Meillä oli aivan huippu syyslomareissu Bratislavaan ja Wieniin. Nautittiin mm. hyvästä ruoasta, kulttuurista, vanhoista rakennuksista, nähtävyyksistä, kävelystä, sinfoniaorkesterin konsertista, rennosta oleilusta ja ennen kaikkea yhdessäolosta. Molemmat kaupungit olivat ihanan erilaisia, mutta molemmista löytyi tosi paljon kivoja juttuja, joista myö molemmat tykättiin. Oli hauskaa seurata eri kulttureista olevia ihmisiä ja tutustua elämänmenoon eri maissa. Monessa asiassa riitti ihmetystä, mutta silti oli varsin kotoisa olo. Kumma kyllä, ymmärsin saksaakin yllättävän paljon ja onnistuin jopa tilaamaankin jotain melko sujuvasti saksaksi. Ei ole siis mennyt saksan opiskelu ihan hukkaan! Sen sijaan Slovakiassa tilattiin ruokaa vähän ummikkona ja lopputuloksena oli mm. sianlihalla täytetty paprika ja vaaleaa outoa leipää sekä perunakuorrutteista broilerinfilettä ja perunamuusia. Ja Slovakiassa kukaan ei tilannut lounaalla juomista. Hassua, mutta tämäkin oli yksi niistä uusista asioista, joita opimme. Kyllä matkailu avartaa ja en voi muuta kuin suositella sitä kaikille. Kummasti saa perspektiiviä omaan arkeen ja ajattelumaailmaan ja kokemusmaailmaan kun käy vähän jossain muualla. Ei tarvitse lähteä kauas, ymmärtääkseen muita kulttuureja paremmin. Jo Euroopassakin on paljon nähtävää ja koettavaa.
Lomakin tuntuu enemmän lomalta kun maisemat vaihtuvat hetkeksi ja kun ei katsele niitä omia sotkuisia nurkkia ja lattialla pyöriviä koirankarvapalleroita ja mieti, että mitä nurkkaa nyt siivoaisi kun en oikein meinaa osata vain olla paikallaan kotona. Tulee puuhasteltua koko ajan kaikenlaista ja luultavasti ilman lomaa olisin siivonnut ainakin saunan ja puunannut muutaman muunkin kohdan tässä suuren suuressa lukaalissamme. Karvanlähtöaika meillä on onneksi taas hetkeksi selätetty, mutta kyllä tuosta karvapalleroisesta sitä karvaa lähtee silti tasaisen tappavasti. Vaikka välillä en meinaa jaksaa tuota uroksen vauhkoilua hajujen perään ja alituista koiven nostamista ulkona, kiittelen silti sitä asiaa, että karvanlähtöajat ovat harvinaisen selkeästi kaksi kertaa vuodessa.
Alpi oli ennätyspitkän ajan syyslomareissun takia iskä-koiranhoitajan luona hoidossa eli mummin ja ukin luona. Hyvin heillä oli mennyt muuten, mitä nyt Alpi oli oksentanut yhdelle matolle. Anaalirauhaset sen sijaan eivät olleet Alpia vaivanneet tällä kertaa. Alpi oli saanut lenkkeillä paljon ja niinpä meidän pieni koirapoikanen nukkui oikeastaan kaksi päivää kellon ympäri.
Huomenna Alpi pääsee taas tuttuun hoitopaikkaansa mummin ja ukin luo. Mie ja Mikko lähdetään muuttoavuksi Kuopioon. Olen tässä yrittänyt pakkailla, salaa. Alpi on tuijotellut ja käynyt tutkimassa reppua. Tuo spanieli kun haluaa osallistua AINA kaikkeen. Kuono on tutkimassa joka paikkaa ja spanielimaista apua olisi tarjolla kaikkeen. Välillä se on rasittavaa, mutta useimmiten se on todella hellyttävää. Välillä kun siivoan, Alpista on hauskaa riehua ja haukahdella imurille kuin suurimmalle viholliselle ja seuraavassa hetkessä käydä tyynen rauhallisesta nukkumaan imurin viereen välittämättä tuon taivaallista imurin äänestä. Silloin mietin, että mitähän tuon koiruuden päässä oikein liikkuu. Alpin reaktiot kun eivät ole ennalta arvattavissa. Ne liitelevät laidasta laitaan eikä niissä ole mitään kerrasta toiseen toistuvaa logiikkaa.
Työpäivät ovat olleet viime aikoina aika pitkiä meillä kummallakin ja iltaisin on tehty suunnilleen läpsystä vaihto ovella kun toinen on tullut töistä ja toinen mennyt töihin. Sama on toistunut aamulla kun toinen on tullut ja toinen taas lähtenyt. Onneksi mie olen silti kerennyt muutaman kerran viikossa spinningiin tai jollekin muulle ryhmäliikuntatunnille. Hikiliikkuminen auttaa kyllä jaksamaan arjessa. Vaikka olisi miten väsynyt lähtiessä, niin kotiin tullessa jalat maitohapoista täristen mieli on kuitenkin virkeä ja pirteä. Pari kuukautta sitten hankkiessani kuntokeskusjäsenyyden, miulla oli tavoitteena käydä siellä kaksi kertaa viikossa ja aika hyvin olen pysynyt siinä päätöksessäni. Joillain viikoilla olen kerennyt sinne jopa kolme kertaa. Huippua! Tosin aina lähtiessäni Alpi huokailee ja tuijottaa spanielinsilmillään alta kulmien, että taas se mami lähtee ja hän jää kotiin. Niin, tuijotus ja huokailu tapahtuvat silti, vaikka Mikko jäisi kotiin. Voi sitä höpsyliä. <3
