Hei taas pitkästä aikaa. Miten mie olen voinut olla näin uskomattoman laiska?!? Muistin blogin äsken ja lueskelin ihania juttuja Alpin pentuajasta. On se ollut kyllä ihana höpsyli ja on edelleenkin ihana höpsyli. Alpi on maailman paras koira, jos minulta kysytään. <3
Edellisen kerran olen kirjoittanut tänne tammikuussa. Paljon on vettä virrannut Pielisjoessa sen jälkeen ja meidän elämässämme on tapahtunut myös yhtä ja toista. Kevät töissä oli kiireinen ja uusi alkanut syksy on ollut jopa kiireisempi. Päivät ovat pitkiä ja minulla on vastuuta paljon. Onneksi saan paljon voimaa ja energiaa liikkumisesta ja olenkin päättänyt panostaa erityisesti siihen. Avaan kalenterini säännöllisin väliajoin ja varaan sinne sopivia ryhmäliikuntatunteja Energyltä. Myös Alpin kanssa lenkkeily niin kaupungissa kuin metsässäkin on ihanaa ja antaa paljon virtaa arkeen. Eipä sillä, välillä koen itseni jopa liiankin energiseksi.
Alpi on saanut nauttia säännölliain väliajoin mummin ja ukin hoidosta. Kesäkuun alussa kävimme Mikon kanssa aivan huikaisevalla reissulla Etelä-Euroopassa. Pääsin ajamaan niin autolla kuin maastopyörällä ja nousemaan gondoli-hissillä Alpeille. Reissublogi on myls tekeillä. Matkakuume on päällä 24/7 ja yritän hillitä sitä kovasti. Ja Ilosaarirock heinäkuussa oli myös huippu, taas kerran. Kesä oli kylmä, mutta tällaista aitoa punapäätä se ei ole kauheasti haitannut. Tai no lämpöä olisi voinut olla enemmän, mutta aurinko tuottaa tuskaa ja päänvaivaa.
Syyslomalla olisi tarkoitus hieman remontoida tätä kotia ja siitä saa kiittää koiraystäväämme Alpia. Kun hän viime talvena kiskaisi koiraportin irti seinästä, seinään tuli isot kolot. Lisäksi tassut kohti kattoa seinää vasten -nukkumisasento kuluttaa seiniä ja niiden maalipintoja. Pienen pintaremontin tarve on siis todellinen.
Kylmä kevät ja alkukesä hillitsivät mejäily-intoani ja tukahduttivat sen kokonaan täksi kesäksi. Saa nähdä, innostunko siitä ensi kesänä vai jääkö Alpin ja miun mejä-ura tähän.
