Kotoilua ja ulkoilua

Vaikka tekemistä olisi liiankin kanssa, en malta olla päivittämättä blogiani. Tänään on luvassa kuvapäivitys kotona olemisesta ja ulkoilusta. Kuvien laatu on mitä on, mutta yrittäkää kestää. :)

Alpia laiskottaa. Rahi on hyvä teline, missä pitää päätä.

 

Usein myös leikityttää.

Pari viikkoa sitten kävimme leikkipuistossa Hannan lasten kanssa. Alpi jaksoi hienosti odottaa puiston ulkopuolella.

 

Kävimme ulkoilemassa.

Hei, olen mangusti!

Tiistai-illan harrastus

Jostain syystä Alpi aavistaa aina, jos ollaan lähdössä jonnekin autolla ja siitä tulee ihan vauhko. Erityisesti tuntuu siltä, että se aavistaa tiistai-iltojen koirakoulun ja siitä tulee supervauhko. Miun piti viedä vauhkoileva Alpi jo vähän etukäteen autoon, että sain itse rauhassa ottaa tarvittavat jutut mukaan, mm. koulutusnamit. 

Vietiin samalla matkalla koirakouluun muutama hirvenluu Ellille ja Kiiralle eli Alpin Minna-kasvattajan koirille. Alpi sai tänään taas hetken syödä luuta. Kyllä ne koiran hampaat ja leuat ovat vaan melkoisen vahvat kun saa jyrsittyä sitä kovaa ja paksua luuta. Onnellisen innostuneella ilmeellä Alpi kyllä aina luuta syö ja välillä pitää käydä miulle kertomassa ja näyttämässä, miten ihana luu hänellä on.

Koirakoulu ei aiheiltaan ollut tänään miusta niin kiva kuin viime viikolla. Tosin eihän kaikki voi olla aina kivaa. Ehkä se johtui siitä, että Alpi ei meinannut ottaa kontaktia juuri millään. Toiset koirat ja maan hajut kiinnostivat taas enemmän kuin mie. Lisäksi istuskeltiin ja seisoskeltiin paljon paikallaan, mikä vähän turhautti Alpia. Aiheena oli siis peruskäskyt, mutta lähinnä treenattiin palkkaamista. Se toki onkin tärkeää. Mutta kun koiraa sai palkata aina katseesta, niin kyllä siinä sai aina odotella, että Alpi nosti katseensa minuun toisista koirista tai maasta. Huoh, epätoivo meinasi iskeä. 

Saatiin kyllä pieni kehukin; Alpi on helposti palkkautuva koira. Nameilla se tosiaan palkkautuu helposti, olen huomannut sen jo itsekin. Koirakoulu ottaa Alpille kyllä koville aina eikä tiistaille juuri muuta ohjelmaa tarvita. Kun päästään kotiin, niin Alpi käy heti unille.

Heijastimet esiin!

Kaivakaa nyt hyvät ihmiset ne heijastimet ja pyöränvalot esiin, jos liikutte tuolla ulkona pimeydessä!

Ajoin äsken autolla keskustassa ja näin kuusi koiraa ja kaksi ihmistä (siis samassa porukassa) vailla yhden yhtä heijastinta. En siis todellakaan meinannut nähdä niitä. 

Alpi kulkee heijastinliivi päällä, pannassa on heijastin, miulla vaatteissa ja kengissä ja lisäksi käsivarren ympäri menee irtoheijastin. Roikkuvia en voi pitää, koska Alpi on liian kiinnostunut niistä... Heijastin on loppujen lopuksi aika halpa henkivakuutus tuossa järkyttävässä pimeydessä. Autosta löytyy toki turvaliivi hätätilanteita varten, jos joutuu pimeydessä poistumaan autosta. Sen voisi toisaalta ottaa ihan jokapäiväiseen käyttöönkin aamu- ja iltalenkeillä.

Tänään Alpi sai taas hetken syödä hirven luuta. Ei tuon koiran teräsmaha ole mennyt ollenkaan sekaisin.

Mie kävin lainaamassa yo:n kirjastosta vinon pinon kirjoja ja ne pitäs saada sulautettua taas yhteen opiskelutehtävään. Tekemistä siis riittää. Ai niin, kävin äsken kahvakuulassa ja siivotakin kerkesin tänään. Se on tämä hyvä aikataulujen organisointikyky, josta taitaa olla kiittäminen kilpaurheiluharrastusta.

Luita ja lenkkeilyä

Tänään onkin riittänyt ohjelmaa. Mie aloitin aamupäivällä virkkaamaan mattoa kylppäriini matonkuteista ja Alpi seurasi tarkkana kuin porkkana siinä vieressä sitä touhua. Olisi kovasti halunnut ottaa matonkudekerän leikkeihinsä...eipä vaan saanut ottaa ja tuhahteli sitten miulle loukkaantuneena.

Päivällä käytiin miun vanhempien luona ja sain säkillisen hirvenluita, -rasvaa ja -sorkan. Alpi sai jo siellä syödä yhtä luuta kun myö muut syötiin lounasta. Kovin oli onnellisen näköinen koira rouskutellessan luuta. Alpin pakastin alkaa olla nyt täynnä kun survoin sinne tämän päivän saaliin. Alpilla on kyllä ollut varsinainen herkkupäivä tänään, mutta teräsvatsa kestää kyllä.

Kävimme myös lenkkeilemässä aamulla täällä kotikulmilla ja päivällä Mehtimäellä. Olisi ollut loistava juoksukeli ja Mehtimäellä hyvä juosta, mutta kotoa lähtiessä en tajunnut ottaa juoksukamoja mukaan, joten piti tyytyä kävelyyn. Alpi kävi matkan varrella myös kahlailemassa Pyhäselässä. Olisi tainnut tehdä mieli uimaankin, mutta hihna esti sen. Rapaista koiraa tuli pestyä tänään kaksi kertaa. Tulisipa lumi takaisin!

Arki ja arkistokuva

Meille ei ole tapahtunut viime päivinä mitään erikoista. Arkea on taivallettu eteenpäin väsyneenä. Suunnittelin tuossa jo ulkovalojen ripustamista parvekkeellekin. Ilona kävi eilen kylässä kun mie olin leiponut porkkanapiirakkaa pitkästä aikaa. Loput vein sitten illemmalla vanhemmilleni.

Tänään käytiin Sisun ja Riitan kanssa lenkkeilemässä Lykynlammella. Alpi on kyllä melkoinen hajujen perässä kulkija ja pilli oli ahkerassa käytössä. On tämä pimeys vaan ahdistavaa, sitä pohdiskelin tällä viikolla muutenkin kun lumet sulivat ja talven aavistus häipyi tuoden syksyn takaisin. Jo siinä viiden jälkeen alkaa hämärtyä. Ensi yönä tosin siirretään kelloa taaksepäin.

Kuvia ei ole tullut otettua viime päivinä kaiken sen hämäryyden takia. Kaivelin arkistoista Riitan ottaman aurinkoisen kuvan viime huhtikuun lopulta kun käytiin Alpin kanssa hengailemassa keskustassa. Alpi on auringosta suorastaan valaistunut ja on kuvassa 6kk vanha. Kas, miulla on samat vaatteet, mitkä päällä lenkkeilen näillä syksyn keleilläkin. 

 

Voi pimeys sentään!

Alpi ja mie kerettiin niin iloita lumesta ja valosta ja nyt syksy on tullut takaisin. Kaikki lumet ovat sulaneet ja vesisadetta riittää. Ei se meitä ole silti estänyt lenkkeilemästä. Alpihan rakastaa sadetta ja on se miustakin ihan kivaa kun on kunnolliset varusteet päällä.

Miulle oli tullut opintopisteitä rekisteriin. Jee! 

Tänään Alpi näki Ilona-tätia ja ukkia kun kävimme miun vanhempien luona kahvilla. Tai no Alpi sai iltaruokansa ja mie kahvia. Alpi nautti rapsutteluista ja vauhkoili ympäri asuntoa omaan höselöön tyyliinsä. Mummia ei löytynyt, koska hän oli töissä. Se reissu taisi olla rankka, kun piti olla niin tarkkaavaisena ja hössöttää ympäriinsä koko ajan ja tutkia ja nuuhkia joka paikka. Alpi nukkuu tuolla eteisessä kerälle käpertyneenä. On se vaan ihana koira. Voisin tuijotella sen touhuja pitkät ajat.

Sää näyttää taas parastaan

Suomen sää näyttää taas parhaita puoliaan ja vaihtelevuuttaan. Yöllä oli satanut lisää lunta. Kuitenkin aamulenkillä satoi pieniä neuloja ja tuntui, että iho lähtee kasvoista irti. Auts, ei ollut kivaa. Alpi sen sijaan oli suorastaan riehakkaalla leikkituulella ja pomppi lumessa innoistuneen sekopäisesti. Oli suorastaan hengenvaarallisen liukasta ajaa töihin. Töistä tullessa jäätiköt olivat sulaneet ja vettä satoi ihan reilusti.

Keskiviikon tapaan miulla oli lyhyt työpäivä ja heti töistä tultua suuntasimme Alpin kanssa Kuhasaloon ulkoilemaan. Ei siellä taas muita ollut kun myö. Oliskohan johtunut vesisateesta ja kovasta tuulesta. Pyhäselkä tuntui suorastaan pauhaavan. Vesi oli alhaalla ja aallot löivät kivikkoon. Kävelimme osan matkasta rantaa pitkin, mutta tuulen kovuuden takia suuntasimme sitten metsään. Siellä onkin sen verran tiheää puustoa, että lunta ei juuri maassa ollut. Alpi juoksenteli vapaana pitkin poikin metsää innoissaan ja kutsuin sitä aina pillillä luokseni. Alpi totteli kyllä hienosti tänäänkin. Kotona rapaista koiraa odotti pesu ja sitten nukuimme yhdessä päiväunet.

Taitava koira

Miun höyryjuna eli Alpi yllätti tänään positiivisesti. Voi että mami oli ylpeä! 

Miun kauhuajatukset eivät osuneet siis oikeaan. Kaikki alkoi siitä kun tulin töistä. Käytiin pissilenkillä ja tultiin kotiin. Alpilla oli riehumisfiilis päällä ja se pomppi ja syöksyili päättömästi ympäri asuntoa. Luulin, et sillä on uudestaan pissihätä kun se tuli pomppimaan minuu vasten ja mentiin ulos. Noh, ei tosiaan ollut, vaan halusi vaan haistella. Tultiin takaisin sisälle ja pomppiminen ja riehuminen jatkui. Menin toiseen huoneeseen ja Alpi kävi rouskaisemassa traakkipuun pisimmän kasvuston katki. Raps vain! Argh! Alpi sai jäähytuomion koiraportin toiselle puolelle. Mie häärin jotain ja lähdettiin koirakouluun.

Ennen koirakoulun alkua Alpi vauhkoili ja uikutti. Olisi pitänyt päästä tutustumaan muihin koiriin, mutta ei se vaan käynyt, oli Alpin työaika. Aiheena tänään oli ohitustilanteet eli toisten koirien ohittaminen. Mietin mielessäni, että apua, just haastavin aihe tuli ja Alpi on mitä vauhkoin. 

Noh, ei kun treenaamaan ja tehtiin monenlaisia harjoituksia. Alpi sai taas erityishuomiota energisyydellään, niin kuin aina. Mutta mikä ihmeellisintä, myö saatiin myös kehuja hienosta kehittymisestä jo sen yhden tunnin aikana. Sain Alpin keskittymään minuun hienosti eli kontaktiin ja yllättävää kyllä, toisten koirien ohitukset menivät aika hyvin. Alpi jotenkin rauhoittui ja tajusi, että tässä ei höseltäminen auta, vaan nämä hommat kannattaa tehdä hyvin. Ehkä syynsä oli myös nameilla. Eli on tuo hössö ainakin helposti palkattavissa kun maha on pohjaton ja lähes kaikki mahdollinen ruoka kelpaa aina.

Melkoisen liukasta on tuolla ulkona. Saa kyllä varovasti mennä ja pitkiä lenkkejä ei huvita tehdä, sellaista liukastelua tuo on. Mutta mikä parasta myös tuolla koirakoulussa. Miulla ei ollut ollenkaan kylmä! 

Huomenna on ihana lyhyt työpäivä ja loppupäivälle onkin hommia. Voisimme mennä Alpin kanssa Kuhasaloon tai Lykynlammelle niin Alpi saisi juosta vapaana ja sitten miulla ois ompeluhommia eli vaatteiden korjaamista ja Alpin pedin fiksailua. Ei tuo Alpi tunnu kyllä petiään paljon kaipaavan vaan nukkuu mielellään lattiallakin.

Ihanaa lunta!

Myö käytiin taas eilen mökkeilemässä. On se vaan kätevää kun kotoa on mökille matkaa 15km, niin pääsee kaupunkilaiskoirakin luonnon keskelle juoksemaan helposti. Alpi oli innoissaan lumesta ja mamikin oli innoissaan lumesta. Oli ihanaa katsoa Alpin riemua tuosta valkoisesta aineesta, joka peitti maata. Meidän mökin pihalta oli kaadettu puu ja Alpilla riitti riemua myös havuissa.

Otin taas kymmeniä kuvia romukamerallani ja jotkut onnistuivat kohtalaisesti. Sää oli pilvinen ja havujen poltosta seurasi melkoinen savu, joka osaltaan hämärsi myös joitain kuvia. Ennakointi on tärkeää kuvatessa liikkuvaa objektia, siten edes muutama kuva onnistui ja sain vangittua hienoja juoksukiitoja ja pomppuja. 

Illalla kävimme vielä koirapuistossa Tiinan ja Milla-koiran kanssa. Kyllä riitti koirilla riemua kun eivät olleet pitkään aikaan nähneet toisiaan. Alpi yritti kovasti liehitellä Millaa. 

Alpi-raasu on nukkunut nyt koko sunnuntain. On se tämä mamin lomaviikko ollut todella rankka pienelle koirapojalle. Onneksi huomenna on paluu arkeen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Räntää sataa

Sadetta uhmaten lähdimme lenkkeilemään. Miulla on onneksi ulkoiluvaatteita ja -kenkiä säähän kuin säähän ja Alpia ei ole ennenkään sade haitannut. Alpi oli kyllä aika täpinöissään lumipaakuista, joita oli aura-autolta jäänyt tien reunaan. Suunnilleen jokainen piti käydä haistelemassa ja etutassuilla hajottamassa. Alpi iloitsi lumesta ja sen ihmeellisyydestä pomppien ja säntäillen sinne tänne.

Iltalenkillä sade oli tauonnut ja nurmikolla oli ihan oikeaa lunta eikä vain loskapaskaa. Alpi työnsi kuonoaan lumen alle ja maata pitkin. Höpsö koira, oli niin innoissaan. <3

Maa on valkoinen!

Kyllä riitti Alpilla ihmettelemistä tänä aamuna aamulenkillä. Maa oli nimittäin valkoisen ja märän lumen peitossa. Jopa vesisadetta rakastava Alpi oli ihmeissään.

Muistan vielä keväältä ajat kun lumen sulaessa ei meinannut löytyä sopivaa kakkapaikkaa ja nyt sitten lumettomaan elämään tottuneelle koiranpennulle lumen sataminen oli suuri ihmetyksen aihe. Tassut luistivat pois alta jo tasaisellakin, koska lumen alla taisi olla mustaa jäätä. Hajut tuntuivat nenään ilmeisti erilaisilta, koska Alpi kulki maavainuaan seuraten koko lenkin. Välillä piti istua ihmettelemään luonnon muuttumista talviasuunsa. 

Saisi vaan pakastua kunnolla, niin ei olisi niin märkää.  Miusta talvi on ihana vuodenaika. Odotan jo kovasti, että päästäisiin jäälle ulkoilemaan. Siihen menee kyllä vielä aikaa ja tuon höyryn kanssa pitää kyllä vältellä rantoja siinä vaiheessa kun jäät alkavat muodostua.

Alpi tuhosi petinsä tänä aamuna lopullisesti. Nyt päällinen ei kestä enää kiinni täytetyynyn päällä, koska vetoketju on purtu rikki. Pitäisi tutkia kangasvarastoja, löytyisikö sieltä joku kangas, josta voisi ommella uuden päällisen. Ja olisiko esim. tarranauha parempi kiinnitystapa kuin vetoketju. Vai luopuisinko pedistä kokonaan. Alpi kuitenkin tykkää yleensä nukkua ihan kovalla lattialla. Toisaalta kun se ei pääse sohvalle eikä sänkyyn, niin miusta on kiva, että sillä on ollut edes joku pehmeä paikka, mihin käpertyä kerälle nukkumaan, varsinkin pesun jälkeen. Pitää pohtia tässä tätä asiaa. Tänä viikonloppuna mie en joka tapauksessa kerkeä ommella, kun pitää keskittyä opiskeluihin. Ja niin monta kertaa kun mie olen päättänyt, että en ompele mitään, niin eikös ole taas uusi projekti mielessä.

Metsässä ulkoilua ja mökkeilyä

Tänään suuntasimme heti aamusta reippaina käymään mökillä. Ensin kiersimme Mertalammen ympäri ja Alpi sai juosta metsässä sydämensä kyllyydestä. Mökin pihassakin Alpi veti melkoista rallia ja kävipä järvessäkin kastautumassa. Vesi oli jo hurjan kylmää ja luntakin satoi hiljalleen.

Iskä eli Alpin ukki sahasi mökillä moottorisahalla ja Alpi oli todella kiinnostunut siitä touhusta. Seurattiin sivummalta sahausta ja Alpi olisi taas halunnut mennä osallistumaan touhuun, niin kuin aina. Miulla oli Alpi kylläkin hihnassa kiinni, muuten se höyry olisi varmasti juossut sahaan ja satuttanut itsensä. Tuoreen puun sahaaminen tuoksui kyllä hyvältä.

Tässä kuvapläjäys Alpin touhuista mökillä. Metsässä miulla ei ollut kameraa mukana, vaikka sielläkin olisi saanut kyllä hyviä kuvia. Tosin miun kamera on niin surkea, että kuvia saa ottaa miljoonan ja suurin osa epäonnistuu. Järkkäristä haaveilen... 

Voi miten Alpi näyttää laihalta tuossa viimeisessä kuvassa. Ei se nyt ihan noin laiha ole oikeasti, mutta meillä alkaa nyt lihotuskuuri!

 

 

Trimmattu koira

Alpi 11kk

On se Alpi vaan hassu koira. Alun vastustelun jälkeen se tykkäsi trimmauksesta niin paljon, että laittoi silmät kiinni ja nukahti. Melkoinen höpsyli! Kiitos taas trimmauksesta Alpin Minna-kasvattajalle, on taas siisti koira eikä turkki rehota. Joka kerta trimmaus menee kyllä paremmin ja nyt onnistui korvien sisäpuolen ajaminenkin koneella.

Alpille taitaa olla tämä mamin lomaviikko kaikkea muuta kuin rentoa lomailua. Alpi ei ole saanut nukkua varmastikaan mielestään tarpeeksi, kun meillä on ollut monenlaista tavallisesta arjesta poikkeavaa ohjelmaa joka päivä. Eilen jätettiin koirakoulukin väliin kun oli ollut niin paljon muuta ohjelmaa. Ensi viikolla on sitten taas paluu arkeen ja Alpi varmaan huokaisee helpotuksesta kun saa taas vedellä unia aamupäivät.

Remppamies, ulkoilua ja pesua

Tänään aamulla miun luona kävi remppamies hoitamassa muutaman homman. Hän mm. sahasi kammottavaäänisellä sähkösahalla palan pois miun suihkuseinän alareunasta. Alpi ei säikkynyt ääntä vaan tuijotti miestä sangen kiinnostuneena. Lähinnä Alpi makasi lattialla kuono koiraportin raosta läpi työnnettynä ja katse kylppäriin suunnattuna. Eli kiinnostus oli taas valtava ja välillä häntä heilahteli ees taas rauhallisesti.

Remppamiehen lähdettyä myö lähdettiin taas miun vanhempien luo. Sieltä suunnattiin heti lasten kanssa leikkipuistoon ja Alpi lähti mukaan. Laitoin Alpin puuhun kiinni leikkipuiston ulkopuolelle/reunalle ja siellä se odotti ja katseli meitä. Yllättävän rauhallisesti Alpi siellä odotteli. Ulkoilun jälkeen oli lounasaika ja Alpi kävi meidän syödessä omatoimisesti hakemassa miun kassista siankorvan. Olohuoneesta kuului rouske ja ihmettelimme, että mitä se Alpi siellä syö. Siankorva oli suussa... Siinä oli Alpi saanut tehdä hieman töitäkin, että sai varastettua siankorvan sieltä kassinpohjalta muovipussista. Taitava koira, vaikka tämä taito onkin hieman kyseenalainen. Alpi ei malttanut taas levätä ollenkaan, joten myö vietiin Alpi kotiin ja lähdettiin shoppailemaan.

Kun mie tulin kotiin, oli pesuhetki shampoolla ja hoitoaineella. Huomenna Alpin Minna-kasvattaja tulee trimmaamaan Alpin ja turkki kaipasi pesua. Alpi roiskuttelee pissejä ikävästi maha- ja jalkakarvoilleen, joten niitä pitää pestä usein. Kovin usein mie en pese Alpia shampoolla, vaan yleensä vesi riittää huuhtomaan hiekat ja pissit. Noh, nyt on shampoon puhdasta ja raikasta koiraa ja märkäkoirasätkykin on jo kärsitty. Huh, oli se taas melkoista menoa!

Tervetuloa talvi!

Rousku sai tänään talvirenkaat ja uudet öljyt ja muutenkin pientä hoitoa talvea varten. Kyllä se hyrisi taas tyytyväisenä. Olen myös ostanut uudet talvikengät niiden kenkien tilalle, joihin Alpi söi reiän viime talvena. Talvi ja lumi, tervetuloa, mie, Alpi ja Rousku ollaan jo valmiina!

Opiskeluja mie en ole ajatellut tänään ollenkaan ja ehkä ihan hyvä niin. Olen saanut montakin asiaa selvemmäksi pääni sisällä. Pikkasen jo hymyilyttää. Loma ainakin hymyilyttää. Olen jo ihan sekaisin päivistä, mutta ei se haittaa.

Mie kävin nostelemassa tankoa ja sitten porukoilla saunomassa. Miun isosisko perheineen tuli syysloman viettoon Joensuuhun ja pumpin jälkeen piti keretä mahdollisimman nopeasti moikkaamaan niitä niin en kerennyt käydä kotona suihkussa. Lämmitettiin sitten sauna siellä. Alpi villiintyi lapsista ja yritti kovasti alistaa niitä koko ajan. Senkin hormonihirmu! Koko ajan sai olla kieltämässä ja komentamassa sitä. Aiemmin Alpi ei ole siis käyttäytynyt noin. Ilmeisesti reissu oli Alpille myös varsin rankka, koska taas heti kotiin tultua Alpi rupesi heti unille.

Huomenna on taas paljon puuhaa. Olen jopa miettinyt erästä pientä käsityöprojektia. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. Mie olen ainakin kova suunnittelemaan asioita, tosin yhtä helposti ne suunnitelmat sitten vauhdissa voi muuttuakin eikä minuu haittaa ollenkaan. Mie vaan aina päätän, että ei käsitöitä ja sitten taas huomaan tekeväni niitä. Tämä projekti saattaa kyllä olla sellainen, että se kiinnostaa Alpia niin kovasti, että tuleekohan sen tekemisestä yhtään mitään. Se jää nähtäväksi, jos mie huomenna aloitan sen.

Väsynyt koira

Tosiaan, Alpi vain nukkui eilisen illan. Tänä aamuna nukuttiin sitten yhdessä jopa ihan kahdeksaan asti. Miullakin oli levollinen uni kun Alpi oli kotona. Kahdeksalta käytiin vajaan tunnin aamulenkki ja sitten kotiin aamupalalle.

Kävimme tänään Hetan ja Milo-koiran kanssa Lykynlammella ulkoilemassa pari tuntia. Sää oli tuulinen, mutta loppujen lopuksi ei ollut kovinkaan kylmä. Koirapojat (ikäeroa reilu pari viikkoa) olivat innoissaan toistensa seurasta ja kävivät kahlailemassakin Mertalammen rannassa. Vauhtia tosiaan riitti! Toisen perässä juokseminen vei voimia ja nyt taas Alpia väsyttää. Mie saan sit hyvällä omalla tunnolla lähteä itse treenaamaan kun koira jää tyytyväisenä unille kotiin.

Huomenna Alpi saa taas lapsiseuraa kun miun sisko perheineen saapuu syysloman viettoon Joen kaupunkiin. Ensi viikoksi onkin vaikka miten paljon ohjelmaa, mm. auton renkaiden vaihtoa ja Alpin trimmaus. Opiskelujakin pitäisi keretä tehdä, vaikka onhan tässä vielä viikko yhden tehtävän palautuspäivään... Aloittelin tehtävää jo eilen ja tänään pitää kyllä jatkaa illemmalla. Lomalla pitää kuitenkin myös lomailla eikä paahtaa täysillä eteenpäin niin kuin arkena meinaa aina käydä.

Alpi on taas kotona!

Ihanaa, mamin kultamussukka Alpi on taas kotona! Olikin jo hirveä ikävä tuota rakasta nelijalkaista perheenjäsentä. Alpi oli vähän loukkaantuneen oloinen minua kohtaan, ilmeisesti luuli, että joutuu hoitoon pidemmäksikin aikaa.

Ilonalla ja Alpilla oli mennyt hienosti. Mitä nyt Alpi oli haukkunut keskellä yötä muutaman kerran kun paperiseinäisessä kerrostalossa joku naapuri oli raahautunut kolistellen baarista kotiin. Miun talossa on paremmat äänieristeet eikä rappukäytävää niin Alpi ei ole tottunut tuollaiseen menoon. Alpi oli saanut lenkkeillä pitkiä lenkkejä ja oli törmännyt koirakaveriinsa Sisuun. Tänään Alpi pääsi hetkeksi myös hoitoon mummin ja ukin luo.

Miun eilinen meni ihan ihmetellessä hiljaisuutta ja mie vaan olin tekemättä yhtään mitään. Sekin tuli kyllä tarpeeseen ja sain ajateltua montaakin asiaa ihan kunnolla.

Olisin saanut nukkua tänään niin pitkään kuin olisin halunnut, mutta kuinkas kävikään. Mie heräsin pirteänä klo 6.00. Siihen aikaan mie arkena herään ja aamuvirkun sisäinen kello oli siis ajassaan. Aamupäivä olikin sitten suorastaan tehokkuuden huipentuma kun Alpi-apulainen ei ollut tiellä ja haluamassa osallistua kaikkeen toimintaan.

Nautin yksinäisyydestä, hiljaisuudesta ja omista ajatuksistani ja tein vain hillittömän määrän kotitöitä. Oli todella kiva aamupäivä. Siivosin kotini oikein perusteellisesti lattiasta kattoon, tein pullaa vol. 6/8 (loppusuora häämöttää jo!), pesin pyykkiä ja pyykkikonekin sai superpuhdistuksen sitruunahapolla. Autokin sai imuroinnin ja pölyjen pyyhinnän. Kyllä Rousku kiitteli ja hyrisi tyytyväisenä. Nyt on ihanaa aloittaa loma oikein kunnolla kun täällä tuoksuu niin puhtaalle ja musta sohvakin näyttää edes hetken siltä kuin täällä ei edes asuisi koiraa.

Hoitoreissu taisi olla Alpille aika rankka, koska Alpi oli aika väsyneen oloinen kun hain sitä kotiin. Alpi-reppana vain nukkuu nyt. Meidän ei taida tarvita tänään lenkkeillä enää sen suurempia lenkkejä, koska Ilona ja iskä-koiranhoitaja olivat jo ulkoiluttaneet Alpia tänään niin paljon.

Syysloman aloitus ja Alpi yökyläilee

Miulla alkoi syysloma. Onpa outo fiilis, kun kotona on syvä hiljaisuus. Alpi meni Ilona-tädille yökylään. Viimeksi olen ollut Alpista yön erossa Ilosaarirock-viikonloppuna heinäkuussa eli kolme kuukautta sitten. Olo on ihan outo, tuntuu, että jotain puuttuu koko ajan. Mietin, että missähän Alpi on unilla ja melkein jo menen katsomaan. 

Sinne se Alpi jäi Ilonan luokse vähän itkemään. Uskon kuitenkin, että kaikki menee hyvin, koska Alpi on tädin höpsyli. Mami on täällä jo ikävissään, mutta tämä tekee hyvää varmasti meille molemmille. Sen verran tiivistä yhteiseloa myö kuitenkin vietetään Alpin kanssa.

Korjasin tänään rikkimenneen heijastinliivin ja tein siihen vähän paremman kiinnitysratkaisun kuin mitä siinä alunperin oli. Kovan onnen juoksuvyö+katkennut joustohihna lähti postipalautuksena takaisin Peten koiratarvikkeeseen. Ilmeisesti miun ja kyseisen liikkeen asiakaspalveluhenkilön välillä oli väärinymmärrys. Loppu hyvin kuitenkin eli mie saan siis rahat takaisin palautuksena tilille. 

Nyt olisi edessä sitten uuden juoksuvyön metsästysoperaatio. Mistä löytää tarpeeksi tukeva, mutta kuitenkin ei kauhean massiivinen. Olen nimittäin sovittanut montaa, mutta tämänkokoiselle ihmiselle suurin osa on selkäosaltaan todella leveitä ja massiivisia. Jotain sirompaa miulle, kiitos. Että vinkkejä otetaan vastaan, jos jollain on kokemusta!

Tuotteiden virheitä ja vaihtoja

Oli kyllä loistavaa palvelua Mustissa ja Mirrissä. Se huhtikuussa ostettu nahkahihna, jonka ompeleet alkoivat ratkeilla kesä-heinäkuussa ja jota iskä-koiranhoitaja moneen kertaan ompeli, oli tosiaan valmistusviallinen ja mie sain siitä rahat takaisin. Jee! Kyllä se vaan kannattaa aina asiallisesti ihmetellä ääneen asioita. Jos en olisi ottanut sitä eilen puheeksi siellä, niin varmaan edelleen ihmettelisin, miksi se hajosi. Sen hihnanhan olisi pitänyt kestää 40kg:n painoinen koira ja Alpi painoi alle puolet siitä. Jokatapauksessa hieno homma!

Noh, nyt sitten jatketaan "taistelua" Peten koiratarvikkeen kanssa siitä joustohihnasta. He eivät ole luvanneet vaihtaa tuotetta uuteen, vaan antaa -20% hyvityksen vastaavasta tuotteesta (jota heillä ei edes ole). En mie kyllä uutta samanlaista haluaisikaan, koska miten mie uskaltaisin sitä käyttää, kun koko ajan pelkäisin, että katkeaako se vai ei. Mie en aio kyllä tähän tyytyä, vaan soitan sinne huomenna. Tähän asti ollaan siis viesteilty sähköpostilla.

On tässä muutakin ilonaihetta materiaalisella puolella elämässä siis. Eilen kävi Lujatalon (eli miun talon rakentaneen firman) miehet katsomassa miun kylppäriä ja vaikka sitä ei tapahtunut, mitä oletin, niin muut asiat lähtivät rullaamaan. Lattiakaivo on ihan ok ja mie tyydyn siihen. Ensi viikolla pitäisi tulla korjausmies fiksailemaan miun suihkuseinää ja rassailemaan erästä putkea ja asentamaan hanaan juoksuputkea. Sain myös alennusta rakennustarvikeliikkeessä eilen kun kauniisti pyysin. Ei se ole tyhmä joka pyytää...

Tilanteet ovat vaatineet suklaata ja sehän auttaa moneenkin asiaan, ainakin hetkellisesti!

Uusi lelu ja uusi hihna

Alpi sai tänään uuden lelun ja oli kyllä innoissaan siitä! Katsotaan, miten pitkään se kestää leikeissä mukana. Eläinsairaala on täynnä Alpin tuhoamia pehmoleluja eikä leikkaustoimenpiteitä ole tehty viime aikoina, koska se on osoittautunut turhaksi. Uusi reissu eläinsairaalaan on edessä nimittäin n. 15 minuutin leikkien jälkeen.

Alpi sai tänään myös uuden nahkahihnan. Se nykyinen hihna, jonka ompeleet ovat ratkenneet saattaa päätyä myös reklamointiin, koska on kestänyt niin lyhyen ajan. Pitää ensi viikolla käydä näyttämässä sitä hihnaa siellä, mistä sen ostin joskus keväällä. Meillä taitaa asua pieni voimanpesä, koska hihnat eivät kestä ja lelut hajoavat.

Kävimme tänään noin tunnin kävelylenkillä ja ihmettelin kovasti sitä, miten rauhallisesti Alpi käveli suurimman osan lenkistä. Noh, kotona se riehuminen sitten alkoi ja uusi lelu ja pedit saivat kyytiä. Matot olivat myös rullalla kun Alpi pesun jälkeen villitsi ympäri asuntoa. Haluaisin niin kovasti asua omakotitalossa, mutta ei siihen oikein yksin ole varaa. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa olisi mahdollisuus sellaiseen elämään.

 

 

 

 

 

 

Alpi koirakoulussa

Tavalliseen tapaan tiistai-iltana suuntasimme kulkumme koirakouluun. Nyt meni kyllä aika heikosti, Alpi oli ihan mahdottoman tottelematon. Korvat tuntuivat olevan koristeena ja namitkaan eivät houkutelleet tarpeeksi kun viereillä oli niin ihania noutajia. Taitaa murrosikä vaivata tuota koiruutta. Treeniä treeniä...

Sain vastausviestin katkenneesta joustohihnasta ja lupasivat korvata sen vastaavalla tuotteella tai hinnanalennuksella kalliimmasta. En vain tuolta nyt haluaisi mitään tuotetta. Kerkesin jo käydä hätäpäissäni ostamassa täältä lemmikkieläinliikkeestä uuden ja kestävämmän joustohihnan ja olemme käyneet jo kerran juoksemassa sen kanssa ja hienosti sujui!

Alpi tarvitsisi uuden nahkahihnan. Tämä nykyinen on hajoamispisteessä sekin. Mistähän johtuu?! Miulla taitaa vaan olla niin suuret vaatimukset senkin suhteen, et netistä on vaikea tilata, kun ei pääse koskemaan, et miltä se tuntuu kädessä. Ehkä pitää viikonloppuna kiertää kaikki paikalliset lemmikkieläinliikkeet läpi, että oisko niissä sopivia hihnoja.

En muista, milloin olisivat viimeksi olleet etureidet näin kipeinä. Eilen tehtiin kahvakuulassa yhdenjalan kyykkyjä kuulan kanssa, niin varmaan ne ovat syypäänä tähän tilanteeseen. Yleensä miulla jumahtaa takareidet tai hartiat, mutta nyt sitten etureidet. Huh! Mutta tietää ainakin tehneensä jotain, se on loistava tunne silti. Alpin kans lenkkeillessä on vaan ollut tänään vähän tuskaiset oltavat kun reidet huutavat hoosiannaa.

Alpilla oli kiva päivä!

Alpilla oli tänään kiva ja meidän tavallisesta arjesta poikkeava päivä. Miun vanhemmat hakivat Alpin päivällä kävellen luoksensa hoitoon muutamaksi tunniksi. Alpi oli kulkenut hienosti sillalla ja muutenkin kävely oli sujunut ihan hyvin, mitä nyt kaikkea oli pitänyt päästä haistelemaan. Sellainen höseltäjä se Alpi on.

Mie menin töistä suoraan tenttiin ja miulla oli jumppakamat mukana. Tentti oli taas supervaikea ja kirjoitin tekstiä kaksi konseptillista ja aikaa meni vajaa pari tuntia. Molemmilla puolilla istui saman tentin tekijöitä yhtä tuskaisilla ilmeillä kun miullakin oli. Vaikea oli, mutta jokaiseen kysymykseen sain vastattua ja mielestäni vieläpä ihan asiaa. Saa nähdä, mikä on tuomio.

Tentin jälkeen menin käymään moikkamassa Alpia miun vanhempien luona ja siellähän oli mennyt hienosti. Kävimme pikaisen pissilenkin Alpin kanssa ja sitten mie ja Ilona suuntasimme kahvakuulaan. Se oli todellista rääkkäystä! En muista, milloin olisin irvistellyt heilutellessani niitä kuulia. Huh! Silmissäkin meinasi sumeta, kun oli niin paljon ylös-alas -liikkeitä. Sitten menin vielä syömään miun vanhempien luo äitin tekemää kukkoa ja raparperi-mansikkakiisseliä. Omnomnom. Nyt on masu täynnä. Alpi sai hirven luita ja yhtä luuta olikin mukava ajaa takaa. On se hassu koira.

Samalla sain Rouskun kotiin ja olipa taas mukavaa ajella. Melkein oli jo ikävä rakasta Rouskua. Mitenhän mie raaskin ostaa uutta autoa ja luopua uskollisesta, vaikkakin hieman epäluotettavasta, palvelijasta. Noh, siihen on vielä aikaa. En nyt tänä vuonna osta vielä uutta ellei joku superhyvä osu kohdalle.

Kokonaisuutena Alpilla oli mennyt hoidossa hienosti, mitä nyt oli vähän itkenyt miun perään kun mie lähdin kahvakuulaan. Oli sitten kyllä rauhoittunut mutustelemaan hirven luuta. Se on mamin koira. <3

Piristystä aamuun

Hymyilevä Alpi aamun piristykseksi

Voiko tuolle kuvalle olla hymyilemättä? Alpi on siinä hymyillen varsinainen linssilude. Sen voimin lähdenkin tästä uuteen aamuun ja viikkoon, onkin enää viisi päivää töitä ennen lomaa!

Blogi on nyt siivottu erinäisistä asioista, niin että kenenkään ei tarvitse enää pohtia miun elämää. Yritän vastaisuudessa keskittyä vain ja ainoastaan Alpiin ja ehkä pikkasen myös urheiluharrastuksiin.

Tuplatreeni

Treenausta verenmaku suussa eli tuplatreeni ja superpaljon parempi mieli! Jalat tärisivät kotimatkalla kun poljin siltaa pitkin pyörällä. Käytiin äsken pikapissillä ja nyt Alpi syö hirvenluuta iltaruuaksi.

Kukaan ei pakota lukemaan tätä...

Jos haluat kommentoida miun blogia, niin toivoisin siun tekevän sen omalla nimelläsi. Kukaan ei pakota tätä lukemaan ja varsinkin jos et tiedä taustoja tai tunne minuu, niin ei tarvitse sitten kommentoidakaan!! Niin että anonyymit kommentoijat voivat painua muualle! Ehkä tää koko blogi pitäisi laittaa salasanan/kirjautumisen taakse niin eipähän pääsisi kuka tahansa ilkeämielinen lukemaan. 

Älä siis arvostele, jos et tunne!

Tänään kävimme juoksemassa Alpin kanssa ja uusi joustohihna toimi hyvin. Ei ainakaan katkennut vielä tänään. Lounaaksi oli niitä kovan onnen kaalikääryleitä, jotka kyllä maistuivat lopulta ihan hyviltä. Tenttikirja miun edessä on kyllä kuivakkaakin kuivempi, mutta vielä mie selätän sen!

Huominen on sovittu niin, että iskä-koiranhoitaja hakee Alpin heille ja mie meen töistä suoraan tenttiin yliopistolle. Haen Alpin sitten sen jälkeen kotiin ja samalla haen Rouskun, joka oli siis nyt viikonlopun Ilonalla lainassa. Huomenna on myös kahvakuula, toivottavasti tämä käsi kestää sen.

Epäonnistuneita kaalikääryleitä

Kaalikääryleet epäonnistuivat. Miulla ei ollut tarpeeksi isoa kattilaa, missä olisin sen yli kaksikiloisen kaalinpään keittänyt ja siitä alkoi tuhoon tuomittu kaalikääryleiden valmistus. Alpikin touhusi jaloissa ja oli koko ajan edessä. Ovat ne mokomat nyt uunissa, mutta raakaa kaalia jäi paljon. Vastustan viimeiseen asti hyvän ruuan heittämistä biojätteeseen, mutta nyt on kai se tehtävä tuon kaalin mokoman kanssa.

Pieni valonpilkahdus kuitenkin tähän aamupäivään. Sain yhden oppimistehtävän tehtyä lopulta valmiiksi. Piti suorastaan piiskata itseään jo monta päivää ja hampaiden kiristystä se vaatikin, että sain sen valmiiksi. Nyt sitten vaan suunnitelemaan seuraavaa tehtävää. Aiheen sainkin jo päätettyä.

Auto lainaan

Vein tänään Rouskun viikonloppulainaan Ilonalle ja sitten kävelimme Alpin kanssa keskustasta kotiin. Tänään olen puuhannut kotona niinkin outoja asioita, kun suihkuttelin kenkiin suojasuihketta ja rasvailin ja kiillottelin nahkakenkiä. Tässä alkaa vissiin oikeasti olla tekemisen puutetta, vaikka se tenttikirja odottaa kyllä edelleen lukijaansa.

Huomenna Elinan keittiössä on luvassa kaalikääryleitä ensimmäistä kertaa ikinä. Kahden kilon kaalinpää odottaa jääkaapissa kesyttäjäänsä. Siinä projektiossa meneekin varmaan muutama tunti ja saa aikaa kulutettua.

Katkennut joustohihna

Siinä on kyllä rauhallinen meno kaukana kun mie olen Alpin kanssa liikenteessä. Tänään oli taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun lähdimme juoksulenkille. Testasin tosiaan tänään kunnon juoksulenkillä ensimmäistä kertaa juoksuvyötä ja joustohihnaa. Alpi oli vähän ihmeissään joustavasta hihnasta ja mie nautin juoksemisesta (eli itseni rääkkäämisestä) kun sain juosta kädet vapaana.

Mutta vielä siihen meidän juoksulenkkiin... Päästiin siis melkein meidän vakiolenkki loppuun asti, kunnes Alpi päätti hieman vetäistä ja naps, hihna katkesi ja Alpi syöksyi vapaana eteenpäin. Mukavasti olikin neljän ruuhka menossa ja autoja kulki ohi tasaisena virtana. Pystyin jo melkein kuvittelemaan siinä puolessa sekunnissa Alpin pomppimassa autojen seassa ja jäävän auton alle. Huh, kerkesin reagoida vauhdilla, kyykistyin ja kutsuin Alpia luokseni. Koira taisi olla itsekin vähän yllättynyt tilanteesta ja kirmasi mamin luo vauhdilla. Nappasin valjaista kiinni ja niistä koiraa puoliksi roikottaen kävelimme kotiin. Voin sanoa, että kyllä säikäytti! Peten koiratarvike saa valitusviestin... Että ei vajaa 20kg painavan koiran vetoa kestä mokoma hihna. Tänään en jaksa enää kirjoittaa reklamaatiota, vaan se odottakoon huomiseen.

Maanantaina olisi tentti ja pitäisi vääntää vaikka sun mitä tehtävää kun ne miun opinnot ovat siis verkko-opintoja. Kiinnostus on miinuksella ja keskittymiskyky reilusti pakkasella. Onneksi huomenna on perjantai ja sitten on enää viikko töitä ennen syyslomaa. Ilona tosin ottaa viikonlopuksi Rouskun lainaan. Mitenhän mie selviän ilman autoa?! Ei ainakaan voi lähteä lenkkeilemään minnekään kauemmas, vaan pitää pysytellä kotikulmilla.

Iskä-koiranhoitaja oli paloittelemassa tänään hirveä ja Alpi sai luita. Sorkkaa ei saatu, koska ne oli keretty jo kaivaa maahan ja karhu oli käynyt niitä jo maistelemassa. Ehkä seuraavasta hirvestä saadaan sitten sorkka verijälkiharjoittelun kaadoksi. Tosiaan, tulin kotiin luusäkki mukanani. Alpi vauhkoontui täysin eikä meinannut haluta lähteä iltalenkillekään kun parvekkeella oli jotain tosi namia! Meinasin ensin, että en anna tänä iltana mitään, mutta Alpi katsoa tapitti parvekkeen ovea, pomppi sohvalle ja vauhkoili ympäri asuntoa nuuhkutellen nenällään.

Alpi osaa syödä siis raa'at luut tuollaisen peiton päällä. Olen opettanut sen siihen pienestä asti. Koska Alpi ei ole saanut pitkään aikaan syödä hirven luita, annoin sen syödä tuota luuta tänään vain vähän aikaa, että masu ei mene sekaisin. Sitten luu vain takaisin pakastimeen ja seuraavana päivänä lisää. Tältä se näytti ja Alpi nautti. 

Karkuri-Alpi

Tulin töistä ja olin ihan että, lähden juoksemaan tappolenkkiä. Noh, en sitten lähtenytkään, koska alkoi sataa vettä. Ei tässä jumppiinkaan kykene, koska jokainen yläkropan lihas huutaa hoosiannaa. Kannatti kasata niitä painoja tankoon maanantaina ihan urakalla ja vetää treeniä tappotahtia.

Lähdin sitten Lykylle Alpin kanssa ja se reissu ei mennytkään sitten kovin kivasti. Alpi nimittäin karkasi eikä meinannut tulla takaisin miun luo. Se lähti jonkun hajun perässä ja sen jälkeen korvat olivat vain koristeena. Alpi hävisi parissa sekunnissa miun näköpiiristä. Ei auttanut pilli, ei miun huutelu. Itkuhan siinä tuli ja kerkesin ajatella mielessäni kaikki kauhuskenaariot Alpin auton alle jäämisestä lähtien. Seisoin metsässä lenkkipolulla ja itkin. Huoli Alpista tuntui rinnassa raskaana möykkynä ja melkein valuin maahan istumaan. Että tämäkin vielä, mie ajattelin. Että katoaako se yksi (ja ainoa) hyvä asia miun elämässä. Aikani huudeltuani kyyneleet silmissäni ja vihelleltyä pilliin tuo töhöttäjä pinkoi miun luokse kieli lähes maata viistäen ja sen aina naurava ilme kertoi, että "mami, täältä tullaan, kävin vain vähän haistelemassa ja juoksemassa!". Mutta kyllä mie vaan olin huolissani, kauhusta ja pelosta kankeana. Olo oli kammottava, otin Alpin hihnaan ja palasimme samaa reittiä takaisin. Olimme siis kerenneet kävellä Lykyltä ehkä reilun kilometrin. Tottelevaisuuskoulutusta tuo Alpi-apina tarvitsee!

Alpi tuntuu olevan pahoillaan karkaamisestaan. Katsoo niin surkeana ja pää painuksissa minuun ja yrittää koko ajan tulla antamaan pusuja.

Energinen hössöttäjä

Alpin kanssa koirakouluilu meni taas astetta paremmin. Olemme siirtyneet nyt pois pentu- ja nuorisoryhmästä sen suuren koon ja suosion vuoksi. Olemme siis nyt perushallittavuusryhmässä, joka on tarkoitettu kylläkin yli vuoden ikäisille koirakoille. Noh, onhan Alpi jo 10,5kk. Ryhmä on rauhallisempi, joten se sopii aktiiviselle Alpille muutenkin paremmin. Siinä se Alpi hössöttää menemään, missä muut ovat hieman tottelevampia ja rauhallisempia. Tänään harjoittelimme pujottelua, maahan menoa, istumista ja luoksetuloa. Jo muiden koirien lähellä oleminen on Alpille suuri voimanponnistus kun ei pääse haistelemaan ja leikkimään niiden kanssa. Alpi osaa itkeä todella surkealla äänellä. Tänään sain taas kuulla Alpin energisyydestä. Ettäkö en sitä jo tietäisi... Noh, kintuilleen pissaileva Alpi sai tänään myös mahan ja jalkojen pesun shampoolla. Hyh, että se haisikin jo pissille. 

Tänään oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja piiskata itsensä tekemään töitä koirakouluilun jälkeen. Olinkin siirtänyt sitä eteenpäin jo monta päivää ja sain hommat tehtyä lopulta. Alpi yritti käydä välillä hössöttämässä jotain, mutta onneksi koirakoulu oli väsyttänyt sen verran, että Alpi meni kiltisti unille.

Hirvijahti on alkanut ja kohta saa Alpi myös luita syötäväkseen ja mie sorkan säilyteltäväksi. Onneksi Alpilla on "oma" pakastin.

Avokadopastaa

Nukuin taas todella huonosti ja Alpikin meuhkasi jotain yöllä. Olo oli taas ihan nuutunut, mutta onneksi päivä oli vauhdikas. Silti aika tuntui matelevan.

Tein tänään avokadopastaa, jota olisi pitänyt tehdä jo viikonloppuna kun olin varannut tarvikkeita. Tein viimekin viikolla, mutta ei se ollut yhtään samanmakuista kuin aiemmin.


Olo on eilisen treenin jälkeen kuin jyrän alle jääneellä. Hädin tuskin saan kädet nostettua ylös ja puettua vaatteita päälleni tai harjattua hiuksiani. Tietääpähän ainakin tehneensä jotain (tai lähinnä kiduttaneensa itseään). Tänään en taida keretä treenailemaan itse kun on Alpiin liittyvää muuta ohjelmaa.

Kohta lähdemme Alpin kanssa koirakouluun tai ehkä raahautuminen sinne kuvaa tilannetta paremmin. Alpi onkin tuossa sopivasti vauhkoillut ja nyt kerää unien muodossa lisää energiaa vauhkoiluun. Ulkona on jo melkoisen kylmä, joten pitää kiskoa kyllä vaatetta niskaan ihan kunnolla.