Pidä jalat maassa, mutta pää pilvissä. Sellainen fiilis miulla on.
Jalkapöytä/terä ei ollut onneksi siis murtunut ja parempaan päin mennään koko ajan. Pitäisi vaan muistaa ajatella välillä sitä omaa napaakin, eikä vain koko ajan touhottaa menemään niin kovalla vauhdilla. En uskalla kyllä vielä rasittaa tätä jalkaa ja Alpi on vauhdissaan muutaman kerran osunut siihen melkoisen kipeästi. Kumman rauhallinen Alpi on kyllä ollut. Ehkä se tajuaa, että mamista ei ole nyt lenkkeilijäksi.
Kotona oleminen tuntuu melkoiselta pään seinään hakkaamiselta ja kaipaan kovasti jo töihin. Olenhan ollut jo hurjat kaksi päivää sairaslomalla...näin tunnolliselle ihmiselle ja aktiiviliikkujalle kotona makoilu on melkoisen raskasta homma. Ei tässä ole huvittanut ruokaakaan tehdä ja olen syönyt, mitä olen kiinni saanut ja jääkaapista löytänyt. Onneksi on ollut kuitenkin piristävää seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti