Mami on ollut laiskana

Hei taas pitkästä aikaa. Miten mie olen voinut olla näin uskomattoman laiska?!? Muistin blogin äsken ja lueskelin ihania juttuja Alpin pentuajasta. On se ollut kyllä ihana höpsyli ja on edelleenkin ihana höpsyli. Alpi on maailman paras koira, jos minulta kysytään. <3 

Edellisen kerran olen kirjoittanut tänne tammikuussa. Paljon on vettä virrannut Pielisjoessa sen jälkeen ja meidän elämässämme on tapahtunut myös yhtä ja toista. Kevät töissä oli kiireinen ja uusi alkanut syksy on ollut jopa kiireisempi. Päivät ovat pitkiä ja minulla on vastuuta paljon. Onneksi saan paljon voimaa ja energiaa liikkumisesta ja olenkin päättänyt panostaa erityisesti siihen. Avaan kalenterini säännöllisin väliajoin ja varaan sinne sopivia ryhmäliikuntatunteja Energyltä. Myös Alpin kanssa lenkkeily niin kaupungissa kuin metsässäkin on ihanaa ja antaa paljon virtaa arkeen. Eipä sillä, välillä koen itseni jopa liiankin energiseksi. 

Alpi on saanut nauttia säännölliain väliajoin mummin ja ukin hoidosta. Kesäkuun alussa kävimme Mikon kanssa aivan huikaisevalla reissulla Etelä-Euroopassa. Pääsin ajamaan niin autolla kuin maastopyörällä ja nousemaan gondoli-hissillä Alpeille. Reissublogi on myls tekeillä. Matkakuume on päällä 24/7 ja yritän hillitä sitä kovasti. Ja Ilosaarirock heinäkuussa oli myös huippu, taas kerran. Kesä oli kylmä, mutta tällaista aitoa punapäätä se ei ole kauheasti haitannut. Tai no lämpöä olisi voinut olla enemmän, mutta aurinko tuottaa tuskaa ja päänvaivaa.

Syyslomalla olisi tarkoitus hieman remontoida tätä kotia ja siitä saa kiittää koiraystäväämme Alpia. Kun hän viime talvena kiskaisi koiraportin irti seinästä, seinään tuli isot kolot. Lisäksi tassut kohti kattoa seinää vasten -nukkumisasento kuluttaa seiniä ja niiden maalipintoja. Pienen pintaremontin tarve on siis todellinen.

Kylmä kevät ja alkukesä hillitsivät mejäily-intoani ja tukahduttivat sen kokonaan täksi kesäksi. Saa nähdä, innostunko siitä ensi kesänä vai jääkö Alpin ja miun mejä-ura tähän.

Viime aikojen kuvia

Blogissa on ollut taas rauhallista. Arki on ollut kiireistä ja olen kerennyt ottaa Alpista lähinnä nukkumiskuvia ja ennemmin niitä kuvia tulee päiviteltyä instagramiin ja facebookkiin kuin tänne blogiin. Kerrankin on rauhallinen lauantaiaamu ja kerkesin tutkia puhelimen kuvia ja latailla niitä tännekin.

Olemme tosiaan tehneet tässä ruoanvaihtoa ja se on sujunut kyllä paremmin kuin hyvin. Alpi on päässyt leikkimään koirakavereidensakin kanssa. Viime viikonloppuna puuhastelimme Naksun, Pitkon ja Ricon kanssa. Vähän jännitti, miten Rico-pentu ja Alpi malttavat rauhoittua sisälle saunomisen ajaksi, mutta kummasti lumisessa metsässä juoksentelu koiraseurassa väsytti molempia ja uni voitti varsinkin Alpilla. Rico yritti hakea Alpia monta kertaa leikkiin ja kantoi leluja myös miulle, mutta Alpi ei innostunut, käänsi vaan selkänsä ja kävi unille.

Seuraavissa kuvissa näette Alpin söpistelyä. 

Sunnuntain puuhia

Tänään kävimme pitkästä aikaa Alpin Minna-kasvattajan luona. Autosta ulos tultua Alpi tiesi hyvin, minne oltiin tultu ja lähti määrätietoisesti kohti oikeaa ovea. Alpi sai ensikosketuksen kissaan ja koska Oku on tottunut welsseihin, tutustuminen sujui hyvin. Alpi ja Oku nuuhkivat toisiaan ja kun Oku naukaisi, Alpi ihmetteli asiaa. Amalia taisi kiinnostaa Alpia enemmän kuin Oku. Alpi oli erityisen innostunut Amalian korvista ja yritti nuolla niitä koko ajan. Yritimme ottaa Alpista myös kuvan, mutta eihän se onnistunut kun Alpi vain läähätti suu auki. Amalia oli Alpin mielestä aivan liian ihana.

Kovin on koirapoika ollut väsynyt vierailun jälkeen. Takana oli lisäksi hoitoyö iskä-koiranhoitajan ja mummin luona. Kotiintultua Alpi marssi suorilla nukkumaan eikä häntä kiinnostanut edes jauhelihan paistaminen. Yleensä tuo jauhelihan sulotuoksu vetää Alpia puoleensa ja hän kyttää puuhaa keittiön pöydän alta, saamatta tietystikään itse mitään.

Tänään meillä olo myös pesupäivä. Pesin Alpin kuonosta hännänpäähän ja laitoin jopa hänelle näyttelymanttelin päälle, että karva kuivaisi edes jotenkin ojennukseen. Edellisestä täyspesusta oli jo aikaa. Suunnitelmissa on myös huomiselle trimmaushommia ja mahakarvojen pistämistä ojennukseen. Tuo uroksen ah, niin ihana pissa lemuaa liiankin kovasti ja kummasti se mahakarvojen lyhennys auttaa asiaan. Alpi ei aina ole pesusta niin innoissaan kuin mie, mutta kiltisti hän ottaa senkin asian vastaan. Märkäkoira-riehumisessa meni taas matot rullalle ja rahi vinoon kun Alpi pisteli menemään ympäri kotia.

Uusi ruoka ja lumitraktoripelko

Olen ehkä nyt löytänyt Alpille uuden ruoan. Ostin säkin Acanan prairie poltryä. Alpin aiempi ruoka oli siis Acana adult dog. Olen syöttänyt uutta ruokaa nyt entisen seassa ja Alpin masu ei ainakaan ole mennyt löysälle, pikemminkin se on tuntunut olevan ehkä jopa vähän kovalla. Onko sitten sekään hyvä asia. Tarkkaillaan tilannetta.

Alpi on tosiaan kehittänyt itselleen myös jonkinlaisen hassun pelon meidän pihassamme köyvää lumitraktoria kohtaan. Pelko ilmenee sekä silloin kun me olemme kotona ja myös yksinollessa. Alpi saattaa siis aamulla hypätä peloissaan sänkyyn kun olemme vielä nukkumassa, jos hän kuulee lumitraktorin peruutusäänen.

Kävipä tässä myös sellainen mielenkiintoinen ja hauskakin asia, vaikka pelko ja paniikki eivät tietysti ole hauskoja asioita. Noh, mie lähdin töihin normaalisti ja Alpi jäi kotiin odottamaan Mikon tuloa yövuorosta. Kuulin lumitraktorin äänen kauempaa, toisesta pihasta. Alpi kerkesi olla yksin ehkä 1,5h. Kun Mikko tuli kotiin, Alpi oli hyppinyt keittiön ruokapöydällä, Iittalan kivituikut olivat lennelleet, kaikki tavarat olivat sekaisin ja amarylliksen alla olevalla lautasella oli keltaista nestettä. Alpi oli siis lumitraktoripelossaan hypännyt ruokapöydälle ja lirauttanut hätäpissit kukan juurelle. Kun luin välitunnilla töissä viestejä puhelimestani ja katsoin Mikon lähettämiä kuvia, en voinut muuta kuin nauraa.

Jotain siedätystä tässä pitäisi varmaan tehdä. Ja sitäkin olemme jo kerenneet tehdä. Olin vielä kotona, kun lumitraktori taas tuli. Sammutin valot ja nostin kaihtimet ylös. Katselimme yhdessä Alpin kanssa lumitraktoria ihan rauhassa ja palkkasin häntä nameilla. Alpi oli tilanteessa melko rauhallinen. Mitä lie hänen päässä liikkuukaan...en ota selvää.

En nimittäisi tätä eroahdistukseksi, vaan uskon, että tämä saadaan siedättämällä haltuun. Ulkona tätä pelkoa ei myöskään ilmene. Voimme lenkillä mennä lumitraktorin ohi vailla mitään reaktiota.