Vietän vuoden 2013 viimeistä päivää ehkä jännittävimmissä merkeissä koskaan. Lunta alkoi sataa myös ihanasti ja ilma tuntuu kylmenevän. Kävimme pitkästä aikaa Millan luona leikkimässä, joten nyt miulla on kotona taas väsynyt koira. Kyllä kaveruksilla sujuu leikit tosi hienosti, vaikka Alpia kiinnostikin taas enemmän ja vähemmän nylkyttäminen. Ei se vaan tajua, että Milla on leikattu tyttökoira. Silti Alpi yrittää kovasti liehitellä ja pusutella Millaa, minkä kerkeää. Miun hormonihirmuinen Alpi.
Rakkalla lapsella on monta nimeä, niin kun sain Helsingin reissulla todeta. Alpi on vääntynyt Ilonan suussa jo aikaa sitten Halpiksi ja nyt viimeisin villitys on Hallberg.
Eilen kävimme miun porukoilla ja vielä tänäänkin pikaisesti. Hanna perheineen oli siis siellä ja tänään jopa Miihkali osasi olla rauhallisesti Alpin seurassa eikä hytkynnyt ja villinnyt Alpia koko ajan. Alpi sitten kiitokseksi nuoli Miihkalia kädestä. Söpöä. Olipa kivaa käydä Helsingissä ja nähdä siskoa perheineen myös täällä Joensuussa. Välimatka on pitkä ja lapset kasvavat nopeasti. Olisi kiva, jos asuttaisiin hieman lähempänä.
Olen nukkunut vähän huonosti ja mikäs sen hauskempaa puuhaa onkaan ollut, kun työpaikkojen etsintä myöhään illalla/yöllä. Kohta kääntyy vuosi 2014 ja määräaikaisen työntekijän alkuvuoden panikointi alkaa. Missä olen ensi syksynä töissä? Mistä haen niitä töitä? Vaikka mie onnistun aina panikoimaan töistä ja siitä saanko niitä ja mistä niitä saan, niin jossain vaiheessa palaset loksahtelevat aina paikoilleen. Alkavan vuoden suunnitelmiin kuuluu siis työhakemusten kirjoittamista.
Elina ja Alpi
tiistai 31. joulukuuta 2013
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Väsynyt, mutta onnellinen
Myö ollaan taas kotona, väsyneinä, mutta onnellisina. Alpi on varsin tyytyväinen tästä rauhasta, mikä meijän kotona vallitsee ja niinpä uni tuntuu maistuvan. Alpille taisi olla Miihkalin (3,5v.) läsnäolo vähän liikaa. Helsingin reissu oli kyllä onnistunut ja suorastaan uskomattoman yllätyksellinen. Kerkesin tehdä kaikkea, mitä oli suunnitelmissakin ja oikeastaan enemmänkin.
Ihana loma jatkuu vielä muutaman päivän ajan. Huomenna suunnataan Ilonan ja kummilasten kanssa leffaan. Tiistaina eli uuden vuoden aattona on luvassa lisää yllätyksellistä jännitystä. Kun vuosi 2013 on ollut tapahtumarikas ja pitänyt sisällään suuria muutoksia, odotan vähintäänkin jännityksellä, mitä tulee tapahtumaan vuonna 2014. Luvassa on ainakin työnhakua...
Äsken iltalenkillä kuultiin jo ensimmäisen ilotulitteen räjähdys. Alpi kuunteli tarkkaavaisena, mutta oli ihan rennosti oma itsensä. Luulisin siis, että meillä ei ole huolta tiistaina. Kyllähän Alpi sietää laukauksetkin ihan hyvin, niin ei kai nuo ilotulitteet ole sen kummempia. Parempi kuitenkin silti pysytellä kotona lämpimissä sisätiloissa.
Kurkataan siis Alpin ensimmäiseen päivään uudessa kodissa ja siihen hurjaan kasvun, mitä vuoden aikana on tapahtunut.
Ihana loma jatkuu vielä muutaman päivän ajan. Huomenna suunnataan Ilonan ja kummilasten kanssa leffaan. Tiistaina eli uuden vuoden aattona on luvassa lisää yllätyksellistä jännitystä. Kun vuosi 2013 on ollut tapahtumarikas ja pitänyt sisällään suuria muutoksia, odotan vähintäänkin jännityksellä, mitä tulee tapahtumaan vuonna 2014. Luvassa on ainakin työnhakua...
Äsken iltalenkillä kuultiin jo ensimmäisen ilotulitteen räjähdys. Alpi kuunteli tarkkaavaisena, mutta oli ihan rennosti oma itsensä. Luulisin siis, että meillä ei ole huolta tiistaina. Kyllähän Alpi sietää laukauksetkin ihan hyvin, niin ei kai nuo ilotulitteet ole sen kummempia. Parempi kuitenkin silti pysytellä kotona lämpimissä sisätiloissa.
Kurkataan siis Alpin ensimmäiseen päivään uudessa kodissa ja siihen hurjaan kasvun, mitä vuoden aikana on tapahtunut.
 |
| Alpi 5.1.2013 |
 |
| Alpi 5.1.2013 |
 |
| Alpi 30.11.2013 (http://luojanluoma.kuvat.fi/kuvat/Lemmikit/Alpi/) |
 |
| Alpi 30.11.2013 (http://luojanluoma.kuvat.fi/kuvat/Lemmikit/Alpi/) |
torstai 26. joulukuuta 2013
Tapaninpäivän aamu
Aamu oli ihana. :) Join kahvia kynttilänvalossa ja kuuntelin jouluradiota. Välillä lauloin mukana itsekin. Rauhan rikkoi...hormonihirmuinen Alpi, joka päätti alistaa petinsä nylkyttämällä. Tosiaan, tuosta pedistähän on jo purtu vetoketju rikki kun sitä on nylkytetty niin innoissaan. Vetoketju on korjattu, mutta mitenkähän pitkään tuo uusi kestää tuolla menolla.
Ilmeisesti Alpi myös aavisti jostain, että nyt ollaan lähdössä pitkälle automatkalle eli autolla Helsinkiin. En tosiaan tiedä, mitä aina oikein touhuan, mutta jostain syystä Alpi aavistaa aina, kun ollaan lähdössä autolla jonnekin ja siitä tulee ihan vauhko. Matot vaan rullalle ja seinästä toiseen niin kovaa vauhtia kuin sisätiloissa pääsee. Vauhdikasta menoa Alpi säestää kimeillä kiljahduksilla. Mie yritän pysytellä poissa tieltä siinä vaiheessa, koska mikään ei saa sitä rauhoittumaan. Vein villin koiran sitten autoon jo etukäteen ja pakkasin yksin loput tavarat. Siellä se odotteli autossa tyytyväisenä ja rauhallisena.
Nyt vielä joululounasta porukoilla ja kohta startataan auto.
Ilmeisesti Alpi myös aavisti jostain, että nyt ollaan lähdössä pitkälle automatkalle eli autolla Helsinkiin. En tosiaan tiedä, mitä aina oikein touhuan, mutta jostain syystä Alpi aavistaa aina, kun ollaan lähdössä autolla jonnekin ja siitä tulee ihan vauhko. Matot vaan rullalle ja seinästä toiseen niin kovaa vauhtia kuin sisätiloissa pääsee. Vauhdikasta menoa Alpi säestää kimeillä kiljahduksilla. Mie yritän pysytellä poissa tieltä siinä vaiheessa, koska mikään ei saa sitä rauhoittumaan. Vein villin koiran sitten autoon jo etukäteen ja pakkasin yksin loput tavarat. Siellä se odotteli autossa tyytyväisenä ja rauhallisena.
Nyt vielä joululounasta porukoilla ja kohta startataan auto.
keskiviikko 25. joulukuuta 2013
Jouluaatto
Kun taivaalta tulee vettä eikä ulkoilu siis huvita, päätin tehdä blogiin jouluaaton päivityksen. Alpilla oli jouluaaton aamulla masu sekaisin, joten kovin suuria herkkuja ei päivään sisältynyt. Alpi sai siis syödäkseen aamulla vetistä riisiä ja vähän jauhelihaa, tehobaktilla höystettynä. Illalla edessä oli sama ruoka ja kun me muut sitten söimme jouluruokaa, oli Alpi unilla keittiön nurkassa.
Suuntasimme siis porukoille joulun viettoon ja sinne tuli tietysti Ilonakin. Lounaaksi keitin riisipuuron, sitten kävimme haudoilla Alpi mukanamme. Koirat saavat siis tulla hautausmaalle nykyisin. Alpi käyttäytyi mallikelpoisesti eikä yrittänyt edes merkkailla mitään. Hautausmaareissun jälkeen oli luvassa päiväkahvit ja sitten aloimme vähitellen tehdä ruokaa. Ruuan jälkeen oli pieni iltalenkki ja sitten kävi "pukki" eli lahjat ilmestyivät vaatehuoneesta pienellä avustuksella kuusen alle. Alpi sai myös kaksi lahjaa ja oli niistä enemmän kuin innoissaan. Varsinkin se syötävä lahja sai Alpin innostumaan. Illalla vein Alpin kotiin ja lähdimme Ilonan kanssa käymään aina niin tunnelmallisessa Jouluyön messussa.
Tässä laaduttomia kuvia jouluaatolta. Kiitos hämärän tunnelmavalaistuksen ja kuvissa olevien liikkuvien objektien, kaikki ovat enemmän ja vähemmän tärähtäneitä. :D
Suuntasimme siis porukoille joulun viettoon ja sinne tuli tietysti Ilonakin. Lounaaksi keitin riisipuuron, sitten kävimme haudoilla Alpi mukanamme. Koirat saavat siis tulla hautausmaalle nykyisin. Alpi käyttäytyi mallikelpoisesti eikä yrittänyt edes merkkailla mitään. Hautausmaareissun jälkeen oli luvassa päiväkahvit ja sitten aloimme vähitellen tehdä ruokaa. Ruuan jälkeen oli pieni iltalenkki ja sitten kävi "pukki" eli lahjat ilmestyivät vaatehuoneesta pienellä avustuksella kuusen alle. Alpi sai myös kaksi lahjaa ja oli niistä enemmän kuin innoissaan. Varsinkin se syötävä lahja sai Alpin innostumaan. Illalla vein Alpin kotiin ja lähdimme Ilonan kanssa käymään aina niin tunnelmallisessa Jouluyön messussa.
Tässä laaduttomia kuvia jouluaatolta. Kiitos hämärän tunnelmavalaistuksen ja kuvissa olevien liikkuvien objektien, kaikki ovat enemmän ja vähemmän tärähtäneitä. :D
 |
| Kotona aamulla lähtökuopissa. Joko lähdetään mummin ja ukin luo?! |
 |
| Tonttu-Alpin ensimmäinen joulu kotona. |
 |
| Taas se mami on pukenut miulle tämän kaulurin. |
 |
| Minä tässä päivystän tuota mummin kastikkeentekoa. |
 |
| *huokaus* |
 |
| Löytyi! Kuusen alla oli jotakin myös miulle! |
 |
| Onpa tämän avaaminen jännittävää puuhaa |
 |
| Mikä herkku |
 |
| Sain myös tälläisen lahjan. |
 |
| Alpi yrittää vältellä valokuvaajaa. |
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Joulukuusenhakureissu
Ensimmäisen joululomapäivän kunniaksi olimme jo aikaisin aamusta hereillä. Tänään ei siis nukuttu pitkään, vaikka mie ehkä olisinkin halunnut. Alpi kerkesin mm. napata taas traakkipuun toisen oksan katki kun mie en hänen mielestä noussut tarpeeksi nopeasti ylös ja lähtenyt hänen kanssaan ulos. Kolmesta oksasta on nyt enää siis kaksi jäljellä ja luultavasti traakkipuu lähtee toipumislomalle miun vanhempien luo. Siellä se on ollut aiemminkin Alpin käsittelyn jälkeen.
Tosiaan, lähdimme aamulla hakemaan joulukuusta. Alpi sai juosta maalla pihalla vapaana ja oli siitä tietysti todella innoissaan. Joulukuusi haettiin pellon reunasta ja sinne sai kahlata läpi märän lumen. Näimme myös tuoreita hirvenjälkiä ja Alpihan lähti kulkemaan jälkeä pitkin kuono maassa kiinni. Pellolla Alpiakin hieman upottavassa lumessa juoksentelu ja pomppiminen olivat Alpillekin raskasta puuhaa. Tulimme sisälle, söimme ja yhtäkkiä ikkunasta näkyi hirvi! Jäljet olivat siis tosiaan aika tuoreet. Kuusi saatiin survottua jätesäkkeihin ja se mahtui hienosti miun autoon ja Alpin häkkikin mahtui sinne viereen hyvin. Kovin on koirapoika väsynyt tämän päivän touhuiluista. Vaikka usein korvat ovat vain koristeena, niin olen iloinen siitä, miten hyvin Alpi pysyi tänään vapaana pihassa eikä lähtenyt huitelemaan esim. sinne pellolle niiden hirvenjälkien perään. Hyvä oli myös, että Alpilla oli koko ajan päällä heijastinliivi, niin sen erotti hyvin lumihangesta ja pusikoista, missä se pomppi ja kaiveli lunta.
Illalla tein vielä porukoilla torttuja ja koristelimme kuusen Ilonan kanssa. Joulun tunnelmaa latistaa hieman vesisade ja lumien uhkaava sulaminen. Tänään taidan tehdä vielä piparitaikinan, niin huomenna saa vähän joulun tuoksua. Sitten vielä lopuksi kuvapläjäys todella huonoja kuvia tämän päivän vapaana juoksentelusta.
Tosiaan, lähdimme aamulla hakemaan joulukuusta. Alpi sai juosta maalla pihalla vapaana ja oli siitä tietysti todella innoissaan. Joulukuusi haettiin pellon reunasta ja sinne sai kahlata läpi märän lumen. Näimme myös tuoreita hirvenjälkiä ja Alpihan lähti kulkemaan jälkeä pitkin kuono maassa kiinni. Pellolla Alpiakin hieman upottavassa lumessa juoksentelu ja pomppiminen olivat Alpillekin raskasta puuhaa. Tulimme sisälle, söimme ja yhtäkkiä ikkunasta näkyi hirvi! Jäljet olivat siis tosiaan aika tuoreet. Kuusi saatiin survottua jätesäkkeihin ja se mahtui hienosti miun autoon ja Alpin häkkikin mahtui sinne viereen hyvin. Kovin on koirapoika väsynyt tämän päivän touhuiluista. Vaikka usein korvat ovat vain koristeena, niin olen iloinen siitä, miten hyvin Alpi pysyi tänään vapaana pihassa eikä lähtenyt huitelemaan esim. sinne pellolle niiden hirvenjälkien perään. Hyvä oli myös, että Alpilla oli koko ajan päällä heijastinliivi, niin sen erotti hyvin lumihangesta ja pusikoista, missä se pomppi ja kaiveli lunta.
Illalla tein vielä porukoilla torttuja ja koristelimme kuusen Ilonan kanssa. Joulun tunnelmaa latistaa hieman vesisade ja lumien uhkaava sulaminen. Tänään taidan tehdä vielä piparitaikinan, niin huomenna saa vähän joulun tuoksua. Sitten vielä lopuksi kuvapläjäys todella huonoja kuvia tämän päivän vapaana juoksentelusta.
perjantai 20. joulukuuta 2013
Villikohtauksia
Vielä muutama tunti erottaa miut joululomasta. Käyn jotenkin ylikierroksilla kun en oikein meinaa pysyä paikoillani ja mielessä on tuhat asiaa, mitä pitäisi tehdä. Työpaperit odottavat järjestäjäänsä, koska juuri kun aloin niitä järjestää, sain varsin mielenkiintoisen puhelun. Sitten puhuin vielä toisenkin puhelun ja kävin Alpin kanssa iltapissillä. Ulkona on hirrrrrvittävän liukasta!
Tänään aamulla otin tuntumaa jäiseen maahan. Kiitoksena siitä, takapuoleni on niin kipeä, että olen hädin tuskin päässyt kävelemään tänään ja istuminen ja kyykistelykin tuottavat tuskaa. Hiekoittamattoman jään päälle satanut lumi sen teki. Alpi ei vetänyt kaatumishetkellä ollenkaan. Takaa ajanut autokin vain jatkoi matkaansa eikä edes hiljentänyt, vaikka istuin tovin maassa ja keräilin kipeitä jäseniäni ennen kuin pääsin ylös.
Alpi pääsi tänään Mummin ja Ukin hoitoon muutamaksi tunniksi ja se oli mennyt oikein hienosti. Mummi vei Alpin autosta sisälle ja Alpi ei paljon peräänsä katsellut, joten se ei jäänyt itkemään ollenkaan Mamin perään. Ukki käytti Alpia ulkona ja sekin oli mennyt hienosti. Vaikka oli mennyt hienosti ja Alpi oli ollut varsin tyytyväinen oloonsa, repesi riemu kun Mami ja Ilona-täti saapuivat paikalle. Alpi pomppi ja villitsi jaloissa ja olisi halunnut vaan pusutella meitä molempia.
Kotiin tultua edessä oli uudet villikohtaukset ja niin saivat lelut, pedit ja matot kyytiä kun welssi säntäili ympäri asuntoa tuli hännän alla. En voinut muuta tehdä kuin katsella touhua. Melkein yhtä nopeasti kuin villikohtaus alkoi, tapahtui väsähdys ja pian Alpi olikin jo täydessä unessa kyljellään olohuoneen lattialla.
Miulta jäi joulusiivoukset tänään tekemättä, koska oli muuta mielenkiintoisempaa tekemistä. Mistähän johtuu, että imurointi on miun to do -listalla viimeisenä... Vessan pesin jo aamulla ennen töihin menemistä, mutta imurointi vain odottaa tekijäänsä. Noh, suunnitelmia voi aina muuttaa tilanteen mukaan ja huomenna on uusi päivä. Pientä jännitystäkin on ilmassa.
Tänään aamulla otin tuntumaa jäiseen maahan. Kiitoksena siitä, takapuoleni on niin kipeä, että olen hädin tuskin päässyt kävelemään tänään ja istuminen ja kyykistelykin tuottavat tuskaa. Hiekoittamattoman jään päälle satanut lumi sen teki. Alpi ei vetänyt kaatumishetkellä ollenkaan. Takaa ajanut autokin vain jatkoi matkaansa eikä edes hiljentänyt, vaikka istuin tovin maassa ja keräilin kipeitä jäseniäni ennen kuin pääsin ylös.
Alpi pääsi tänään Mummin ja Ukin hoitoon muutamaksi tunniksi ja se oli mennyt oikein hienosti. Mummi vei Alpin autosta sisälle ja Alpi ei paljon peräänsä katsellut, joten se ei jäänyt itkemään ollenkaan Mamin perään. Ukki käytti Alpia ulkona ja sekin oli mennyt hienosti. Vaikka oli mennyt hienosti ja Alpi oli ollut varsin tyytyväinen oloonsa, repesi riemu kun Mami ja Ilona-täti saapuivat paikalle. Alpi pomppi ja villitsi jaloissa ja olisi halunnut vaan pusutella meitä molempia.
Kotiin tultua edessä oli uudet villikohtaukset ja niin saivat lelut, pedit ja matot kyytiä kun welssi säntäili ympäri asuntoa tuli hännän alla. En voinut muuta tehdä kuin katsella touhua. Melkein yhtä nopeasti kuin villikohtaus alkoi, tapahtui väsähdys ja pian Alpi olikin jo täydessä unessa kyljellään olohuoneen lattialla.
Miulta jäi joulusiivoukset tänään tekemättä, koska oli muuta mielenkiintoisempaa tekemistä. Mistähän johtuu, että imurointi on miun to do -listalla viimeisenä... Vessan pesin jo aamulla ennen töihin menemistä, mutta imurointi vain odottaa tekijäänsä. Noh, suunnitelmia voi aina muuttaa tilanteen mukaan ja huomenna on uusi päivä. Pientä jännitystäkin on ilmassa.
torstai 19. joulukuuta 2013
Joulukauluri-Alpi
 |
Mie olen kipeämpi eli flunssaisempi, jos se vaan on enää mahdollista. Saisi se kuume ihan oikeasti tulla. Viime yön yksin keuhkojani pihalle, mutta näin päivällä ei yskitä oikeastaan ollenkaan. Kumma kyllä, Alpi ei häiriintynyt miun yskimisestä ollenkaan, vaan veteli tyytyväisenä unia koko yön ja heräsi taas myöhemmin kuin mie.
Joten, työpäivän jälkeen Alpi kyytiin ja porukoille piirakoiden leivontaan.
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Lomaa odotellessa
En olisi arvannut, että viimeisestä työviikosta (ennen hurjaa puolentoista viikon joululomaa), tulisi näin kiireinen. Maanantaina olin töissä tunnin pidempään, tiistai-ilta meni kirpparia purkaessa ja niitä kamoja sitten lajiteltaessa keräykseen vietäviin ja seuraavaa kirpparia odottaviin. Tänään odottelen taas reippaat 3h työpaikalla erästä kokousta. Olisin siis oikeasti päässyt töistä jo klo 11.35, mutta tänään pääsen ehkä joskus klo 16 aikoihin. Huoh. Huomenna on Karjalanpiirakoiden leivonta Äitin kanssa ja perjantaina sitten varmaan se joulusiivous. Noh, eipä tarvitse kuolla ainakaan tylsyyteen täällä menolla. Joten lomaa odotellessa...
Eilen tosiaan otin Alpin kyytiin töiden jälkeen ja suuntasimme purkamaan kirpparia. Alpi tuijotteli häkistään varsin loukkaantuneena kun kannoimme kamoja Ilonan kanssa. Onneksi Alpi ilostui siitä, että pääsi käymään Mummin ja Ukin luokse. Alpista olikin "suuri apu" kirpparikamoja lajiteltaessa kun märkä kuono tunkeutui joka paikkaan, joka kassiin ja pussiin ja nappasi milloin mitäkin. Mm. pipo ja siilipehmolelu saivat osansa Alpin avusta ja kuolasta. Sitten Alpi katsoi spanielin silmillään, että "minä tahdoin vain auttaa mamia". Onko hellyyttävämpää ilmettä olemassa?!? <3
Viikonloppuna käydään hakemassa Joulukuusi miun vanhempien luo. Tai no en ole vielä varma, lähdetäänkö myö Alpin kanssa mukaan, mutta joka tapauksessa. Kunhan se sitten koristellaan, niin pitää laittaa Alpille tonttuhattu päähän ja ottaa kuvia kuusen vierellä. Toivottavasti se ei päätä merkata kuusta...sitä odotan vähän jännityksellä.
Eilen tosiaan otin Alpin kyytiin töiden jälkeen ja suuntasimme purkamaan kirpparia. Alpi tuijotteli häkistään varsin loukkaantuneena kun kannoimme kamoja Ilonan kanssa. Onneksi Alpi ilostui siitä, että pääsi käymään Mummin ja Ukin luokse. Alpista olikin "suuri apu" kirpparikamoja lajiteltaessa kun märkä kuono tunkeutui joka paikkaan, joka kassiin ja pussiin ja nappasi milloin mitäkin. Mm. pipo ja siilipehmolelu saivat osansa Alpin avusta ja kuolasta. Sitten Alpi katsoi spanielin silmillään, että "minä tahdoin vain auttaa mamia". Onko hellyyttävämpää ilmettä olemassa?!? <3
Viikonloppuna käydään hakemassa Joulukuusi miun vanhempien luo. Tai no en ole vielä varma, lähdetäänkö myö Alpin kanssa mukaan, mutta joka tapauksessa. Kunhan se sitten koristellaan, niin pitää laittaa Alpille tonttuhattu päähän ja ottaa kuvia kuusen vierellä. Toivottavasti se ei päätä merkata kuusta...sitä odotan vähän jännityksellä.
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Ihana kiireetön aamu
Olemme viettäneet Alpin kanssa ihanaa kiireetöntä aamua. Mie heräsin ennen Alpia. Se olisi halunnut vielä jäädä nukkumaan, mutta virkistyi kun pääsi aamulenkille kymmenen asteen pakkassäähän. Laitoin ikkunassa roikkuvaan joulutähteen ja kynttelikköön valot, join rauhassa kahvia, luin Karjalaista ja kuuntelin Jouluradiota. Ihana kiireetön sunnuntaiaamu. Miulla on kivoja suunnitelmia joululomalle, jota odotan jo kovasti.
Perjantaina kävimme Alpin kanssa koirapuistossa. Siellä oli aivan loistoseuraa Alpille. Kolme koiraa, joiden rotua en tiennyt, yksi labbis, yksi kultsi ja valtavankokoinen punainen irlanninsetteri. Kaikki koirat olivat uroksia, mutta leikit ja kilpajuoksut sujuivat tosi hienosti varsinkin näiden luppakorvaisten kesken. Sen jälkeen miun höpsyli oli vain puhkiväsynyt ja uni maistui.
Lauantaiaamunakin mie heräsin ennen Alpia. Taisi perjantai-illan leikit painaa jaloissa. Hienoahan se vain on, että joka aamu ei tarvitse ihan kuudelta nousta ylös, vaan viikonloppuna lähdemme nykyisin lenkille joskus kahdeksan aikoihin. Silloinkin vielä kadut ovat ihanan hiljaiset ja rauhalliset.
Eilen kävin shoppailemassa ja ostamassa viimeiset joululahjat. Hyvin oli kyllä jo alennuksia noissa kaupoissa, joten tein muutaman löydön itsellenikin. Lähinnä olen ostanut viime aikoina ulkoiluun liittyvää vaatetusta. Vielä pitäisi ostaa ne piikit kenkiin, että ei tarvitsisi harjoitella liukastelua ja pystyssä pysymistä niin ahkerasti. Illalla vietimme tyttöjen iltaa ihanien kavereideni kanssa Utrassa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa melkeinpä jo perinteeksi muotoutuneiden pikkujoulujen merkeissä.
Mie ilmoitin Alpin tuossa taas näyttelyihin. Onneksi sinne on aikaa vielä puolitoista kuukautta ja miun teinipoika saa kasvaa ja vankistua. Mie olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja olemme treenanneet paljon malttamista ja hihnassa vetämättä kulkemista. Koirapuistoon meneminen saa kyllä Alpille edelleen sen kahdeksanvedon päälle eikä se malta kävellä kunnolla. Kunhan sen saan koulutettua pois, olen kyllä onnellinen ja tyytyväinen itseeni. Siihen on vielä matkaa ja paljon töitä pitää tehdä.
Perjantaina kävimme Alpin kanssa koirapuistossa. Siellä oli aivan loistoseuraa Alpille. Kolme koiraa, joiden rotua en tiennyt, yksi labbis, yksi kultsi ja valtavankokoinen punainen irlanninsetteri. Kaikki koirat olivat uroksia, mutta leikit ja kilpajuoksut sujuivat tosi hienosti varsinkin näiden luppakorvaisten kesken. Sen jälkeen miun höpsyli oli vain puhkiväsynyt ja uni maistui.
Lauantaiaamunakin mie heräsin ennen Alpia. Taisi perjantai-illan leikit painaa jaloissa. Hienoahan se vain on, että joka aamu ei tarvitse ihan kuudelta nousta ylös, vaan viikonloppuna lähdemme nykyisin lenkille joskus kahdeksan aikoihin. Silloinkin vielä kadut ovat ihanan hiljaiset ja rauhalliset.
Eilen kävin shoppailemassa ja ostamassa viimeiset joululahjat. Hyvin oli kyllä jo alennuksia noissa kaupoissa, joten tein muutaman löydön itsellenikin. Lähinnä olen ostanut viime aikoina ulkoiluun liittyvää vaatetusta. Vielä pitäisi ostaa ne piikit kenkiin, että ei tarvitsisi harjoitella liukastelua ja pystyssä pysymistä niin ahkerasti. Illalla vietimme tyttöjen iltaa ihanien kavereideni kanssa Utrassa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa melkeinpä jo perinteeksi muotoutuneiden pikkujoulujen merkeissä.
Mie ilmoitin Alpin tuossa taas näyttelyihin. Onneksi sinne on aikaa vielä puolitoista kuukautta ja miun teinipoika saa kasvaa ja vankistua. Mie olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja olemme treenanneet paljon malttamista ja hihnassa vetämättä kulkemista. Koirapuistoon meneminen saa kyllä Alpille edelleen sen kahdeksanvedon päälle eikä se malta kävellä kunnolla. Kunhan sen saan koulutettua pois, olen kyllä onnellinen ja tyytyväinen itseeni. Siihen on vielä matkaa ja paljon töitä pitää tehdä.
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Suomen sää
Käsittämätöntä, miten tuo sää voi muuttua ihan yhtäkkiä. Eilen aamulla oli -25 astetta pakkasta ja illalla oli nollakeli. Nyt on sitten +3 astetta lämmintä ja liukasta. Aamulla töihin ajaessa oli auto ojassa ja paikalla paloauto, ambulanssi ja poliiseja. Ilmeisesti se oli tapahtunut aivan vähän aikaa sitten, koska jouduttiin pysähtymään hetkeksi. Iltapäivällä töistä kotiin ajaessa ojaan ajanut auto oli jo korjattu pois.
Tänään Alpi kävi riehumassa koirapuistossa. Sitten kävin hakemassa kirpparikamoja porukoilta ja Alpi pääsi mummin ja ukin rapsuteltavaksi. Kun sitten kotona hinnoittelin kirpparitavaroita, niin Alpi olisi halunnut osallistua siihen ja työnsi kuononsa joka paikkaan. Illalla käytiin vielä pitkällä kävelyllä ja ostamassa joulupostimerkkejä. Nyt on siis kortitkin postissa. Äitin kanssa sovittiin ensi viikolle perinteiset Karjalanpiirakkatalkoot. Kyllä se joulu vain sieltä lähenee kovaa vauhtia. TJ 8 joululomaan.
Tänään Alpi kävi riehumassa koirapuistossa. Sitten kävin hakemassa kirpparikamoja porukoilta ja Alpi pääsi mummin ja ukin rapsuteltavaksi. Kun sitten kotona hinnoittelin kirpparitavaroita, niin Alpi olisi halunnut osallistua siihen ja työnsi kuononsa joka paikkaan. Illalla käytiin vielä pitkällä kävelyllä ja ostamassa joulupostimerkkejä. Nyt on siis kortitkin postissa. Äitin kanssa sovittiin ensi viikolle perinteiset Karjalanpiirakkatalkoot. Kyllä se joulu vain sieltä lähenee kovaa vauhtia. TJ 8 joululomaan.
maanantai 9. joulukuuta 2013
Joulukorttikuvia
Alpi kävi tänään joulukorttikuvissa, joten tänä vuonna en askartele kortteja itse, vaan ilahdutan tai ärsytän ihmisiä koirani Alpin kuvista tehdyillä joulukorteilla. Miulla ei ole lapsia, niin en voi tehdä joulukortteja lasteni kuvista. Sen sijaan miulla on tuollainen pieni kuonolainen perheenjäsenenä, niin teetän sitten Alpin kuvista joulukortit. Tänä vuonna tämä meni vähän myöhäiseksi ja kiirekin meinasi iskeä. Ensi vuonna pitää olla sitten vähän aikaisemmin liikenteessä.
Joten, postia on tulossa. :)
Joten, postia on tulossa. :)
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Alpi-tonttu
Mie olin tänä aamuna tehokas ja olin paistanut pullat vol. 7/8 jo ennen kuin kello oli 12. Sitten suuntasin käymään Ilonan luona Alpin kanssa ja vein Alpin kotiin ja käytiin shoppailemassa joululahjoja Ilonan kanssa. Sitten hain taas Alpin mukaan ja kävimme pullakahveilla porukoilla. Alpi on aina valmiina automatkailuun ja käymään porukoilla lempi-ihmistensä luona.
Menemme huomenna Alpin kanssa Sohvin Valintaan koirien joulukuvaukseen. Ompelin sitä varten Alpille tänään punaisen kaulurin ja tonttuhatun kuminauhalla. Alpi ei ihan hirveästi arvostanut miun tekeleitä ja lähinnä yritti syödä ne. Melkoinen asettelu tuossa hatussa kyllä on, että saa sen pysymään päässä...katsotaan, laitanko sitä ollenkaan huomenna Alpille päähän. Alpin pää ei ole oikein muodoltaan ja malliltaan hatuille soveltuvaa muotoa. Tänä iltana meillä on vielä luvassa iltapissit ja -pesut ihan shampoolla. Pesen Alpin vasta sitten kun on käyty viimeisen kerran ulkona, koska ulkona on pakkanen vain kiristymään päin.
lauantai 7. joulukuuta 2013
Tänään olemme...
 |
| http://luojanluoma.kuvat.fi/kuvat/ |
Tänään olemme
- ulkoilleet (kahdestaan kaupungin hiljaisuudessa)
- shoppailleet (tai no Elina shoppaili ja Alpi oli kotona päiväunilla)
- koirapuistoilleet (Ellin ja Kiiran ja Alpin Minna-kasvattajan kanssa)
- syöneet (mie quesadilloja ja Alpi kuivaruokaa)
- rapsutelleet, silitelleet ja sylitelleet (tai Alpi on tunkeutunut miun syliin)
- hinnoitelleet kirpparitavaroita (niin, Alpi yritti kovasti auttaa)
- olla lötkötelleet ja rentoilleet
perjantai 6. joulukuuta 2013
Itsenäisyyspäivä
Suomi täytti tänään 96 vuotta.
Aamun mie ihmettelin hiljaisuutta, ompelin Alpin petiin uuden vetoketjun ja hinnoittelin kirpparikamoja. Se vetoketjun ompeluprojekti olikin isompi kun mie kuvittelin ja siinä hurahti reipas pari tuntia. Sitten mie lähdinkin Ilonan luota hakemaan Alpia ja myös Ilonaa. Siellä Ilonan pihassa miun piti piiloilla autossa yhtä ärsyttävää ahdistelija-naapuria, enkä voinut mennä sisällä käymään. Juuri kun sitten pääsin autosta ulos ja olin kävelemässä ovelle, niin sieltä se Alpi sitten jo tulikin ulos. Voi Mamin höpsyliä, ei meinannut pysyä nahoissaan kun näki miut.
Sieltä menimme miun vanhempien luo, tehtiin joulutorttuja (mie) ja pipareita (Ilona) ja syötiin oikein juhlaruokaa itsenäisyyspäivän kunniaksi. Alpi otti rennosti ja oikeastaan nukkui koko siellä olemisajan. Taisi olla taas yökyläily vienyt voimat. Ai niin, aamulenkillä Alpi ja Ilona olivat törmänneet myös Riittaan ja Sisuun ja koirapojat olivat saaneet ottaa aamupainit yhdessä.
Illalla oli vielä luvassa leffassa käyntiä ja rentoa oleilua kotona. Itsenäisyyspäivän voi viettää ihan rauhallisestikin.
Aamun mie ihmettelin hiljaisuutta, ompelin Alpin petiin uuden vetoketjun ja hinnoittelin kirpparikamoja. Se vetoketjun ompeluprojekti olikin isompi kun mie kuvittelin ja siinä hurahti reipas pari tuntia. Sitten mie lähdinkin Ilonan luota hakemaan Alpia ja myös Ilonaa. Siellä Ilonan pihassa miun piti piiloilla autossa yhtä ärsyttävää ahdistelija-naapuria, enkä voinut mennä sisällä käymään. Juuri kun sitten pääsin autosta ulos ja olin kävelemässä ovelle, niin sieltä se Alpi sitten jo tulikin ulos. Voi Mamin höpsyliä, ei meinannut pysyä nahoissaan kun näki miut.
Sieltä menimme miun vanhempien luo, tehtiin joulutorttuja (mie) ja pipareita (Ilona) ja syötiin oikein juhlaruokaa itsenäisyyspäivän kunniaksi. Alpi otti rennosti ja oikeastaan nukkui koko siellä olemisajan. Taisi olla taas yökyläily vienyt voimat. Ai niin, aamulenkillä Alpi ja Ilona olivat törmänneet myös Riittaan ja Sisuun ja koirapojat olivat saaneet ottaa aamupainit yhdessä.
Illalla oli vielä luvassa leffassa käyntiä ja rentoa oleilua kotona. Itsenäisyyspäivän voi viettää ihan rauhallisestikin.
torstai 5. joulukuuta 2013
Alpi yökylässä Ilona-tädin luona
Nyt alkoi pitkä viikonloppu, vailla sen suurempia suunnitelmia. Aluksi niitä suunnitelmia tosiaan oli, mutta niiden harmittavasti kariuduttua vietänkin kotiviikonloppua. Töitä olisi, mutta niihin en aio koskea koko viikonlopun aikana, vaan aion ottaa rennosti ja tehdä kaikkea kivaa, mistä tulee hyvä mieli. Huomiseksi on ostettu jo leffaliput.
Alpi lähti äsken miun Ilona-siskon eli Alpin Ilona-tädin luo yökylään ihan innoissaan. Voi että miten se tykkääkin tädistään. Mie ihmettelen kotona hiljaisuutta, pyyhin äsken pölyjä ja laittelin viimeisiä joulukoristeita esille. Miten sitä onkin niin tottunut tuohon pieneen Alpi-kuonolaiseen, että kun tietää, että se on yön poissa, on heti jo kova ikävä. Ei tälläistä tunnetta ole työpäivän aikana, mutta näin illalla se hiipii mieleen. Aamulla saan nukkua (näinköhän edes nukuttaa), eikä kukaan tule tuijottamaan sängyn viereen ja tökkäämään kuonolla, että josko se Mami heräisi ja lähdettäisi ulos. Tänään olemme eläneet tasan 11kk yhteiseloa. :)
Ens viikolla miulla alkaa kirpparipaikka niin pitäisi hinnoitella sinne myytävää ja tutkailla siis ensin, mitä kaikkea turhaa kaapeista oikein löytyisi. Kellarikomeron mie kävin jo läpi viikko sitten kun sinne piti mahduttaa uudet kesärenkaat (entisten, myynnissä olevin lisäksi) ja sieltä lähti pois kankaita pari muovikassillista, jotka lahjoitin sitten hyvään tarkoituksen.
Alpi lähti äsken miun Ilona-siskon eli Alpin Ilona-tädin luo yökylään ihan innoissaan. Voi että miten se tykkääkin tädistään. Mie ihmettelen kotona hiljaisuutta, pyyhin äsken pölyjä ja laittelin viimeisiä joulukoristeita esille. Miten sitä onkin niin tottunut tuohon pieneen Alpi-kuonolaiseen, että kun tietää, että se on yön poissa, on heti jo kova ikävä. Ei tälläistä tunnetta ole työpäivän aikana, mutta näin illalla se hiipii mieleen. Aamulla saan nukkua (näinköhän edes nukuttaa), eikä kukaan tule tuijottamaan sängyn viereen ja tökkäämään kuonolla, että josko se Mami heräisi ja lähdettäisi ulos. Tänään olemme eläneet tasan 11kk yhteiseloa. :)
Ens viikolla miulla alkaa kirpparipaikka niin pitäisi hinnoitella sinne myytävää ja tutkailla siis ensin, mitä kaikkea turhaa kaapeista oikein löytyisi. Kellarikomeron mie kävin jo läpi viikko sitten kun sinne piti mahduttaa uudet kesärenkaat (entisten, myynnissä olevin lisäksi) ja sieltä lähti pois kankaita pari muovikassillista, jotka lahjoitin sitten hyvään tarkoituksen.
tiistai 3. joulukuuta 2013
Innokas autohäkkimatkustaja
Eilinen ilta ja tämä aamu menivät totuttaessa Alpia uuteen autohäkkiin. Kasasin sen eteisen lattialle ja houkuttelin Alpin muutaman kerran sinne sisälle namien avulla. Kohta se meni jo sitten ihan omatoimisesti itsekin tutkimaan outoa hökötystä. Aamulla heitin häkin päälle viltin ja kohta huomasin Alpin makoilevan häkissä tyytyväisen oloisena. Ilmeisesti paikka on Alpin mielestä turvallinen ja hän hyväksyi sen.
Iltapäivällä kannoin häkin autoon ja lähdimme koirakouluun. Ei tarvinnut Alpia paljon houkutella hyppäämään häkkiin, kun innokas automatkustaja oli jo häkissä. Koirakoulu meni...miten sen nyt sanoisi....hajujen perässä menevän malttamattoman koiran kanssa "taistellessa". On vaan ohjaajalla ja ohjaajalla eroja, niin kuin tänäänkin. Ja tarkoitan siis ryhmän ohjaajaa, en itseäni. Itse sain kyllä hyviä neuvoja, mutta muutama aiempi kerta ovat olleet kyllä huomattavasti antoisampia monellakin tapaa. Malttaminen on kyllä Alpille melkoisen haastavaa tilanteessa, jossa ympärillä on paljon vieraita koiria, ihmisiä ja erityisesti niitä ah-niin-ihania hajuja. Tänään sainkin kommentin, että "Meinasitteko alkaa harrastamaan mejää kun tuolla tuntuu olevan niin kova tarve haistella koko ajan aivan kaikkea?". Niin, kyllähän se olisi suunnitelmissa.
Letut ja suklaa auttavat aina, siispä syön niitä. Flunssainenkin olo paranee kun äiti paistaa lettuja. Nyt tosin paistoin niitä itse ja Ilona ja Eetu tulivat syömään niitä miun kanssa. Väisty pimeys, tule valkeus.
Tiistai oli tosiaan töissäkin taas raskas, niin kuin aina. Iltahommiakin olisi tästä vuodenajasta johtuen vaikka muille jakaa ja muutenkin on surkea olo. Jospa se tästä kunhan päästään muutama viikko eteenpäin, joulua kohti. En ole vieläkään jaksanut laittaa niitä loppuja joulukoristeita kotiini, ehkä loppuviikosta. Alpi on menossa ehkä Ilonalle yökylään torstaina, niin ihanaa kun miulla olisi sitten rauha siivota ja laittaa niitä koristeita ilman Alpi-avustajaa.
Iltapäivällä kannoin häkin autoon ja lähdimme koirakouluun. Ei tarvinnut Alpia paljon houkutella hyppäämään häkkiin, kun innokas automatkustaja oli jo häkissä. Koirakoulu meni...miten sen nyt sanoisi....hajujen perässä menevän malttamattoman koiran kanssa "taistellessa". On vaan ohjaajalla ja ohjaajalla eroja, niin kuin tänäänkin. Ja tarkoitan siis ryhmän ohjaajaa, en itseäni. Itse sain kyllä hyviä neuvoja, mutta muutama aiempi kerta ovat olleet kyllä huomattavasti antoisampia monellakin tapaa. Malttaminen on kyllä Alpille melkoisen haastavaa tilanteessa, jossa ympärillä on paljon vieraita koiria, ihmisiä ja erityisesti niitä ah-niin-ihania hajuja. Tänään sainkin kommentin, että "Meinasitteko alkaa harrastamaan mejää kun tuolla tuntuu olevan niin kova tarve haistella koko ajan aivan kaikkea?". Niin, kyllähän se olisi suunnitelmissa.
Letut ja suklaa auttavat aina, siispä syön niitä. Flunssainenkin olo paranee kun äiti paistaa lettuja. Nyt tosin paistoin niitä itse ja Ilona ja Eetu tulivat syömään niitä miun kanssa. Väisty pimeys, tule valkeus.
Tiistai oli tosiaan töissäkin taas raskas, niin kuin aina. Iltahommiakin olisi tästä vuodenajasta johtuen vaikka muille jakaa ja muutenkin on surkea olo. Jospa se tästä kunhan päästään muutama viikko eteenpäin, joulua kohti. En ole vieläkään jaksanut laittaa niitä loppuja joulukoristeita kotiini, ehkä loppuviikosta. Alpi on menossa ehkä Ilonalle yökylään torstaina, niin ihanaa kun miulla olisi sitten rauha siivota ja laittaa niitä koristeita ilman Alpi-avustajaa.
maanantai 2. joulukuuta 2013
Autohäkki kotiutettu
Loppuviikon suunnitelmat menivät sitten kerralla uusiksi. Mitähän kivaa tässä nyt sitten keksisi...ehdotuksia otetaan vastaan!
No joka tapauksessa tänään tuli Alpille tilaamani autohäkki. On se vaan kyllä melkoisen pieni. Mitenhän mie raaskin Alpia kuljettaa siinä... Miulla kun oli hyvä ajatus, että ostan häkin toiselle puolikkaalle takakonttia ja toinen puoli on tavaroille. Noh, olisi vissiin pitänyt ostaa sitten isompi auto. No vitsi vitsi, kyllä se Alpi tuohon mahtuu. Tai sitten yritän ostaa isomman häkin jostain käytettynä ja käytän sitten kahta häkkiä rinnakkain, miten tarvitsee ottaa muuta tavaraa mukaan. Mietitään...
Treenailuissa mennään käden ehdoilla. Kahvakuula on tiputettu ainakin toistaiseksi pois ohjelmasta, mutta pumpissa pystyy kyllä käymään. Se pitää miut elossa näinä kiireisinä viikkoina. Maanantain pumpista saa kummasti energiaa arjen aherrukseen ja koko viikkoon. Erityisesti kun tiistai on viikon työpäivistä ehdottomasti se raskain.
No joka tapauksessa tänään tuli Alpille tilaamani autohäkki. On se vaan kyllä melkoisen pieni. Mitenhän mie raaskin Alpia kuljettaa siinä... Miulla kun oli hyvä ajatus, että ostan häkin toiselle puolikkaalle takakonttia ja toinen puoli on tavaroille. Noh, olisi vissiin pitänyt ostaa sitten isompi auto. No vitsi vitsi, kyllä se Alpi tuohon mahtuu. Tai sitten yritän ostaa isomman häkin jostain käytettynä ja käytän sitten kahta häkkiä rinnakkain, miten tarvitsee ottaa muuta tavaraa mukaan. Mietitään...
Treenailuissa mennään käden ehdoilla. Kahvakuula on tiputettu ainakin toistaiseksi pois ohjelmasta, mutta pumpissa pystyy kyllä käymään. Se pitää miut elossa näinä kiireisinä viikkoina. Maanantain pumpista saa kummasti energiaa arjen aherrukseen ja koko viikkoon. Erityisesti kun tiistai on viikon työpäivistä ehdottomasti se raskain.
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Alpi valokuvattavana
Alpi sai olla eilen valokuvamallina. Kiitos kuvaajalle haastavissa olosuhteissa otetuista kuvista. Alla olevasta linkistä löytyvät eilen otetut kuvat.
http://luojanluoma.kuvat.fi/kuvat/Lemmikit/Alpi/
Viimeisimmän vuorokauden sisään on tullut lunta enemmän kuin tarpeeksi. Pihalta ei tarvinnut kuvitellakaan pääsevänsä autolla pois päivällä ja kaduilla sai kahlata lumessa. Aurauskalusto ei pysynyt oikein mukana satavan lumen määrässä. Alpi oli kyllä innoissaan lumesta, syöksähteli kuono edellä lumeen ja pomppi kuin pupu. Ulkoilun jälkeen tassuissa ja jalkakarvoissa oli kiinni melkoiset lumipaakut. Autoakin sai kaivella lumen alta esille, vaikka se on autokatoksessa.
Tänään onkin ensimmäinen päivä joulukuuta ja adventtisunnuntai. Yleensä olen käynyt ensimmäisenä adventtisunnuntaina kirkossa laulamassa Hoosiannaa, mutta tänä vuonna se jäi välistä. Kirkossa on joulun aikaan niin ihana tunnelma ja erityisesti Jouluyön messu on miun oma jouluperinne, ollut jo rippikoulusta asti. Voisin laittaa tänään vielä loputkin joulukoristeet esille ja vähän fiilistellä tulevaa joulua vaikka joululauluilla.
Mie varasin tuossa kirpparin viikoksi, kun oli hyvä tarjous. Pitäisi vähän katsella, mitä kaikkea kaapeista joutaisi myydä.
http://luojanluoma.kuvat.fi/kuvat/Lemmikit/Alpi/
Viimeisimmän vuorokauden sisään on tullut lunta enemmän kuin tarpeeksi. Pihalta ei tarvinnut kuvitellakaan pääsevänsä autolla pois päivällä ja kaduilla sai kahlata lumessa. Aurauskalusto ei pysynyt oikein mukana satavan lumen määrässä. Alpi oli kyllä innoissaan lumesta, syöksähteli kuono edellä lumeen ja pomppi kuin pupu. Ulkoilun jälkeen tassuissa ja jalkakarvoissa oli kiinni melkoiset lumipaakut. Autoakin sai kaivella lumen alta esille, vaikka se on autokatoksessa.
Tänään onkin ensimmäinen päivä joulukuuta ja adventtisunnuntai. Yleensä olen käynyt ensimmäisenä adventtisunnuntaina kirkossa laulamassa Hoosiannaa, mutta tänä vuonna se jäi välistä. Kirkossa on joulun aikaan niin ihana tunnelma ja erityisesti Jouluyön messu on miun oma jouluperinne, ollut jo rippikoulusta asti. Voisin laittaa tänään vielä loputkin joulukoristeet esille ja vähän fiilistellä tulevaa joulua vaikka joululauluilla.
Mie varasin tuossa kirpparin viikoksi, kun oli hyvä tarjous. Pitäisi vähän katsella, mitä kaikkea kaapeista joutaisi myydä.
torstai 28. marraskuuta 2013
Kiireistä arkea
Huh, onpahan ollut taas viikko. Vauhdilla tämä on kyllä mennyt, koska tekemistäkin on riittänyt. Eilen kävin työmatkalla Tessu-kaupassa ostamassa Alpille kaksi säkillistä ruokaa. Pakastimessa on nyt sitten taas yhtä ja toista syötävää Alpille. Kyllä se meinasikin sitten seota ihanista tuoksuista, mitä kasseista tuli.
Äsken hain uudet kesärenkaat vanteineen rengasliikkeestä. Sitä ennen huhkin kellarikomeron kanssa, että sain sinne tilaa kaksille renkaille. Entiset ovat siis myymättä, jos jotain kiinnostaisi ostaa ne. Naapuri auttoi ystävällisesti kantamaan renkaita kellariin. Kyselin sitten samalla, kuuluuko Alpista ääniä kun se on päivät yksin. Ja kyllähän se ulvoo. Ei kuulemma pitkään, mutta selkeästi silloin kun jää yksin. Voi kurjuus, tuli heti koiranomistajan huono omatunto. Mutta minkä mie oikein sille voin. Onneksi naapuria ei haittaa ja ei siis kuulemma kestä pitkään.
Täällä on nyt aivan hengenvaarallisen liukasta. Aamulla sai ottaa jos jonkinmoisia asentoja kun jalat levisivät milloin minnekin suuntaan ja välillä toinen jalka liukuessaan jäällä meinasi kampata toisenkin jalan. Alpikin sipsutteli ja tassut luistivat. Nyt illalla on ollut vähän parempi keli liukkauden suhteen, mutta tuulee aivan kamalasti.
Äsken hain uudet kesärenkaat vanteineen rengasliikkeestä. Sitä ennen huhkin kellarikomeron kanssa, että sain sinne tilaa kaksille renkaille. Entiset ovat siis myymättä, jos jotain kiinnostaisi ostaa ne. Naapuri auttoi ystävällisesti kantamaan renkaita kellariin. Kyselin sitten samalla, kuuluuko Alpista ääniä kun se on päivät yksin. Ja kyllähän se ulvoo. Ei kuulemma pitkään, mutta selkeästi silloin kun jää yksin. Voi kurjuus, tuli heti koiranomistajan huono omatunto. Mutta minkä mie oikein sille voin. Onneksi naapuria ei haittaa ja ei siis kuulemma kestä pitkään.
Täällä on nyt aivan hengenvaarallisen liukasta. Aamulla sai ottaa jos jonkinmoisia asentoja kun jalat levisivät milloin minnekin suuntaan ja välillä toinen jalka liukuessaan jäällä meinasi kampata toisenkin jalan. Alpikin sipsutteli ja tassut luistivat. Nyt illalla on ollut vähän parempi keli liukkauden suhteen, mutta tuulee aivan kamalasti.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Koiranäyttelykuulumisia
Kuvattomat päivitykset jatkuvat, kiitos laiskan mamin.
Käytiin siis eilen Alpin Minna-kasvattajan ja Ringo-veljen kanssa Tuusniemellä koiranäyttelyssä. Molemmat koirapojat saivat EH:t eli meni kyllä ihan kivasti ja oltiin tosi tyytyväisiä. Tuomari oli tiukka ja etukäteisodotuksia minkään suhteen ei ollut. Mentiin vain katsomaan, et kuinka käy. Kovin kehittymättömiä teinipoikia veljekset vielä olivat, mutta tuomari kyllä selkeästi tykkäsi pojista. Myös matkustus samassa häkissä sujui hienosti.
Nyt mie pidän Alpin kanssa tässä muutaman kuukauden tauon näyttelyistä. Ei oikein lähellä olekaan mitään näyttelyitä ja saa Alpi rauhassa kerätä massaa ja kasvatella runkoaan.
Eilinen ilta meni toipuessa näyttelyreissusta. Alpi vaan nukkui, mie harrastin vähän käsitöitä ja poltin pizzan uuniin. Tilasin eilen Alpille myös häkin autoon. Se on kyllä aika matala ja Alpi on varmasti vähän pettynyt kun ei voi enää tuijotella takaikkunasta maisemia. Häkki on kuitenkin turvallisin matkustusvaihtoehto farmariautossa ja halusin häkin myös sen takia, että takana voi kuljettaa tavaraakin eikä vain pelkkää Alpia.
Ai niin, täällä sataa lunta! Maa on ihanan valkoinen ja koko ajan sataa lisää. Kunpa vain vielä se jäisi maahan...
Käytiin siis eilen Alpin Minna-kasvattajan ja Ringo-veljen kanssa Tuusniemellä koiranäyttelyssä. Molemmat koirapojat saivat EH:t eli meni kyllä ihan kivasti ja oltiin tosi tyytyväisiä. Tuomari oli tiukka ja etukäteisodotuksia minkään suhteen ei ollut. Mentiin vain katsomaan, et kuinka käy. Kovin kehittymättömiä teinipoikia veljekset vielä olivat, mutta tuomari kyllä selkeästi tykkäsi pojista. Myös matkustus samassa häkissä sujui hienosti.
Nyt mie pidän Alpin kanssa tässä muutaman kuukauden tauon näyttelyistä. Ei oikein lähellä olekaan mitään näyttelyitä ja saa Alpi rauhassa kerätä massaa ja kasvatella runkoaan.
Eilinen ilta meni toipuessa näyttelyreissusta. Alpi vaan nukkui, mie harrastin vähän käsitöitä ja poltin pizzan uuniin. Tilasin eilen Alpille myös häkin autoon. Se on kyllä aika matala ja Alpi on varmasti vähän pettynyt kun ei voi enää tuijotella takaikkunasta maisemia. Häkki on kuitenkin turvallisin matkustusvaihtoehto farmariautossa ja halusin häkin myös sen takia, että takana voi kuljettaa tavaraakin eikä vain pelkkää Alpia.
Ai niin, täällä sataa lunta! Maa on ihanan valkoinen ja koko ajan sataa lisää. Kunpa vain vielä se jäisi maahan...
torstai 21. marraskuuta 2013
Kummipojan vierailu ja trimmausta
Miun kummipoika Tomi kävi tänään vierailulla. Kyllä meni molemmilla pienillä pojilla hienosti toistensa kanssa. Alpi onkin ollut nyt viime päivät tosi rauhallinen johtuen miun jalkavammasta ja tänäänkin osasi olla lapsiseurassa hienosti. Kävi tutustumassa kiinnostuneena, mutta osasi ottaa etäisyyttäkin eikä onneksi yrittänyt hyppiä päälle. Tomikin oli pitkään puhunut Alpin näkemisestä ja hienosti meni Tomillakin Alpin kanssa.
Minna tuli tekemään pikatrimmin Alpille, koska meillä on taas lauantaina näyttelykoitos. Tällä kertaa matkataan Tuusniemelle eli vähän lyhyempi reissu on edessä kuin edellisen kerran. Alpi yritti taas ensin pyristellä vastaan, mutta alistui sitten kohtaloonsa ja makasi kyljellään silmät lähestulkoon kiinni.
Miun jalkaparka on taas parempi kuin eilen. Kyllä siitä tulee entistä ehompi tällä menolla. Alpi on ollut kyllä vähän ihmeissään nyt tämän viikkoa. Mami on kotona, mutta lenkkeilemään ei pääse. Alpin ilme on ollut hieman ihmetteleväinen. Noh, ensi viikolla sitten käydään kyllä Lykylläkin!
Kummipojan vierailu ja trimmaus veivät mehut Alpista ja nyt se on taas unilla. Ihan hyvää tekee varmasti Alpillekin tälläinen lepäilyviikko.
Minna tuli tekemään pikatrimmin Alpille, koska meillä on taas lauantaina näyttelykoitos. Tällä kertaa matkataan Tuusniemelle eli vähän lyhyempi reissu on edessä kuin edellisen kerran. Alpi yritti taas ensin pyristellä vastaan, mutta alistui sitten kohtaloonsa ja makasi kyljellään silmät lähestulkoon kiinni.
Miun jalkaparka on taas parempi kuin eilen. Kyllä siitä tulee entistä ehompi tällä menolla. Alpi on ollut kyllä vähän ihmeissään nyt tämän viikkoa. Mami on kotona, mutta lenkkeilemään ei pääse. Alpin ilme on ollut hieman ihmetteleväinen. Noh, ensi viikolla sitten käydään kyllä Lykylläkin!
Kummipojan vierailu ja trimmaus veivät mehut Alpista ja nyt se on taas unilla. Ihan hyvää tekee varmasti Alpillekin tälläinen lepäilyviikko.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Pää pilvissä
Pidä jalat maassa, mutta pää pilvissä. Sellainen fiilis miulla on.
Jalkapöytä/terä ei ollut onneksi siis murtunut ja parempaan päin mennään koko ajan. Pitäisi vaan muistaa ajatella välillä sitä omaa napaakin, eikä vain koko ajan touhottaa menemään niin kovalla vauhdilla. En uskalla kyllä vielä rasittaa tätä jalkaa ja Alpi on vauhdissaan muutaman kerran osunut siihen melkoisen kipeästi. Kumman rauhallinen Alpi on kyllä ollut. Ehkä se tajuaa, että mamista ei ole nyt lenkkeilijäksi.
Kotona oleminen tuntuu melkoiselta pään seinään hakkaamiselta ja kaipaan kovasti jo töihin. Olenhan ollut jo hurjat kaksi päivää sairaslomalla...näin tunnolliselle ihmiselle ja aktiiviliikkujalle kotona makoilu on melkoisen raskasta homma. Ei tässä ole huvittanut ruokaakaan tehdä ja olen syönyt, mitä olen kiinni saanut ja jääkaapista löytänyt. Onneksi on ollut kuitenkin piristävää seuraa.
Jalkapöytä/terä ei ollut onneksi siis murtunut ja parempaan päin mennään koko ajan. Pitäisi vaan muistaa ajatella välillä sitä omaa napaakin, eikä vain koko ajan touhottaa menemään niin kovalla vauhdilla. En uskalla kyllä vielä rasittaa tätä jalkaa ja Alpi on vauhdissaan muutaman kerran osunut siihen melkoisen kipeästi. Kumman rauhallinen Alpi on kyllä ollut. Ehkä se tajuaa, että mamista ei ole nyt lenkkeilijäksi.
Kotona oleminen tuntuu melkoiselta pään seinään hakkaamiselta ja kaipaan kovasti jo töihin. Olenhan ollut jo hurjat kaksi päivää sairaslomalla...näin tunnolliselle ihmiselle ja aktiiviliikkujalle kotona makoilu on melkoisen raskasta homma. Ei tässä ole huvittanut ruokaakaan tehdä ja olen syönyt, mitä olen kiinni saanut ja jääkaapista löytänyt. Onneksi on ollut kuitenkin piristävää seuraa.
maanantai 18. marraskuuta 2013
Uusi auto ja mamin kipeä jalka
Säilyypähän tasapaino tässä elämässä kun sen hyvän päälle sataa aina sitten huonoakin.
Kävelin töissä vauhdikkaasti käytävällä ja telon jalkani melkoisen pahasti. Tai no ensin ajattelin, et eipä siinä mitään, tein työni ja ajelin kotiin. Siinä alkoi kipu yltyä ja lopulta en pystynyt enää oikein kävelemään. Ei kun lääkäriin ja sairaslomaa loppuviikko. Ei tämä kyllä lomalta tunnu kun kaikki huolestuttaa; oma terveys, työt, Alpin hoito ja Alpin koiranäyttely lauantaina. Jospa Alpille löytyisi joku esittäjä tai jospa miun jalka kokisi ihmeparantumisen. Tän illan tuskan perusteella en jaksa moiseen kyllä uskoa.
Levätä pitäisi, mutta kuitenkin yrittää liikkua. Mielenkiintoinen yhtälö, sanoisin. Tämä jalka ei nimittäin kävelyä kestä ja huomenna suunta onkin röntgeniin. Toivon vaan, että murtumia ei olisi. Buranaa vaan naamaan, että saisi edes unta...
Sitten niihin iloisiin uutisiin. Ostin siis auton. :) Uskollisesti palvellut Rousku lähti etsimään uusia seikkailuja ja tilalle tuli farmariauto. Sinne mahtuu nyt Alpille häkki, kunhan saan sen ostettua. Ehkä laitan sitten jossain vaiheessa tänne kuvankin Alpin uudesta matkustuspaikasta.
Kävelin töissä vauhdikkaasti käytävällä ja telon jalkani melkoisen pahasti. Tai no ensin ajattelin, et eipä siinä mitään, tein työni ja ajelin kotiin. Siinä alkoi kipu yltyä ja lopulta en pystynyt enää oikein kävelemään. Ei kun lääkäriin ja sairaslomaa loppuviikko. Ei tämä kyllä lomalta tunnu kun kaikki huolestuttaa; oma terveys, työt, Alpin hoito ja Alpin koiranäyttely lauantaina. Jospa Alpille löytyisi joku esittäjä tai jospa miun jalka kokisi ihmeparantumisen. Tän illan tuskan perusteella en jaksa moiseen kyllä uskoa.
Levätä pitäisi, mutta kuitenkin yrittää liikkua. Mielenkiintoinen yhtälö, sanoisin. Tämä jalka ei nimittäin kävelyä kestä ja huomenna suunta onkin röntgeniin. Toivon vaan, että murtumia ei olisi. Buranaa vaan naamaan, että saisi edes unta...
Sitten niihin iloisiin uutisiin. Ostin siis auton. :) Uskollisesti palvellut Rousku lähti etsimään uusia seikkailuja ja tilalle tuli farmariauto. Sinne mahtuu nyt Alpille häkki, kunhan saan sen ostettua. Ehkä laitan sitten jossain vaiheessa tänne kuvankin Alpin uudesta matkustuspaikasta.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Alpi 1v.
Mamin mussukka, tädin höpsyli, kaikkien rakastama ja kaikkia rakastava Alpi täyttää tänään yhden vuoden! Onnea myös Lakka-siskolle, Tino-veljelle ja Ringo-veljelle. Suuri kiitos Minna-kasvattajalle kun möi miulle ihanaisen Alpin. Vaikka Alpi osaa olla melkoisen rasittavakin välillä, niin on se silti iso ilo miun elämässä ja välillä ilostuttaa myös monen muun ihmisen elämää läsnäolollaan.
Olimme tänään jo ennen yhdeksää aamulla liikenteessä. Ajattelin siis keretä ulkoilla Alpin kanssa Lykynlammella ennen iltapäiväksi luvattua myrskyä. Noh, emme tosiaan ihan kerenneet ennen sitä. Metsässä tuuli aivan järkyttävästi ja jossain lähellä kaatui tai katkesi puukin hirveällä ryskeellä. Siinä vaiheessa olo oli sellainen, että jos hengissä selvitään tältä reissulta kotiin, niin hyvä on. Alpi oli yllättävän tottelevainen ja ehkä juuri tuulesta johtuen ei lähtenyt kovin kauas miusta vaikka saikin juosta vapaana suurimman osan lenkistä. Kierrettiin siis se 8,5km:n kuntolenkki. Tai mie kiersin, Alpi juoksi nimittäin taas vähintään tuplat.
Kotimatkalla kävimme miun vanhempien eli Alpin mummin ja ukin luona. Alpi oli tietysti taas innoissaan, tosin väsymys painoi ja hän meni vakiopaikalleen unille. Nyt kotonakin Alpi on vaan nukkunut, tosin heräsi sen verran, että söi miun tekemän synttärikakun. Siinä oli jauhelihaa, nakki ja keitettyjä kananmunia. Hyvin tuo maistui, tosin ensin Alpi vähän ihmetteli, että mikäs ruoka se tämä oikein on.
Olimme tänään jo ennen yhdeksää aamulla liikenteessä. Ajattelin siis keretä ulkoilla Alpin kanssa Lykynlammella ennen iltapäiväksi luvattua myrskyä. Noh, emme tosiaan ihan kerenneet ennen sitä. Metsässä tuuli aivan järkyttävästi ja jossain lähellä kaatui tai katkesi puukin hirveällä ryskeellä. Siinä vaiheessa olo oli sellainen, että jos hengissä selvitään tältä reissulta kotiin, niin hyvä on. Alpi oli yllättävän tottelevainen ja ehkä juuri tuulesta johtuen ei lähtenyt kovin kauas miusta vaikka saikin juosta vapaana suurimman osan lenkistä. Kierrettiin siis se 8,5km:n kuntolenkki. Tai mie kiersin, Alpi juoksi nimittäin taas vähintään tuplat.
Kotimatkalla kävimme miun vanhempien eli Alpin mummin ja ukin luona. Alpi oli tietysti taas innoissaan, tosin väsymys painoi ja hän meni vakiopaikalleen unille. Nyt kotonakin Alpi on vaan nukkunut, tosin heräsi sen verran, että söi miun tekemän synttärikakun. Siinä oli jauhelihaa, nakki ja keitettyjä kananmunia. Hyvin tuo maistui, tosin ensin Alpi vähän ihmetteli, että mikäs ruoka se tämä oikein on.
 |
| Mami, täältä tullaan! |
 |
| Tuulee niin kovasti, että korvakin lähtee lentoon. |
 |
| Yllänkö veteen, jos kurkotan oikein kovasti? |
 |
| Metsän mahtavin Alpi! |
 |
| Olen Alpi 1v. |
 |
| Mitähän tuossa oikein on? Joko saa maistella? |
 |
| Nam, hyvää on. |
lauantai 16. marraskuuta 2013
Mökkeilyä, synttärijännitystä ja punnitusta
Huomenna on jännä päivä, Alpi täyttää yhden vuoden. Mie muistan niin selvästi, miten jänniä hetkiä elin vuosi sitten kun odotin pienen pennun syntymää. Vähän höpsö kun olen, niin olen toki jo suunnitellut, mitä Alpi saa huomenna syödä. Sen kummempia lahjoja ei ole luvassa ainakaan näillä näkymin. Alpi saa paljon rapsuttelua ja ulkoilua, yhdessäoloa mamin kanssa.
Tänään myö käytiin mökillä ulkoilemassa. Sää oli aivan loistava ja Alpi veti taas melkoista rallia ympäri pihaa ja lähimetsää. Kasvimaalla oli ilmeisesti myyränhajua, mikä innosti Alpia kaivuuhommiin. Sen jälkeen pitikin käydä järvessä kastautumassa, että multaiset tassut ja maha puhdistuivat.
Ai niin, jos en ole muistanut mainita, niin Alpi painaa nyt tasan 20kg ja on siis aika hoikassa kunnossa. Punnitseminen on hieno prosessi. Ensin minä itse menen vaa'alle, sitten roikotan Alpia sylissä ja menemme yhdessä vaa'alle. Alpi voisi siis hyvinkin ottaa vielä massaa sen 5kg. En kuitenkaan haluaisi, että se on mitään väkipakolla lihotettua läskiä, vaan hitaasti kerättyä massaa, lihasta.
Tänään myö käytiin mökillä ulkoilemassa. Sää oli aivan loistava ja Alpi veti taas melkoista rallia ympäri pihaa ja lähimetsää. Kasvimaalla oli ilmeisesti myyränhajua, mikä innosti Alpia kaivuuhommiin. Sen jälkeen pitikin käydä järvessä kastautumassa, että multaiset tassut ja maha puhdistuivat.
Ai niin, jos en ole muistanut mainita, niin Alpi painaa nyt tasan 20kg ja on siis aika hoikassa kunnossa. Punnitseminen on hieno prosessi. Ensin minä itse menen vaa'alle, sitten roikotan Alpia sylissä ja menemme yhdessä vaa'alle. Alpi voisi siis hyvinkin ottaa vielä massaa sen 5kg. En kuitenkaan haluaisi, että se on mitään väkipakolla lihotettua läskiä, vaan hitaasti kerättyä massaa, lihasta.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Pitkästyttävä perjantai
Ei jostain syystä väsytä, niin kirjoitan sitten blogia. Perjantaisin on ihan tööt-olo työviikon jälkeen ja käyn jotenkin kierroksilla enkä osaa rauhoittua edes nukkumaan. Olen tänäänkin vain haahuillut ympäri asuntoa ja jumittanut tietokoneella kykenemättä tekemään oikein mitään järkevää. Yhden isohkon ostoksen tein kyllä tänään, mutta siitä lisää myöhemmin. Sain tehtyä pikasiivouksen ja poltin kynttilää lyhdyssä parvekkeella. Huomisen projekti on laittaa ulkovalot parvekkeelle tuomaan hieman valoa tähän pimeyteen. Hain jo tikkaat kellarista tänään.
Vesisade ja pimeys ottavat päähän, emmekä ole nyt Alpin kanssa tehneet maata mullistavia eli pitkiä lenkkejä. Huomenna tosin aion uhmata sadetta ja lähteä ulkoilemaan kunnolla. Pitäisiköhän laittaa kello soimaan ja suunnata heti päivän sarastaessa jonnekkin. Jospa ne koiranvihaajat olisivat silloin vielä unilla.
Vesisade ja pimeys ottavat päähän, emmekä ole nyt Alpin kanssa tehneet maata mullistavia eli pitkiä lenkkejä. Huomenna tosin aion uhmata sadetta ja lähteä ulkoilemaan kunnolla. Pitäisiköhän laittaa kello soimaan ja suunnata heti päivän sarastaessa jonnekkin. Jospa ne koiranvihaajat olisivat silloin vielä unilla.
tiistai 12. marraskuuta 2013
Näyttelypettymys ja väsymys
Alpin ja Elinan blogi on viettänyt muutaman päivän hiljaiseloa, mutta nyt en malttanut olla enää kirjoittamatta.
Sunnuntainen näyttely meni huonosti ja mie olin toki pettynyt. Tilanne vaati suklaata ja sehän auttoi! Urokset saivat huonoja arvosteluja, mutta nartut hyviä. Alpi oli tuomarin mielestä liian laiha...vaikka on tässä oltu jo lihotuskuurillakin. Ei vain tuohon hötkylään tunnu mikään tarttuvan. Nyt kokeillaan sitten nappulan seassa lihaista rasvaa (rasvaa siis 40%). Pitäisikin tehdä tänään punnitus ja katsoa, tapahtuuko yhtään mitään. Seuraava näyttelykoitos onkin jo parin viikon päästä. Kiire tässä tulee, jos meinaan saada Alpin lihomaan siihen mennessä.
Koiranäyttelyreissu oli kyllä muuten mukava, kiitos Vuokolle ja Minnalle matkaseurasta. Alpille reissu oli varsin väsyttävä, koska se kesti n. 13h ja sisälsi matkustamista Ellin kanssa samassa häkissä ja sitten pakun takana omassa häkissä ja viereisissä häkeissä olivat Pele ja Elli. Ei mahtanut Alpi paljon malttaa nukkua kyseisellä reissulla. Kun tultiin kotiin, ei Alpi suostunut lähtemään edes lenkille, vaikka on aina niin innokas lenkkeilijä. Väsynyt raukka halusi vaan kotiin nukkumaan.
Koirakoulu taitaa meiltä jäädä nyt tänään välistä. Katsoin aamulla, et onpa kiva keli, kuiva ja kirpeä. Nyt sitten tulee taas vettä taivaan täydeltä. Ei minua ja varsinkaan Alpia sää haittaa, mutta minuu väsyttää ja töitä pitäisi tehdä. Ensi viikolla sitten taas koirakouluilemaan uusin voimin.
Sunnuntainen näyttely meni huonosti ja mie olin toki pettynyt. Tilanne vaati suklaata ja sehän auttoi! Urokset saivat huonoja arvosteluja, mutta nartut hyviä. Alpi oli tuomarin mielestä liian laiha...vaikka on tässä oltu jo lihotuskuurillakin. Ei vain tuohon hötkylään tunnu mikään tarttuvan. Nyt kokeillaan sitten nappulan seassa lihaista rasvaa (rasvaa siis 40%). Pitäisikin tehdä tänään punnitus ja katsoa, tapahtuuko yhtään mitään. Seuraava näyttelykoitos onkin jo parin viikon päästä. Kiire tässä tulee, jos meinaan saada Alpin lihomaan siihen mennessä.
Koiranäyttelyreissu oli kyllä muuten mukava, kiitos Vuokolle ja Minnalle matkaseurasta. Alpille reissu oli varsin väsyttävä, koska se kesti n. 13h ja sisälsi matkustamista Ellin kanssa samassa häkissä ja sitten pakun takana omassa häkissä ja viereisissä häkeissä olivat Pele ja Elli. Ei mahtanut Alpi paljon malttaa nukkua kyseisellä reissulla. Kun tultiin kotiin, ei Alpi suostunut lähtemään edes lenkille, vaikka on aina niin innokas lenkkeilijä. Väsynyt raukka halusi vaan kotiin nukkumaan.
Koirakoulu taitaa meiltä jäädä nyt tänään välistä. Katsoin aamulla, et onpa kiva keli, kuiva ja kirpeä. Nyt sitten tulee taas vettä taivaan täydeltä. Ei minua ja varsinkaan Alpia sää haittaa, mutta minuu väsyttää ja töitä pitäisi tehdä. Ensi viikolla sitten taas koirakouluilemaan uusin voimin.
lauantai 9. marraskuuta 2013
Lauantain touhuja
Alpi herätti miut tänään puoli kahdeksalta tulemalla tuijottamaan minua sängyn viereen. Unen läpi havaitsin intensiivisen katseen ja raotin silmiäni. Eilen heräsin märän ja kylmän kuonon tökkäykseen.
Meidän aamu alkoi tänään anaalirauhasten tyhjennyksellä. Ihanaa. Olenkin kerennyt pestä tänä aamuna Alpilta jo takapuolen, mahan ja jalat. Illalla on sitten kunnollinen pesuoperaatio kera shampoon ja hoitoaineen.
Kyllä maailmaan koiranvihaajia mahtuu ja koirista tykkääjiä myös. Samalla lenkillä tavattiin nimittäin molempia. Toisilta sain haukut ja toiset tulivat innoissaan rapsuttamaan ylienergistä Alpia. Myönnän, et vikaa oli miussakin, koska miulla oli koira vapaana, mutta toki otin sen sitten heti kiinni...mutta sain tosiaan sellaisen ripityksen, että huhhuh. Noh, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä tähän maailmaan puhetta mahtuu.
Meidän aamu alkoi tänään anaalirauhasten tyhjennyksellä. Ihanaa. Olenkin kerennyt pestä tänä aamuna Alpilta jo takapuolen, mahan ja jalat. Illalla on sitten kunnollinen pesuoperaatio kera shampoon ja hoitoaineen.
Kyllä maailmaan koiranvihaajia mahtuu ja koirista tykkääjiä myös. Samalla lenkillä tavattiin nimittäin molempia. Toisilta sain haukut ja toiset tulivat innoissaan rapsuttamaan ylienergistä Alpia. Myönnän, et vikaa oli miussakin, koska miulla oli koira vapaana, mutta toki otin sen sitten heti kiinni...mutta sain tosiaan sellaisen ripityksen, että huhhuh. Noh, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä tähän maailmaan puhetta mahtuu.
torstai 7. marraskuuta 2013
Pimeäulkoilu Lykyllä
Mie kävin ostamassa eilen Alpille otsalampun, jonka virittelin Alpin kaulaan. (Kiitos Riitalle vinkistä, olen jakanut sitä eteenpäin!) Miulle oma taskulamppu käteen ja molempien päälle heijastinliivit. Sisu ja Riitta olivat varustautuneet samalla tavoin ja niin lähdimme Lykylle kiertämään 7,5km:n kuntoreittiä säkkipimeässä syysillassa.
Olin tarkoituksella käynyt väsyttämässä Alpia jo aiemmin päivällä Kuhasalossa, mutta kyllähän tuolla tuota energiaa riitti silti. Aiempiin kertoihin poiketen Alpin ja Sisun leikki oli nyt enemmän kontaktin ottamista kuin peräkkäin juoksemista. Ehkä pimeydellä oli syynsä asiaan. Alpikin pysytteli aika hyvin lenkkipolulla eikä lähtenyt kovinkaan paljoa huitelemaan metsään. Koirat tarvitsivat selvästi valonsa.
Mie en kyllä ehkä yksin (tai kahdestaan Alpin kanssa) lähtisi tuonne pimeyteen, mutta Riitan ja Sisun kanssa oli mukavaa. Ei onneksi kerennyt ajatella pimeyttä ollenkaan kun piti tarkkailla, missä valo (ja koira) liikkuvat. Valokuvaaminen oli myös haastavaa siinä pimeydessä, mutta tuossa yksi Riitan ottama kuva koirakavereista.
Ulkoilimme eilen yhteensä 3,5h ja kyllä Alpi oli illalla melkoisen väsynyt. Toki pienet innostuneet riehunnat aina jaksaa kun joku tulee käymään.
Olin tarkoituksella käynyt väsyttämässä Alpia jo aiemmin päivällä Kuhasalossa, mutta kyllähän tuolla tuota energiaa riitti silti. Aiempiin kertoihin poiketen Alpin ja Sisun leikki oli nyt enemmän kontaktin ottamista kuin peräkkäin juoksemista. Ehkä pimeydellä oli syynsä asiaan. Alpikin pysytteli aika hyvin lenkkipolulla eikä lähtenyt kovinkaan paljoa huitelemaan metsään. Koirat tarvitsivat selvästi valonsa.
Mie en kyllä ehkä yksin (tai kahdestaan Alpin kanssa) lähtisi tuonne pimeyteen, mutta Riitan ja Sisun kanssa oli mukavaa. Ei onneksi kerennyt ajatella pimeyttä ollenkaan kun piti tarkkailla, missä valo (ja koira) liikkuvat. Valokuvaaminen oli myös haastavaa siinä pimeydessä, mutta tuossa yksi Riitan ottama kuva koirakavereista.
 |
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Näin Alpi matkustaa
Eilinen koirakoulu oli tällä kertaa näyttelykoulutusta. Sää oli aivan kamala, vettä tuli ja tuuli kylmästi. Alpi ei ollut säästä moksiskaan ja miulla oli kans hyvät vaatteet. Ainoastaan käsineet olivat surkeat ja kastuivat melkein heti läpimäriksi. Kylmähän siinä meinasi sormille tulla. Näyttelykoulutuksen pitäjä oli hyvä ja koulutus antoisa. Tosin Alpi ei meinannut ymmärtää taas jutun juonta. Meillä on kyllä aina mennyt näyttelykoulutukset aivan surkeasti, mutta sitten näyttelyissä kuin taikaiskusta Alpi on käyttäytynyt paremmin. Eli sunnuntaina ollaan menossa siis Kouvolaan näyttelyyn, joten saa nähdä, miten Alpi siellä käyttäytyy...suostuuko siis seisomaan vai ei. Selkeästi eilen kyllä oikein koetteli minuu, et pysynkö lujana vai herpaantuuko ote. Sen verran viekas ja ovela ilme sillä oli silmissään. Ei herpaantunut ote...vaikka Alpi näytti kaikki temppunsa.
Jossain blogin syövereissä alkuaikoina taitaa olla samanlainen kuva, kuin minkä seuraavaksi tähän laitan. Koiran koko on kyllä hieman kasvanut. Eli, näin Alpi matkustaa auton kontissa. Se on kyllä yksi Alpin lempipaikoista ja siellä hän viihtyy odottamassa, vaikka kävisin pikaisesti ruokakaupassa ja unetkin tulee helposti otettua. Parasta on kuitenkin töröttää istumassa ja katsella taaksepäin ikkunasta.
Jossain blogin syövereissä alkuaikoina taitaa olla samanlainen kuva, kuin minkä seuraavaksi tähän laitan. Koiran koko on kyllä hieman kasvanut. Eli, näin Alpi matkustaa auton kontissa. Se on kyllä yksi Alpin lempipaikoista ja siellä hän viihtyy odottamassa, vaikka kävisin pikaisesti ruokakaupassa ja unetkin tulee helposti otettua. Parasta on kuitenkin töröttää istumassa ja katsella taaksepäin ikkunasta.
 |
| Mitä siinä kuvaat?! Voidaanko jo lähteä? |
 |
| Kuhasalossa, Pyhäselän rannalla |
Tosiaan, kävimme siis päiväulkoilulla Kuhasalossa ja iltaulkoilulle olemme lähdössä Sisun ja Riitan kanssa Lykynlammen pimeyteen. Kävin ostamassa muutaman lampun, joita virittelin jo Alpin valjaisiin. Edessä on siis varsin pimeä ulkoilu, saa nähdä, mitä Alpi tuumaa.
Mie olen jonkin asteen jouluihminen ja tänään kaivoin kaapista esille jo paperisen joulutähden ikkunaan. Sen tähden sisällä on siis lamppu. Joidenkin mielestä voi olla liian aikaista, mut pitäähän tähän pimeyteen jotain valoa saada. Kynttilöitä mie olen jo poltellut ja tekisi mieli leipoa myös jo joulutorttuja. Mitähän Alpi tykkää joulukuusesta ja sen koristeista?!
maanantai 4. marraskuuta 2013
Voiko söpömpää olla?!
Ihana Alpi. Venyttelin lattialla, niin Alpi heittäytyi kyljelleen siihen miun jalkojen väliin ja kaipasi rapsutteluja. Aloin sitä siinä sitten rapsutella samalla kun venyttelin ja Alpin silmät painuivat kiinni. Se nukahti siihen miun jalkoihin. Voiko söpömpää olla? Siitä hetkestä olisi pitänyt saada kuva.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Alpi-apina yrittää olla sylikoira
Yritä siinä tehdä tietokoneella opiskelujuttuja kun tuo yksi syliapina(koira) yrittää koko ajan kiivetä syliin ja saada rapsutuksia. Tulee viereen istumaan ja tapittaa spanielin silmillään minuu niin kiinteästi ja katseellaan kertoo, että hellyyttä ja rapsutuksia pitäisi saada. Välillä yrittää vielä tehostaa vaatimustaan ääntelyillä.
Ei irtoa nyt, usko jo Alpi! Miun on saatava tää juttu tehtyä, joten Alpi pääsi (tai joutui) koiraportin taakse eteiseen. Sieltä se makaa ja tuijottaa minua taas niillä spanielin silmillään loukkaantuneena ja on survonut kuononsa koiraportin läpi. Melkein jo hellyn päästämään sen sieltä pois, mutta en ihan vielä.
Muuten se kyllä nukkuu päivässä vaikka miten monta tuntia, mutta mikä siinä on kun silloin kun kaipaisin siltä rauhaa, niin se ei suostu nukkumaan! Pomppii ja leikkii ympäri asuntoa ja kaipaa huomiota miulta. Argh!
Onhan se ihanaa kun sitä saa silitellä ja rapsuttaa ja se kiipeää miun syliin, vaikka ei meinaa mahtuakaan. <3
Ei irtoa nyt, usko jo Alpi! Miun on saatava tää juttu tehtyä, joten Alpi pääsi (tai joutui) koiraportin taakse eteiseen. Sieltä se makaa ja tuijottaa minua taas niillä spanielin silmillään loukkaantuneena ja on survonut kuononsa koiraportin läpi. Melkein jo hellyn päästämään sen sieltä pois, mutta en ihan vielä.
Muuten se kyllä nukkuu päivässä vaikka miten monta tuntia, mutta mikä siinä on kun silloin kun kaipaisin siltä rauhaa, niin se ei suostu nukkumaan! Pomppii ja leikkii ympäri asuntoa ja kaipaa huomiota miulta. Argh!
Onhan se ihanaa kun sitä saa silitellä ja rapsuttaa ja se kiipeää miun syliin, vaikka ei meinaa mahtuakaan. <3
lauantai 2. marraskuuta 2013
Mökkikoira
Kävimme tänään aamupäiväulkoilulla mökillä. Päästin Alpin jo kotoa vapaaksi pihalle ja sehän juoksi suoraan autolle ja jäi taakse istumaan ja odottamaan. Kyllä se aina aavistaa sen, että ollaan lähdössä johonkin kivaan paikkaan autolla. Mökillä Alpi juoksi villisti ympäri pihaa ja välillä meni jopa rinta edellä maata kyntäen, kun vauhtia oli niin paljon, että mutkissa eivät jalat enää pysyneet mukana. Alpi kävi vielä järvessäkin kahlailemassa ja juomassa.
 |
| Hupsis, menin järveen juomaan. |
 |
| Karkuun! |
 |
| Jos katson Mummia näin anovasti spanielin silmilläni, niin antaisikohan se miulle makkaraa? -Ei antanut. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)