Koiranpurema ja lenkkihommia

Viime viikon keskiviikkona tapahtui jotain kammottavaa. Alpin päälle hyökkäsi koira Niinivaaran koirapuiston portilla. Oltiin oltu aiemminkin yhtä aikaa koirapuistossa, niin en osannut mitenkään varoa tai pelätä kyseistä koiraa. Koira oli isompi kuin Alpi ja musta, sekarotuinen uroskoira, muistaakseni hieman vanhempi kuin Alpi. Oltiin tulossa puistoon, mie aukaisin portin ja olin siinä portilla. Mikko piti Alpin hihnasta kiinni ja Alpi itse oli vielä ulkopuolella kun tämä koirapuiston sisällä ollut koira hyökkäsi ulos puistosta ja Alpin kimppuun. Kiljuin hulluna ja Mikko potkaisi toista koiraa, että saisi sen irti Alpin kimpusta. Koiranomistaja tuli puistosta ulos, otti koiransa kiinni ja ei sanonut mitään. Alpi ontui jalkaansa ja mie tutkin sitä itku kurkussa. Sen hyökänneen koiran omistaja odotteli siinä vähän aikaa, mutta ei sanonut edelleenkään mitään ja lähti kävelemään poispäin. Mikko meni hänen peräänsä ja pyysi yhteystiedot siltä varalta, jos meille tulisi eläinlääkärireissu. 

Alpi vaikutti kohta ihan normaalilta ja kävimme lopulta kuitenkin koirapuistossa. Siellä oli kaksi saksanpaimenkoiran pentua ja juoksuvauhtia riitti. Illalla kotona huomasin Alpin etujalassa pienen reiän, josta valui vähän verta. Ei Alpi sitä sen kummemmin nuollut, joten päätin vain tarkkailla tilannetta. Tänään huomasin, että kyseisessä kohdassa oli jalassa pieni rupi. Mietin, että soittaisinko eläinlääkärille, mutta en nyt sitten soittanut. Ei se siis tulehtuneelta näytä ja koira on ihan normaali.

Lauantaina käytiin lenkillä Miian ja Hero-koiran kanssa. Hero oli kyllä vankistunut sitten viime näkemän ja Alpi näytti todella laihuliinilta hänen rinnallaan. Lenkkeily meni mukavasti, koirat osaavat kävellä yhdessä ihan kivasti kun saavat alkuriehunnat tehtyä.

Lauantaina käytiin moikkaamassa myös Naksua ja Pitkoa ja Alpilla riitti vauhtia muidenkin edestä. Mikko lähti lauantai-iltana tuulastamaan ja sunnuntaina pääsimmekin mökillä savustushommiin. Alpi oli kyllä varsin kiinnostunut savulohesta ja saikin lopulta maistiaispalan ja lisäksi grillimakkaraa.

Mie höyrypää varasin taas kirpputoripaikan ja kaivelin mökiltä myytävää. Olin sinne säilönyt "suuria aarteita" muuttaessani kotoa pois vuonna 2004 ja nyt olen sitä mieltä, että nämä suuret aarteet saavat löytää uuden kodin. Kyllä meillä onkin riittänyt Ilonan kanssa naurua kun olemme käyneet läpi niitä helmiä, joita mökin kätköistä on löytynyt. Kaikkea sitä pieni ihminen voikaan säilöä.