Ilomieli

Alpilla oli eilen kiva iltapäivä. Lähdimme tutkimaan uusia reittejä Lehmon suuntaan. Tie oli kyllä sama, jota mennään Jaamankankaalle, mutta siellä suunnistimme toiseen suuntaan. Siellä tuli eteen laavukin. Ilmeisesti siellä liikkuu ulkoilijoita paljonkin, koska polut olivat tallautuneet hyvin. Kilometreissä matkaa ei tullut pitkälti, mutta Alpi oli sitäkin enemmän innoissaan polulla ja umpihangessa juoksentelusta. Olen niin haikeana tuijotellut töissä kevätaurinkoa ja haaveillut jäällä ulkoilusta, että oli ihana vielä nauttia heti töiden jälkeen laskevan auringon säteistä ja keväisen lämpimästä säästä edes hetki. Alpilla oli iloinen mieli.

Viime viikolla Alpi oli kaksi kertaa hoidossa mummin ja ukin luona. Miulla oli yhtenä päivänä pitkä työpäivä ja sitten viikonloppuna sukujuhlat. Alpi-herra oli ollut mielissään lomakodissa olostaan ja nauttinut täysin siemauksin saamastaan huomiosta. Yleensä Alpi on nukkunut ukin puolella sängyn vieressä lattialla, mutta tällä kertaa osa ajasta oli mennyt mummin puolella sängyn vieressä lattialla. Voi miun höpsyliä.

Kiittelen taas kerran tuota hyvää ruokaa, mitä Alpi nyt syö. On nimittäin kakalla ja kakalla eroa. Siinä runsasenergisessä oli jotain, joka ei sopinut Alpille. Helppo on kerätä nuo kiinteät pökäleet ja iltaisin ei tarvitse haistella pierumaakarin tuotoksia. Kaiken tämän lisäksi ruoka maistuu Alpille hyvin ihan sellaisenaan.

Muuten meillä on ollut aika pitkälti tavallista arkea. Laskin tuossa vähän aikaa sitten yhtä opiskelutehtävää varten, että miten paljon mie liikun päivässä ja viikossa. Alpin kanssa tulee ulkoiltua kyllä yhteensä se kaksi tuntia ihan tavallisena kiireisenä arkipäivänäkin. Se on kyllä ihan hyvin se. En silti koe, että olisin joutunut luopumaan kovinkaan monesta asiasta elämässäni Alpin takia. Viehän se aikaa, mutta on se tuonut kyllä paljon iloa miun ja miun läheisten elämään. Itsellenkin tulee aina niin iloinen ja onnellinen olo siitä kun näkee, että Alpillakin on ilomieli ja se suorastaan nauraa.

Koirapuistossakin myö on piipahdettu aina silloin tällöin. Viime lauantaina siellä näkyi welssi ja mie päätin, että mennään, joo. Noh, kun päästiin lähemmäksi niin welssi olikin jo menossa poispäin. Oli siellä sitten onneksi muuta koiraseuraa Alpille ja sen koiran omistajien kanssa jutellessani sain taas todeta Joensuussa olevan pienet piirit. Hih, menitpä juttelemaan kenelle vain tuntemattomalle, niin aina löytyy yhteisiä tuttuja.

Eilen oli miun nimpparit ja olemassa olevan tavan mukaan meillä viedään töihin jotain kahvileipää aina nimipäivänä, ei syntymäpäivänä. Noh, mie tein sitten kaksi Red velvet -kakkua. Toinen oli gluteeniton ja laktoositon, toinen laktoositon. Molemmat kakut onnistuivat hyvin ja saivat paljon kehuja. Tuosta kakusta taitaa tulla toinen lempikakkuni porkkanakakun (porkkanapiirakan) rinnalle.

Ja joo, lupasin päivittää useammin ja ottaa kuvia...