Mejä-hommia

Viikonloppu meillä sujui mejä-hommissa Nurmeksen Höljäkässä tai no maastot olivat kyllä Lieksan puolella Viekijärvellä. Saatiin tulokseksi meidän huonoin tulos eli AVO3, 25 pistettä. Viikonloppu kokonaisuudessaan oli kyllä mukava ja ruoat hyviä. Sain mukavan jäljentekoparinkin, jonka kanssa kahden avo-jäljen teko sujui joutuisasti. Iloitsin myös siitä, että oma varmuus jäljentekijänä on lisääntynyt ja osaan oikeasti suunnistaa. Oppaana toimiminenkin on kerta kerralta varmempaa. Miun tekemä jälki oli helpossa maastossa, jossa ei riistaa tai hirvenjälkiä näkynyt. Sen sijaan se jälki, jonka Alpi meni, oli melkoisessa ryteikössä ja siellä oli tuoreet hirvenpaskat ja hirvenjäljet, joille Alpikin sitten harhautui. Eli koirapoikaa vei riistanhajut mennen tullen. Mie olen kyllä pettynyt, täytyy myöntää. Jotenkin sitä odotti aivan erilaista suoritusta kun meidän treenitkin menivät hyvin. 

Tuomarina oli Martti Hirvonen ja hän antoi seuraavanlaisen arvostelun Alpille: "Tutkii alkumakauksen ja ohjattuna jäljelle. Tarkkaa Jäljestystä yli ensimmäisen osuuden puolivälin, siitä sivulle tutkimaan hirvenjälkiä, eikä palaa omatoimisesti, siitä hukka. Palautuksen jälkeen kulmalle, joka tarkasti ja osoittaa makauksen. Heti toisen osuuden alussa laajat lenkit molemmille sivuille ja osuuden puolivälissä sivulle aina hukkaan asti. Loppuosuus tarkasti ja kulma myös osoittaen makauksen. Kolmas osuus tarkkaa jäljestystä kaadolle, jonka osoittaa jäämällä sitä tutkimaan. Tänään muut hajut jäljen sivuilla kiinnostavat koiraa liikaa."

Tuomari totesi, että pitää olla tiukempi Alpille eikä antaa sen jujuttaa minua. On kuulemma fiksu koira ja osaa jäljestää niin halutessaan. Tuomari sanoi, että kyllä Alpista tulee vielä hyvä jälkikoira.  Alpi käytti kyllä maavainua nyt paremmin kuin edellisissä kokeissa. Miulle itselle meinasi kyllä tulla jo paniikki kun Alpi huiteli niin kaukana jäljeltä. Mietin jo, että hylsykö tästä nyt tulee. Alpi kävi myös löträämässä muutamassa ojassa, joista yhdestä sai itsensä mustaksi mudasta kuononpäätä myöten. Ja sitten autolle kävellessä päätti vielä uida rapaojassa. Eli voitte uskoa, että auto kaipasi imurointia ja pesua, jonka tein eilen. Vaikka Alpi matkustaa takana häkissä, niin sotku oli hirmuinen.

Huomasin kokeessa, että jälkikoira oli yhdessä vaiheessa kiertynyt Alpin takajalan ympärille. Olin sen verran kaukana hirveän ryteikön läpi tulossa, että en saanut koiraa lähemmäksi ja irroitettua liinaa heti, vaan vasta myöhemmin. Huomasin sitten eilen aamulla, että juuri siinä kohti jalassa oli iho nirhautunut rikki ja Alpi nuoli haavaa. Ei se onneksi näyttänyt pahalta, puhdistin sen betadinella ja laitoin siihen basibact-puuteria. Alpi sai kaulurin kaulaan, että ei nuolla lupsuttelisi haavaa. Leikkelin jalasta saksilla myös karvoja haavan paranemisen nopeuttamiseksi. Illalla huomasinkin jo että rupi oli alkanut muodostua ja haava parantua hyvin. On tuo basibact-puuteri kyllä ihmeainetta. Tänään Alpi oli iltapäivällä jo monta tuntia ilman kauluria eikä sitä juuri kiinnostanut koko rupinen haava. Hoitotoimenpiteiden jälkeen laitoin taas kaulurin kaulaan, että aineet vaikuttavat. Harmittavaa kun on niin helteistä, että olisi ihana viedä Alpi uimaan, mutta parannellaan nyt ensin tuo jalka. Ei se kyllä menoa tunnu haittaavan eikä vauhtia hidasta.

Mie aloitin tosiaan eilen työt ja arki alkoi. On kyllä ihan mukavaa aloittaa syksy tutussa työpaikassa. Varsinkin työkavereita oli jo ikävä ja haikea fiilis niiden työkavereiden takia, jotka aloittavat työt muualla kuin meidän koulussa. Vähän on vielä käynnistymisvaikeuksia, mutta eiköhän ensi viikolla ole jo rutiinit hallussa. On tässä nimittäin jotain huippua odotettavaakin! Ostettiin tuossa nimittäin lennot ja hotelli syyslomalle Madridiin. Mukaan lähtee meidän kahden lisäksi miun siskon vanhin poika eli miun 11-vuotias kummipoika. Hän on aika innoissaan reissusta. Tarkoituksena on mennä katsomaan myös jalkapalloa eli La Ligan ottelu Real Madrid vastaan Levante. Lippujen ostos ei ole tehty mitenkään helpoksi ja ne tulevat myyntiin vasta viikkoa ennen ottelua, joten silloin pitää olla salamana ostamassa niitä. Vaikka en itse jalkapallosta hirveästi ymmärrä, on varmasti ikimuistoista seurata ottelua stadionilla, jolle mahtuu noin 85 000 katsojaa. Ollaan perillä matkustuspäivän lisäksi 

kolme kokonaista päivää, joten kerkeää siinä tutustua muuhunkin kulttuuriin kuin vain jalkapalloon. Alpi pääsee sitten taas hoitoon ukin ja mummin luo.