Mukavia hetkiä parkkipaikalla

Pitää tulla nyt tännekin avautumaan, kun jo facebookissakin avauduin samasta asiasta. 

Tapahtuipa tänään erään ison automarketin parkkipaikalla: Seison rauhassa Alpi-koiran kanssa auton vieressä tyhjässä ruudussa. Siinä vieressä maassa on Alpin vesikuppi. Auton ovet ovat auki ja avaimet ovat auton omistajalla mukana kaupassa. Siinä lähtee sitten auto peruuttamaan minua ja koiraa kohti. Olen ihan, että päällekö se ajaa, mutta en siirry minnekään, koska ihan lähellä on tyhjiä ruutuja vaikka minkä verran. 

Auto pysähtyy, kuski astuu ulos ja sanoo, että voisinko väistyä, koska hän tarvitsee juuri sen kyseisen ruudun, on kuulemma painavat ostokset tulossa. Noh, minä siihen, että tuossa on ruutuja vaikka minkä verran vapaana, että eikö hän voi ajaa niihin ja että auto on auki, en voi lähteä kauas. Noh, ei voi kuulemma ajaa mihinkään muuhun ruutuun...ja minä ja koira siinä sitten väistetään. Heitän kyllä mielenosoituksellisesti vesikupin vedet maahan keskelle ruutua ja siirryn läheiseen pusikkoon haisevan roskiksen viereen seisomaan. 

Kuski saa parkkeerattua ison autonsa ja noustessaan autosta sanoo miulle kiitos kun annoin hänelle ruudun. Mie en sano mitään ja käännyn pois. Toki myönnän olleeni parkkipaikalla, mutta en käsitä, että miksi piti päästä juuri siihen ruutuun, missä mie olin....eikö ois voinut mennä johonkin niistä muista kymmenistä vapaista ruuduista. Kärryillähän ne painavat ostokset saa lykittyä minne vaan.

Noh, siinä sitten päästiin kuitenkin mökille. Oltiin siis Alpin kanssa Ilona-siskoni ja Eetun kyydissä ja he olivat kaupassa tämän sattuessa. En olekaan ottanut yhteen tällä viikolla kuin kahden autoilijan kanssa parkkipaikalla. Ensin oli se naapurimaan kansalainen, joka peruutti miun auton päälle tiistaina ja nyt sitten ihan suomalainen, joka meinasi peruuttaa miun ja Alpin päälle. Eipä olekaan tälläisiä tilanteita sattunut miulle aiemmin. Onpahan ollut vähän liiankin vauhdikas loman alku vähän kaikilta puolilta. Jotenkin sitä kaipaisi vähän seesteisempää elämää jo tässä vaiheessa. Kevätjuhlapäivä oli kyllä melkoista tunteiden vuoristorataa.

Jospa tässä jossain vaiheessa tajuaisi edes olevansa lomalla. Alpi nauttii ainakin täysin rinnoin mökkeilystä ja rakkaan maminsa kotona olemisesta. Alpi ei tänään edes lähtenyt Iskä-koiranhoitajan mukana metsäreissulle tekemään vastaa, vaan jäi pihalle miun lähelle. Mökillä vapaana ollessaan Alpi vaan ei malta oikein rauhoittua lepäämään, kun on niin paljon haisteltavaa ja tutkittavaa. Taas kerran vasta sisälle vieminen rauhoitti Alpin ja kotimatkalla hän nukahti autoon kerälle miun viereen takapenkille. Nyt kotona onkin sitten taas unta riittänyt.

Tänään meillä tuli kaksi viikkoa täyteen tassutulehduksen hoitoa ja nyt pitäisi siis olla tervettä tassua. Oikea tassu on miusta selkeästi parantunut, mutta vasen ei ehkä ole aivan täysin. Ajattelin kuitenkin, että kaulurin käyttö ja voiteen laittaminen saavat riittää. Puhdistelen ja kuivailen tassuja edelleen huolellisesti ja tarkkailen tilannetta. Nythän myö ollaankin lähdössä taas Helsingin reissulle Alpin kanssa. Pitäähän se kesälomareissu tehdä tuonne etelään ja jospa se hetkellinen maisemanvaihdos piristäisi tätä tunnelmaa ja toisi vähän muuta ajateltavaa.