Kevään ensimmäiset juoksuaskeleet

Päälimmäisenä mielessä on surut, murheet ja epävarmuus elämästä, mutta yritän silti keksiä positiivista ajateltavaa ja tekemistä. Käden tilanne huolestuttaa kyllä kovasti. Luultavasti käsityötkin (ainakin virkkamisen ja neulomisen) saa unohtaa ja entä miun haaveilemat pianotunnit... Voi surkeus sentään! Kädestä johtuvien tuntemusten ehdoilla tullaan varmasti menemään koko loppuelämä. Toivon vaan, että uutta leikkausta ei tarvittaisi.

Suuntasimme tänään Alpin kanssa iltapäivälenkille keskustan "vilinään". Ei siellä tänään kovin suurta ihmisryntäystä ollut, mutta huomenna voi ollakin torilla menoa ja meininkiä. Sen verran rakennelmia oli torille noussut. Alpi rapaantui ja hiekkaantui, mutta se ei meidän menoa haitannut. Kotona näet Alpi ymmärtää heti kävellä kylppärin ovelle ja on pestessä ihan tyytyväinen puhdistumisesta. Ja pyyhkeellä kuivaaminen ja siihen verhoutuminen ovat Alpin mielestä huippujuttuja. Kylppäri sen sijaan on Alpin pesemisen jälkeen hiekan vallassa.

Kun eilen haaveilin vielä juoksemisesta, niin tänään otin sitten ensimmäiset juoksuaskeleet ihan ex tempore. Ei ollut oikeanlaisia varusteita päällä, mutta se ei menoa haitannut. Vaikka en juossut kovin pitkää matkaa, tuntui silti tosi hyvältä! Alpi meinasi vähän ihmetellä astetta vauhdikkaampaa menoa, mutta innostui sitten kovasti. Gore tex -asu ei ole kyllä se hengittävin asu juoksemiseen.

Keskusteltiin urheiluvammoista ja treenaamisesta parin työkaverin kanssa. Mietin tänään töissä puolimaratonille osallistumista. Siihen olisi aikaa aika lailla tasan kaksi kuukautta, jos päätän osallistua. Mietinnässä on myös, miten voisin treenata käsiä ilman, että peukalo ja ranne joutuvat koetukselle. Joutuukohan tässä aloittamaan saliharjoittelun?!?

Yksi Alpin lempi-ihmisistä, Ilona, kävi tänään pikaisella vierailulla. Alpi meinasi seota onnesta, häntä vei koiraa ja se säntäili ilosta vauhkona ympäri asuntoa. Myös lelut ja peti saivat tänään osansa Alpin innokkuudesta. Alpin kestävää lelua ei ole vielä keksitty...Nyt se höpsyli on tuolla unilla väsyneenä päivän touhuista.

Rapaa, kuraa, hiekkaa

Olen ollut nyt kaksi päivää töissä sairausloman ja talviloman jälkeen. On ollut sekä kivaa, että rankkaa. Onneksi töissä on niin kiireistä, että kerkeää unohtaa oman elämänsä edes hetkeksi ja voi olla murehtimatta ja panikoimatta tulevaa.

Tänään mie kävin taas lääkärillä tämän käteni kanssa. En oikein vielä lääkärillä käydessäni tajunnut, mitä lääkäri sanoi. Vasta työpäivän jälkeen illalla miulle iski tajuntaan koko totuus ja melkoisella voimalla se iskikin. Itku siinä pääsi. Tuo käsi tulee rajoittamaan miun elämää vielä monella tavalla koko miun loppuelämän ajan. Vaikka niin jo olen pitkään aavistellutkin, en ehkä halunnut vain myöntää itselleni totuutta. Sen kanssa pitää vaan yrittää oppia elämään. Monet liikuntamuodot saattavat olla nyt poissa miun ohjelmasta, joten uutta sisältöä liikuntakalenteriin kaivataan kovasti! 

On menossa myös valkoisen ja pitkäkarvaisen koiran omistajan iloisin vuodenaika. Ai että, mie nautin tästä keväästä!!! Alpilla on yhtä aikaa karvanlähtöaika eli sisällä on irtokarvaa enemmän kuin laki sallii ja ulkona koira menee kuraiseksi, märäksi ja hiekkaiseksi aivan välittömästi kun astuu tuon töhöttäjän kanssa ovesta pihalle. Kylppäri on hiekan vallassa, koko asunto on hiekan ja irtokarvan vallassa ja shampoota kuluu. Märkä koira saa märkäkoira-sätkyjä ja koko asunto on märkänä. Argh!

Miun piti käydä tänään lainaamassa yo:n kirjastosta yksi kirja. Ajoin kuitenkin töistä kotiin, nappasin yli-innokkaan automatkustaja-Alpin kyytiin ja ajoimme keskustaan. Sain haettua kirjan ja sitten suuntasimme Alpin kanssa Mehtimäelle lenkille. Katselin jo kaipaavasti lenkkipolkuja ja haaveilin Alpin kanssa juoksemisesta, mutta kovin oli vielä jäistä. Ihania ovat myös nuo lumen alta paljastuvat koirankakat. Miulla koiranomistajana olisikin siitä muutama valittu sana sanottavana, mutta jätän avautumatta. Itse kerään kuitenkin kiltisti Alpin jätökset pussiin. Toisaalta, jos lähettyvillä on vähänkin metsää, Alpi menee mielellään niin kauas tarpeilleen kuin hihna antaa myöten. Siisti koira. :)

Kun saa nämä työt taas rullaamaan, pitää ottaa itseään niskasta kiinni myös opiskelujen suhteen. Käsileikkaus rajoitti pahasti monenlaista työskentelyä, myös pääosin tietokoneen välityksellä tehtäviä opintojani, joten miulla on kiinnikurottavaa. Onneksi sain sitä lisäaikaa siihen yhteen kurssiin...

Pikareissu Helsinkiin

Myö käytiin pikareissulla Helsingissä. Huh, oli melkoisen rankka reissu. Torstai-iltana tunnin varoitusajalla koira autoon, Ilona-sisko mukaan ja auton nokka kohti Helsinkiä. Kerettiin yöksi Hanna-siskon luo, shoppailla, käydä Ikeassa, lenkkeillä koiran kanssa ja mie kerkesin käydä työhaastattelussa. Perjantaina ajeltiin sitten takaisin päin. Alpillekin taisi olla aika rankka reissu, vaikka hän pitääkin kovasti autossa matkustamisesta.

Saa nähdä, mihin tää elämä oikein vie minua ja Alpia. Lähiajan (n. tunti) suunnitelmissa on koirapuistoilua räntäsateessa, mutta sen kauemmas en vielä pysty näkemään.

Vielä on viimeiset hetket talvilomaa ja maanantaina töihin. Olen odottanut sitä todella kovasti!

Varaslähtö kevääseen

Kevät on tullut tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin. Alpi halusi tänään nauttimaan keväästä ja auringosta parvekkeelle ja viihtyikin siellä pitkän aikaa tarkkaillen tähystyspaikaltaan maailman menoa. Sain otettua pitkästä aikaa kuviakin. Ah, miten tuo auringonvalo tuo jokaisen pölyhiukkasen näkyville ja paljastaa likaiset ikkunat ja parvekelasit.

Viralliset terveystulokset

Eilen käytiin tutkimuksissa ja kuvissa ja tänään tuli jo virallinen tieto Kennelliitosta. Oli kyllä yllättävän nopeaa toimintaa, kun mie ajattelin, että tässä joutuu jännittämään useamman viikon. Jalostustietokannassakin näkyy jo.

Alpin lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Loistavaa! Alpi on terve koira!

Alpi on myös toipunut jo eilisestä ja on taas oma itsensä eli ylienerginen hössöttäjä. Käytiin tänään pitkästä aikaa miun vanhempien luonakin. Siellä oltiin kovasti jo ikävöity Alpia. Kyllähän siinä neljässä viikossa kerkesi tottua Alpin läsnäoloon, minkä ajan Alpi oli heillä hoidossa. Ei oltu kuitenkaan pitkään, koska siellä oli remontti vielä kesken ja Alpille monta vaaranpaikkaa ja kiinnostavaa asiaa, mitä ei saanut mennä tutkimaan. Hienolta kyllä näytti jo! 

Tulee ihan itsellekin hillitön remontointivimma. Mikä tässä keväässä oikein on kun energiaa alkaa olla yli oman tarpeen ja ideoita vain pursuilee päästä. Alpin rapsuttelemalle seinälle pitäisi kyllä tehdä jotain, mutta ensin pitää tämän käden antaa parantua kunnolla. Noh, ihanaa päästä maanantaina töihin! Sitä mie odotan jo kovasti, enkä kyllä kestä jos käsi ei kestä työntekoa.

Takana taas huonosti nukuttuja öitä. Kun pääsen sänkyyn, alkaa sellainen yskä, että taitaa Alpikin pidellä jo korviaan kun niin katselee aina minuu alta kulmiensa eikä näytä nukkuvan. Viimekin yönä taisin yskiä jotain kolme tuntia, sitten kun nukahdin, näinkin painajaista...

Alpi kuvauksissa eläinlääkärillä

Alpi kävi tänään virallisissa lonkka- ja kyynärkuvauksissa sekä polvitutkimuksessa eläinlääkäri Martinalla. Samalla Alpi sai myös rokotuksen. Alustavan arvion mukaan sekä polvet että kyynärät ovat 0/0 ja lonkat A/B tai B/B. Saa nähdä, mikä on sitten virallinen arvio. Odotan jännityksellä!

On se raukkaparka Alpi nyt vähän surkeana ja pahoinvoivana, kuola vaan valuu suupielistä lammikoksi lattialle ja pedille. Ei jaksanut autoonkaan hypätä, vaan piti nostaa ja hoiperteli kotiin ja nukahti heti unille omalle pedilleen.

Tämä epätietoisuus kaikesta saa miut hermoromahduksen partaalle. Kyttään vauhkona puhelinta ja ravaan ympäri asuntoa hermostuksissani. Olen nukkunut myös taas todella huonosti. Tulisi nyt jo jotain tietoa jostain!!

Elämää

Ei ole kyllä elämä helppoa, mutta milloin se miulla olisikaan sitä ollut. Joskus (usein) mietin, että voisi se olla kyllä paljonkin seesteisempää ja tasaisempaa. Tietää ainakin elävänsä, jos ei muuta. Toivoaan ei saa menettää ja aina pitää uskoa parempaan huomiseen. On ainakin, mitä muistella sitten vanhana keinutuolissa istuskellessa; niitä hyviä muistoja ja sitten niitä ikäviä muistoja. Niitä hyviä, jotka saavat loistavan hymyn kasvoille ja ikäviä, jotka nostavat kyyneleet silmiin aina, vielä pitkän ajan päästäkin. Jännitystäkin tässä riittää edelleen ja tulevaisuuden miettimistä. Huomisesta ei koskaan tiedä.

Ollaan lenkkeilty Alpin kanssa ahkerasti ja myös koirapuistoiltu torstain ikävästä kokemuksesta huolimatta. Ulkona on todella liukasta ja eteenpäin mennään melkoisen varovasti, kaatumista ja kättä varoen.

Käsi on menossa jo parempaan päin ja olen toiveikas siitä, että pystyn ja kykenen menemään viikon päästä töihin. Ensimmäinen työpäivä näyttää kyllä varmasti, pystynkö mie tekemään työtäni. Ja sitten heti tiistaiaamuna onkin jo lääkäriaika. En vaan kestäisi enää yhtään enempää sairauslomapäiviä, kotona oloa. Nythän miulla onkin menossa jo talviloma. Lisäksi sain opintoihini lisäaikaa käsileikkauksen sairauslomatodistuksella, joten sen puolesta on vähän helpottuneempi olo.

Huomenna ollaan Alpin kanssa jännän äärellä, koska mennään eläinlääkärille. Alpilta tutkitaan lonkat, kyynärät ja polvet. Alpi saa myös rokotuksen ja pitää muistaa pyytää myös lemmikkipassi mahdollisia ulkomaanreissuja varten. Pidetään peukkuja, että tulokset olisivat hyviä!