Patikointia ja evästelyä Kolilla

Olin jo ehdotellut aiemminkin Mikolle patikointireissua Kolille ja nyt sitten syysloman alkajaisiksi se toteutui. Meidän lisäksi mukaan lähtivät Matti ja Maija, joiden luokse menimme lauantaiaamuna aamupalalle ja miettimään päivän suunnitelmaa niin patikointireitin kuin eväidenkin suhteen.

Olin varautunut kylmään päivään, mutta miulla oli päällä aivan liikaa vaatetta ja jouduin riisumaan sitä välillä. Onneksi olin suosinut kerrospukeutumista ja liikoja vaatteita saikin sitten pistää päälle pysähtyessä ruokailutauolle. Oli ihanan kirkas syyssää ja liikkeellä oli paljon ulkoilijoita.

Kävimme ensin autolla Pirunkirkolla ja Alpi oli valtavan reipas ja rohkea koirapoika. Jyrkkää rinnettä alas vei jyrkkääkin jyrkemmät puuportaat, mutta pienen empimisen jälkeen Alpi lähti varovasti kulkemaan niitä alaspäin. Kolin Pirunkirkko on Z-kirjaimen mallinen 34 metriä pitkä ja 1-7 metriä korkea rakoluola. Alpi tuli rakoluolaankin varsin reippaasti ja kiipeili siellä samojen kivien yli kuin mekin. 

Tuosta mentiin sisälle Pirunkirkon rakoluolaan.

Maisemat olivat huikeat. Kävelimme vajaan 10 km Mäkrävaaran reittiä vaihtelevissa maastoissa kivuten ylös ja alas Kolin rinteitä sekä kuljimme kapeita ja jyrkkiä portaitakin. Ruokahetken vietimme Ikolanaholla tehden trangiassa hernekeittoa ja paistaen nuotiolla makkaraa ja keittäen nokipannukahvia. Lisäksi eväinä oli karjalanpiirakoita, pullaa, hedelmiä ja suklaata. Alpi sai myös syödä makkaraa ja oli kovin onnellinen siitä. Ruokatauko on kyllä patikoinnin ja retkeilyn kohokohta. Omaa kulkemista haastavissa maastoissa helpotti se, että Alpi oli kiinni vyötäröllä juoksuvyössä ja joustohihnassa ja tietysti hänellä oli omat valjaat päällä. Välillä Alpi oli miun vyötäröllä kiinni ja välillä Mikon. Kummasti sillä riitti intoa vetämiseen asti koko patikoinnin ajan. 

Vastaan tuli useampiakin koiria ja ohitukset sujuivat hyvin. Suurin osa vastaan tulleista ihmisistä hymyili myös Alpille ja Alpin hösellykselle. Riistanhajujakin tuntui riittävän. Kallioilla kiipeily ei pelottanut Alpia ollenkaan, pikemminkin oma olo tuntui pelkurimaiselta. Alpi reipasteli rohkeasti vaikka minne. Kuljimme vielä lopuksi pienen matkan kabiinihissillä ja se jännitti vähän Alpia ja Alpi hyppäsi miun syliin istumaan. 

Illalla jatkoimme vielä iltaa saunomalla ja syömällä vähän erilaisia juustoja keksien kanssa. Alpilla oli tässä vaiheessa mehut loppu ja hän vain nukkui kerällä tuhahdellen välillä raskaasti.

Iskä-koiranhoitaja oli käynyt eilen paloittelemassa hirven vasan ja Alpi sai taas luita. Hyvältä ne maistuivatkin kun Alpi sai jo maistella vähän. Tänään kävimme päivälenkillä porukoilla keskustassa ja Alpi oli matkalla vähän sitä mieltä, että ei kyllä huvittaisi ja jaksaisi kävellä. Pienet juoksuaskeleet ja jutut mummin ja ukin luo menosta virkistivät sen verran, että loppumatka sujui reippaasti. Ilmeisesti eilinen oli tosiaan melkoisen raskas päivä Alpi-herralle. 

Olen kyllä huomannut, että Alpin takapään lihaksisto on vain vahvistunut viime aikoina. Olemme käyneet toki paljon lenkkeilemässä metsässä kolmestaan, joten se johtuu varmaan vapaana juoksentelusta ja springeri-loikista. 

Nyt Alpi saa nukkua ja mie voin perehtyä vähän siihen, miten saan huomenna ostettua liput Real Madridin jalkapallo-otteluun. Torstaina suuntaamme nimittäin Espanjan lämpöön ja lauantaina mennään katsomaan jalkapallo-ottelua.