Kaivakaa nyt hyvät ihmiset ne heijastimet ja pyöränvalot esiin, jos liikutte tuolla ulkona pimeydessä!
Ajoin äsken autolla keskustassa ja näin kuusi koiraa ja kaksi ihmistä (siis samassa porukassa) vailla yhden yhtä heijastinta. En siis todellakaan meinannut nähdä niitä.
Alpi kulkee heijastinliivi päällä, pannassa on heijastin, miulla vaatteissa ja kengissä ja lisäksi käsivarren ympäri menee irtoheijastin. Roikkuvia en voi pitää, koska Alpi on liian kiinnostunut niistä... Heijastin on loppujen lopuksi aika halpa henkivakuutus tuossa järkyttävässä pimeydessä. Autosta löytyy toki turvaliivi hätätilanteita varten, jos joutuu pimeydessä poistumaan autosta. Sen voisi toisaalta ottaa ihan jokapäiväiseen käyttöönkin aamu- ja iltalenkeillä.
Tänään Alpi sai taas hetken syödä hirven luuta. Ei tuon koiran teräsmaha ole mennyt ollenkaan sekaisin.
Mie kävin lainaamassa yo:n kirjastosta vinon pinon kirjoja ja ne pitäs saada sulautettua taas yhteen opiskelutehtävään. Tekemistä siis riittää. Ai niin, kävin äsken kahvakuulassa ja siivotakin kerkesin tänään. Se on tämä hyvä aikataulujen organisointikyky, josta taitaa olla kiittäminen kilpaurheiluharrastusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti