Metsässä rämpijät

Tänään käytiin rämpimässä metsässä Lykyllä. Lenkkipolku oli niin liukas, että en mie pysynyt siinä pystyssä, joten metsään oli mentävä.

Näytelmä

Käytiin taas koiranäyttelyssä ja perseelleenhän se meni. Lähinnä vaan naurattaa. Toki tietysti ottaa päähänkin. En tiiä, mitä tekisi vai tekisikö yhtään mitään. Ehkä pitäisi ottaa se toinen koira! ;) No vitsi vitsi. Ei se ole tähän elämäntilanteeseen tosiaan mikään hyvä vaihtoehto.

Tänä aamuna naureskelin taas yksinäni, että on tää koiranomistajan elämä yhtä hullutusta. Kello soi lauantaiaamuna klo 5.00 ja klo 6.40 starttasin auton kohti näytelmiä. Eilisen illan olin jo käyttänyt Alpin puunaamiseen. Noh, ihana se höpsyli silti on, vaikka menestystä ei tullutkaan. Leuka pystyssä kohti uusia pettymyksiä ja kokemuksia!

Tein eilen Tiramisua, oikein perinteistä italialaista. Mutteripannukahvia ja vaahdotettua maitoa on myös tarjolla, kunhan Ilona tulee käymään. Nam!

Nyt taas opiskelujen kimppuun!

Koirapuistoilua

Trimmausasiat alkavat järjestyä, hyvä. Mie sen sijaan olen aika äärirajoillani. Olen todella stressaantunut ja unohtelen asioita ja sanon samoja asioita ties miten monta kertaa, koska olen unohtanut jo sanoneeni ne. Toivottavasti tämä on vain väliaikaista ja jossain vaiheessa helpottaa. Pitää päästä aina kunnolla purkamaan tätä olotilaa hikiliikuntaan. Se on kunnollista pääntyhjennystä.

Kävin keskiviikkona fiilistelemässä jäähallilla muodostelmaluistelijoiden kevätjuhlassa. On se vaan aina niin herkistyttävää, et meinaa kyyneleet puskea silmiin niistä kaikista ihanista ja hikisistä muistoista, joita tuohonkin jäähalliin liittyy. Upea laji! Olisipa ihanaa vielä luistella jossain kehäraakkien joukkueessa. Ehkä...

Käytiin eilen iltalenkillä ja olin jättänyt puhelimeni kotiin. Riitta oli laittanut viestiä, että lähdemmekö koirapuistoon hänen ja Sisun kanssa. Noh, vastasin, et lähdetään toki, koska Alpilla tuntui riittävän virtaa. Niin käytiin hakemassa Riitta ja Sisu kyytiin. Ensin Sisu oli etupenkillä jaloissa, mutta eihän siitä mitään tullut. Alpi uikutti häkissään ja Sisu yritti pyrkiä ylös ja taaksepäin kohti Alpia melkoisella voimalla. Noh, laitettiin molemmat koirapojat sitten Alpin häkkiin (joka ei ole kovin suuri). Ensin Alpi oli vähän ihmeissään, että hänenkö valtakuntaan ja lempipaikkaan tässä tunkeudutaan, mutta sitten Alpi ja Sisu matkustivat tyytyväisinä vierekkäin, katsellen takaikkunasta ulos. Koirapuistossa koirapojat leikkivät villinä, varsinkin Alpi oli villinä. Pesuhommiahan siitä tuli, mutta energiaa tuli ainakin purettua.

Tänään meinasin tehdä koeleipomuksen synttäreilleni. Eilen testasin jo mutteripannua ja maidonvaahdotinta (Oli muuten halpa, Ikeassa 2,50e, ja toimi hyvin!). Eihän se espressoa ole, mitä tarvitsisin, mutta aika lähellä kuitenkin. Ihan erilaista kuin suodatinkahvi.

Hikiliikuntaa

Taas meni yksi viikonloppu ohi että hujahti. Alpilla oli koiraseuraa ja miullakin juttuseuraa. Tein töitä ja opiskelin. Sain palautettua muutaman tehtävän ja askel kerrallaan mennään eteenpäin. Hain taas muutamaa työpaikkaa ja suunnittelen Helsingin reissua vajaan parin viikon päähän.

Tänään mie kävin ensin kunnolla hikiliikkumassa islolla, sitten kotiin, Alpi mukaan ja lenkille. Oli tarkoitus vaan kävellä, mutta jalat alkoivat viedä, vauhti koveni ja huomasin juoksevani. Alpi oli vähän ihmeissään ja miulla taas liikaa päällä. Mutta jos jalat vievät, niiden pitää antaa viedä! Nyt on loistofiilis ja energiaa taas vaikka muille jakaa!

Karvanlähtöaika

Uskomatonta, miten paljon karvaa tuosta yhdestä kuonolaisesta voi lähteä. Karvaa lähtee tosiaan enemmän kuin vuosi sitten. Imuri on ahkerassa käytössä, mutta silti niitä karvoja tulee mm. syötyä ja niitä pyörii pallona lattialla. Omat vaatteet ovat myös karvojen kuorruttamat ja entäs miun musta sohva. Se se vasta on kammottavan näköinen. Noh, onneksi tämä aika ei kestä pitkään.

Tänäkin aamuna Alpi herätti miut kuudelta. Komensin sen kuitenkin takaisin unille, nukahdin vielä itsekin ja aamulenkille lähdimme lopulta seitsemältä. Otin sitten muutaman kuvan Alpista. Se on aamupäivisin kovin uninen ja nukkuu milloin missäkin nurkassa.

 

 

 

 

Arkirytmi

Olemme päässeet Alpin kanssa taas arkirytmiin, joka seuraa näköjään viikonlopuillekin. Sisäinen kello herättää meidät molemmat klo 6.00, niin kuin herätyskello herättäisi meidät arkiaamuisin. Useinkaan ei kello ennätä edes soida kun mie havahdun tai sitten Alpi tulee tökkäämään kuonolla aamuherätykseksi. Tänäkin lauantaiaamuna heräsimme siis klo 6.00 ja lähdimme reippaasti lenkille.

Joen kaupunki oli tänä aamuna niin kovin kaunis ja miulle iski hirveä haikeus päälle ja kyyneleet tulvivat silmiini. Ehkä jo kolmen kuukauden päästä asun muualla. Tämä kaupunki on miulle niin kovin rakas, mutta elämässä pitää mennä eteenpäin, kohti uusia seikkailuja. Eikä tällä kaupungilla taida olla miulle hirveästi tarjottavaa enää. Kun töitä ei ole, on lähdettävä.

Uusi ruoka tuntuu maistuvan Alpille hyvin. Vanhaa on vielä vähän jäljellä, joten sekoituksella mennään. Mie en tosiaan ole juuri lukenut ruokasäkkien annosteluohjeita, vaan antanut Alpille aina ruokaa sen mukaan, kun se on syönyt ja miusta on tuntunut tarpeelliselta. Joskus katsoin sitä edellisen ruoan annosteluohjetta ja tajusin antavani aika paljonkin enemmän ruokaa ja silti tuo on noin hoikka. Joten miun omilla ohjeilla mennään vastaisuudessakin. Ja välillä sitten raakaruokaa vaihtelun vuoksi.

Ollaan sovittu tälle päivälle koiratreffit Milo-koiran ja Hetan kanssa. Saa nähdä, miten sujuu hihnalenkkeily yhdessä ja ehkä koirapojat pääsevät leikkimään vapaanakin.

Mie kävin eilen treenaamassa ensimmäistä kertaa käsileikkauksen jälkeen ja sen suhteen fiilis on loistava! Ehkä kaikki toivo ei ole vielä menetetty, vaan on olemassa monenlaisia liikkeitä, mitä mie voin vielä tehdä. Jes! Sain hyviä vinkkejä siihen, mitä tehdä punnerrusten sijasta ja minkälaisia liikkeitä voin tehdä ilman, että ranne taittuu. Kahvakuula on tosin ehdottomasti kiellettyjen asioiden listalla. Käsipainot sen sijaan eivät ole! Ehkä olisi hyvä käydä ostamassa myös joku rannetuki. Siinä on toisaalta puolensa ja puolensa, ilman rannetukea ranteen lihakset vahvistuisivat kyllä paremmin, tuki taas pitäisi ranteen oikeassa asennossa. Sain myös vinkin varata ajan työfysioterapeutille, joka antaisi sitten vinkkejä siitä, miten vahvistaa ranteen lihaksistoa ja toisaalta, miten pystyisi olemaan kuormittamatta sitä liikaa töissä.

Koirakouluilua pitkästä aikaa

Huoh, nyt mie huokaisen ja hengähdän hetken. Töistä suoraan ajoin viemään auton katsastukseen, sit yliopistolle syömään ja kauppaan ruokaa ostamaan. Sitten kotiin, Alpi pikapissille ja opiskeluhommiin. Sitten meidän oli aika suunnata lenkille ja koirakouluilemaan!

Oltiin tosiaan käyty edellisen kerran koirakoulussa joulukuussa ja se kyllä näkyi. Alpi oli hajujen perässä ja sain tehdä suunnilleen sirkustemppuja ja käyttää koko äänialaani ja nameja kiinnittääkseni Alpin huomion minuun. Kenttä oli järkyttävän liukas, joten haasteita riitti myös omassa pystyssä pysymisessä. Mutta oli siinä tunnissa onnistumisenkin hetkiä ja se loi miulle ainakin uskoa tulevaan. Juttelin muutaman muun kanssa ja samanlaisia haasteita heilläkin riitti koiriensa kanssa kuin miulla. Alpilla on korvat koristeena...

Alpilla taisi saada pitkästä aikaa varsin mielekästä ja väsyttävää tekemistä koirakoulussa, koska en muista, milloin sille olisi viimeksi maistunut kuivaruoka noin hyvin. Alpi suorastaan ahmi! Ja sen jälkeen se vauhkoili vielä ympäri asuntoa. Energiaa Alpilla kyllä riittää ja spanielinrakkautta, mitä hän haluaisi jakaa kaikille.

Mie kävin tosiaan ostamassa nyt 15kg:n säkin ProBooster -merkkistä kana-riisi kuivaruokaa Sohvin Valinnasta. Kaupan päälle sain vielä säilytysastian ruoalle. Olen nyt vähitellen lisännyt tuota uutta ruokaa Alpin vanhan ruoan sekaan ja hyvin tuo on alkanut maistua. Pitää nyt tarkkailla tilannetta, sekä maistuvuutta että jätöksiä. Tuota ruokaa tarvitsee antaa vähemmän sen takia kun siinä on niin paljon lihaa ja myös jätösten määrän pitäisi vähentyä. Hintakin on ihan kohtuullinen.

Trimmaajaa etsitään!

Alpi on nyt taas trimmattu ja näyttää niin siistiltä pojalta, et vau! Jos joku tietää hyvän walesinspringerspanielin trimmaajan täällä meidän kotiseudulla, niin voisi laittaa miulle viestiä.

Miusta itsestä ei tule olemaan koskaan trimmaajaksi Alpille, vaikka siitäkin haaveilin vielä tammikuun alussa. Sen jälkeen onkin tullut melkoisia iskuja vasten kasvoja, jotka ovat horjuttaneet montaakin asiaa miun elämässä. Miun käsi ei siis kestä sitä trimmaamisesta tulevaa rasitusta. Nytkin huomaan, kun olen ollut töissä ja naputellut tietokonetta myös opiskelujen takia ihan urakalla, että ranne ja peukalo ovat selkeästi rasittuneet ja kaipaisivat lepoa. Onneksi ne eivät kuitenkaan ole niin kipeitä, että pitäisi syödä särkylääkkeitä. Täällä siis kärvistellään monenlaisten tuntemusten kanssa...

Alpi on ollut vauhkopää, voi hyvä luoja sentään! Energiaa sillä riittää kyllä kuin pienessä kylässä. Alpin pitäisi päästä juoksemaan jonnekin vapaana, mutta nyt ei olla viime aikoina päästy oikein minnekään. Ollaan lenkkeilty hihnassa ahkerasti ja miun silmät ovat olleet täynnä hiekkaa. Kevään merkit katosivat ja pakkanen valtasi taas Joen kaupungin kera kylmän tuulen, joka pöllyttää hiekoitushiekkaa. Voi, ollapa nyt jossain etelämmässä.

Kun katson kalenteria, huomaan, miten kiireinen kevät miulle on tulossa. Kiitos sairausloman, nyt mennään sellaista tappotahtia kevät eli nämä 11 viikkoa ennen kesälomaa, että huh huh! No, pienen paineen alla mie olenkin parhaimmillani. Alpillakin on tulossa näyttely parin viikon päästä ja seuraavat sitten näillä näkymin toukokuussa. Pitäisi tutkia niitä mejä-juttujakin, mutta missähän välissä olisi aikaa niihin! Kysyn vaan. Miten mie olen taas onnistunut järkkäilemään elämäni näin kiireiseksi?! No, ei auta, jos meinaa tulevaisuudessakin saada töitä. Pitää opiskella ja kehittää itseään. Se ei tosin koskaan mene hukkaan. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, itseensä sijoittamista.

Ollaan varsin suosittuja!

Miun hömppävuodatusblogia on käyty tähän mennessä katsomassa yli 15 000 kertaa reilun vuoden aikana! Uskomatonta! Kiitos teille, että jaksatte lukea! 

Tietysti pääasiassa kirjoitan tätä itseäni varten, mutta tätä kautta myös miut tuntevat saavat tietää, mitä miulle ja Alpille kuuluu ja näkevät kuvia. Sikäli mikäli saan niitä kuvia otettua ja tänne laitettua. Viime aikoina on ollut taas aika hiljaista sillä rintamalla. Kaukana asuvat näkevät miun ja Alpin arkea ja juhlaa, iloa ja surua, meidän elämää.

Miulla on hirveä matkakuume enkä oikein tiedä, mihin päin maailmaa lähtisin sitä toteuttamaan. Tietysti budjetti asettaa omat rajoituksensa ja matkaseuran puute omansa. Eli jos innokkaita matkailijoita löytyy, saa ottaa yhteyttä. Erityisesti jo vuosia miun haaveissa on ollut junamatka Siperian halki. Lähempänäkin olisi toki hienoja kohteita, missä haluaisin käydä.

Ennen kaikkea tässä elämässä haluan nähdä ja kokea.

Tänään myö ollaan lenkkeilty Alpin kanssa vähemmän kuin yleensä. Joskus on hyvä ottaa vähän rennommin ja lötköillä enemmän. Alpi on siis lötköillyt.

Tämä viikko on ollut melkoisen raskas moneltakin kannalta ja mielessä on ollut niin paljon asioita, että osa on unohtunut ihan väkisin. Työasiat olen saanut taas rullaamaan ja vielä kun saisi arkirytmin ja -rutiinit taas kuntoon niin hyvä olisi. Perjantaisin aamulenkit päiväohjelmaan... 

Ja hei, kesälomaan on aikaa enää 11 viikkoa. Se on muuten aika vähän aikaa!

Tänään puhuttiin Ilonankin kanssa siitä puolimaratonista. Se alkaa tuntua päivä päivältä paremmalta ajatukselta. Voi jos totuutta voisi paeta juoksemalla karkuun. Ehkä olen samalla juoksemassa sekä karkuun että kohti tulevaisuutta. Alpi tietysti tulee olemaan treeneissä mukana, vaikka itse koitokseen ei pääsekään osallistumaan. On kyllä olemassa onneksi vähän epävirallisempiakin juoksutapahtumia, joihin koiraystävät ovat tervetulleita.

Liikkuminen ja varsinkin kunnollinen ja rankka hikiliikkuminen on aina ollut miulle henkireikä arjessa ja elämässä ylipäätänsä. Monet asiat ovat selkeytyneet liikkuessa, kun ajatukset kulkevat jotenkin paremmin. Sen takia viimeiset kaksi kuukautta käsileikkauksen jälkeen ovatkin olleet melkoisen tuskallista aikaa kun on pitänyt varoa kättä ja liikkuminen on ollut vain ja ainoastaan kävelyä. Tuntuu, että lihaksetkin ovat aivan surkastuneet.

Lisää terveystuloksia

Tänään meillä oli traumaattinen eläinlääkärikokemus. Tai no en tiedä, oliko se Alpille kovin traumaattinen, mutta miulle oli. Alpi oli aika vauhkona jo odotustilassa, mutta vauhkoilu yltyi kun nostin hänet tutkimuspöydälle. Alpi riuhtoi ja pomppi, hyppäsi alas, en saanut pideltyä siitä kiinni ja lopulta miut käskettiin ulos sieltä ja kaksi hoitajaa tuli pitämään Alpia kiinni. Raukkaparalle laitettiin kuonokoppakin, vaikka ei Alpi ketään purisi, se vaan töhötti omaan tyyliinsä ja oli ihmeissään oudosta paikasta ja tilanteesta. Huone kun oli vielä pimeänä. Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tutkimus saatiin tehtyä, vaikka sen jälkeen Alpin sydän hakkasi kovempaa kuin on koskaan aiemmin hakannut. Huh, oli melkoista!

Alpin silmät ovat siis kunnossa! Eli ei ole mitään perinnöllisiä silmäsairauksia tai ylimääräisiä ripsiä tms. On miulla loistokoira terveydeltään. :) Saa nähdä, miten nopeasti tämä tieto tulee viralliseen rekisteriin.

Kevään ensimmäiset juoksuaskeleet

Päälimmäisenä mielessä on surut, murheet ja epävarmuus elämästä, mutta yritän silti keksiä positiivista ajateltavaa ja tekemistä. Käden tilanne huolestuttaa kyllä kovasti. Luultavasti käsityötkin (ainakin virkkamisen ja neulomisen) saa unohtaa ja entä miun haaveilemat pianotunnit... Voi surkeus sentään! Kädestä johtuvien tuntemusten ehdoilla tullaan varmasti menemään koko loppuelämä. Toivon vaan, että uutta leikkausta ei tarvittaisi.

Suuntasimme tänään Alpin kanssa iltapäivälenkille keskustan "vilinään". Ei siellä tänään kovin suurta ihmisryntäystä ollut, mutta huomenna voi ollakin torilla menoa ja meininkiä. Sen verran rakennelmia oli torille noussut. Alpi rapaantui ja hiekkaantui, mutta se ei meidän menoa haitannut. Kotona näet Alpi ymmärtää heti kävellä kylppärin ovelle ja on pestessä ihan tyytyväinen puhdistumisesta. Ja pyyhkeellä kuivaaminen ja siihen verhoutuminen ovat Alpin mielestä huippujuttuja. Kylppäri sen sijaan on Alpin pesemisen jälkeen hiekan vallassa.

Kun eilen haaveilin vielä juoksemisesta, niin tänään otin sitten ensimmäiset juoksuaskeleet ihan ex tempore. Ei ollut oikeanlaisia varusteita päällä, mutta se ei menoa haitannut. Vaikka en juossut kovin pitkää matkaa, tuntui silti tosi hyvältä! Alpi meinasi vähän ihmetellä astetta vauhdikkaampaa menoa, mutta innostui sitten kovasti. Gore tex -asu ei ole kyllä se hengittävin asu juoksemiseen.

Keskusteltiin urheiluvammoista ja treenaamisesta parin työkaverin kanssa. Mietin tänään töissä puolimaratonille osallistumista. Siihen olisi aikaa aika lailla tasan kaksi kuukautta, jos päätän osallistua. Mietinnässä on myös, miten voisin treenata käsiä ilman, että peukalo ja ranne joutuvat koetukselle. Joutuukohan tässä aloittamaan saliharjoittelun?!?

Yksi Alpin lempi-ihmisistä, Ilona, kävi tänään pikaisella vierailulla. Alpi meinasi seota onnesta, häntä vei koiraa ja se säntäili ilosta vauhkona ympäri asuntoa. Myös lelut ja peti saivat tänään osansa Alpin innokkuudesta. Alpin kestävää lelua ei ole vielä keksitty...Nyt se höpsyli on tuolla unilla väsyneenä päivän touhuista.

Rapaa, kuraa, hiekkaa

Olen ollut nyt kaksi päivää töissä sairausloman ja talviloman jälkeen. On ollut sekä kivaa, että rankkaa. Onneksi töissä on niin kiireistä, että kerkeää unohtaa oman elämänsä edes hetkeksi ja voi olla murehtimatta ja panikoimatta tulevaa.

Tänään mie kävin taas lääkärillä tämän käteni kanssa. En oikein vielä lääkärillä käydessäni tajunnut, mitä lääkäri sanoi. Vasta työpäivän jälkeen illalla miulle iski tajuntaan koko totuus ja melkoisella voimalla se iskikin. Itku siinä pääsi. Tuo käsi tulee rajoittamaan miun elämää vielä monella tavalla koko miun loppuelämän ajan. Vaikka niin jo olen pitkään aavistellutkin, en ehkä halunnut vain myöntää itselleni totuutta. Sen kanssa pitää vaan yrittää oppia elämään. Monet liikuntamuodot saattavat olla nyt poissa miun ohjelmasta, joten uutta sisältöä liikuntakalenteriin kaivataan kovasti! 

On menossa myös valkoisen ja pitkäkarvaisen koiran omistajan iloisin vuodenaika. Ai että, mie nautin tästä keväästä!!! Alpilla on yhtä aikaa karvanlähtöaika eli sisällä on irtokarvaa enemmän kuin laki sallii ja ulkona koira menee kuraiseksi, märäksi ja hiekkaiseksi aivan välittömästi kun astuu tuon töhöttäjän kanssa ovesta pihalle. Kylppäri on hiekan vallassa, koko asunto on hiekan ja irtokarvan vallassa ja shampoota kuluu. Märkä koira saa märkäkoira-sätkyjä ja koko asunto on märkänä. Argh!

Miun piti käydä tänään lainaamassa yo:n kirjastosta yksi kirja. Ajoin kuitenkin töistä kotiin, nappasin yli-innokkaan automatkustaja-Alpin kyytiin ja ajoimme keskustaan. Sain haettua kirjan ja sitten suuntasimme Alpin kanssa Mehtimäelle lenkille. Katselin jo kaipaavasti lenkkipolkuja ja haaveilin Alpin kanssa juoksemisesta, mutta kovin oli vielä jäistä. Ihania ovat myös nuo lumen alta paljastuvat koirankakat. Miulla koiranomistajana olisikin siitä muutama valittu sana sanottavana, mutta jätän avautumatta. Itse kerään kuitenkin kiltisti Alpin jätökset pussiin. Toisaalta, jos lähettyvillä on vähänkin metsää, Alpi menee mielellään niin kauas tarpeilleen kuin hihna antaa myöten. Siisti koira. :)

Kun saa nämä työt taas rullaamaan, pitää ottaa itseään niskasta kiinni myös opiskelujen suhteen. Käsileikkaus rajoitti pahasti monenlaista työskentelyä, myös pääosin tietokoneen välityksellä tehtäviä opintojani, joten miulla on kiinnikurottavaa. Onneksi sain sitä lisäaikaa siihen yhteen kurssiin...

Pikareissu Helsinkiin

Myö käytiin pikareissulla Helsingissä. Huh, oli melkoisen rankka reissu. Torstai-iltana tunnin varoitusajalla koira autoon, Ilona-sisko mukaan ja auton nokka kohti Helsinkiä. Kerettiin yöksi Hanna-siskon luo, shoppailla, käydä Ikeassa, lenkkeillä koiran kanssa ja mie kerkesin käydä työhaastattelussa. Perjantaina ajeltiin sitten takaisin päin. Alpillekin taisi olla aika rankka reissu, vaikka hän pitääkin kovasti autossa matkustamisesta.

Saa nähdä, mihin tää elämä oikein vie minua ja Alpia. Lähiajan (n. tunti) suunnitelmissa on koirapuistoilua räntäsateessa, mutta sen kauemmas en vielä pysty näkemään.

Vielä on viimeiset hetket talvilomaa ja maanantaina töihin. Olen odottanut sitä todella kovasti!

Varaslähtö kevääseen

Kevät on tullut tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin. Alpi halusi tänään nauttimaan keväästä ja auringosta parvekkeelle ja viihtyikin siellä pitkän aikaa tarkkaillen tähystyspaikaltaan maailman menoa. Sain otettua pitkästä aikaa kuviakin. Ah, miten tuo auringonvalo tuo jokaisen pölyhiukkasen näkyville ja paljastaa likaiset ikkunat ja parvekelasit.

Viralliset terveystulokset

Eilen käytiin tutkimuksissa ja kuvissa ja tänään tuli jo virallinen tieto Kennelliitosta. Oli kyllä yllättävän nopeaa toimintaa, kun mie ajattelin, että tässä joutuu jännittämään useamman viikon. Jalostustietokannassakin näkyy jo.

Alpin lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Loistavaa! Alpi on terve koira!

Alpi on myös toipunut jo eilisestä ja on taas oma itsensä eli ylienerginen hössöttäjä. Käytiin tänään pitkästä aikaa miun vanhempien luonakin. Siellä oltiin kovasti jo ikävöity Alpia. Kyllähän siinä neljässä viikossa kerkesi tottua Alpin läsnäoloon, minkä ajan Alpi oli heillä hoidossa. Ei oltu kuitenkaan pitkään, koska siellä oli remontti vielä kesken ja Alpille monta vaaranpaikkaa ja kiinnostavaa asiaa, mitä ei saanut mennä tutkimaan. Hienolta kyllä näytti jo! 

Tulee ihan itsellekin hillitön remontointivimma. Mikä tässä keväässä oikein on kun energiaa alkaa olla yli oman tarpeen ja ideoita vain pursuilee päästä. Alpin rapsuttelemalle seinälle pitäisi kyllä tehdä jotain, mutta ensin pitää tämän käden antaa parantua kunnolla. Noh, ihanaa päästä maanantaina töihin! Sitä mie odotan jo kovasti, enkä kyllä kestä jos käsi ei kestä työntekoa.

Takana taas huonosti nukuttuja öitä. Kun pääsen sänkyyn, alkaa sellainen yskä, että taitaa Alpikin pidellä jo korviaan kun niin katselee aina minuu alta kulmiensa eikä näytä nukkuvan. Viimekin yönä taisin yskiä jotain kolme tuntia, sitten kun nukahdin, näinkin painajaista...

Alpi kuvauksissa eläinlääkärillä

Alpi kävi tänään virallisissa lonkka- ja kyynärkuvauksissa sekä polvitutkimuksessa eläinlääkäri Martinalla. Samalla Alpi sai myös rokotuksen. Alustavan arvion mukaan sekä polvet että kyynärät ovat 0/0 ja lonkat A/B tai B/B. Saa nähdä, mikä on sitten virallinen arvio. Odotan jännityksellä!

On se raukkaparka Alpi nyt vähän surkeana ja pahoinvoivana, kuola vaan valuu suupielistä lammikoksi lattialle ja pedille. Ei jaksanut autoonkaan hypätä, vaan piti nostaa ja hoiperteli kotiin ja nukahti heti unille omalle pedilleen.

Tämä epätietoisuus kaikesta saa miut hermoromahduksen partaalle. Kyttään vauhkona puhelinta ja ravaan ympäri asuntoa hermostuksissani. Olen nukkunut myös taas todella huonosti. Tulisi nyt jo jotain tietoa jostain!!

Elämää

Ei ole kyllä elämä helppoa, mutta milloin se miulla olisikaan sitä ollut. Joskus (usein) mietin, että voisi se olla kyllä paljonkin seesteisempää ja tasaisempaa. Tietää ainakin elävänsä, jos ei muuta. Toivoaan ei saa menettää ja aina pitää uskoa parempaan huomiseen. On ainakin, mitä muistella sitten vanhana keinutuolissa istuskellessa; niitä hyviä muistoja ja sitten niitä ikäviä muistoja. Niitä hyviä, jotka saavat loistavan hymyn kasvoille ja ikäviä, jotka nostavat kyyneleet silmiin aina, vielä pitkän ajan päästäkin. Jännitystäkin tässä riittää edelleen ja tulevaisuuden miettimistä. Huomisesta ei koskaan tiedä.

Ollaan lenkkeilty Alpin kanssa ahkerasti ja myös koirapuistoiltu torstain ikävästä kokemuksesta huolimatta. Ulkona on todella liukasta ja eteenpäin mennään melkoisen varovasti, kaatumista ja kättä varoen.

Käsi on menossa jo parempaan päin ja olen toiveikas siitä, että pystyn ja kykenen menemään viikon päästä töihin. Ensimmäinen työpäivä näyttää kyllä varmasti, pystynkö mie tekemään työtäni. Ja sitten heti tiistaiaamuna onkin jo lääkäriaika. En vaan kestäisi enää yhtään enempää sairauslomapäiviä, kotona oloa. Nythän miulla onkin menossa jo talviloma. Lisäksi sain opintoihini lisäaikaa käsileikkauksen sairauslomatodistuksella, joten sen puolesta on vähän helpottuneempi olo.

Huomenna ollaan Alpin kanssa jännän äärellä, koska mennään eläinlääkärille. Alpilta tutkitaan lonkat, kyynärät ja polvet. Alpi saa myös rokotuksen ja pitää muistaa pyytää myös lemmikkipassi mahdollisia ulkomaanreissuja varten. Pidetään peukkuja, että tulokset olisivat hyviä!