuntui olevan Alpi-höpsyläisellä ja se ottikin taas ilon irti vapaana juoksentelusta. Upottava hankikaan ei paljon menoa hidastanut kun se juoksi päättömästi spanielinkorvat lepattaen.

Edellisen kerran Alpi sai juosta vapaana pari viikkoa sitten ja se kyllä näkyi. Nyt sitten koirapoika on väsynyt ja nukkuu vaan tassut kohti taivasta. Ihana lauantaipäivän rauha ja hiljaisuus. 

Talvilomaan on aikaa kolme viikkoa ja mie olen miettinyt pientä remonttihommaa sille viikolle. Saa nähdä, saanko aikaiseksi. Tuo toinen osapuoli kun on lähdössä silloin Alpeille laskettelemaan ja mie vietän lomaani täällä kahdestaan Alpi-herran kanssa. Alpi-herrasta ei tietysti ole paljon apua maalaushommissa, pikemminkin hänet pitäisi viedä hoitoon siksi aikaa ettei seiniin tulisi kuononjälkiä. Neljän ja puolen vuoden asuminen tässä ja Alpi-höpsyläisen olemassaolo sekä nukkuminen tassut seinää vasten on saanut eteisen ja keittiön seinien alaosan näyttämään kammottavalta. Olen miettinyt, maalaisiko samalla valkoisella uudestaan, vai maalaisiko ko. seinät esimerkiksi vaaleanharmaalla. Vaaleanharmassa ei näkyisi ehkä kaikki tahrat ja naarmut niin helposti kuin täysin valkoisessa. Toisaalta valkoinen on aina raikkaampi väri. Mie haaveilen myös uudesta ruokapöydästä ja löysinkin Askosta jo yhden kivan. Mittailin keittiötä ja vaikka pakastin muutti olohuoneesta keittiöön, uusi ja isompi pöytä mahtuisi sinne silti.

Lumihommia

Pakkanen lauhtui ja päästiin vihdoin ulkoilemaan kunnolla. Ja minnekäs muualle myö oltaisikaan menty, kun loistavan lähellä olevalle mökillemme. Käytiin ulkoilemassa sekä lauantaina että sunnuntaina ja kovan onnen pallokin pääsi mukaan touhuihin. Kyseinen pallo siis oli sama, josta sain viikko sitten mustan silmäni ja joka on edelleen varsin musta ja kipeä. Alpi oli pallosta innoissaan, jopa niin innoissaan, että meinasi hävittää sen lumihankeen. Mie tein vähän lumihommia lumikolalla ja tuli ihan kuuma. Miulla on tosian nyt uusi puhelin ja sen kameralla tulee huomattavasti parempia kuvia kuin vanhalla. Alla olevista kuvista voi havaita Alpi-höpsyläisen innon juosta vapaana sekä leikkiä pallolla. Viimeisin kuva on vähän muokattu väritykseltään.

Tammikuun puuhia

Heipä hei pitkästä aikaa! 

Siperian pakkaset ovat hyydyttäneet niin miun kirjoitukset kuin lenkit Alpin kanssa. On tässä kuitenkin kerennyt tapahtua yhtä ja toista ja yritän tehdä niistä pienen yhteenvedon, kuvilla varustettuna. 

Alpi tarkkailee ruoanvalmistusta porukoiden luona.

Joulu-Alpia väsyttää porukoiden luona.

Joulun aikaan Alpi oli melkoinen turjake turkkinsa osalta, mutta ei se menoa haitannut. 5.1.2016 Alpi pääsi sitten vihdoin trimmaukseen Katin luo. Kyllä se ymmärsi taas, että täällä sitä surruutellaan trimmauskoneella ja sakset suihkivat. Tällä kertaa otimme kuitenkin sellaisen taktiikan, että ensin saksihommat ja lopuksi konehommat. Hyvin se sitten sujuikin, paremmin kuin koskaan aiemmin. Alpi kävi jopa kerran pitkälleen trimmauspöydälle ja meinasi nukahtaa siihen paikkaan. Samalla, sydän melkeinpä verta vuotaen, leikattiin mahakarvoista noin 10cm pois. Alpin turkki kasvaa todella nopeasti ja on todella tuuhea. Niinpä mahakarvat viistivät melkein maata ja uroksen innokkaalla merkkailutahdilla ne olivat koko ajan pissassa ja haisivat kammottavalle, vaikka mie pesin Alpin mahaa päivittäin. Ajattelin, että kun ei tuo Alpi mikään näyttelykoira ole, niin helpotetaan meidän arkea ja yhteiseloa edes vähän. Rintakarvat ja pyllykarvat saivat olla koskemattomina ja muutenkin Alpilla on aivan täysin rodunomainen ja näyttelykelpoinen turkki. Nyt onkin ollut huomattavasti vähähajuisempi elämä. ;)

Trimmattu Alpi 5.1.2016

Pakkanen on tosiaan huidellut kolmessakymmenessä ja niinpä meidän lenkit ovat jääneet pieniin pissikävelyihin. Alpin tassuja kylmää kovin ja säälittää katsella hänen kolmen jalan pomppujaan, joten äkkiä pissit ja kakat ja kiireellä kotiin. Alpissa riittää siis virtaa. Ruokakin on maistunut tosi hyvin, johtuisikohan kylmästä säästä.

Hetkittäin pakkanen on lauhtunut alle kahteenkymmeneen ja heti silloin me olemme suunnanneet ulkoilemaan niin, että Alpi saa juosta vapaana. 9.1.2016 lauantaina lähdimme mökille, Ruskorantaan, pilkille. Alpi ja mie oltiin siinä touhussa ensimmäistä kertaa elämässämme ja Alpi oli varsin kiinnostunut avannosta. Hän oli jopa niin kiinnostunut, että kävi juomassa avannosta. Huih!! Tassuja meinasi kylmää silläkin reissulla ja niinpä kävimme välillä lämmittelemässä kodassa, johon olimme tehneet tulet. Saalista ei tullut, mutta kodassa paistui ja maistui makkarat sekä pannukahvi ja myös muut hyvät retkieväät.

Alpin tassut ovat palelleet kovasti ja huomasin niissä muutaman halkeaman pari päivää sitten. Olemme rasvanneet nyt niitä aina iltaisin ja vaikka Alpi oli ensin sitä mieltä, että tämä ei nyt ole kovin kivaa, on hän tainnut tajuta, että se auttaa ja parantaa tassuja.

9.1.2016 Alpi uljaana pilkillä meidän mökillä toppa-asussaan.

Alpilla oli kodassa niin mukavaa, että hän otti ja nukahti.

Kaiken mukavan päälle tapahtui sitten jotain ikävääkin, tällä kertaa minulle. Viime sunnuntaina eli 17.1.2016 pakkanen oli taas lauhtunut noin -18 asteeseen, aurinko paistoi kirkkaasti. Laitoin auton lämpeämään aamulenkin jälkeen ja ehdotin Mikolle pientä ulkoilua mökillä. Noh, lähdimme sinne ja sää oli ihana. Piha oli täynnä höttöistä pakkaslunta, etsin lumikolan ja päätin kolata vähän portin edustaa ja reitin portilta kodalle. 

En kerennyt pitkään kolata, kun Mikko huudahti jotain, käännyin ja seuraavassa hetkessä tunsin kivun kasvoissani ja kaaduin maahan. Mikon Alpille heittämä pallo oli lähtenyt vähän väärään suuntaan ja osui minua silmän yläpuolelle kasvoihin. Pallo oli ollut ulkona ja siten siis aivan umpijäässä olevaa kovaa muovia, että ihan kun olisi kivi osunut päähän. Heti sekunnissa siihen turposti kammottava paise, keräsin taskusta löytyvään Alpin kakkapussiin (puhtaaseen ja tyhjään) lunta ja lähdimme kohti keskussairaalan päivystystä. Silmä turposti ja kulmakarvan kohdalta silmäkulma myös. Pääsin lääkäriin, joka ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata vaan lähetti miut eteenpäin. Eli maanantaina piti mennä uudestaan keskussairaalaan lääkärille. Epäilyksenä oli siis murtuma ja myös verihyytymää silmän takana epäiltiin. Maanantain lääkäri oli sitä mieltä, että murtumaa ei ole, mutta näköä ja oloa pitää nyt tarkkailla muutama päivä. Jospa tästä nyt selvittiin säikähdyksellä, toivottavasti. Näkökin olisi voinut mennä tai vaikka mitä muuta kammottavaa.

Maanantaiaamuna miun kasvot ja silmä olivat kammottavimman näköiset. Silmä oli turvonnut lähes umpeen ja pienestä raosta piti tiirailla ympäröivää maailmaa. Nyt se on alkanut sitten mustua entistä pahemmin ja odotan "innolla" huomista töihin menoa. Apteekin farmaseuttikin oli varsin rohkaiseva todetessaan, että ei tuo oikein taida millään aineella eikä meikillä peittyä ja varmasti kolme viikkoa kestää parantuminen. Noh, huomenna saan sitten varmasti selitellä yhden jos toisen kerran, että miksi näytän näin kammottavalta. Ei huvita paljon liikkua yleisillä paikoilla vaan tekisi mieli olla neljän seinän sisällä ja vetää pipo silmille. Sairaalassakin mummot ja papat vaan tuijottelivat, että missähän tappelussa tuokin on ollut.

Että sellaista tällä erää. Miun auto on toiminut hyvin pakkasesta huolimatta ja vaikka sormet meinaavat ulkona jäätyä, on tämä pakkassää ollut miulle vain pukeutumiskysymys. Kun kävelee, niin ei tuolla kylmä tule kuin kasvoille. Tässä iässä on onneksi tärkeintä se, että ei palele, viis ulkonäöstä. Töihinkin on ollut kiva lähteä, kun on vetässyt farkkujen päälle toppahousut. Vaikka silti toivoisin pakkasen jo hieman hellittävän, lähinnä Alpin ja ihmisten autojen toimimisen takia. 

Mitäs me joululomalaiset

Täällä sitä vietetään joululomaa ja nautitaan rauhallisista aamuista. Alpista on kuoriutunut todellinen unikeko. Poissa on herätyskellon soitto klo 5.50 ja Alpia saa suorastaan herätellä aamuisin. Täällä nukutaan siis jopa yhdeksään asti ja sittenkin Alpi jatkaisi mielellään vain uniaan. Tänä aamuna olikin ihan ihmeellistä kun koirapoika tuli herättämään minua jo puoli kahdeksalta.

Tänä vuonna on tosiaan harvinaisen pitkä joululoma, mutta raskaan työsyksyn jälkeen se on tullut enemmän kuin tarpeeseen.

Joulu oli tänä vuonna varsin erilainen. Vietettiin jouluaatto osittain miun vanhemmilla ja sitten suuntasimme iltapäivällä Lieksaan. Sää oli ihanan luminen vielä jouluaaton ajan, mutta sitten seuraavana päivänä tulikin jo vettä ja lumet sulivat. Voi mikä pettymys! Sen jälkeen on kyllä toki jo tullut vähän uutta lunta ja kirpeää pakkastakin.

Alpi on saanut todellista siedätyshoitoa niin muita koiria kuin pieniä lapsiakin kohtaan. On vierailtu koiratalouksissa ja lapsiperheissä ja meilläkin on vieraillut pieniä lapsia. Joulunakin samassa talossa oli yhteensä kolme koiraa. Eilen viimeksi käytiin sellaisessa paikassa, jossa oli 19 koiraa. Nämä koirat toki olivat valjakkokoiria ja siten ulkokoiria, mutta kyllä niissä riitti Alpilla ihmettelemistä kun sai juoksennella pihalla vapaana ja yrittää tehdä tuttavuutta koiralaumaan.  Alpi on kyllä käyttäytynyt hienosti ja rauhallisesti. Kovin väsynyt se on kyllä ollut iltaisin jos päivällä on ollut paljon touhuja, vierailuja tai vieraita.

Alpi näyttää turjakkeelta ja odottaa kovasti trimmausta. Sitten saa kyllä karvat kyytiä. Pitäisiköhän ottaa ennen ja jälkeen -kuvat. Saattaa olla pieni ero niissä! 

Täällä on nyt vihdoin rapsakka pakkanenkin. Kun pukeutuu oikein, niin ei se tunnu itsestäkään pahalta. Alpia ei paljon kylmyys ole haitannut, talven poika kun on. Kohta (5.1.) tuleekin jo kolme vuotta siitä kun pieni koirapoika saapui ilostuttamaan Elina-mamin (ja vähän muidenkin) elämää. On siitä ollut niin paljon iloa, että ei sitä oikein osaa sanoin kuvailla. Toki myös välillä huolta ja ärsytystä, mutta pääosin iloa. En ennen Alpia oikein käsittänyt edes koiranomistajia ja miten koiraan voi kiintyä ja miten vuorovaikutuksellista koiran ja ihmisen yhteiselo oikein on. Nyt sen käsitän. 

Kun muistelen aikaa kolme vuotta taaksepäin, tammikuu 2013 oli varsin kylmä ja mietin paleltuuko pienen Alpin karvaton maha ulkona. Reippaasti Alpi lähti kuitenkin aina ulos ja jaksoi paljon enemmän kuin osasin edes kuvitella. Kovin pentumainen ja höselö se on vieläkin, vaikka hieman aikuistumistakin on jo havaittavissa.