Talvi meinaa saapua Joen kaupunkiin. Työmatka on ollut jo liukas ja olen jo miettinyt talvirenkaita. Hain kellarista ensimmäiset talvivaatteet ja kaivoi esille paksummat pipot ja käsineet. Ensilunta ei sentään ole vielä satanut. Olen hytissyt kylmästä, mutta Alpin menoa kylmä tuuli ei ole haitannut. Hän kävi tänään viimeksi rypemässä järviveden viileydessä. Minua jo meinaa pelottaa Alpin mahdollinen kylmettyminen, mutta ehkä hän osaa itse miettiä, milloin on liian kylmää...tai sitten ei. Muistin juuri, että keväällä Alpi taisi mennä pulikoimaan osittain jäiden sekaan, siihen pieneen sulaan kohtaan rannassa. On se vaan kyllä melkoinen hurjapää!
Viime viikkoinen ripuli on selätetty ja hirvenluut löysivät uuden omistajan. Meille niitä ei enää tule, koska kumpikaan meistä ei jaksa valvoa yhtään turhaa yötä ripuloivan koiran kanssa ja juosta vähän väliä ulkona. Ensimmäisen yön jälkeen en enää edes muistanut, monta kertaa kävimme ulkona ja tuliko kakkaa vai ei. Ja töistä kotiin ajaessa vaivuin liiankin syvään ajatuksiini. Onneksi en sentään nukahtanut rattiin. Ilmeisesti syynä ripuliin oli siis se, että olen antanut tuoreita luita liian harvoin. Välillä kun annoin niitä säännöllisesti, ei masuongelmia ollut. Mie en sinänäs ollut missään vaiheessa huolissani Alpin olosta, vaikka juostiin pihalla vähän väliä. Koira oli kuitenkin iloinen ja reipas oma itsensä ja söi ja joi normaalisti.
Alpi on aina ollut melkoinen sylimyyryilijä. Tuntuu kuitenkin, että viime aikoina se on vain lisääntynyt. Ihokosketus ja lähellä oleminen lempi-ihmisten kanssa on Alpille tärkeää ja hän selkeästi nauttii siitä. Luin jostain, että koirat eivät pidä halailusta. Alpi pitää kyllä, tulee oikein itse oma-aloitteisesti halailemaan ja tykkää oikeasti olla lähellä. Usein Alpi puskee kuin kissa ja kyöhnää jaloissa. Alpin tassutkin leviävät kuin kissan tassut ja niillä saa melkoisen pitävän otteen. Alpi osaa kehrätäkin kuon kissa ja mietinkin joskus, että hän oli varmaan edellisessä elämässään kissaeläin. Viime viikonloppuna tuo höpsyläinen löysi itsestään myös apinan elkeitä kun kesken trimmauksen tuli tilanne, että hän päätti lähes kiivetä Mikon olkapäälle. Tänään meillä eleli Alpi-mangusti kun sängyn laidalla istuva koira nousi takajaloilleen seisomaan ja tasapainoili kahdella jalalla pehmeällä sängyllä, häntä tasapainoelimenä taaksepäin sojoittaen. Se tilanne olisi pitänyt saada videolle!
Trimmaus itsessään sujui sunnuntaina varsin hyvin ja rauhallisemmissa merkeissä kuin edellisellä kerralla. Kun itse on tyynen rauhallinen (joskus tosiaan olen itse sellainen, yllättävää kyllä) ja jaksaa rauhoitella koiraa, se varmasti auttaa. Vain kerran tuo höpsyli meinasi tosiaan käyttäytyä kuin apina ja kiivetä karkuun. Minulla itselläni riittää vielä harjoittelemista trimmaushommissa ja ei tuo lopputulos paljon arvostelua kestä. Korvat näyttävät ihan hyviltä, mutta kaulan ajelu on se haastavin asia. Hiljaa hyvä tulee ja harjoittelu tekee mestarin tässäkin asiassa.
Matkakuumetta ilmassa! Alpikin menee jo päivää aiemmin hoitoon kuin oli aiemmin suunnitelmissa ja myö suunnataan Helsinkiin kahdeksi yöksi aiemman yhden sijaan. Alpille on ruoat ja namit viety jo iskä-koiranhoitajan luo. Vielä pitäisi siistiä tassukarvat, tyhjentää anaalirauhaset ja pestä koko koira. Kumma kyllä, usein juuri silloin kun Alpi on hoidossa, alkavat anaalirauhaset vaivata. Liekö joku stressireaktio?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti