Olen käyttänyt Alpilla Bayvantic-valeluliuosta punkkeja vastaan ja se on toiminut oikein hyvin. Viimeisimmän aineen laitoin muistaakseni elokuun puolessa välissä ja ajattelin, että olkoon se tämän vuoden viimeinen. Punkkeja ei juuri ole ollut kunnes nyt viikon sisään olen irroitellut niitä Alpista neljä kappaletta. Viimeisimmät inhotukset löysin viime perjantaina. Rapsuttelin ja tutkin Alpia ja huomasin varpaiden välissä rastoittuneen karvapallon. Otin trimmaussakset ja leikkelin sen pois. Samalla tajusin, että se rasta on tullut siitä kun Alpi on ilmeisesti nuollut varpaiden väliä. Ei kun tarkempaa tutkimusta ja sieltähän se punkin ällötys löytyi syvältä varpaiden välistä. Hyh! Jo toinen kerta tänä kesänä kaivella punkkia Alpin varpaiden välistä. Melkoisen haastava ja vaikea paikka irrottaa punkki. Voi ällötys sentään!
Muuten meillä on ollut aika normiarkea. Aika usein arki-iltoinakin on käyty mökillä ulkoilemassa. Se on kivaa ennen kaikkea Alpista, koska hän saa juosta siellä metsässä vapaana. Onpa tuo hurjapää käynyt kastautumassa vielä järvessäkin. Iltaisin ja aamuisin on otettu käyttöön jo heijastinliivikin.
Viime viikonloppuna vietiin vene talvisäilytykseen Nurmekseen. Alpi pomppi trailerilla olleen veneen ympärillä aivan kuin olisi ymmärtänyt, että tämän kesän veneilyt on nyt veneilty. Nurmeksessa oli kuulemma susilauma, joten emme uskaltaneet päästää Alpia juoksemaan vapaana metsässä, vaan koira pysyi kiinni. Alpi meinasi olla vähän toista mieltä asiasta.
Työsyksy on pitänyt mamin kiireisenä, mutta on tämä ollut kyllä huippu syksy silti kaikin puolin. Olen intoutunut töissäkin some-maailmasta ja tehnyt uusia aluevaltauksia sinnepäin. Tämä on sitä elinikäistä oppimista. Ei voi jäädä laakereilleen makaamaan vaan pitää pysyä menossa mukana, ennen kaikkea nuorten maailmassa. Älylaitteiden kanssa on oltu tekemisissä muutenkin, kun olen toiminut apuna ja tukena iskä-koiranhoitajan iphonen käytössä. Omista laitteistaankin oppii uutta koko ajan.
Kiireiseen työsyksyyn olen saanut virtaa uudesta (ja minulle ensimmäisestä) kuntokeskuksen jäsenyydestä. Vaikka sinne lähtiessä väsyttäisi kuinka, tulee siellä yleensä energinen olo. Energinen olo voi olla siitä huolimatta, vaikka jalat tärisisivät kotiin tullessa tai seuraavina päivinä ei meinaa päästä sängystä ylös. Olen saanut tuon toisenkin puoliskon liikkumaan sinne. Liikkuminen tekee vaan niin hyvää! Alpin kanssa liikkuminen kun on aika paljon rauhallisempaa niin sen vastapainona kunnon hikiliikunta on oikeasti tarpeen.
Mietteissä on ollut jo useamman kuukauden ajan auton vaihtaminen. Miulla taitaa olla vaan niin suuret kriteerit, että ei ole kovin montaa vaihtoehtoa, joihin voisin ja haluaisin tuon vaihtaa. Eli etsintä jatkukoon.
Alpi-herra kaipaisi taas jo trimmaamistakin. Pitäisi raahata järkyttävän painava trimmauspöytä tänne ja ryhtyä taisteluun. Alpi on kyllä siinäkin puuhassa vähän rasittava. Ensin hän vastustelee viimeiseen asti kaikkea trimmausta niin konetta kuin saksiakin. Lopulta hän sitten melkein nukahtaa saksien suhinaan. Hassu koira!
Hänen koiramaista korkeuttaan luultiin taas kerran pennuksi. Ymmärtäähän sen, kun katselee Alpin innokasta hösellystä. Miten tuo koira voikin olla aina niin iloinen ja touhukas?! Alpin touhujen katselusta tulee vain niin hyvälle tuulelle, että työpäivien väsymyskin unohtuu melkein samalla hetkellä kun tulee kotiin ja näkee hänen iloisen ilmeensä ja olemuksensa ja paukuttavan häntänsä.
Mami odottelee täällä jo reilu viikon päästä alkavaa syyslomaa ja ulkomaanreissua. Alpi menee tuttuun hoitoon iskä-koiranhoitajan ja mummin luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti