Ihanaa kun on talvi, lunta ja pakkasta. Mie en ainakaan valita nyt kun vesikelit ja rapainen koira ovat taakse jääneitä ainakin hetkeksi. Kunnolla vaan päälle, niin kyllä tarkenee. Kylmäsormisena tällä hetkellä parhaat ovat lämminvuoriset nahkarukkaset. Ainoa huono asia niissä on vaan se, että Alpi on niistä suunnattoman kiinnostunut nahan hajun takia. Alpikin kestää hienosti pakkasta. Miulla ei ole talviasua Alpille eikä ole suunnitelmissa hankkiakaan. Katsellaan, mihin suuntaan tämä säätila lähtee kehittymään. Aina tuo Alpi lähtee innokkaasti lenkille eikä kotiin ole kiire missään vaiheessa.
Mie olen suunnitellut töitäni ja siivoillut kotia ja yrittänyt muutenkin miettiä, mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen maanantaista käsileikkausta. Ajatukset meinaavat kyllä karata vähän väliä jonnekkin muuallekin. Hoitaja soitti miulle tänään ja ilmeisesti miut nyt sitten sekä nukutetaan että puudutetaan. Pahin kauhuskenaario on kahden kuukauden kipsi, jos joudutaan operoimaan enemmän kuin on tämän hetkisissä suunnitelmissa. Kääk, pidän peukkuja pystyssä, että niin ei kävisi. Onneksi miulle löytyi hyvät sijaiset eli siis ensin on viikon yksi ja sitten toinen jatkaa siitä.
Onneksi tässä on jotain ihanaa odotettavaa, muuten kyllä ärsyttäisi tuo tuleva sairasloma paljon enemmän. Saa nähdä, miten Alpikin suhtautuu tilanteeseen, jossa mami ei ulkoilutakaan, vaan se vastuu on Iskä-koiranhoitajalla ja Ilona-tädillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti