Jostain syystä Alpi aavistaa aina, jos ollaan lähdössä jonnekin autolla ja siitä tulee ihan vauhko. Erityisesti tuntuu siltä, että se aavistaa tiistai-iltojen koirakoulun ja siitä tulee supervauhko. Miun piti viedä vauhkoileva Alpi jo vähän etukäteen autoon, että sain itse rauhassa ottaa tarvittavat jutut mukaan, mm. koulutusnamit.
Vietiin samalla matkalla koirakouluun muutama hirvenluu Ellille ja Kiiralle eli Alpin Minna-kasvattajan koirille. Alpi sai tänään taas hetken syödä luuta. Kyllä ne koiran hampaat ja leuat ovat vaan melkoisen vahvat kun saa jyrsittyä sitä kovaa ja paksua luuta. Onnellisen innostuneella ilmeellä Alpi kyllä aina luuta syö ja välillä pitää käydä miulle kertomassa ja näyttämässä, miten ihana luu hänellä on.
Koirakoulu ei aiheiltaan ollut tänään miusta niin kiva kuin viime viikolla. Tosin eihän kaikki voi olla aina kivaa. Ehkä se johtui siitä, että Alpi ei meinannut ottaa kontaktia juuri millään. Toiset koirat ja maan hajut kiinnostivat taas enemmän kuin mie. Lisäksi istuskeltiin ja seisoskeltiin paljon paikallaan, mikä vähän turhautti Alpia. Aiheena oli siis peruskäskyt, mutta lähinnä treenattiin palkkaamista. Se toki onkin tärkeää. Mutta kun koiraa sai palkata aina katseesta, niin kyllä siinä sai aina odotella, että Alpi nosti katseensa minuun toisista koirista tai maasta. Huoh, epätoivo meinasi iskeä.
Saatiin kyllä pieni kehukin; Alpi on helposti palkkautuva koira. Nameilla se tosiaan palkkautuu helposti, olen huomannut sen jo itsekin. Koirakoulu ottaa Alpille kyllä koville aina eikä tiistaille juuri muuta ohjelmaa tarvita. Kun päästään kotiin, niin Alpi käy heti unille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti