Olen miettinyt tätä jo muutaman viikon ja tänään se sanottiin miulle ääneen. En ole niin kireä ja stressaantunut kuin aiempina syksyinä. Liekö se virka tuonut miulle mielenrauhan ja rentous on vallannut miun elämän. Onkohan tämä jo liiankin rentoa... No vielä se stressi iskee viimeistään opiskelujen ja töiden yhteensovittamisessa, joten nyt annetaan mennä elämän omalla painollaan ja nautitaan menosta.
Alpi on ollut pikku tuholainen. Tilaisuuden tullen se varastelee nenäliinoja tai lautasliinoja silppuaa niitä kasoiksi. Laukuista lähtee sukat, paidat yms. irtoava ja varsinkin hanskoja ja sukkia on kiva mutustella ja survoa suu täyteen. Ei se onneksi ole niitä vielä nielaissut, mutta reikiä tuolla menolla kyllä saattaa tulla. Spanieli hanska tai sukka suussa on kyllä melkoinen näky. Yritä siinä olla sitten tomerana ja vakavana aukomassa suuta kun tekisi mieli purskahtaa täyteen nauruun.
Sää on kylmentynyt. Käänsin jo pattereita päälle, kaivoin esille lämpimämpiä vaateita ja kesävaatteita ja -kenkiä pitäisi alkaa laittaa vähän varastoon. Tykkään oikeastaan kaikista vuodenajoista ja syksyn pimentyminen ja varsinkin kirkas tähtitaivas ovat hienoja asioita. Saa poltella kynttiköitä, vetää jalkaan villasukat ja nauttia tunnelmasta. Syksyn kohokohta on tietysti syysloma, jota mie odotankin jo innolla. Syysloman jälkeen mielessä on ensilumi ja talvi. On ihanaa, kun on kaikkea kivaa odotettavaa. Kummasti silloin jaksaa sitä arjen harmauttakin.
Tänään kävin taas jumppailemassa. Sekin rytmittää elämää kivasti ja tuo uutta potkua arkeen. En ollut tämän päivän jumppaan yhtä tyytyväinen kuin viime tiistain, mutta meni se näinkin. Alpi vaatii tietysti omat lenkkinsä, mutta miulle on tärkeää päästä liikkumaan myös yksin.
Alpi oli tänään taas astetta rauhallisempi kun tulin töistä. Se tajuaa selkeästi, että en aio huomioida sen höseltämistä mitenkään ja kumma kyllä, se höseltäminen on todellakin vähentynyt. (Toivottavasti myös se ulvominen on pysynyt poissa!) Jatketaan harjoituksia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti