Tänään aamulla Alpi yllätti. Osaa se höseltäjä yllättää välillä positiivisestikin. Annoin Alpille paikka-käskyn ja laitoin namin vähän sen eteen lattialle. Vapautin vapaa-käskyllä ja Alpi liikahti, nousi seisomaan, mutta ei ottanut namia. Katsoi minuun ja odotti selvästi ole hyvä -käskyä. Sanoin ole hyvä ja vasta sitten Alpi meni syömään namin. On tuon töhelön päähän jotain siis jäänyt. Hienoa, mami oli ylpeä!
Koirakouluilu meni taas askeleen paremmin kuin viimeksi. Meidän pitää vaan jaksaa käydä siellä joka viikko. Alpi on aika helppo saada tekemään melkein mitä vaan namipalkalla, mutta Alpin huomio ja keskittyminen meinaa herpaantua koko ajan ja muut koirat ja ihmiset kiinnostavat välillä enemmän kuin mami. Treeniä, treeniä... Askel askeleelta kun edetään, niin hyvä tulee. Sain kehuja omasta rauhallisuudestani energisen Alpi-koiran ohjaajana. Mie ihan yllätyin. Alpin kanssa on kuulemma syytä ollakin superrauhallinen ja kehuakin rauhallisella äänellä ettei se innostu vain lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti