Näyttelyjännitystä

Pesun jälkeen väsyttää

Mamilla pukkaa pientä näyttelyjännitystä pintaan. Viime yö meni jo vähän huonoilla unilla ja luultavasti seuraava vielä huonommilla. Alpi nukkui tänään lähes koko päivän reissuväsymystä pois. Illalla kävimme Sisu-koiran ja Riitan kanssa ulkoilemassa Lykynlammella. Alpi oli ulkoilun jälkeen taas mudasta musta. Likainen koira ei haitannut, koska tarkoitus oli pestä Alpi joka tapauksessa näyttelyä varten.

Kotona suoritin siis pesun ensin shampoolla ja sitten käytin vielä hoitoainetta. Sitten mantteli niskaan ja odottelemaan turkin kuivumista. Alpi sai märkäkoirasätkyn kunnes nukahti makkarin nurkkaan. Kohta edessä on turkin harjaaminen. Kynnet mie leikkasin jo pari päivää sitten ja leikkasin samalla muutaman karvan tassuistakin. 

Tänään kävin ostamassa varuilta Alpille sadetakin, jos huomenna tai sunnuntaina sattuisi satamaan. Toivon kyllä, että ei sada! Huomenna on siis jännä päivä. Aamun juoksulenkki ei onnistu, jos sataa ja sitten Alpilla on taas liikaa energiaa... Vielä riittää siis pähkäilyä huomisen suhteen ja varasuunnitelman keksimistä ja mitkä vaatteet mie laitan. Joka tapauksessa meidän pitää mennä näyttelyalueelle ajoissa. Voi voi, vielä on paljon tekemistä ja muistettavaa. Tulkaahan katsomaan meidän kohellusta, siinä voi olla nimittäin viihdearvoa. ;)

Kotona ollaan!

Helsingin reissu oli mukava, tapahtumarikas ja vauhdikas, niin kuin arvelinkin ennen lähtöä. Alpilla riitti seurattaavaa parhaimmillaan neljän lapsen touhuissa ja unet jäivät vähiin. Vähän väliä piti kipaista portaat edes takaisin ja käydä tarkistamassa alakerta. Alpille ei oikein ruokakaan maistunut reissussa. Tosin kävi Alpi "imuroimassa" pöydän alle tippuneita ruokia sitten senkin edestä. Eilen illalla kun tulimme kotiin, olikin ruokailun suhteen ihan eri ääni kellossa. Koko kupillinen meni vauhdilla Alpin mahaan. Alpille kotiin tuleminen taisi olla helpotus. Ah, mikä rauha ja hiljaisuus, tuumii Alpi.

Tosiaan, kahtena päivänä jätin ensin Alpin yksin leikkipuistossa käynnin ajaksi. Jätin Alpin lastenhuoneeseen, jossa mie nukuin. Ensimmäinen päivä menikin hyvin. Toisena sitten odotti "iloinen" yllätys kun Alpi oli hieman maistellut sitä patjaa, jolla mie nukuin. Kaikki muut tavarat olivat koskemattomia. Seuraavina kahtena päivänä Alpi pääsi sitten mukaan. Kyllä sain kokea kahden käden riittämättömyyden kun paimensin kolmea lasta, työnsin rattaita ja pidin kiinni Alpin hihnasta. Ei tosiaan käy kateeksi perheitä, joissa on lapsia ja koiria. Siinä on kädet täynnä eikä riitäkään. 

Kuvia reissusta ei ole. Siihen ei sentään riittänyt minunkaan aika. Kerkesin mie tehdä kuitenkin monta asiaa tavallisten leikkien, ulkoilujen ja ruuanlaiton lisäksi: kävin juoksemassa Hannan ja Alpin kanssa sekä Alpin kanssa kahdestaan, kävin Mimosan kanssa shoppailemassa ja syömässä keskustassa, leivoin pullia Miihkalin ja Miskan kanssa sekä hain Miskan fudistreeneistä. Tulipa kaiveltua pyyhekin vessanpöntöstä. Huh, on se vaan melkoista, mutta mie selvisin. Kyllä koira tuo vaan omat haasteensa ja lisänsä tähän juttuun. Aiemmin olen siis useinkin hoitanut siskoni lapsia, mutta nyt lisänä oli Alpi-koira. Vauhtia siis riitti, mutta en mie tästä pelästynyt. Mielelläni meen uudestaankin.

Ollaan siis kotona ja edessä olisi koiranäyttelyviikonloppu. Sadetta riittää, joten pitää kohta lähteä ostamaan Alpille sadepukua. Toivottavasti löytyy sopivan kokoinen ja väriltään hyvä. Nyt kun tässä kirjoitan, että en pidä sinisestä väristä, niin kuitenkin koko kaupungista ei löydy muuta sopivaa kuin sininen. Ehkä tähänkin olisi voinut varautua jo aiemmin... Ja ennen kaikkea toivon myös, että Alpi suostuu pitämään sadepukua. Näyttelyhäkki on jo Alpin mielestä hyvä paikka. Eilen illalla raskaan reissun jälkeen Alpi menikin sinne unille.

Kohellusta

Tänään kävimme tosiaan korkkaamassa ensimmäisen match show:n. Siitä ei jäänyt paljoa jälkipolville muisteltavaa. Alpi oli (miten tämän nyt taas kauniisti muotoilisi) energisen vauhko. Juostessa vauhkoili, seistessä vauhkoili. Juuri kun seisoi hyvin, ei tuomari katsonut ja sitten kun katsoi, päätti ruveta kieppumaan ympäri. Meinaa ehkä hieman vaan jännittää ensi viikon koitos. Noh, tänään emme käyneet aamujuoksulenkkiä, mutta ensi la ja su käymme sataprosenttisen varmasti. Sitten menemme näyttelyalueelle ajoissa ja treenailemme juoksemista hieman sielläkin, että tulee tuntumaa. Ei tuo uusi näyttelyhihna tunnu kovin tukevalta sekään, odotan innolla senkin poikkinapsahdusta ensi viikonloppuna. Kääk, jos niin käy.

Anita ja Riitta ottivat kuvia miun ja Alpin kohelluksista. Anitalta Elina-keltanokka sai myös hyviä vinkkejä ja toinen kehäesiintyminen meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen. Katsotaan, jos saisin niitä kuvia jossain taiheessa tännekin. Nyt me olemme lapsenvahtihommissa Helsingissä. Matka meni hyvin, Alpi on kyllä hyvää ja helppoa matkaseuraa; välillä nukkuu ja välillä tarkkailee maisemia takaikkunasta. Mentiin yhden pysähdyksen taktiikalla ja Alpi jaksoi hienosti. Äsken illalla kävimme miun Hanna-siskon ja Alpin kanssa vielä juoksulenkillä. 

Alpi vähän ihmetteli tämän päivän kulkua. Ensin aamu-ulkoilu kävellen n.45min, sitten match show paahtavassa helteessä, sitten monta tuntia automatkailua (onneksi oli ilmastoitu auto) ja vasta illan jo pimetessä juoksulenkki. Alpi juoksi mainiosti vierailla seuduilla, eipähän tiennyt missä vaiheessa mennään "kotiin" päin. Nyt Alpi on jo unilla ja maminkin on aika mennä.

Imurisiedätystä

Alpi on saanut itsensä kiihtyneeseen tilaan aina kun olen ottanut imurin esille ja alkanut imuroida. Viime aikoina olen imuroinut usein, lähes päivittäin, ja tämä siedätyshoito on ilmeisesti alkanut tehota. Nimittäin tänään Alpi rupesi nukkumaan olohuoneessa, jossa mie imuroin epätoivon vimmalla sohvaa ja rahia. Siis ihme on tapahtunut. Miun piti ihan pari kertaa vilkaista Alpia, että näenkö oikein ja kyllä mie näin. Alpi makasi rauhallisesti ja silmät olivat välillä kiinni. Kyllä mami tuli hyvälle tuulelle. 

Äsken mie pesin Alpin shampoolla ja hoitoaineella ja virittelin manttelin sen päälle. Aluksi Alpi yritti taas kiskoa manttelia pois päältään, mutta sylihellittelyn ja -silittelyn jälkeen Alpi rauhoittui. Lisäksi annoin sille sen lempikierrenahkatikun ja mantteli on saanut olla rauhassa.  Meillä on tässä menossa siis testi sen suhteen, miltä turkki näyttää pesun ja "manttelikäsittelyn" jälkeen.

Alpi on muutaman kerran mennyt nyt vapaaehtoisesti makoilemaan ja nukkumaan näyttelyhäkkiinsä ja selvästi tuntee olonsa kotoisaksi siellä. Sen verkkoseinän takaa onkin mukava tarkkailla mamin touhuja keittiössä.

Pikainen mökkireissu ja vadelmia

Miulla oli eilen vähän kipeä olo ja niin jätin tämän aamun juoksulenkin välistä. Lähdimme viemään Iskä-koiranhoitajaa mökille, että saan heidän ilmastoidun autonsa lainaan Helsingin reissulle. Kävimme kiertämässä kuitenkin kävellen Mertalammen ja sitten mie keräsin vadelmia. Alpi söi vadelmia ja möyhensi biojätekuoppaa siinä samalla. Tuo kaivuhomma tuntuu kiinnostavan Alpia ja toki piti käydä kahlailemassa vedessäkin. Rantahiekassakin on Alpin mielestä kiva kaivaa.

Tämä vesi on vaan niin ihanaa!

 

 

 

Välillä osaan myös seisoa rauhallisesti.

Täysillä mennään.

Ihana metsä.

Lepohetki.

 

Mami, täältä tullaan!

 

Etsi welssi.

Alpi on vähän väsynyt.

Pirteä perjantai

Aamu alkoi juoksulenkillä ja pullien leipomisella vol.3/8 Eivätkö ne koskaan lopu... Sitten keksin laittaa viestiä Tiinalle, että käydäänkö koirien kanssa koirapuistossa. Käytiin Hasaniemen koirapuistossa ja koirilla oli kivaa. Siellä sattui olemaan samanikäinen labbiksen pentu kuin Alpi. Milla jäi vähän paitsioon kun Alpi innostui leikkimään samanikäisen ja -kokoisen labbiksen kanssa.

Kävin sitten kertomassa eilisen kohelluksen näyttelyhihnan kanssa ja he hyvittivät miulle sen hinnan, kun sehän tosiaan kesti käyttää jopa puoli tuntia, jos sitäkään. Ostin uuden, tällä kertaa toivottavasti vahvemman. Alpilla pitää olla järeät varusteet, millään pikkukoirien ohuilla hihnoilla ei pärjätä. Toisaalta ei saa kuitenkaan olla liian järeät. Toivottelivat siellä liikkeessä miulle näyttelytsemppejä. (Eivät ehkä olleet ihan vakuuttuneita siitä, että saan esitettyä kunnialla tuon ylienergisen hössöttäjän.) :D Alpi oli näet mukana sovittamassa uutta hihnaa.

Mie olen aloitellut tässä pikkuhiljaa töiden tekemistä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja tosiaan kun miulla on talven aikana töiden lisäksi opintoja, niin nyt on hyvä suunnitella työnsä hyvin. Ahdistus iskee kyllä päälle kun tajuaa, että lomaa on tosiaan jäljellä enää reilu viikko. Sinne ne 9 viikkoa jo menivät.

Ensi viikko onkin kiireinen kun myö lähdetään Alpin kanssa sinne Helsinkiin lapsenvahtihommiin. Siinä ei varmasti kerkeä töitä tehdä ja sitten viikonloppu meneekin näyttelyhommissa. Tänään mie kävin ostamassa myös kangasta, millä paikata eilen revenneet housut. Noh, se on huomisen hommia sitten.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Ei tosiaan puutu vauhtia ja vaarallisia ja yllättäviä tilanteita kun ollaan Alpin kanssa koheltamassa ja höseltämässä. 

Joo, oltiin siis näyttelykoulutuksessa ja tapahtui seuraavaa: Näyttelyhihna oli ensimmäistä kertaa käytössä ja sehän päätti sitten katketa. No tarrasin Alpin kaulasta kiinni ja roikutin sitä hienosti kaulasta ja kannoin sen miun kassin luo, missä oli tavallinen hihna. No, siinä Alpia kantaessa repesivät miun housut. :D Oli naurussa pitelemistä kun sain Alpin taas rivistöön normipannan ja -hihnan kanssa. Naurattaa vieläkin kun muistelen tilannetta.

Miullehan sanottiin siis ostaessani tuota hihnaa, että kyllä se kestää. Ei vaan kestänyt yli-innokkaalla welssillä. Huomenna sitten valittamaan asiasta ja ostamaan uutta. Aion kyllä valittaa ystävällismielisesti eikä tuo onneksi kallis ollut, reilu 10e. Onneksi tuo myös tapahtui jo nyt eikä sitten näyttelyissä. Taitaa olla ketjupannan ostaminen edessä tällä kertaa. Sen luulisi kestävän katkeamatta.