On ollut taas hieman blogitaukoa. Olen vaan leijunut pilvissä, koska tiistaina tapahtui jotain uskomatonta! Sain omasta mielestäni lottovoittoon verrattavan asian, vakituisen viran tältä kotiseudultani! :) Miun ja Alpin ei siis tarvitse muuttaa minnekään! Saadaan jäädä asumaan omaan kotiimme, Alpin hoitajat asuvat lähellä ja mikä parasta, leikkikaverit ovat ja pysyvät.
On myös huippua, että miun uusi työpaikka sijaitsee tällä hetkellä vielä väliaikaisissa tiloissa ja parin vuoden päästä sinne pitäisi valmistua täysin uudet tilat. Uusien tilojen suunnittelu on käynnissä ja näillä näkymin mie pääsen vaikuttamaan tuleviin työtiloihini jonkin verran! Ei tälläistä tilaisuutta tule varmaan toista kertaa elämässä, kaikille ei kertakaan. Uskomatonta mutta totta. Tammikuussa mietin kovasti vuotta 2014 ja vielä silloin kuvittelin sen kovin erilaiseksi. Vaikka monenmoista ikävääkin on kerennyt tapahtua, niin asioilla on silti vain näköjään tapana järjestyä! Pitää vain jaksaa uskoa itseensä ja huomiseen, joka voi näköjään todella muuttaa elämän. En voi sanoin kuvailla tätä tunnetta, joka miulla on.
Viikonloppuna avataan pullo oikeaa shampanjaa, jonka sain yli vuosi sitten työkavereiltani. Päätin, et se avataan sitten kun saan viran. Noh, luulin tosiaan siihen kuluvan aikaa vielä useampia vuosia. Olen ajatellut itselleni pientä virkalahjaakin. Olen marimekon olkalaukkujen vannoutunut kannattaja. Se laukku vaan sopii miun tarpeisiin niin hyvin ja vetää sisuksiinsa uskomattomia määriä tavaraa. Tällä hetkellä on takana ja poistuneena käytöstä tummansininen, tummanruskea ja raidallinen sesonkivärinen laukku. Nyt käytössä on ihanan pirteä oranssi laukku. Olen siis haaveilut nahkaisesta marimekon olkalaukusta siitä asti kun se tuli markkinoille. Hinta on ollut mielestäni kallis, mutta kyllä nahka kestää aivan toisella tavalla kuin markiisikankainen laukku. Joten, nyt taidan vähän kyttäillä mahdollisia tarjouksia ja käydä ostamassa sen laukun mustana itselleni. Hyvä mie!
Lisäksi eilen varattin reilun kuukauden päähän reissu Puolaan, Krakovaan. Jee, sitä ennen ois suunnitelmissa ainakin Helsingin reissua, Ilosaarirock ja Kuhmon kamarimusiikkijuhlat. Alpillekin on jo hoito sovittuna reissun ajaksi. On se vaan helppo asua täällä senkin puolesta.
Päiviin on kuulunut paljon lenkkeilyä Alpin kanssa, treenaamista ja mm. kodin kaappien siivoamista. Roskiin on lentänyt vaikka mitä turhaa paperia ja lippulappusta ja kirpparikassi on myös saanut täytettä. Tuntuu, että nyt on jotenkin niin levollinen ja rauhallinen olo, että jaksan keskittyä vaikka mihin. Poissa on puoli vuotta jatkunut stressitila ja olen vain yhtä hymyä. Autokin kävi eilen korjaamolla ja ikkuna aukeaa taas. Se meni onneksi takuuseen niin miulle ei koitunut kustannuksia.
Elämä on ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti