Arkea

Meillä oli se valokuvaus tänään. Otin sitten kuitenkin passikuvan ja yksityiskuvan. Kuvaajakin "valitti" miun surullisesta ilmeestä ja väsyneistä silmistä. No kai ne nyt ovat väsyneet kun unet ovat olleet niin vähäisiä ja katkonaisia. Vedä siinä sitten tekohymy kasvoille. Tulipahan hieno passikuva kun näytän ihan etsintäkuulutetulta rikolliselta.

Käytiin Alpin kanssa pikaisesti koirapuistossa miun treenin jälkeen. Alpia vei hajut ja toiset koirat eivät kiinnostaneet pätkän vertaa. Alpi haisteli koko ajan kuono maassa kiinni ja merkkaili vähän väliä.

Raikasta ulkoilmaa

Eilen tehtyihin suunnitelmiin tuli muutoksia heti aamusta. Kävimme pikaisen aamupissilenkin ja sitten suuntasimme ulkoilemaan Ruskorantaan eli meidän mökille. Kävimme kiertämässä Alpin kanssa myös Mertalammen Lykynlammen kuntorataa pitkin. Sää oli kohtuullisen lämmin ja silloin kun olimme ulkona ei satanut ollenkaan. Grillikodassa paistaessamme makkaraa ja juodessamme pannukahvia satoi lyhyen hetken. Alpi oli innoissaan vapaana juoksemisesta ja kävi kahlailemassa järvessäkin. Mie sain taas oman maan satoa eli porkkanoita ja persiljaa. Miun vanhempien eiliseltä marjastusreissulta sain karpaloita ja kantarellejä. Kyllä nyt kelpaa syödä puhdasta suomalaista ruokaa. Kiitos.

Miun oma olokin piristyi kummasti raikkaassa ulkoilmassa ja nyt jaksaa käyttää muutaman tunnin taas opiskeluihin. Ei se auta kuin taas ruveta kirjoittamaan. Kiinnostus on miinuksella, mutta saavuttaakseni itselleni asettamani tavoitteet, ei auta kuin ruveta työskentelemään. Raa'alla työllä niitä tavoitteita on aiemminkin saavutettu. 

Kävin ostamassa Alpille tänään heijastinliivin. Kiitos Riitalle vinkistä. Halvalla sain, maksoi vain 4,30e. Sovitin jo sitä Alpille ja hyvä oli. Syksyn pimeässä on tärkeää näkyä niin koiran kuin omistajankin. Pitääkin kaivella omat heijastimet esiin. Tänään voisi laittaa myös parvekkeelle lyhtyyn kynttilän palamaan ja sisälläkin voisi jo polttaa kynttilöitä ja tunnelmoida vähän.

Tässä kuitenkin kuvia tämän päivän ulkoilusta.

 

 

 

 

 

 

 

Väsynyttä menoa

Joskus sitä vaan olo on maailman surkein ja väsynein... Onneksi edessä on viikonloppu ja ihana Ilona lupasi ottaa Alpin yökylään parin viikon päästä.

Alpilla tuntuu tuota energiaa riittävän. Ilona kävi tänään kylässä ja Alpi villitsi ja iloitsi siitä ihan kunnolla. Alpi on todellinen tädin höpsyli. Ehkä suuntaamme aamulla juoksulenkille. Jospa miun olo piristyisi siitä ja Alpikin saisi vähän energioitaan purettua.

Yritin tänään aamulla ottaa kuvaa Alpista sadeasu päällä, mutta jokainen kuva oli epäonnistunut ja epäonnistuminen johtui tietysti Alpin vilkkaista liikkeistä. Jos häntä ei näyttänyt pelkältä viuhahdukselta, niin sitten pää näytti siltä. Huoh, on tuon höseltäjän kuvaaminen haastavaa. Ehkä huomenna yritän uudestaan... Toisaalta toivon kyllä, että ei sada ja pääsisimme ulkoilemaan juosten. Alpi rakastaa ulkoilua säällä kuin säällä. Mami ei niinkään kaatosadetta rakasta, mutta onneksi kaikki on vain pukeutumiskysymys ja urheiluvaatteita miulta löytyykin lähes joka lähtöön.

Aamun pikapostaus

Eilen kävimme ulkoilemassa Kuhasalossa, oli oikein piristävää seuraakin mukana. Alpi totteli minua yllättävän hyvin vapaana ollessaan. Tuli käskystä luokse, eikä mennyt toisten koirien luo eikä ihmisten luo, vaikka molempia oli näköpiirissä parikin kertaa. Näitä Alpin järjen välähdyksiä on näköjään välähdellyt viime päivinä. Hienoa! Joskus on meinannut epätoivokin iskeä tuon ylisosiaalisen hössöttäjän kanssa, mutta ilmeisesti aina on toivoa...

Vielä kun saisi jotenkin kitkettyä Alpilta hyppimisen ja erinäisten pienten vaatekappaleiden kuten lapasten, hansikkaiden, sukkien ja alushousujen varastelun. Muffinit pöydällä meinasivat houkutella Alpia eilen vähän liiankin kanssa...

Tänään aamulla kiskoin Alpille päälle sadeviitan, jonka ostin jo elokuussa sateisia koiranäyttelypäiviä varten. Ensin Alpi vähän ihmetteli asiaa, mutta ulkona paineli menemään jo ihan normaalisti. Vettä siis tuli ja ajattelin, että näin selviää edes hieman kuivemmalla koiralla ja parkettikin kiittää. Tassut ja jalat piti vain kuivata kotiin tullessa. Viitassa on myös yksi heijastin, joten senkin puolesta se on hyvä näin pimeässä syyskuun aamussa. Ehkä siihen voisi liimata muutaman heijastimen lisääkin. Voisin yrittää ottaa kuvan Alpista sadeviitta päällä, oltiin nimittäin samassa värimuodissa, tyylikkäinä punaisiin pukeutuneina.

Koirakouluilua

Tänään aamulla Alpi yllätti. Osaa se höseltäjä yllättää välillä positiivisestikin. Annoin Alpille paikka-käskyn ja laitoin namin vähän sen eteen lattialle. Vapautin vapaa-käskyllä ja Alpi liikahti, nousi seisomaan, mutta ei ottanut namia. Katsoi minuun ja odotti selvästi ole hyvä -käskyä. Sanoin ole hyvä ja vasta sitten Alpi meni syömään namin. On tuon töhelön päähän jotain siis jäänyt. Hienoa, mami oli ylpeä!
Koirakouluilu meni taas askeleen paremmin kuin viimeksi. Meidän pitää vaan jaksaa käydä siellä joka viikko. Alpi on aika helppo saada tekemään melkein mitä vaan namipalkalla, mutta Alpin huomio ja keskittyminen meinaa herpaantua koko ajan ja muut koirat ja ihmiset kiinnostavat välillä enemmän kuin mami. Treeniä, treeniä... Askel askeleelta kun edetään, niin hyvä tulee. Sain kehuja omasta rauhallisuudestani energisen Alpi-koiran ohjaajana. Mie ihan yllätyin. Alpin kanssa on kuulemma syytä ollakin superrauhallinen ja kehuakin rauhallisella äänellä ettei se innostu vain lisää.

Sateinen päivä

Tänään on ollut superärsyttävä päivä. Ehkä syynsä on ollut myös taukoamattomalla vesisateella ja siitä johtuneella hämäryydellä sekä superkuivalla oppimistehtävällä. Mitään ei ole voinut tehdä pelkässä päivänvalossa. Syksy on tullut. Ja mie odotan jo talvea ja valoisuutta.

Suuntasimme kuitenkin Alpin kanssa iltapäiväulkoilulle Kuhasaloon sateesta välittämättä. Miulla on loistavat vedenpitävät ulkoiluvaatteet ja -kengät ja Alpi rakastaa sadetta. Eipä siellä kukaan muu yhtä hullu ollutkaan ulkoilemassa kuin myö. Niin mie vähän arvelinkin. Alpi oli innoissaan vapaana juoksentelusta ja minuukin ulkoilma virkisti vähän.

Alpi-apulainen

Mie pääsin eilen kunnolla hikiliikkumaan ja sitten oli Alpin vuoro saada kunnollinen lenkki. Ulkoilimme taas Utrassa, tällä kertaa hihnan kanssa, ja Alpilla oli kivaa haistellessa uusia reittejä. 

Tänään suuntasimme Riitan ja Sisun kanssa Lykylle ja kävimme koirien kanssa meidän mökin pihassa. Vesi oli melkoisen alhaalla, mutta ei se estänyt koirien iloa vedestä. Vesi puhdisti ja metsä likasi. Lykylle takaisin tullessa Alpi marssi suoraan auton luo ja halusi omalle paikalleen lepäämään. Alpi veteli metsässä melkoisia lenkkejä ja leikkiminen Sisun kanssa vei myös voimia. Alpi kaipasi kotona shampoopesua ja juoksentelusta väsyneenä ei sitä edes vastustellut vaan suorastaan lösähti istumaan huuhtelun ajaksi.

Vaikka Alpi on ihana ja elämä muutenkin on ihanaa, niin jotenkin kaipaisin nyt hirveästi pienen pientä lomaa Alpista. Sen ylienergisessä hössötyksessä ja iloisuudessa on välillä kestämistä. Päivät, niin arki kuin työ, rytmittyvät ainakin jossain määrin koiran mukaan. On miulla paljon omia menojakin ja Alpi osaa olla hienosti yksin, mutta silti sillä on tarpeensa ja miulla velvollisuuteni Alpin suhteen. Kolme viikkoa olisi aikaa syyslomaan, tarjoilen tässä Alpia hoidettavaksi jollekin ihanalle ihmiselle sille viikolle muutamaksi päiväksi tai edes yhdeksi yöksi. Ihanaa olisi päästä myös pienelle reissulle, pois kotoisasta Joensuusta. Pidän aikaisista aamuista, mutta joskus olisi ihana herätä rauhassa ilman että ensimmäisenä kun nousee ylös, kiskoo jo ulkovaatteita päällensä ja on jo menossa pihalle säässä kuin säässä. Itse tein kuitenkin valintani ottaa koira yksin enkä mie sitä missään nimessä kadu.

Sitten se, kun joka paikassa ja koko ajan miulla on seuralainen ja tarkkailija mukana. Tuossa pari päivää sitten kun puhdistin ilmanvaihtokanavien ritilöitä, niin eikös Alpi istunut tikkaiden alapuolella ja seurasi tarkasti toimenpidettä. Sitten kun siirsin tikkaita huoneesta toiseen, Alpi pyöri jaloissa ja oli koko tikkaiden ajan edessä. Alpi haluaisi auttaa myös pyykkien kanssa, siivouksessa, ruuanlaitossa, leipomisessa, pukemisessa, lehtien lukemisessa, syömisessä ja ylipäätänsä ihan kaikessa. On se vaan kaikessa höselyydessään ihana. <3

Alpi 10kk

Eilen en vielä uskaltautunut juoksemaan, koska kokonaisen päivän puhuminen töissä sai kurkkukivun palaamaan. Illalla kävimme kuitenkin kävelemässä 1,5h ja jo se oli kivaa monen päivän pienten pissakäyntien jälkeen. Sää on ollut sateinen, joten Alpin turkki on vaatinut mahan ja jalkojen pesua sekä eilen että tänään.

Tänään meillä oli siis kenttäkoulutusta tai koirakouluksi mie sitä nimitän. Jouduttiin tai päästiin tänään (miten sen nyt ottaa) yli vuoden ikäisten ryhmään tänään, koska pentu- ja nuorisoryhmä oli niin tupaten täynnä. Noh, kohtuullisesti meni, ainakin himpun paremmin ja tottelevammin kuin viimeksi. Luoksetulo-harjoituksessa Alpin jarrut olivat kadonneet ja se juoksi päin miun nenää. Onneksi ei murtunut... Alpi sai kommenttia iloisesta ja vilkkaasta luonteestaan. Hahaha, ei käy elämä tylsäksi tuon höseltäjän kanssa. Tosin samaa löydän itsestänikin; täysillä mennään koko ajan ja hirveästi on energiaa.

Heti koirakoulun jälkeen mie vaihdoin vaatteet ja Alpi sai valjaat päällensä ja lähdimme juoksemaan pitkästä aikaa. Miun tauti tuntuu lähes voitetulta ja tuntui siltä, että on pakko päästä vähän tuulettumaan ja tuulettamaan päätä kaiken arjen aherruksen ja kotona kipeänä oleilun jälkeen. Ah, tuntui kyllä tosi hyvältä tuo juokseminen. Alpikin nautti, vaikka ihmetteli laskeutuvaa pimeyttä. Tosiaan, syksy on tullut ja pimeys sen myötä. Saatiin juosta Joen kaupungin katuvalojen alla, juuri niin kuin on ihanaa näin kaupunkilaistytöstä. Vaikka pimeydestä en niin välitäkään, niin tänään sekin tuntui kivalta. Leijuin juostessa ja muutenkin maan pinnan yläpuolella ja mietin vaan ihanaa elämääni.

Alpi täyttää tänään 10kk. Meinasin ihan unohtaa koko asian, mutta koirakoulussa kysyttiin koiran ikää ja ensin meinasin sanoa 9kk, mutta sitten tajusin, että tänään tulikin 10kk täyteen.

Alpi perunannostossa

Alpilla oli tänään hauskaa perunannostossa. Alpi kaivoi multaa innoissaan ja niinpä maha- ja jalkakarvoihin tarttui multaa melkoisen paljon. Pesin Alpin sitten ulkosaunassa kauhan ja veden avulla ja siitä Alpi ei ollut kovin innoissaan. Kaupunkilaiskoira kun on tottunut pesuun suihkun avulla. Noh, puhdasta kuitenkin tuli. Myös sänkipellolla oli kiva juoksennella ja muutenkin maalla riitti ihmeteltävää ja haisteltavaa. Kyllä on uni maistunut touhukkaan aamupäivän jälkeen. Minua vaivaa edelleen flunssa, joten hyvä, että Alpi sai tänään reilusti liikuntaa juostessaan vapaasti ja miun ei tarvinnut lähteä lenkkeilemään.

Kaikkia haluamiani kuvia en kyllä saanut lisättyä, koska en osaa näköjään vielä käyttää uutta puhelintani. Joku kuvankäsittelyohjelma pitäisi ilmeisesti ainakin saada ladattua siihen. Tässä nyt kuitenkin muutama kuva touhukkaasta Alpista. Ukki eli miun isä on päässyt myös kuviin traktoreineen.

 

 

 

 

Flunssa

Tänne kuuluu pihisevää ääntä, vuotavaa nenää, pihalle yskittyjä keuhkoja ja ajoittaista kurkkukipua. Olo on tosiaan ollut jo muutaman päivän aivan kammottava ja eilinen työpäivä oli tuskallinen. Tänään olinkin sitten kotona sairastamassa ja eipä tällä äänellä olisi paljon puhetyötä voinut tehdäkään. Eilenkin oli jo aikamoisia vaikeuksia kähisevän ja pihisevän äänen kanssa. 

Alpikin on siis joutunut tyytymään miun kanssa lähinnä lyhyisiin pikaulkoiluihin ja pariin koirapuistoreissuun, jonne mie olen raahautunut seistä töröttämään. Koiranomistajan arki kipeänä ei ole kovin juhlallista. Onneksi Alpi pääsi pari kertaa muussakin seurassa ulos, suuri kiitos siitä. :)

Tänään Alpin kainalossa oli valtaisa punkki! Onneksi oli taas apujoukkoa niin sain punkin irrotettua kunnialla ja puhdistettua vielä kainalonkin puhdistusaineella. Hyi että se oli kammottava! Tosiaan sen Joensuun koiranäyttelyn jälkeen, eli kuukauteen, Alpilla ei ole ollut punkkiaineita ihossa. Yksi punkki kuukauteen ei ole kyllä paha ollenkaan. Ehkä liikumme seuduilla, joissa punkkeja ei ole tai sitten Alpiin ei vaan jostain syystä tartu punkit.

Näin kipeänä ollessa iskee ihan hirveä polte lähteä lenkille ja pumppiin ja kahvakuulaan ja hikiliikkumaan. Ahdistaa todella kun pää on täynnä räkää ja keuhkot meinaavat hypätä suun kautta pois paikoiltaan ja puheliaan ihmisen pitää rajoittaa puhumistaan. Argh! En kestä tätä liikkumattomuutta!

Vannomatta paras

Sanoin sitten tänään, että Alpi ei ole ollut kiinnostunut puhelimista ja kaukosäätimistä. Noh, tänään sitten oli kiinnostunut miun puhelimesta sen verran paljon, että päätti maistella sitä kunnolla. Nyt on näyttö halki ja osumaa on ottanut muutenkin, vaikka toimii vielä. Reilun vuoden tuo nykyinen luuri kerkesi miulla ollakin ja olisin pärjännyt siellä aivan mainiosti pidempäänkin. Alpi päätti vaan toisin. :D Huomenna on siis edessä puhelinkaupat ja tänä iltana hirveä pähkäily merkistä ja mallista.

Niin, kävimme tänään myös ensimmäistä kertaa Pohjois-Karjalan Noutajakoirayhdistyksen peruskoulutusryhmässä. Alpi oli miten-sen-nyt-kauniisti-muotoilisi melkoisen hössö ja siellä mentiin korvat koristeena 8-vedolla eli maha maata myöten sammakkoasennossa ryömien. Alpi jotenkin kuvittelee, että sillä tyylillä saavuttaa haluamansa paremmin. Turha toivo! Noh, mie en tästä lannistu, juuri tuon takia siellä ollaankin. Että Alpi oppisi kuuntelemaan minua ja olemaan välittämättä ympäristön häiriöistä ja muista koirista. Harjoitukset jatkuvat...

Viikonloppu

Alpin ja Elinan viikonloppu meni taas kerran nopeasti. Mihin nämä päivät oikein katoavat... Huomenna on taas paluu arkeen.

On taas tullut nautittua hyvästä seurasta, ruuasta ja säästä. Siinä tiivistetysti meidän viikonloppu. Eilen oli illastakin vielä aika lämmintä ja tarkeni lenkkeillä ilman takkia. 

Tänään kävimme Alpin kanssa puolukassa ja saalista tuli. Keräsin noin tunnissa tuon 5 litran sankon rauhalliseen tahtiin käsin keräten. Puolukoita riittää siis metsässä. Alpi kirmasi ympäri metsää riemuissaan ja kävi välillä järvessä uimassa ja tietysti myös miun luona moikkaamassa mamia. Märkä Alpi veti melkoista rallia ympäri mökin pihaa ihan päättömästi ja hirvittävällä vauhdilla. Mökkeilyn jälkeen Alpia onkin nukuttanut loppupäivän. 

Miun ilta meni tenttiin lukien ja puolukoita puhdistaen. Ei ole tällä hetkellä ihan ensimmäisenä kiinnostuksen kohteissa tuo opiskelu ja tenttiinlukeminen ja sen varmaan näkee myös huomisessa tentissä. Noh, tuleehan noita tenttipäiviä vielä. Ei tässä vielä mitään paniikkia.

 

Ulkoilua ja uimista

On ollut niin kiireistä taas vaihteeksi, että en ole kerennyt edes blogia päivittämään. Kotona olen kerennyt hädin tuskin käymään nukkumassa, sen verran aktiivista on ollut taas tämä elämä. Rouskukin kävi korjaamolla ja sai taas lisäaikaa pienen korjauksen merkeissä. Pelkäsin suurempaa laskua ja tämä tämänpäiväinen oli taas positiivinen yllätys. Miulle taitaa olla muodostunut jo kanta-asiakassuhde autokorjaamoon. :D Onko se sitten hyvä vai huono asia...

Tiistaina kävimme ulkoilemassa Hetan ja Milo-koiran kanssa Utranharjulla ja koirapojilla oli yhdessä kivaa pitkästä aikaa! Alpilla oli täysi työ pysytellä Milon perässä ja siinä tulikin liikuntaa kunnolla kun he juoksivat täysillä peräkkäin pitkin metsää.  Myö saatiin vaihtaa Hetan kanssa kuulumisia ja sekin oli kivaa.

Keskiviikkona käytiin Riitan ja Sisu-koiran kanssa Lykyllä ja Alpi innostui uimaan Mertalammella. Pitäisi keretä kyllä mökillekin puolukkaan, mutta saa nähdä, onko tässä siihen aikaa. Lykyn 8,5 km:n kuntoreitti kulkee ihan meidän mökin vierestä ja katselinkin mökille kaipaavasti. Toivottavasti kerkeän viettää siellä aikaa vielä tänä syksynä. Talvellakin sinne onneksi pääsee kun voi lämmitellä grillikodassa. Alpihan sai jo viime talvena nauttia grillikodasta ja lumisesta mökin pihasta.

 

 

 

Tänään tuli myös postista viesti, että miun juoksuvyö olisi saapunut. Jes, pitääkin käydä se hakemassa, että pääsee testaamaan sitä!

Alpin ensimmäinen virallinen näyttelytulos

Ryhmänäyttely Suonenjoki, 1.9.2013, tuomarina Kirsi Nieminen

JUN EH
 
"9kk vanha uros, joka on erittäin hyvää tyyppiä. Vielä hieman taakselaskeva kallo-osa. Hyvä pään pituus. Erinomainen kaula. Vielä litteä runko. Erinomainen raajaluusto. Eturinta saisi olla selvempi. Luisu lantio. Liikkuu yhdensuuntaisesti. Esitetään hyvin."

Aamu meni rauhallisesti siihen asti, kunnes laitoin Alpille näyttelymanttelin päälle. Siinä vaiheessa Alpi taisi tajuta, mihin ollaan lähdössä ja aamuvilleys alkoi säntäilyllä ympäri asuntoa ja ilosta kiljahdellen. Note to self: seuraavalla kerralla pue Alpi vasta kotoa lähtiessä. Miulla oli vielä muutama asia kesken ja ne sainkin tehdä Alpin säntäillessä ympäriinsä.

Matka sujui hyvin ja rattoisasti, kiitos matkaseuran. Alpi oli energinen hössöttäjä näyttelyalueella ja siksi olikin hyvä, että olimme siellä ajoissa. Mie katsoin aiemmin vähän väärin, monentena myö ollaan kehässä ja niinpä kehässä oli siis meidän edellä kolme muuta junioriurosta, iältään 3-5 kk Alpia vanhempia. Sinänsä tulos oli siis hyvä, koska Alpi on vasta reilu 9kk vanha ja kehittymätön monelta osin. Erityisesti massaa saisi tulla lisää, mutta minkä teet. Annan Alpille ruokaa jo melkoisen suuria määriä. Eli ruokaa uppoaa, mutta taitaa kaikki myös kulua.

Huippua tässä päivässä oli erityisesti Alpin arvostelun viimeinen lause, joka koski siis minua. "Esitetään hyvin." Miulla oli kolmas näyttely ikinä takana koiranesittäjänä ja kehuja tuli. Alpi juoksi hyvin, mutta seisomista saadaan edelleen treenata. Tuomari kehui myös Alpin iloista luonnetta. :)