Vietän vuoden 2013 viimeistä päivää ehkä jännittävimmissä merkeissä koskaan. Lunta alkoi sataa myös ihanasti ja ilma tuntuu kylmenevän. Kävimme pitkästä aikaa Millan luona leikkimässä, joten nyt miulla on kotona taas väsynyt koira. Kyllä kaveruksilla sujuu leikit tosi hienosti, vaikka Alpia kiinnostikin taas enemmän ja vähemmän nylkyttäminen. Ei se vaan tajua, että Milla on leikattu tyttökoira. Silti Alpi yrittää kovasti liehitellä ja pusutella Millaa, minkä kerkeää. Miun hormonihirmuinen Alpi.
Rakkalla lapsella on monta nimeä, niin kun sain Helsingin reissulla todeta. Alpi on vääntynyt Ilonan suussa jo aikaa sitten Halpiksi ja nyt viimeisin villitys on Hallberg.
Eilen kävimme miun porukoilla ja vielä tänäänkin pikaisesti. Hanna perheineen oli siis siellä ja tänään jopa Miihkali osasi olla rauhallisesti Alpin seurassa eikä hytkynnyt ja villinnyt Alpia koko ajan. Alpi sitten kiitokseksi nuoli Miihkalia kädestä. Söpöä. Olipa kivaa käydä Helsingissä ja nähdä siskoa perheineen myös täällä Joensuussa. Välimatka on pitkä ja lapset kasvavat nopeasti. Olisi kiva, jos asuttaisiin hieman lähempänä.
Olen nukkunut vähän huonosti ja mikäs sen hauskempaa puuhaa onkaan ollut, kun työpaikkojen etsintä myöhään illalla/yöllä. Kohta kääntyy vuosi 2014 ja määräaikaisen työntekijän alkuvuoden panikointi alkaa. Missä olen ensi syksynä töissä? Mistä haen niitä töitä? Vaikka mie onnistun aina panikoimaan töistä ja siitä saanko niitä ja mistä niitä saan, niin jossain vaiheessa palaset loksahtelevat aina paikoilleen. Alkavan vuoden suunnitelmiin kuuluu siis työhakemusten kirjoittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti