Kääk kääk kääk

Kääk, Alpin ruoan valmistus on lopetettu! Mitähän sitä nyt...tietää ainakin viikonlopun suunnitelmat eli uuden ruoan metsästys ja sisällysluetteloiden lukemista. Onneksi meillä on vielä puolitoista säkkiä  tätä nykyistä eli Acana adult dogia jäljellä. Voi kökkönen sentään, tuo ruoka sopi Alpille niin hyvin ja oli kohtuullisen hintaista.

Trimmauspäivä

Tänään meillä oli trimmauspäivä. Tein pikatrimmin eli vain korvat, kaula ja tassut. Häntä ja mahanalus ja takapuoli jäivät odottamaan seuraavaa kertaa. Trimmauskone on edelleen Alpin mielestä hirviö numero yksi, mutta kilttinä koirana hän alistuu kohtaloonsa. Melkoista tahtojen taistelua se on silti, mutta periksi ei anneta. Takatassujen trimmaaminen on aina melkoista kiskomista, kun Alpia ilmeisesti kutittaa. Tutkin siinä sitten anturoiden välejä. Ensin Alpi kipristeli tassuaan ja puristi anturoita suppuun. Yhtäkkiä tassu rentoutui ja Alpi tuntui suorastaan nauttivan. Samalla anturat eivät enää puristuneet suppuun vaan tassu levisi auki ja sain tutkittua tassun loistavasti. Hassu tilanne. Alpi on selkeästi myös oppinut, että trimmauskidutuksen jälkeen saa herkun ja niinpä hän juoksee aina suoraan herkkulaatikon luo ja jää odottamaan palkkiota.

Trimmauksen jälkeen Mikko oli niin ihana, että hän lähti Alpin kanssa pitkälle lenkille ja mie sain jäädä rauhassa suorittamaan joulusiivousta. Niinpä laitoin joulumusiikit soimaan ja aloin touhuta hikipäässä. Nyt kun meillä ei ole koiraportti paikoillaan (sattuneesta syystä) moppaaminen Alpin ollessa kotona on hieman hankalaa. Alpi kun on erittäin kiinnostunut mopista ja haluaisi auttaa niin kovasti moppaamisessa. Kumma kyllä, minä en arvosta tässä asiassa hänen apuaan. Alpi tarjosi tänään apuaan myös joululahjojen paketoinnissa.

Ihanaa, tänään alkoi myös kauan odotettu joululoma. Tänään sain suoritettua viimeiset lahjaostoksetkin. Huomenna sitten taas paketoidaan ja aikomuksissa olisi myös leipoa jotain ihanaa kakkua jouluaattoa varten. Ostin jo alennuksesta jouluaattopuuhaa eli scrabble-pelin. Olin etsinyt sitä jo pitkään ja nyt kun se löytyi vihdoin, ostin sen. Huomenna on myös vierailu kummipojan luo ja Alpikin pääsee kyläreissulle mukaan.

Joulu-Alpi

Miten nopeasti tämä syksy onkaan taas mennyt? Paljon kaikenlaista on tapahtunut. Alpin hyvä koirakaveri Sisu jouduttiin päästämään koirien taivaaseen. Kerroin Alpille asiasta ja Alpi katsoi hyvin ymmärtäväisenä. Oma olokin on ollut sen vuoksi surullinen ja aina kun alan puhua asiasta, kyyneleet tulevat silmiini. Kävimme tässä Riitan kanssa lenkillä ja kun kävelimme Riittaa vastaan, kerroin Alpille, että näemme kohta Riitan. Alpin pää nousi pystyyn ja häntä alkoi heilua ja hän sipsutteli eteenpäin arvokasta menoa, jota kutsun hipsutteluksi. Alpi nuuhki Riittaa kovasti ja yritti etsiä Sisua, mutta ei löytänyt. Aina vähän väliä lenkillä Alpi teki "yllätyshyökkäyksen" Riitan luo, nuuhki hirveästi ja kyöhnäsi jaloissa.

Surullisista asioista iloisempiin. Monet miun työkaverit ovat kyselleet, miten Alpi suhtautuu joulukuuseen tai joulukoristeisiin. Koristelimme jo kuusen sunnuntaina miun vanhempien luona ja Alpia ei juuri kuusi tai sen koristeet kiinnostaneet. Kaikkein kiinnostavimpia olivat avautuvat kuusenkoristelaatikot ja pään työntäminen niihin. Meillä on kotona myös La Case de Cousin Paul -merkkiset sisustusvalopallot tv-tason päällä. Pallot ovat aika herkkiä ja menisivät helposti rikki. Alpi ei ole ollut kiinnostunut niistä koskaan. Piparitalokin sai olla rauhassa porukoilla olohuoneen pöydällä. Muutama nuuhkaisu ja se riitti Alpille. Jouluna Alpi lenkkeilee joulukauluri kaulassaan eli on itsekin koristautunut jouluun. Otamme myös pakolliset tonttuhattukuvat Alpista ja niissäkin se on kohtaloonsa alistuneena ja vain katselee alta kulmiensa, että milloin tämä valokuvaaminen loppuu.

Kynttilöiden kanssa saa sen sijaan olla varovainen. Vuosi sitten Alpin häntä syttyi tuleen kynttilästä ja nyt se meinasi työntää kuononsa kynttilään. 

Ai niin, tapahtuipa meillä muutakin hassunhauskaa, ainakin Alpin mielestä. Pari viikkoa sitten perjantaina tulin töistä kotiin ja katsoin, että mitä ihmettä, koiraportti on irti seinästä. Alpi oli päättänyt koetella voimiaan ja yrittäny kiskoa Mikon treenikassin koiraportin läpi. Samalla hän oli saanut koiraportin vääntymään ja ruuveineen irti seinästä. Siinä hän sitten iloisena oikein esitteli miulle tekostaan, että "katso mami, mitä mie olen puuhastellut". En tiennyt itkeä vai nauraa ja kävipä mielessä rukkasten tekokin koirapojasta. Noh, koiraportti on pysynyt irti seinästä ja se sai parveketuomion. Emme ole jaksaneet fiksailla seinää siihen kuntoon, että portin saisi takaisin paikoilleen. Siinä on nimittäin sellaiset urat ja kolot, joissa ei kyllä ruuvit kestä kiinni. Ehkäpä 4-vuotias höpsyli ei tarvitse enää porttia. Nyt pitää vain hyväksyä se, että sohvalla nukkuu joku päivisin ja siihen pitää muistaa levittää aamulla peitto.

Alpi täytti myös 17.11.2016 neljä vuotta. Ei tuo höpsyli ole edelleenkään rauhoittunut mihinkään ja mietin, milloin se kuuluisa aikuismaisuus mahtaa tulla. Kasvavatkohan welssit koskaan aikuisiksi? Ehkä mie en haluakaan sitä. Alpi on just niin ihana siinä kun se on täysillä aina kaikessa mukana,
ihan niin kuin miekin. Ja Alpi on aina niin iloinen, se tuntuu hymyilevän koko ajan. Kohta kun menen kotiin, niin siellä on vastassa maailman iloisin welssipoika, jolle päivän paras hetki on se, kun mami tai Mikko tulee kotiin ja saa lauman kasaan.