Vietettiin Alpin kanssa jo toinen viikonloppu putkeen mejä-kokeissa. Tällä kertaa suunnattiin Uimaharjun Koiraklubin järjestämään kokeeseen Ilomantsin Hiiskoskelle. Matkaa kotoa sinne tuli n. 75 km, joten se oli ihan kohtuullinen matka ajaa edes takaisin kaksi kertaa.
Tuomarina oli Minna Vornanen ja tuloksena AVO2, 35 pistettä. Pisteet olivat aavistuksen huonommat kuin viime viikon kokeessa, mutta viikonloppu kokonaisuudessa oli mukava. Opin paljon uutta ja tutustuin myös uusiin ihmisiin. Säät vaihtelivat myrskyisästä tuulesta auringonpaisteeseen ja siitä taas vesisateeseen ja raekuuroon. Metsästä selvisin kyllä kuivana ja maastot olivat helpommat verrattuna viime viikon kokeeseen. Ja mikä parasta, mie osasin oikeasti suunnistaa ensimmäisen kerran. Sain olla myös mukana tekemässä voittaja-luokan jälkeä, mikä sekin oli mielenkiintoista ja uutta.
Kokeessa Alpi päätti tehdä tarzan-loikan kaksi metriä korkean kallion päälle. Miulla oli fiilis, et tuonne en pääse, et jos se jatkaa eteenpäin niin on varmaan pakko keskeyttää koe. Noh, tulihan se sieltä takaisin samaa reittiä, mitä menikin ja hurjalta näytti. Huh! Täytyy kyllä myöntää, että olen hieman pettynyt kun se viime viikonlopun Nilsiän koe meni paljon paremmin kuin nyt, niin tottakai odotin hieman parempaa suoritusta. Noh, tässä ollaan vielä noviiseja molemmat, mie ja Alpi, että sinänsä tämä on kyllä hyvä suoritus. Nyt vaan treeniä ja kokemusta lisää, niin jospa ne ykköstuloksetkin tulisivat sieltä sitten.
Alpi sai kokeesta seuraavanlaisen arvion:
Hyvä ohjattu lähtö, jonka jälkeen alkaa sopivavauhtinen jäljestys. Ensimmäisellä osuusella useampia lenkkejä jäljen sivussa. Ensimmäinen makaus merkataan pysähtyen ja kulma pienellä lenkillä rengastaen toiselle osuudelle. Toisen osuuden alussa ajetaan pätkä jäljen sivussa. Sitten tehdään tarzanmainen loikka parin metrin korkeuteen, josta onneksi koira tulee itse takaisin. Seuraavaksi metsän hajut vievät koiran aina hukkaan saakka. Osoitetaan uusi alku. Pari isompaa lenkkiä jäljen sivussa ennen toista kulmaa. Makaus osoitetaan pysähtyen ja kulma tarkasti. Kolmannen osuuden alussa yksi tarkistuslenkki. OSuuden puolivälin jälkeen kuljetaan jäljen sivussa hieman takaa kaartaen kaadolle. Kaato osoitetaan pysähtyen ja jääden sitä nuuhkimaan. Maavainua käyttäen koira ajaa jälkitarkasti, vaihtaessa ilmavainulle tarkkuus kärsii. Lisää reeniä niin hyvä tulee.
Eli yhteenvetona, kulmat ja makaukset Alpi osaa ja kaato kiinnostaa aina, mutta maavainuisuutta pitää treenata. Sainkin hyviä vinkkejä siihen ja kun mie parin viikon päästä kotiudun reissusta ja olen aloittanut loman, vedän treenijäljen Alpille. Pitääpä tutkia myös hieman koekalenteria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti