Onnellinen olo

On vaan niin onnellinen olo, että tekisi mieli mennä ulos ja kiljua! :)

Käytiin tänään iskän kanssa Tessussa ostamassa Alpille syötävää pakastimeen yli 10kg. Iskä toimi ajajana ja kantajana. Mie käsipotilas vaan toimin maksajana.

Kävin sitten moikkaamassa Alpiakin. Se oli ollut hienosti mummin kanssa pari tuntia kahdestaan. 

Soitin jo tällä viikolla kerran talohuoltoon, mutta ensi viikolla saan soittaa uudestaan. Lattiakaivosta kuuluu pulputusta kun ilmanvaihtokonetta säätää suuremmalle teholle eli ilmanvaihtokoneen vesilukkoon pitää lisätä vettä. Sama ongelma on ollut kerran aiemminkin. Lisäksi makkarin ja olkkarin pattereista kuuluu häiritsevän kovaa nakutusta, joten huoltomies saa katsoa niitäkin siinä samalla.

Tänään oli edelleen kireä pakkanen. Illaksi lauhtui jo hieman, joten toivottavasti huomenna on hyvä sää ja pääsee Alpikin jonnekkin juoksentelemaan vapaana; joko koirakaverin luo tai mökille.

Höyryävä joki

Joen kaupunki oli tänään todella kaunis. Kävelin kirkkaassa kevätauringonpaisteessa joen yli keskustaan moikkaamaan ja rapsuttelemaan Alpia. Aurinkolasit olisivat olleet tarpeen kun aurinko heijastui lumesta. Oli myös kirpeä pakkanen, mutta miulla oli lähinnä kuuma. Haluaisin jäälle kävelemään Alpin kanssa.

Alpi meinasi seota onnesta kun näki miut. Se heittäytyi miun jalkoihin selälleen ja häntä paukutti vimmatusti lattiaa. Voi mamin höpsyliä. <3 Unetkin Alpi kerkesi ottaa miun jalkaa vasten ja hän nautti todella yhdessäolosta ja rapsutteluista.

Kotiin kävelin joen yli auringon jo laskiessa. Joki höyrysi ja oli taas todella kaunista. Olisin niin kovasti halunnut kävellä siinä Alpin kanssa. Alpilla on kuitenkin hyvä olla hoitopaikassaan ja näin miun käsi saa parantua kunnolla. Iskä-koiranhoitaja kertoo onneksi kaiken, mitä on tapahtunut ja mitä Alpi on touhuillut.

Huomenna saan tikit pois, jee!

Hätä keinot keksii

Kummasti sitä hätä keinot keksii myös yksikätisenä. Tulin tänään kotiin ja Alpi jäi miun porukoiden hoitoon. Noh, liekö stressi syynä Alpilla vai mikä, mutta anaalirauhaset alkoivat taas vaivata miun pikkuista koirapoikaa. Iskä soitti sitten miulle, et mitä tehdään ja kehotin tuoda koiran käymään täällä kotona. 

Sieltähän se hötkylä sitten saapui ja pienen maanittelun jälkeen saatiin se kylppäriin. Otin Alpin seisomaan jalkojeni väliin ja vasemmalla kädellä sain kuin sainkin puristettua mokomat rauhaset tyhjäksi. Kyllähän sieltä nestettä tuli. Samalla sitten suihkuttelin mahan ja jalat, levitin shampoon yhdellä kädellä ja sain vielä huuhdottuakin koiran. Uroksella kun tuppaa nuo mahakarvat saamaan pissikuorrutteen. Alpi seisoi kuin patsas pesun ajan, mikä hieman jopa ihmetytti minua. Ilmeisesti se aavisti, et nyt ei mami voi käyttää molempia käsiä. Iskä-koiranhoitaja kuivasi Alpin, joka sitten oli silminnähden helpottunut hoitotoimenpiteistä ja kävi rauhassa unille. Yleensä pesun jälkeen tulevasta villikohtauksesta ei ollut jälkeäkään, vaan pedillä makaili unelias koira. 

Alpi otti pienet torkut kotona ja lähti taas innoissaan ulos, autoon ja hoitoon. On outoa olla kotona, kun Alpi on hoidossa. Onneksi huomenna taas näen Alpin.

Ikävä Alpia

Tosiaan, olin maanantaina käsileikkauksessa ja kirjoitan tätä hienosti vasemmalla kädellä. Oikea käsi on lastassa ja käyttökiellossa kolme viikkoa. En siis pysty ulkoiluttamaan Alpia ainakaan kolmeen viikkoon ja senkin jälkeen on syytä olla varovainen, että käsi ei saa vaurioita, vaan parantuu kunnolla. 

Päävastuu Alpin lenkeistä on iskä-koiranhoitajalla ja se onkin sujunut hienosti. Mie olin kolme yötä porukoilla ja Alpi nukkui lattialla miun sängyn vieressä. Kerrostalon äänet ovat kovin erilaisia kuin meillä kotona, joten Alpi saa melkoista siedätyshoitoa. Tänään Alpi jäi sinne yksin ensimmäiseksi yöksi. Miulla on hirveä ikävä ja mietin vaan koko ajan, ikävöikö Alpi myös minua. Alpi saa kuitenkin siellä hyvää hoitoa ja paljon rapsutuksia.

Leikkihetki

Tänään kävimme leikkimässä Millan luona. Tässä muutamia kuvia leikkihetkestä. Osa on Tiinan ottamia kuvia. Koirilla riitti kyllä vauhtia ja Alpikin esitteli hormonihirmuisuuttaan mm. yrittämällä vaivihkaa hypätä Millan selkään. Ihanaa kun Alpi ja Milla ovat niin hyvät kaverit.

Kotiin lähtiessä Alpi nukahti jo autoon ja loppupäivä onkin mennyt lepäillessä ja tarkkaillessa välillä mamin touhuja. Mie olen siis siivonnut tänään todella tehokkaasti ja paistoin ensimmäisen kerran kotonani aivan yksin karjalanpiirakoita. Aina aiemmin olen paistanut porukoilla äitin kanssa. Siihen on syynsä, miksi niitä nyt tein tai oikeastaan ketä varten mie niitä tein.

Ensimmäinen pelti menossa uuniin.

Kolmella jalalla pomppiva koira

Aamulla Alpi pomppi ensimmäisen kerran tänä talvena hetken kolmella jalalla. Liekö 19 asteen pakkanen ollut liikaa vai mikä esitys oli päällänsä. Koska ei Alpi pysähtynyt eikä yrittänyt kuitenkaan kääntyä takaisin kotiin. Loppulenkki sitten meni kuonoa lumikasoihin tunkiessa. Voi sitä höpsyliä. Kuviakaan ei ole viime päiviltä, siitä on pakkaskeli pitänyt huolen. Huomenna on suunnitelmissa leikkihetki Millan kanssa ja hoitokassin pakkaamista.

Päivän vietimme porukoilla, mie leivoin korvapuusteja ja Alpi lähinnä nukkui. Käskystä Alpi haki myös miun ihmetykseksi narulelunsa takasta. On se tainnut sittenkin oppia jotain...

Tämä lauantai-ilta on mennyt kirjoitellessa työhakemuksia. Vielä kun molemmat kädet ovat toimintakuntoisia, pitää ottaa ilo irti. Itsensä ja omien taitojensa kuvaileminen on kyllä raskasta puuhaa. Nyt sitten vain lisää puheluja ja odottelemaan mahdollisia haastattelukutsuja.

 

Talvi, lumi ja pakkanen!

Ihanaa kun on talvi, lunta ja pakkasta. Mie en ainakaan valita nyt kun vesikelit ja rapainen koira ovat taakse jääneitä ainakin hetkeksi. Kunnolla vaan päälle, niin kyllä tarkenee. Kylmäsormisena tällä hetkellä parhaat ovat lämminvuoriset nahkarukkaset. Ainoa huono asia niissä on vaan se, että Alpi on niistä suunnattoman kiinnostunut nahan hajun takia. Alpikin kestää hienosti pakkasta. Miulla ei ole talviasua Alpille eikä ole suunnitelmissa hankkiakaan. Katsellaan, mihin suuntaan tämä säätila lähtee kehittymään. Aina tuo Alpi lähtee innokkaasti lenkille eikä kotiin ole kiire missään vaiheessa.

Mie olen suunnitellut töitäni ja siivoillut kotia ja yrittänyt muutenkin miettiä, mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen maanantaista käsileikkausta. Ajatukset meinaavat kyllä karata vähän väliä jonnekkin muuallekin. Hoitaja soitti miulle tänään ja ilmeisesti miut nyt sitten sekä nukutetaan että puudutetaan. Pahin kauhuskenaario on kahden kuukauden kipsi, jos joudutaan operoimaan enemmän kuin on tämän hetkisissä suunnitelmissa. Kääk, pidän peukkuja pystyssä, että niin ei kävisi. Onneksi miulle löytyi hyvät sijaiset eli siis ensin on viikon yksi ja sitten toinen jatkaa siitä.

Onneksi tässä on jotain ihanaa odotettavaa, muuten kyllä ärsyttäisi tuo tuleva sairasloma paljon enemmän. Saa nähdä, miten Alpikin suhtautuu tilanteeseen, jossa mami ei ulkoilutakaan, vaan se vastuu on Iskä-koiranhoitajalla ja Ilona-tädillä.

Trimmauspäivä

Eilinen eli lauantai meni leppoisissa merkeissä. Lunta satoi vihdoin ja pakkanenkin kiristyi. Kävimme aamupäivällä pitkästä aikaa koirapuistossa ja iltapäivä menikin miun vanhempien luona. Täti miehineen oli tullut kylään ja he näkivät Alpin nyt ensimmäistä kertaa. Alpi kävi hakemassa rapsutteluja jokaiselta vuorollaan ja välillä otti päiväunia. Illalla oli edessä lenkkeilyä ja pesuoperaatio sunnuntain trimmauksen takia.

Tänään oli siis trimmauspäivä. Alpi käyttäytyy joka kerta paremmin, mutta mie voin tällä kertaa todella huonosti. Silmissä näkyi pilkkuja ja meinasin pyörtyä monta kertaa. Pääosin mie istuskelin sitten lattialla. Alpi pääsi vielä pihalle leikkimään Ellin kanssa, niin trimmausreissusta muodostui Alpille varsin mukava. Mie kävin sitten ostamassa sipsejä, salmiakkia, lakuja ja kivennäisvettä, että saisin verenpaineen kohoamaan. Minuu pyörryttää muutenkin tosi helposti, mutta tänään tilanne oli aivan erilainen kuin aiemmin ja aloin melkein huolestua omasta olostani.

Otin aamulla muutamia kuvia trimmaamattomasta Alpista, niin laitan niitä nyt sitten tähän. Nyt pitäisi ottaa sitten trimmatusta koirasta kuvia myös, mutta se taitaa jäädä toiseen päivään.

 

 

Perjantain puuhia

Taas on yksi työviikko takana ja on tapahtunut vaikka mitä. Joko mainitsin, että ostin lennot ja lasken jo päiviä, joita on vielä yli kuukauden verran... Sitten kaukana oleva tulee hetkeksi hieman lähemmäksi. :) En meinaa malttaa odottaa!

Käsileikkaus lähenee ja panikointi kiihtyy. Nyt viikonloppuna pitää tehdä pakastimeen ruokaa ja miettiä muitakin järjestelyjä ja suunnitella sairasloman aikaisia töitä ja tehdä opiskeluhommia jo vähän etukäteen. Mietin myös nukutuksen ja puudutuksen välillä ja taidan haluta molemmat tai ainakin puudutuksen. Ääh, mukavuusalueelta pois siirtyminen alueelle, josta ei tiedä yhtään mitään, on pelottavaa. Töissä olen tainnut kertoa leikkauksesta jo kaikille ja toivon vaan, että miulle löytyisi sijainen mahdollisimman äkkiä, että saisin perehdytettyä sen hommiin ennen kuin jään sairaslomalle. Puhelimitse tai s-postilla se on vaikeaa.

Sain aamulla raivattua ne joulukoristeet pois. Se on aina yhtä haikeaa. Yksi joulu on taas takana ja seuraavaa odotellaan. Jätin vielä paperitähdet ikkunoihin, ulkovalot parvekkeelle ja kranssin oveen. Ne saavat olla vielä piristämässä ja valaisemassa näitä pimeitä talven päiviä. Tämän vuoden joulu tai no oikeastaan joululoma olikin miulle erityisen merkityksellinen ja hieno. 

Tänään käytiin vierailulla Elisan, Pasin, poikien ja koirien luona pitkästä aikaa. Alpi lähti siis mukaan ja odotin vierailua hieman jännittyneenä. Alpi saikin kunnollisen kokemuksen illasta lapsiperheessä. Vaikka Alpi selkeästi hypähteli aluksi pakoon innokasta lasta, loppuillasta Alpi malttoi jo käydä pitkälleen ja tarkkailla tilannetta lattialla maaten. Alpi antoi lopulta myös hienosti vajaa 2-vuotiaan lapsen tutustua ja koskea itseensä. Alpi sai tutustua myös Vili-koiran kanssa. Vili ei oikein lämmennyt Alpin tutustumisyrityksille. Kun taas Atte ja Taavi koiraportin takana olisivat olleet vähintäänkin innokkaita tekemään tuttavuutta Alpin kanssa.

Tänään päästiin myös pakkasen puolelle (-9 astetta) ja myös lunta satoi. Lumi oli tiellä pöllyävää pakkaslunta, ihanan höttöistä ja kevyttä. Nytkö se talvi sitten tulee?! Ulkona on myös ihanan valoisaa pimeydestä huolimatta. Ehkä mie itsekin hohdan jotain valoa ja suorastaan loistan.

Ihana arki

Loppiainen takana ja miulla on vielä joulukoristeet esillä. Taitaa mennä siis Nuutin päivään, ennen kuin otan ne pois. 

Meillä on ollut ihan tavallista ihanaa arkea höystettynä ikävöinnillä. Onneksi on tämä nykyajan tekniikka. Olen tyhjentänyt Alpilta anaalirauhasia useamman kerran ja pessyt rapaista koiraa urakalla päivittäin. On lenkkeilty paljon eri puolilla Joensuuta ja tehty kotihommia. Työtkin ovat tuossa sivussa menneet, vaikka lähestyvä leikkaus aiheuttaa pientä paniikkia. Soitin jo tänään hätäpäissäni sairaalalle ja sieltä tuli myös kirje tänään. Menen ainakin aluksi leikkauksen jälkeen porukoille. Alpi saa lenkittäjän ja miun ei tarvitse yrittää tehdä ruokaa yhdellä kädellä. Jotain tosi kivaakin on luvassa helmikuulle. Eli sitä odotellessa jaksaa kyllä sairasloman ja yksikätisyyden. Pitäisi vielä tehdä pakastin täyteen ruokaa ja leipoa pakastimeen jotain hyvää myös. Ennen leikkausta on kyllä vielä miljoona asiaa tehtävänä.

Olen hakenut siis töitä muualta. Monta vuotta pohdinnan alla ollut lähteminen täältä taitaa tosiaan tulla todeksi tänä keväänä. Mitä aiemmin saisin tietää ensi syksyn töistä, sitä aiemmin pääsisin etsimään asuntoa ja muuttamaan mahdollisesti jo kesän alussa ja etsittyä tähän ihanaan omaan kotiini vuokralaiset. Edessä taitaa olla suuria, mutta sitäkin hienompia muutoksia miun (ja Alpin) elämään.

Loppiainen

Nautimme tänään ylimääräisestä vapaapäivästä eli loppiaisesta ja suuntasimme mökille. Mie pelkäsin vähän etukäteen, et lähteekö se juoksemaan jäälle ja kuinka siinä sitten käy. Onneksi Alpi oli sen verran fiksu, että pysytteli kuivalla maalla. Alpi oli innoissaan vapaana juoksemisesta ja veti melkoista rallia ympäri pihaa ja metsää.

 

 

 

 

Ensimmäinen yhteinen vuosi takana

Tasan vuosi sitten, 5.1.2013, oli hieno päivä. Pieni ja söpö, 7-viikkoinen Alpi-koira saapui silloin uuteen kotiinsa miun luo. Kävimme iskä-koiranhoitajan kanssa hakemassa Alpin. Ensimmäisten viikkojen aikana meillä vierailikin paljon koiranpennunkatsojia. Voi sitä iloa ja onnea kun tuo kauan odotettu uusi perheenjäsen oli vihdoin kotona. Miulla ei ollut mitään koirakokemusta ennen kuin miusta tuli Alpin omistaja, mutta niin vain olen kasvanut koiranomistajuuteen yhdessä Alpin kanssa. Vuosi on mennyt nopeasti ja on kerennyt tapahtua yhtä ja toista. 

Toukokuussa 2013 Alpi pääsi kokeilemaan ensimmäisen kerran verijälkeä. Elokuussa 2013 aloitimme näyttelyuran Joensuussa. Alpi suoritti hienosti hyväksytysti spanieleiden taipumuskokeet samana päivänä kun täytti 9kk 17.8.2013. Yhteiselomme ensimmäinen vuosi on ollut tapahtumarikas ja antoisa. Toivon, että saamme kokea vielä monta yhtä hienoa vuotta yhdessä.

Vuoden 2014 suunnitelmissa on käydä näyttelyissä ja aloitella mejä:n harrastamista. Lisäksi tarkoituksena olisi jatkaa koirakoulussa käymistä ja treenata erityisesti perustottelevaisuutta. Alpi on kyllä maailman ihanin ja höselöin koira! <3

Kävimme tänään lenkillä Hetan ja Milo-koiran kanssa. Koirapoikien edellisestä tapaamisesta oli aikaa pari kuukautta ja minua suorastaan ihmetytti, miten paljon rauhallisemmin molemmat kulkivat hihnassa. Iän tuomaa rauhallisuutta taisi olla siis tullut tai sitten mie vaan kuvittelin. Osan matkasta koirat saivat juosta vapaana ja osan matkasta ne kulkivat kiinni. Molemmat kulkivat omalla puolellaan tietä tosi hienosti silloin kun olivat hihnassa. Voi että mie olin höseltäjä-Alpista ylpeä!

Elämä on vaan niin ihanaa, että en meinaa uskoa tätä todeksi!

Lauantain lenkkeilijät

Työt saatiin polkaistua käyntiin joululoman jälkeen ja nyt sitä taas vietetään pitkää viikonloppua loppiaisen takia. Olemme nauttineet Alpin kanssa ulkoilusta, koska vesikeli on poistunut ainakin hetkeksi ilman kylmentyessä. Joen kaupunkia on tullut katseltua tänäänkin kriittisin ja haikein silmin. Alpia ihmetytti tänään jäätyneet ojat. Jää rätisi tassujen alla ja yhteen jäätyneeseen vesilammikkoon Alpi upposikin. Se ei kuitenkaan menoa haitannut.

Joululoman aikana tapahtui paljon enemmän kuin osasin edes kuvitella ja olen siitä todella iloinen ja onnellinen. Olen myös kerennyt ajatella montaakin asiaa paljon viime päivien aikana ja ajatukset ovat päivä päivältä kirkkaammat. Työkkärin sivut ovat olleet ahkeran tarkastelun alla ja on sieltä löytynytkin jo jotain mielenkiintoista. Ehkä kirjoittelenkin työhakemuksia tässä viikonlopun aikana. ;)

Panikointia

Miulle tuli tänään käsileikkausaika, monta kuukautta nopeammin kuin lääkäri sanoi. Ei siitä parane kieltäytyä eli vahvistin sen jo, mutta pieni paniikki alkaa tulla. Se olisi siis kahden viikon päästä jo. Apua! 

Alpilla olisi näyttely tulossa, mutta onneksi sain sinne jo esittäjän, Minna-kasvattajan. Mutta miten käy Alpin pesun ennen näyttelyä ja ylipäätänsä sen hoidon kun oikeakätisenä ihmisenä olen oikea käsi paketissa ja sairaslomalla sen 4-5 viikkoa. Lisäksi mietin, miten käy opintojen, kun niitä pitäisi näpytellä tietokoneella. Ja entä miun työt. Voi apua sentään! Mutta terveys ennen kaikkea, niin mie yritän nyt ajatella, vaikka tunnolliselle ja paljon liikkuvalle ja puuhastelevalle ihmiselle niinkin pitkä sairasloma tulee olemaan täyttä tuskaa ja nyt jo huolettaa yksi jos toinen asia. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä aina parhain päin, niin mie uskon.

Tämän kasvavan paniikin keskelläkin pitää etsiä tästä positiivisia puolia. Leikkauksen tuloksena jo yli vuoden vaivannut peukalokipu toivottavasti loppuu ja pääsen harrastamaan taas käsitöitä ja kahvakuulaa ja muutakin mukavaa. Toipuessani leikkauksesta miulla on aikaa lukea kirjoja, joita tällä hetkellä kerkeän lukea aivan liian vähän. Kirjahyllyssäni odottaa monta kirjaa lukijaansa. Toivon myös, että tämä tuo kaukana olevan vähän lähemmäksi, ainakin hetkeksi.

Tänään oli loistopäivä töissä, vaikkakin kesken työpäivän saapunut tekstiviesti sai ajatukset harhailemaan sinne tänne ja unohduin haaveilemaan.

Kävimme tänään Alpin kanssa pitkällä kävelylenkillä ja kuljimme ohi Pielisjoen rannassa olevien Aurora Carealis -valotaidetapahtuman valoteosten. Monia muitakin oli ihailemassa niitä ja Alpiakin ihmetytti. Viime päivinä olen katsellut kriittisesti Joen kaupunkia ja miettinyt, mitä se merkitsee minulle.

Ulkoilua Lykyllä

Käytiin tänään Lykyllä Riitan ja Sisun kanssa. Kaupungissa ovat kaikki lumet sulaneet, mutta metsässä kulkeva lenkkipolku oli aivan kammottavassa kunnossa. Niinhän siinä sitten kävi, että mie otin eräässä alamäessä tuntumaa takapuolellani peilikirkkaaseen jäätikköön. Vähän aikaa piti kasata itseään, että pääsi sieltä ylös ja nyt on tuskalliset kivut. Jospa sitä jotenkin selviytyisi töihin huomenna. Koirapojilla oli kivaa ja niitä ei liukkaus haitannut. Eipä sinne muita yhtä extreme-liikkujia ollutkaan eksynyt kuin myö.

Paluu arkeen joululoman jälkeen oli myös melkoisen karu. Ajatukset ovat jossain aivan muualla kuin töissä. Leijun varmaan metrin maanpinnan yläpuolella, hymyilen leveästi ja olen onnellinen.

Vuoden 2014 ensimmäinen päivä

Odotukset olivat korkealla uuden vuoden aaton viettämisen suhteen ja ne odotukset täyttyivät kyllä yli äyräidensä. Maailman parasta seuraa, hyvää ruokaa ja oikeaa samppanjaa. Tietysti mukana touhusi myös Alpi-koira. Vuosi 2013 päättyi mitä hienoimmalla ja ikimuistoisimmalla tavalla. Nyt jään jännityksellä ja innolla odottamaan, mitä kaikkea ihanaa, uutta ja ihmeellistä vuosi 2014 tuo miun ja meidän (eli miun ja Alpin) elämään.

Alpi vietti uuden vuoden aaton iltaa rauhallisissa merkeissä. Ulkoa kuuluneet ilotulitteet herättivät kiinnostuksen ja Alpi kuuntelikin tarkkaavaisena erikoisia ääniä. Pelkäävältä Alpi ei kuitenkaan näyttänyt. Pääosin ilta meni rennosti kyljellään lattialla nukkuen. Kävimme myös pienellä pissilenkillä ulkona ja sieltä sisälle tullessa Alpi halusi kiivetä syliin sohvalle. Mami heltyi ja Alpi pääsi syliin. Ehkä se oli vain ovela ja käytti tilaisuuden hyväkseen, kun mie mietin, että pelkääkö se raketteja vai ei. Ei se edelleenkään näyttänyt pelkäävältä, vaan lähinnä tyytyväiseltä sylipaikastaan, silittelyistä ja rapsutteluista.