Alpi 1v.

Mamin mussukka, tädin höpsyli, kaikkien rakastama ja kaikkia rakastava Alpi täyttää tänään yhden vuoden! Onnea myös Lakka-siskolle, Tino-veljelle ja Ringo-veljelle. Suuri kiitos Minna-kasvattajalle kun möi miulle ihanaisen Alpin. Vaikka Alpi osaa olla melkoisen rasittavakin välillä, niin on se silti iso ilo miun elämässä ja välillä ilostuttaa myös monen muun ihmisen elämää läsnäolollaan.

Olimme tänään jo ennen yhdeksää aamulla liikenteessä. Ajattelin siis keretä ulkoilla Alpin kanssa Lykynlammella ennen iltapäiväksi luvattua myrskyä. Noh, emme tosiaan ihan kerenneet ennen sitä. Metsässä tuuli aivan järkyttävästi ja jossain lähellä kaatui tai katkesi puukin hirveällä ryskeellä. Siinä vaiheessa olo oli sellainen, että jos hengissä selvitään tältä reissulta kotiin, niin hyvä on. Alpi oli yllättävän tottelevainen ja ehkä juuri tuulesta johtuen ei lähtenyt kovin kauas miusta vaikka saikin juosta vapaana suurimman osan lenkistä. Kierrettiin siis se 8,5km:n kuntolenkki. Tai mie kiersin, Alpi juoksi nimittäin taas vähintään tuplat.

Kotimatkalla kävimme miun vanhempien eli Alpin mummin ja ukin luona. Alpi oli tietysti taas innoissaan, tosin väsymys painoi ja hän meni vakiopaikalleen unille. Nyt kotonakin Alpi on vaan nukkunut, tosin heräsi sen verran, että söi miun tekemän synttärikakun. Siinä oli jauhelihaa, nakki ja keitettyjä kananmunia. Hyvin tuo maistui, tosin ensin Alpi vähän ihmetteli, että mikäs ruoka se tämä oikein on.

Mami, täältä tullaan!

Tuulee niin kovasti, että korvakin lähtee lentoon.

 

Yllänkö veteen, jos kurkotan oikein kovasti?

Metsän mahtavin Alpi!

 

Olen Alpi 1v.

Mitähän tuossa oikein on? Joko saa maistella?

Nam, hyvää on.