Alpi-herran hajoavat varusteet

Meillä tosiaan riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tällä kertaa kesken lenkin pamahti rikki hihnan lukko. Olen suosinut tähän mennessä pääosin bgb-lukkoisia hihnoja ihan kavereideni kokemusten perusteella. Minulla kuitenkin on(lue oli) myös yksi joustohihna, jossa on sellainen pistoolilukko (vai jousihaka-lukoksiko sitä nimitetään). Noh, joka tapauksessa olin käyttänyt tätä Rok strap -merkkistä joustohihnaa alle 20 kertaa, vaikka hihnalla oli ikää noin puolitoista vuotta. Mikko halusi lähteä torstaina Alpin kanssa kahdestaan lenkille ja vieläpä tuolla joustohihnalla. Mie olen käyttänyt sitä tähän mennessä vain muutamia kertoja juoksuvyön kanssa juostessa, kun miulla on myös toisenlainen kuminauhahihna juoksemiseen. Noh, ei kestänyt lenkkiä pitkään, kun se tappi lensi pusikkoon ja Alpi pääsi vapaaksi. Onneksi ei lähtenyt karkuteille ja Mikko saikin keksiä patentin hihnaan, että loppulenkki sujuisi.

Mie ostin torstaina uuden pyörän. Olin käynyt koeajamassa sitä jo aiemminkin ja nyt sitten ostin sen. Asennutin siihen samalla etukorinkin. Tänään sitten laitoin myyntiin vanhan, vuodesta 1998 hyvin palvelleen pyöräni. Jospa joku sen ostaisi.

Kävin perjantaina ihmettelemässä hihna-asiaa siellä tutussa koiratarvikeliikkeessä, josta olin sen ostanut. En missään tapauksessa vaatinutkaan uutta hihnaa, halusin vaan ihmetellä (kun hihnasta näki, että ei sitä ole oikeasti edes käytetty), että miten tämä voi hajota tällä tavoin näin vähäisellä käytöllä ja että infoaisivat vaikka maahantuojaa, että näin on tapahtunut. Olin jo myös lukenut nettikeskusteluja saman merkkisten hihnojen lukkojen hajoamisista. Myyjät olivat miulle aika tylyjä, jäi vähän huono fiilis. Mutta ostin sitten kuitenkin uuden joustohihnan ja sain siitä sitten 5% alennusta. Tällä kertaa merkkinä on Zero dc. Zero dc:ltä miulla onkin jo aiemmin itselleni juoksuvyö ja Alpille valjaat. Olen ollut merkkiin tyytyväinen, joten olen nytkin ihan luottavaisin mielin. Vaikka tässä uudessakin hihnassa on sellainen pistoolilukko, vakuutti myyjä sen kestävän huskyjen vetoakin, koska niitä käytetään kuulemma valjakkourheilussakin. Noh, mene ja tiedä. Katsotaan mitä tuo höyrypää-spanieli saa aikaan. Samalla ostin Alpille myös ruokasäkin.

Alpi on saanut ulkoilla tällä viikolla useamman kerran vapaana milloin missäkin metsässä ja nauttinut todella. Sääkin on ollut ihana ja nytkin paistaa aurinko. Torstaina kävimme jopa ihan pimeäulkoilulla Jaamankankaalla. Se oli jopa melkeinpä pelottavaa!

Koiranpurema ja lenkkihommia

Viime viikon keskiviikkona tapahtui jotain kammottavaa. Alpin päälle hyökkäsi koira Niinivaaran koirapuiston portilla. Oltiin oltu aiemminkin yhtä aikaa koirapuistossa, niin en osannut mitenkään varoa tai pelätä kyseistä koiraa. Koira oli isompi kuin Alpi ja musta, sekarotuinen uroskoira, muistaakseni hieman vanhempi kuin Alpi. Oltiin tulossa puistoon, mie aukaisin portin ja olin siinä portilla. Mikko piti Alpin hihnasta kiinni ja Alpi itse oli vielä ulkopuolella kun tämä koirapuiston sisällä ollut koira hyökkäsi ulos puistosta ja Alpin kimppuun. Kiljuin hulluna ja Mikko potkaisi toista koiraa, että saisi sen irti Alpin kimpusta. Koiranomistaja tuli puistosta ulos, otti koiransa kiinni ja ei sanonut mitään. Alpi ontui jalkaansa ja mie tutkin sitä itku kurkussa. Sen hyökänneen koiran omistaja odotteli siinä vähän aikaa, mutta ei sanonut edelleenkään mitään ja lähti kävelemään poispäin. Mikko meni hänen peräänsä ja pyysi yhteystiedot siltä varalta, jos meille tulisi eläinlääkärireissu. 

Alpi vaikutti kohta ihan normaalilta ja kävimme lopulta kuitenkin koirapuistossa. Siellä oli kaksi saksanpaimenkoiran pentua ja juoksuvauhtia riitti. Illalla kotona huomasin Alpin etujalassa pienen reiän, josta valui vähän verta. Ei Alpi sitä sen kummemmin nuollut, joten päätin vain tarkkailla tilannetta. Tänään huomasin, että kyseisessä kohdassa oli jalassa pieni rupi. Mietin, että soittaisinko eläinlääkärille, mutta en nyt sitten soittanut. Ei se siis tulehtuneelta näytä ja koira on ihan normaali.

Lauantaina käytiin lenkillä Miian ja Hero-koiran kanssa. Hero oli kyllä vankistunut sitten viime näkemän ja Alpi näytti todella laihuliinilta hänen rinnallaan. Lenkkeily meni mukavasti, koirat osaavat kävellä yhdessä ihan kivasti kun saavat alkuriehunnat tehtyä.

Lauantaina käytiin moikkaamassa myös Naksua ja Pitkoa ja Alpilla riitti vauhtia muidenkin edestä. Mikko lähti lauantai-iltana tuulastamaan ja sunnuntaina pääsimmekin mökillä savustushommiin. Alpi oli kyllä varsin kiinnostunut savulohesta ja saikin lopulta maistiaispalan ja lisäksi grillimakkaraa.

Mie höyrypää varasin taas kirpputoripaikan ja kaivelin mökiltä myytävää. Olin sinne säilönyt "suuria aarteita" muuttaessani kotoa pois vuonna 2004 ja nyt olen sitä mieltä, että nämä suuret aarteet saavat löytää uuden kodin. Kyllä meillä onkin riittänyt Ilonan kanssa naurua kun olemme käyneet läpi niitä helmiä, joita mökin kätköistä on löytynyt. Kaikkea sitä pieni ihminen voikaan säilöä.