Koirapuistoilua

Lauantaiaamuna suuntasimme Alpin, Sisun ja Riitan kanssa Lykylle. Oli kyllä taas mukavaa ja sitten sain hyvillä mielin jättää Alpin kotiin nukkumaan ja lähteä kolmekymppisjuhliin ja tupareihin. Lauantai oli kaikin puolin hauska päivä, vaikkakin miulta lähti illalla ääni ihan yhtäkkiä. Ilmeisesti kysymyksessä oli jokin allerginen reaktio.

Sunnuntaina olla möllöteltiin kotona Alpin kanssa eikä tehty yhtään mitään. Miun ääni ei kuulostanut pihinää kummemmalta, joten paras oli olla vaan kotona. Alpikin ihmetteli, et mikä on kun mami ei juttele mitään ja vaan pihisee ja raakkuu.

Tänään on ääni kulkenut jo paremmin, kiitos allergialääkkeiden syömisen. Edelleenkin olen vältellyt puhumista. Käytiin porukoilla ja Alpi oli mukana myös apteekkireissulla autossa odottaen. Punkkilitkut on ostettu ja huomenna laitan ne Alpille. Eilen irrotin näet yhden punkin, aika tarkalleen kuukausi sitten ennen punkkilitkujen laittoa irrotin edellisen. On se Bayvantic vaan tehokas aine.

Sitten tuli tämän päivän kohokohta Alpille. Sisu tuli käymään ihan meillä kotona asti. Alpi murisi vähän ovella, et "hei, tää on miun reviiriä, muista se", mutta sitten pyyhällettiin jo peräkanaa ympäri asuntoa intopäänä. Mentiin yhdessä käymään koirapuistossa ja siellä Alpi ja Sisu eivät meinanneet muistaa leikkiä yhdessä kun hajut veivät nuoria uroksia. Molemmat nuuhkivat vuorollaan parhaita hajuja ja värisyttelivät huuliaan ja merkkailivat toistensa pissien päälle. Taisi mennä molempien kuonotkin pissaan kun piti tunkea kuono alle kun toinen oli merkkaamassa. Vettä satoi ja koirat rapaantuivat. Kotona odotti pesu ja väsynyt Alpi oli pian untenmailla.

On ollut ankean harmaa päivä. Olen siivoillut kotia, tehnyt ruokaa ja käynyt jumpassa. Jalat tärisivät ja hiki lensi, mutta sen jälkeen oli taas ihan superenerginen olo. Hyvä mie ja treenikaverini Ilona! Ollaan oltu ahkeria treenaajia ja treenit jatkuvat!

Alekorilöytö

Onkohan miulla liikaa aikaa kun kerkeän kuljeskella kaupoissa ja tonkia alekoreja. Noh, tänään se oli varsin kannattavaa, koska sieltä löytyi Alpille jotain talvella tarpeellista eli heijastinliivi! 

Kuvien laatu on taas mitä on kun otin kiireessä ja samalla loppui kamerasta akku. Alpikin vähän ihmetteli, että miksi puetaan heijastinliivi päälle keskellä kesää ja yötöntä yötä. Tämä irtosi siis cittarin alekorista neljällä eurolla ja ostin Alpille M-kokoisen. Tässä on hyvä soljella kiinnitettävä mahakuminauha. Edellisessä oli tarranauha ja se sotkeutui ikävästi Alpin koristekarvoihin. Yhden talven se palveli hyvin, mutta tämä ensi talvena käyttöön pääsevä malli on enemmän pro-malli.

Tein mie muitakin alennusmyyntihankintoja kuten aurinkolasit ja parvekekalusteet. Entiset parvekekalusteet olivat peräisin isosiskoltani Hannalta ja nyt ne sai sitten pikkusiskoni Ilona eli tarpeeseen menivät. Voisin ottaakin uudelta parvekkeeltani kuvan ja laittaa tänne ennen ja jälkeen -kuvat. Nyt miun parveke on varsin houkutteleva ja uusissa tuoleissa istuisi mukavasti vaikka kirjaa lukien eli lämmin sää voisi jo tulla takaisin!

Muuten tänne ei kuulu tylsistymistä kummempaa. Lomaa on ja miulla on tekemisen puutetta. Tekisi mieli virkata tai neuloa jotain, mut en uskalla tän käden kanssa. Aloitin mie muutaman tyynynpäällisen teon tuossa yhtenä päivänä. Ne pitäisi tehdä loppuun tässä lähiaikoina.

Huomenna onkin kivaa puuhaa eli synttärijuhlat ja tuparit. Lahjat on ostettu, Alpi aamulla Lykylle pitkälle lenkille ja sit juhlistamaan yhtä 30-vuotiasta ja illemmasta erästä uutta kotia.

Saatiin paikka mejä-kokeeseen

Kävimme tänään pitkällä kävelylenkillä Alpin kanssa ja mie olin tosi hurja! Jätin Alpin ensimmäistä kertaa hetkeksi kiinni betoniporsaaseen kun kävin ostamassa pikaisesti kirpparilta hintalappuja. Alpi ihmetteli vähän tilannetta, mutta odotti minuu kiltisti. Mie varasin tosiaan tänään kirpparipaikan, joka alkaa jo huomenna. No mut mie oon lomalla ja aikaa on hyvin hinnoitella tuotteita näin lyhyellä varoitusajallakin.

Eilen mie kävin ostamassa parvekkeelle amppelin ja yhden toisen kukan. Parvekekalusteetkin olivat ostoslistalla, mutta olivat niin järkyttävän kallita, että jäivät kauppaan. Noh, onhan nuo perintökalusteet vielä ihan hyvät ja välttävät vielä yhden kesän (joka kesä jo vuosien ajan olen sanonut näin...). 

Myö saatiin Alpin kanssa paikka mejä-kokeeseen. Se on reilun viikon päästä ja jännitys kutittelee jo mahanpohjaa. Alpi on autuaan tietämätön tulevasta, mutta mie jo harkitsen treenaamista. Pakastimesta löytyisi hirven sorkka ja pitäisi käydä ostamassa veripurkki ja lukea mejä-säännöt läpi vielä kerran. Sitten vain pitäisi tehdä harjoitusjälki, antaa sen muhia ja käydä treenaamassa se Alpin kanssa. On tässä onneksi vielä reilu viikko aikaa.

Muuten tänne ei kuulu sen kummempaa. Lenkkeilyä, kotona olemista, treenaamista (mie), nurkkien siivoamista. Tuntuu melkeinpä, et tää kesäloma tähän asti on ollut yhtä siivoamista. Olen käynyt läpi kohta kaikki nurkat, kaapit, kellarikomeron ja muinaismuistolaatikoita mökiltä. On tosiaan löytynyt roskiin heitettävää ja kirpparitavaraa jonkun verran, mikä on kyllä ihan hyvä asia. Kaikkea ei tosiaan tarvitse säilyttää. Ihminen on siitä kummallinen, että se tuntuu keräävän tavaraa ympärilleen, vaikka vähemmälläkin tulisi toimeen.

Juhannus

Myö vietettiin Alpin kanssa juhannusta varsin rauhallisissa merkeissä, niin kaupungissa kuin mökilläkin. 

Perjantaina eli juhannusaattona suuntasimme pitkästä aikaa tapaamaan Alpin koirakaveria Millaa. Kävimme yhdessä mm. lenkillä ja koirat saivat olla vapaana pihalla. Sinne tuli myös sitten Alpin toinen koirakaveri Sisu. Pehmolelusta meinasi tulla kiistaa Alpin ja Sisun välille, joten lelut menivät piiloon ja heti oli rauhallisempaa. Alpi tosin hössötti minkä kerkesi ja joutui sitten rauhoittumaan autoon omaan häkkiinsä. Kolme koiraa sisällä oli vähän liikaa ja Alpi olikin varsin tyytyväisenä autossa lempipaikallaan. Välillä kävin viemässä sille grillatun makkaran ja sen se hotkaisi neljällä haukulla parissa sekunnissa. Onneksi miulla on Alpille autossa häkki, joten takaluukku oli auki ja ilma kiersi. Sisu vinkui välillä Alpin perään ja ihmetteli miksi Alpi oli autossa eikä tullut hänen luokseen leikkimään. Sitten mie vein Alpin kotiin ja lähdimme vielä Jokiasemalle katsomaan kokkoa ja pyörähtämään keskustassa. Sää oli varsin viileä, n. 10 astetta lämmintä, mutta kesäyö oli valoisa. Oli ihanan rauhallinen juhannusaatto.

Juhannuspäivänä eli lauantaina leivoin heti aamusta kovasti kehuttua porkkanapiirakkaani. Ohjettakin olen jakanut eteenpäin enkä oikein tiedä edes, mistä kyseinen ohje on peräisin. Mie olen saanut sen äidiltäni. Sitten Alpi kyytiin ja Ilona mukaan ja lähdimme mökille. Porukat olivat jo siellä ja miun Hanna-sisko perheineen tuli vähän myöhemmin. Syötiin hyvää ruokaa ja juotiin lasilliset sampanjaa miun viran saamisen kunniaksi. Kakkukahvitkin oli kun äiti oli leiponut kakun. Nams, mitä herkkuja! 

Tutkimme Ilonan kanssa arkistojen aarteita vanhassa tuvassa ja nauroimme mahat ja poskilihakset kipeinä löydöille, mitä teimme. Kaikenlaista sitä tuleekin säästettyä. Mm. kinder-munien sisusörvelöitä löytyi varmaankin satoja. Eli muutama muna on siis tullut syötyä tässä vuosien varrella! :D Noh, löytyi vaate/lelukeräystavaraa, kirpputoritavaraa, roskistavaraa ja säilytettävää tavaraa. Pitäisi oikeastaan ostaa muovilaatikoita, joissa olisi tiiviit kannet. Nuo pahvilaatikot eivät ole kovin hyviä pidempiaikaiseen säilytykseen.

Alpi nautti vapaudesta ja vaikka vesi oli aika kylmää, hän kävi järvessä vähän väliä ja tuli aina märkänä takaisin. Alpi innostui damista niin paljon, että mm. tippui laiturilta veteen, mutta se ei menoa haitannut, uimaan vaan ja takaisin laiturille. Sitten Miska heitti damin ja Alpi ui innokkaasti hakemaan sitä. Vettä satoi tosiaan melkein kaatamalla tässä vaiheessa. Harvoin sitä tarvitsee juhannuksena pukea kalsareita tuulihousujen alle, mutta eilen ne olivat kyllä tarpeen.

Tänään olikin sitten varsin erilaista puuhaa jo heti aamusta. Alpi näki isänsä Temen ensimmäistä kertaa. Lähdimme Alpin Minna-kasvattajan, Ellin ja Kiiran sekä Temen ja hänen Sari-omistajansa kanssa Jaamalle lenkkeilemään. Koirat saivat juosta vapaana ja Alpi oli yllättävän tottelevainen eikä lähtenyt kovin kauas metsään huitelemaan. Alpi myös ymmärsi selkeästi, että Teme on vanhempi ja arvoasteikossa häntä ylempänä. Oli hauska nähdä, miten samanlaisia elkeitä, ääniä ja ilmeitä isällä ja pojalla oli. On kyllä isänsä poika tuo Alpi.

Kyllä on juhannus tainnut olla Alpille varsin rasittavaa, koska hän ei ole kerennyt kunnolla nukkua. Koko ajan on pitänyt tarkkailla ja olla menossa jossakin, missä riittää paljon tarkkailtavaa ja touhuttavaa koko ajan. Noh, tänään on aikaa nukkua.

Ai niin, myö ilmoittauduttiin taas näyttelyihin. Se onkin mukavaa kesäpuuhaa, jos vaan sattuu hyvä sää. 

Täällä leijutaan pilvissä

On ollut taas hieman blogitaukoa. Olen vaan leijunut pilvissä, koska tiistaina tapahtui jotain uskomatonta! Sain omasta mielestäni lottovoittoon verrattavan asian, vakituisen viran tältä kotiseudultani! :) Miun ja Alpin ei siis tarvitse muuttaa minnekään! Saadaan jäädä asumaan omaan kotiimme, Alpin hoitajat asuvat lähellä ja mikä parasta, leikkikaverit ovat ja pysyvät.

On myös huippua, että miun uusi työpaikka sijaitsee tällä hetkellä vielä väliaikaisissa tiloissa ja parin vuoden päästä sinne pitäisi valmistua täysin uudet tilat. Uusien tilojen suunnittelu on käynnissä ja näillä näkymin mie pääsen vaikuttamaan tuleviin työtiloihini jonkin verran! Ei tälläistä tilaisuutta tule varmaan toista kertaa elämässä, kaikille ei kertakaan. Uskomatonta mutta totta. Tammikuussa mietin kovasti vuotta 2014 ja vielä silloin kuvittelin sen kovin erilaiseksi. Vaikka monenmoista ikävääkin on kerennyt tapahtua, niin asioilla on silti vain näköjään tapana järjestyä! Pitää vain jaksaa uskoa itseensä ja huomiseen, joka voi näköjään todella muuttaa elämän. En voi sanoin kuvailla tätä tunnetta, joka miulla on.

Viikonloppuna avataan pullo oikeaa shampanjaa, jonka sain yli vuosi sitten työkavereiltani. Päätin, et se avataan sitten kun saan viran. Noh, luulin tosiaan siihen kuluvan aikaa vielä useampia vuosia. Olen ajatellut itselleni pientä virkalahjaakin. Olen marimekon olkalaukkujen vannoutunut kannattaja. Se laukku vaan sopii miun tarpeisiin niin hyvin ja vetää sisuksiinsa uskomattomia määriä tavaraa. Tällä hetkellä on takana ja poistuneena käytöstä tummansininen, tummanruskea ja raidallinen sesonkivärinen laukku. Nyt käytössä on ihanan pirteä oranssi laukku. Olen siis haaveilut nahkaisesta marimekon olkalaukusta siitä asti kun se tuli markkinoille. Hinta on ollut mielestäni kallis, mutta kyllä nahka kestää aivan toisella tavalla kuin markiisikankainen laukku. Joten, nyt taidan vähän kyttäillä mahdollisia tarjouksia ja käydä ostamassa sen laukun mustana itselleni. Hyvä mie! 

Lisäksi eilen varattin reilun kuukauden päähän reissu Puolaan, Krakovaan. Jee, sitä ennen ois suunnitelmissa ainakin Helsingin reissua, Ilosaarirock ja Kuhmon kamarimusiikkijuhlat. Alpillekin on jo hoito sovittuna reissun ajaksi. On se vaan helppo asua täällä senkin puolesta.

Päiviin on kuulunut paljon lenkkeilyä Alpin kanssa, treenaamista ja mm. kodin kaappien siivoamista. Roskiin on lentänyt vaikka mitä turhaa paperia ja lippulappusta ja kirpparikassi on myös saanut täytettä. Tuntuu, että nyt on jotenkin niin levollinen ja rauhallinen olo, että jaksan keskittyä vaikka mihin. Poissa on puoli vuotta jatkunut stressitila ja olen vain yhtä hymyä. Autokin kävi eilen korjaamolla ja ikkuna aukeaa taas. Se meni onneksi takuuseen niin miulle ei koitunut kustannuksia.

Elämä on ihanaa!

Koirakaverukset Alpi ja Sisu

Tänään kävelimme keskustaan Alpin kanssa ja Alpi kävi kerjäämässä rapsutuksia ihmisiltä. Kotimatkalla Alpi kävi kastautumassa mahaa myöten Pielisjoessa. 

Illan hieman viilentyneessä säässä suuntasimme taas Lykylle Riitan ja Sisun kanssa. Tässä hieman lenkin antia kuvien muodossa.

Alpi ui, Sisu katsoo

Alpi edessä, Sisu takana

Ihana hiekka- ja vesileikki

Anna pusu!

Kaverit juo yhdessä

 

 

 

Joskus väsyttää niin, että pitää olla makuulla juodessakin.

Ja sitten lopuksi pari lenkinraikasta kuvaa miusta ja Alpista. En jaksanut rajata kuvia, joten Sisukin näkyy etualalla.

 

"Teillä on hieno koira!"

Auto kävi tänään korjaamolla, mutta ei sille voitu tehdä vielä mitään, koska eräs osa piti tilata. Onneksi se meni tehdastakuun piikkiin, joten selvisin siitä pelkällä säikähdyksellä. Ensi viikolla siis uudestaan korjaamolle. Eikä se onneksi auton käyttöä estä jos ikkuna ei aukene.

Oltiin tänään illalla Alpin kanssa pitkällä kävelylenkillä. Piti saada tuulettaa ajatuksia ja pettymyksiä, joita tämä päivä toi tullessaan. Ei auennut miun toivoma työpaikka. Miulla on liian vähän työkokemusta, joten hop hop, hankkimaan sitä lisää taas syksyllä! Kaikki toivo ei silti ole menetetty ja onhan miulla kuitenkin jo se yksi työpaikka saatuna. Noh, oltiin lenkillä ja joku tyttö, about 10v., ajoi vastaan pyörällä. Tuijotti meitä ja sanoi kohdalla "Teillä on hieno koira!". Mie hämmennyin, mut kerkesin kuitenkin huudahtaa "kiitos". Hih, minuu teititeltiin! Alpin söpöys nyt tiedettiin, mutta eniten minuu hämmensi ja nauratti tuo teitittely. Oonko mie jo niin vanha...

Tänään myös koirapuistoiltiin Armin kanssa ja voi että koirakaveruksilla oli taas hauskaa yhdessä.

Tänään mielessä on olleet suunnitelmat juhannuksen suhteen ja myös matkakuume taitaa vaivata. Niinpä olenkin tutkinut tänään lentoja...
 

Lomakoira Alpi

Tässä on kärsitty pienestä blogihiljaisuudesta miun Helsingin reissun takia. Nyt olen taas kotona ja Alpikin on kotona ja meillä on mukavia suunnitelmia seuraaville päiville. Jospa saisi sitten kuvamateriaalia meidän touhuistamme.

Alpi oli tosiaan siis reilun viikon mummilla ja ukilla (eli miun vanhemmilla) hoidossa. Alpi oli päässyt mm. mökille ja olikin touhunnut siellä samoja juttuja kuin aiemminkin, mutta keksinyt myös uusia touhuja. Alpi oli mm. leikkinyt vedessä kepillä ja luulla, kaivanut pihaan ja rantaan kuoppia, juossut villivauhtia ympäri pihaa ja aukaissut ulko-oven ja pinkonut pihalle. Alpi oli saanut olla vapaana pihalla, eikä ollut karannut minnekkään. Mökillä ensimmäisenä iltana nukahtaminen oli ollut vähän haastavaa, mutta en ihmettele sitä, koska Alpi ei ole ollut siellä aiemmin yötä. Kaupungissa iskä-koiranhoitaja ja Alpi olivat lenkkeilleet ahkerasti. Ruoka oli maistunut vähän huonosti, mutta ehkä Alpi ikävöi mamia. Ja mikä loistavinta, punkkiaine on ilmeisesti tehonnut, koska Alpista ei ole löytynyt yhtään punkkia sen jälkeen kun laitoin bayvanticin.

Tosiaan, alunperin oli tarkoitus tulla kotiin jo sunnuntaina, mutta erinäisten syiden takia tulinkin vasta tänään tiistaina. Miun reissu Helsinkiin sisälsi mm. työhaastatteluja, siskon perheen seuraa, monien ihmisten loistavaa seuraa muutenkin, kaupungilla haahuilua, hyvää ruokaa, leipomista ja lastenhoitoa. Kävinpä Katajanokalla Finnair Sky Wheel -maailmanpyörässäkin. Sää oli loistava ja miun ihokin kerkesi palaa kaikesta aurinkorasvan löträämisestä huolimatta. Nyt vaan jännitetään, mikä on työnhaun lopputulos. Ensi viikko voi muuttaa miun elämän. :)

Voi sitä koirapojan riemua kun se tajusi, että mami tuli ovesta häntä hakemaan. Satuin matkalla pysähtymään vielä Jari-Pekassa ja siellä oli koirille luita puoleen hintaan poistokorissa ja sieltä Alpi saikin tuliaisensa. Ikävä oli miullakin, niin Alpia kuin omaa kotia. Ihana on olla aina reissussa, mutta ihanaa on myös palata kotiin. Nyt olisi edessä pyykkäystä, siivoamista, auton pesua ja huoltoa, mutta ennen kaikkea lenkkeilyä ja aikaa Alpin kanssa, rentoa lomailua. Alpi kaipaa myös koiraseuraa ja olisikin tarkoitus käydä lenkkeilemässä mahdollisimman pian Sisun ja Riitan kanssa.

Mitäs me lomalaiset

Tämä viikko on ollut täynnä haikeutta ja kyyneleitä. Sain töistä ihania kortteja, lahjoja ja kukkia. Työpaikkaa ja ennen kaikkea ihmisiä siellä jää kyllä kova ikävä. Onneksi tullaan varmasti törmäilemään kaupungilla ja pitämään yhteyttä myös muilla tavoin. Kun joutuu sulkemaan oven takanaan, avautuu edessä uusi ovi. Elämä menee eteenpäin, vaikka joskus haluaisikin sen pysähtyvän.

Eilen oli viimeinen työpäivä ja tänään on kesäloman ensimmäinen päivä. Vielä en tiedä aivan tarkkaan, missä olen syksyllä, mutta ehkä sekin selviää tässä lähiviikkojen aikana tai viimeistään sen näkee sitten elokuussa. :D Onpahan pientä jännitystä elämässä ja perhosia mahanpohjassa kun ei tiedä huomisesta. Tälläiselle suunnitelmia rakastavalle ihmiselle tämä on melkoista tuskaa, mutta varmasti se palkitaan jotenkin!

Tällä viikolla olemme lenkkeilleet kolme kertaa Lykyllä Sisun ja Riitan kanssa. Voi sitä koirapoikien riemua kun ne ovat pinkoneet metsässä yhdessä ja erikseen. Perjantaisella lenkillä ne lähtivät yhtäkkiä omille teilleen, mutta hetken huutelun jälkeen ne tulivat takaisin, märkinä. Taisivat käydä pienellä uintireissulla.

Olen myös irrottanut ensimmäiset kaksi punkkia Alpista. Lykyltä ne punkit eivät ole onneksi tulleet, vaan selkeästi tästä lähiympäristön heinikoista. Aloin syöttämään Alpille myös valkosipulirouhetta, mutta eilen inhotellessani punkkeja, laitoin myös Bayvantic-liuoksen Alpin selkään. Sen pitäisi suojata myös muiltakin pikkuötököiltä kuin punkeilta ja viime kesästä jäi yksi liuos, joten testataan nyt tuon tehoa. Viime kesänä punkkeja oli tosi vähän enkä oikein tiedä, oliko se sen liuoksen ansiota vai ei. Testaillaan...

Tänään olemme Alpin kanssa vain olla möllötelleet ja makoilleet kotona hiljaisuudessa. Kaiken sen kiireen, hektisyyden ja hälinän jälkeen, mitä työvuosi pitää sisällään, on ollut ihanaa vain olla. Lisäksi tein työvuoden lisäksi opintoja, kävin käsileikkauksessa yms. joten vuosi oli melkoisen kuormittava moneltakin kannalta katsottuna. Kyllä sinne silti ilon hetkiäkin mahtui ja paljon! Alpi sai syödä äsken herkullista hirvenluuta parvekkeella. On näet pitkästä aikaa taas aurinkoista.

Huomenna on touhukas päivä, koska täytyy valmistella tiistain reissua ja Alpin menoa hoitopaikkaan miun vanhempien luo. Karvaisen lapsen hoitokassi on pakattava ja tällä kertaa sinne menee mukaan myös kesällä tarpeelliset jutut eli punkkipihdit ja puhdistusaine. Ensi viikolla mie olen tosiaan reissussa ja Alpi pääsee nauttimaan mummin ja ukin seurasta ja rapsutteluista. Mie aion ottaa oikein rennosti, tehdä kaikkea kivaa ja viikon päättää lopulta lapsenvahtihommat.