Tulin tosiaan lauantaina kotiin Helsingistä. Ihanaa kun kotona oli suursiivous käynnissä, jota minä sitten sain jatkaa. Vaikka raivostutti ja väsytti, oli siisti ja raikas koti lopulta tosi ihana asia. Alpikin seuraili moppia katsellaan lähes kyllästymiseen ja nukahtamiseen asti.
Alpi oli ilahtunut miun kotiintulemisesta ja riehui aikansa. Lähdettiin sitten lenkille ja kumarruin laittamaan kenkiä kiinni. Alpi oli ihan rauhassa siinä vieressä, kunnes yhtäkkiä hyppäsi ylöspäin ja paukaisi luisevan päänsä suoraan miun naamaan ja hampaisiin. Kyllä siinä kyyneleet tuli silmiin ja tuntui että hampaat lähtee irti. Veren maku tuntui suussa ja alahuuli alkoi turvota uhkaavasti. Noh, säikähdyksellä selvisin tästä höpsyläisen yllätysriehunnasta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää siis edelleenkin.
Sunnuntaiaamu oli ihanan rauhallinen ja kiireetön. Päivä sen sijaan piti sisällään kaksi kyläilyreissua, joista toiselle Alpi pääsi mukaan. Ai niin ja kyllä täälläkin kävi vieraita. Tehtiin ensimmäisen kerran itse sushia ja kutsuttiin Ilona ja Eetu vieraiksi. Alpia olisi himottanut saada syödä kylmäsavulohta. Yli jäänyttä sushiriisiä Alpi sitten kyllä sai ja se maistuikin Alpista hyvälle.
Niin se vain pyörähti taas uusi työviikko käyntiin. Maanantai on niin helppo työpäivä, että se suorastaan kalpenee loppuviikon kiireiden rinnalla. Tuntuu, että tekemistä riittäisi koko ajan ihan älyttömästi. Johonkin se on vedettävä kuitenkin raja. Työ on vain yksi osa elämää. Mutta on aivan huippua, miten ihania työkavereita miulla on. Aina löytyy kuuntelija ja aina saa neuvoja kokeneemmilta kollegoilta niin halutessaan.
Tänään sain taas yllättyä iloisesti kun koira oli lenkitetty miun tullessa töistä. Lähdettiin sitten kuitenkin taas kylättelemään tuohon lähelle Alpi mukanamme ja lähdin siitä vielä tunnin lenkille Alpin ja Jennin kanssa. Alpi on aina innokas lenkkeilijä, jota ei tarvitse kahta kertaa kysyä lähtemään ulos. Illalla piti vielä käyttää Alpia iltapisulla ja pissamahainen koira sai myös pesun. Miksi kukaan ei varoittanut minua tästä ammoniakin hajusta, joka seuraa pitkäkarvaista urosta?! Pesuhommia on tiedossa säännöllisin väliajoin.
Meillä oli myös kynsienleikkauspäivä. Jotenkin se homma on jäänyt tässä muussa kiireessä ja tänään olikin ihmeellisen hyvä päivä siihen hommaan. Miulla oli rauhallinen fiilis ja jotenkin superpaljon energiaa ja kärsivällisyyttä. Sain Alpin rauhoittumaan selälleen omaan syliini ja etutassujen kynsien leikkaus oli suorastaan lastenleikkiä. Kyllä Alpi tietysti läähätti kieli roikkuen, mutta makasi lähes paikoillaan ja antoi miun leikata kynnet helposti. Takajalat ovat aina olleet ne haastavammat kun Alpia ilmeisesti kutittaa se toimenpide. Noh, sain Alpin rauhoittumaan kyljelleen parvekkeen lattialle. Silittelin ja juttelin rauhassa ja välillä napsaisin yhden kynnen lyhyemmäksi. Kyllä Alpi yritti kiskoa takajalkojaankin, mutta silti operaatio sujui varmasti rauhallisemmin kuin koskaan. Mietinkin sitä, että mitä rauhallisempi ja kärsivällisempi itse olen, sitä rauhallisempi on myös koira. Ja mikä parasta, palkintona oli pöllöleikkiä. Alpin lempilelu tällä hetkellä on eräs Prismasta ostettu pöllö. Voiko höpsylimpää koiraa olla kun sen kanssa leikkii pöllöleikkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti