Ollaan koirapuistoiltu Alpin kanssa ahkerasti viime päivinä, koska miun käsi on ollut niin kipeä ja olen vetänyt särkylääkkeitä ahkerasti naamaani enkä ole halunnut lähteä hoipertelemaan mitenkään kauas. Eilinen koirapuistoilu oli sekä kiva että ikävä ja tekisipä mieleni avautua tässä vähän. Lähinnä miulta tulisi vaan luultavasti painokelvotonta tekstiä, joten tyydyn toteamaan seuraavaa; ÄLÄ tuo koiraasi koirapuistoon, jos se ei siedä toisia koiria ja varsinkaan toisia uroksia!
Alpin kanssa meillä ei tosiaan ole ollut koskaan mitään ongelmia toisten koirien kanssa, riippumatta iästä, rodusta tai sukupuolesta. Alpi suhtautuu kaikkiin ihmisiin ja koiriin niin suurella spanielinrakkaudella kuin vaan suhtautua voi. Tänäänkin tuo miun söpöläinen sai kehuja söpöydestään ja rohkeudestaan ja avoimuudestaan. Sitähän se onkin. Alpi on aivan loistavan monipuolinen koira ja ottaa uudet tilanteet ja tuttavuudet heti haltuunsa todella hienosti. Arkuudesta ei ole tietoakaan ja Alpin suusta ei juuri haukkuja kuulu koirapuistossa tai ulkona lenkkeillessä ylipäätänsäkään.
Koirapuistoilun ja lenkkeilyn jälkeen Alpin jalat ja masu piti taas pestä. Ah, tätä rapavuodenaikaa. Sulaisivatpa nuo lumet pois, koska talvi oli niin outo ja erikoinen muutenkin, että ei edes jäälle uskallettu. Odotellaan jo kesää ja metsässä vapaana juoksentelua ja yhdessä juoksulenkkeilyä aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Yritän keksiä tässä kovasti jotain erilaista ajateltavaa, kun pää meinaa räjähtää jännityksestä. Puhaltavatko meille muutosten tuulet, vai jääkö elämä samoihin uomiinsa, missä se on kulkenut jo jonkin aikaa. En voi jämähtää paikoilleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti