Viimeisen lomaviikon puuhasteluja

Viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen olemme kerenneet touhuta Alpin kanssa vaikka mitä. Viime viikon torstaina kävimme veneilemässä Höytiäisellä. Alpi-höpsylillä ei ole pelastusliivejä ja virittelin päälle Alpin juoksuvaljaat. Mietin, että niistä saisi tarvittaessa nostettua Alpin takaisin veneeseen, jos hän päättäisi hypätä tai tipahtaisi muuten vaan. Hukkumista mie en sentään pelkää, koska koirapoika on hyvä uimari. Se veneilykin tuli mieleen niin ex tempore, että kaupat olivat menneet kiinni. Alpillahan tosiaan oli takana vain yksi veneilykerta kesältä 2014, joten joku tuntuma miulla oli Alpin käyttäytymiseen veneessä. Eli tuumasta toimeen, Alpi autoon ja kohti Kontiolahden satamaa. 

Alpi suorastaan ryntäsi laiturille ja vainukoiran elkein suunnisti oikealle veneellekin. Veneeseen hyppääminen laiturilta sujui ongelmitta ja Alpi halusi istua veneen perällä penkillä, kuono menesuuntaa ja tuulta kohti, korvat tuulessa hulmuten. Miulla oli kyllä hihna kädessä, mutta ei Alpi tehnyt elettäkään hypätäkseen tai panikoidakseen. Menimme Jouhtenisen saareen. Sinne pääsee hyvin veneellä ja kiersimme noin viiden kilometrin lenkin ympäri saaren. Vuonna 2004 suuri trombi iski saareen ja kävelimme trombin iskemän alueen ympäri. Alpi juoksi ihan höpelönä ees taas ja ylös alas, kunnes koirapojan meno muuttui rauhallisemmaksi. Sitten se hipsutteli menemään meidän edessämme polulla. Mie löysin myös kantarelleja, jotka sitten keräsin taskustani löytyneeseen (puhtaaseen) kakkapussiin. Seuraavana päivänä maistui sitten pekoni-kantarelli-sipulipasta.

Alpi oli sen verran innoissaan laiturilla ja veneessäkin pää kääntyili vauhdikkaasti, joten tämän parempia kuvia ei ole esittää tällä kertaa.

Tämän viikon tiistaina eli toissapäivänä kävimme Uskalissa. Alpi sai juoksennella pihalla vapaana ja otimme siinä sitten ihan ohimennen seisotuskuvia miun joulupukkimaisesta koirapojasta. Turkki rehottaa ja pitelen päätä vähän liian ylhäällä, mutta selkä asettui aika kivasti miun mielestä. Alpikin katseli minuu, et mitä ihmettä tässä puuhataan, mutta päätti silti seisoa kuin patsas lukuunottamatta heilahtelevaa häntää.

Alpin siinä juoksennellessa vapaana, tarttui melkoinen oksankarahka Alpin rintakarvoihin. Sitä joutui irrottelemaan tovin jos toisenkin, yhdessä Ilonan kanssa ja Alpi yritti itsekin auttaa kovasti.

Riehumisen jälkeen väsyttää ja on hyvä survoutua mahdollisimman pieneen koloon pöydän ja seinän väliin.

Tiistaina meidän luonamme vieraili myös Aino-vauva, joka olikin kasvanut ja kehittynyt hirmuisesti viime näkemästä. Tähän mennessä Alpi oli vain saanut tuoksutella miun vaatteista Ainon vauvatuoksua ja kyllä se pieni lapsi kiinnostikin kovasti pientä koirapoikaa. Alpi oli ystävällisen utelias, voisipa jopa sanoa, että liiankin kiinnostunut ja utelias kun yritti monta kertaa mennä nuolemaan kasvoja.

Eilen suuntasimme kulkumme mökille mustikkaan. Alpi sai juoksennella taas vapaana niin paljon, että kyllästyi ja tuli sitten "auttamaan" minua mustikoiden keräämisessä. Varsinainen apulainen se onkin, kun tykkäisi heittäytyä selälleen juuri siihen puskaan, josta mie kerään tai sitten alkaa syödä samoja mustikoita, joita mie kerään.

Viimeinen lomaviikko lähenee loppuaan ja tahti vain kiihtyy. Tänään menemme leikkimään Tyyne-koiran luo ja viikonloppuna meillä on mejä-koe Lieksan/Nurmeksen seudulla. Eli aivot narikkaan viimeiseksi lomaviikonlopuksi. Ei nimittäin varmasti tule ajateltua töitä koko viikonloppuna. Kuulumisiin, kirjoittelen varmasti niitä myös loppuviikon touhuista.

Sporttikoiran korvanhoitoa

Unohtui eilen kertoa, että Alpi-höpsyläinen painaa eläinlääkärin vaa'an mukaan 20,9 kg. Kovin on sporttinen ja hoikka koira edelleen, mutta ei se haittaa. Eilenkin Alpi revitteli mökillä ja metsässä sellaista vauhtia, että ei ihme kun sporttisuus on ja pysyy.

Odotin hieman jännityksellä, miten korvanhoito illalla onnistuu. Eläinlääkärillä Alpi oli niin superkiltti ja yhteistyökykyinen, katseli vaan minua alta kulmien, että tähänkö on nyt jouduttu. 

Miulla oli loistoapulainen illalla ja Alpin hoitopöytää toimitti ruokapöytä jolle olin nostanut eteisen maton estämään liukumista. Lattialla ei hoito näet onnistunut kun Alpi halusi vaan kiivetä syliin ja olkapäille, kauas miun suihkivista saksista ja korvatipoista. Eläinlääkäri sanoi näet, että kannattaa ajaa tai leikata korvakarvoja, että korva tuulettuu paremmin. Miulla ei ole trimmikonetta, joten trimmisakset käteen, tuumasta toimeen ja Alpi siihen hoitopöydälle. Ei se ensin meinannut onnistua ollenkaan, mutta pienen temppuilun jälkeen Alpi luovutti ja alistuneena istui paikoillaan kun mie leikkelin korvakarvoja. Taas sain katseita alta kulmien, että tässäkö sitä pitää vaan istua. Saa nähdä, mitä trimmaaja sanoo seuraavalla kerralla kun mie suihkin menemään karvoja vähän miten sattuu, korvanlehdestä pääosin kylläkin. Yritin selviytyä toimituksesta mahdollisimman nopeasti. Alpi sai "herkkuautomaatista" eli miun apulaiselta samalla nakinpaloja ja samaan syssyyn laitoin vielä korvatipatkin. Sain eläinlääkäriltä hyviä neuvoja siihenkin hommaan ja se sujui ihan hyvin. Näyttää siltä, että tulehdus alkaa rauhoittua vähitellen ja punoitus helpottaa. 

Mie kävin illalla bodycombatissa ja suurin ärsytys ja pettymys mejä-kokeen pakkoperumisesta alkoi helpottaa. Ei se sairastumienn katso aikaa eikä paikkaa ja nyt on tärkeintä saada koira terveeksi. Alpi sai eilen kipulääkettäkin ja kyl mie annoin sitä Alpille, vaikka ei tuo korva ole menoa paljon haitannutkaan. Töiden alkamisen läheneminen alkaa tulla ajatuksiin ja yritän nauttia näistä viimeisistä lomapäivistä. Tuleva työvuosi tarjoaa paljon uusia asioita ja haasteita sen myötä. 

Voi pettymys!

On se vaan myönnettävä, vaikka harmittaa ja ärsyttää ja ottaa päähän niin paljon, että miun piti perua viikonlopun mejä-kokeisiin osallistuminen. Käytiin Alpin kanssa tänään eläinlääkärissä ja toisessa korvassa on korvatulehdus. Jos tästä nyt jotain positiivista voi etsiä niin ei siellä hiivaa ollut vaan ihan perustulehdus. Olin ihmeissäni, miten kiltisti Alpi antoi eläinlääkärin tutkia ja hoitaa korvaa. Saa nähdä, mikä taistelu saadaan kotona aikaiseksi. Ei tuo kyllä ole kovin kipeältä vaikuttanut, ihan normaali hösellys on ollut joka paikassa.

Tuleehan noita kokeita, joo, mutta tällä seudulla niihin on niin järkyttävän vaikea päästä. Ja just kun nieleskelin pettymystä siitä, et ei tässä näyttelyura urkene ja kerkesin innostua mejäilystä, niin nyt sit pitää perua jo saatu koepaikka. Mutta ennen kaikkea koiran terveys, yritän nyt muistaa sen asian tässä harmituksessani. Ei tää kai niin vakavaa ole, eihän? 

Kerettiin käydä Alpin kanssa tekemässä tänään aikaisin aamulla loistava treenijälkikin ja testattiin uusia valjaita ja jälkiliinan kiinnitystä mahan alle. Alpi seurasi verijälkeä maavainuisesti ja selkästi innoissaan. Kaatona ollutta hirvensorkkaa Alpi nuoleskeli antaumuksella ja häntä viuhtoi innoissaan.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! On tässä kyllä useampikin koeilmo vetämässä, joten saa nähdä, päästäänkö syksyllä vielä tositoimiin mejä-rintamalla.

Elina kalastusseurana

Mie sain taas uuden kokemuksen elämääni. Olin lauantaina kalastusseurana ja sain ajaa venettäkin. Tuo uistelu on miulle aivan uusi juttu ja veneily ylipäätänsä myös. Oltiin Höytiäisellä ja pysähdyttiin syömään eväitä Jouhteniselle. Saaliina oli alamittainen järvilohi, kaksi alamittaista kuhaa ja iso ahven. Kaikki päästettiin takaisin veteen ja mie en niitä siis saanut. Auringonlasku oli hieno ja vaikka olin pukenut mielestäni paljon päälle, tuli silti kylmä. Olisi hienoa veneillä joskus Alpinkin kanssa, mutta silloin pitäisi unohtaa kalastus.

On tässä myös käyty kerran mökillä. Saatiin myös mejä-koepaikka ja tämän viikon viikonloppuna suunnataankin sitten Juukaan kokeisiin.

Olen tutkinut eri sivustoja syksyn Euroopan reissua varten. Tarkoitus olisi siis suunnata katsomaan jalkapalloa jonnekin päin Eurooppaa ja ajankohtana olisi syyslomaviikko.  Tällä hetkellä ykköskohteena otteluiden ja lentojen kohtuuhintaisuuden suhteen taitaa olla Madrid, mutta Italian otteluiden aikataulut eivät ole vielä ilmestyneet. Saksakin on vielä ihan varteenotettava vaihtoehto myös. Näin tottumattomalle otteluiden etsiminen on yhtä suossa tarpomista, mutta jospa ne asiat nyt selkiintyisivät.

Kesän kiireitä

Helsingin reissu meni hyvin ja kerkesin unohtaa kaikessa kiireessä koko tämän blogin päivittämisen. Helsingin reissulla Alpi pääsi mukaan meidän reissuillekin lähiympäristöön ja nautti mukanaolosta ja uusien paikkojen tutkimisesta. Kerettiin juoksulenkillekin toisen kerran. Siskon nuorin poika oli ihana kun se aina totesi, että "Alpi tuoksuttelee", kun Alpi nuuhki jotain. Ja sitten hän totesi myös,  että "Alpi taitaa tykätä Epu-tädistä (eli miusta) tosi kovasti". Viime viikon torstaina ajettiin sitten kotiin ja perjantaina Alpi meni hoitoon miun vanhempien luo.

Viikonloppuna oli näet Joen kaupungin kesän kohokohta eli Ilosaarirock. Alpi oli hoidossa perjantaista maanantaihin ja pääsi mökkeilemäänkin. Itse olin maanantain ja tiistain rokin talkootöissä purkamassa somistuksia. Hain Alpin kotiin maanantai-iltana mökiltä ja Alpi sekosi onnesta kun näki mamin. Miun äiti oli irrottanut Alpin mahasta yhden punkinkin. Ilmeisesti olisi aika laittaa uudet litkut niskaan ja selkään.

Eilen Alpi nukkui kotona tyytyväisenä kun kävin tekemässä toisen päivän rokkitöitä. Tänään miulla alkoi kirpparipaikka ja olen nyt laitellut niitä kirpparikamoja. Alpi tassuttelee siinä ees taas, nuuhkii ja yrittää kovasti auttaa ja olla touhussa mukana. Ei hän kyllä auta, pikemminkin sotkee ja häiritsee. Mutta voiko asiasta olla edes ärsyyntynyt kun Alpi sitten tuijottaa spanielinsilmillään niin söpösti. Voi miun höpsyliä apulaista. Toivottavasti menis tavarat kaupaksi, koska seuraava osoite on sitten vaatekeräys ja muulle rinnalle kaatopaikka. Kaikenmoista sitä ihminen kerääkin nurkkiinsa. Kankaitakin lähtee nyt myyntiin kun en mie taida keretä koskaan enää ommella mitään. Parhaat palat säästän, mutta varsinkin valmistuneista jutuista jääneitä paloja menee nyt myyntiin tilkkupusseissa ihan mitättömällä hinnalla. Kunhan vain pääsisin eroon eikä tarviis roskiin heittää.

Käytiin vielä tänään illansuussa lenkillä Kuhansalossa. Tai no ajettiin sinne autolla ja Alpi sai uida. Hajuja tuntui olevan paljon ja Alpia sai vähän patistaa uimaan. Tarkoituksena oli nimittäin myös huljutella järvivedellä hänen ammoniakin lemuista mahaturkkiaan. Kierrettiin sitten saaren ympäri ja 

Alpilla riitti haasteltavaa. Muitakin ulkoilijoita oli liikkeellä ja parillakin nuotiopaikalla porukkaa. 

Ruokasäkki riittää tällä hetkellä kahdeksi kuukaudeksi ja nappula yksinäänkin turvotettuna maistuu hyvin. Olen nyt syöttänyt silti seassa naudanmahaa ja lihaista rasvaa ja Alpi on ollut innoissaan ruoasta. Kuppi on pitänyt nuolla huolellisesti tyhjäksi ja vielä kerran tarkastaa, että jäikö sinne nyt jotain. Yritän saada tuon Alpin pakastimen nyt tyhjäksi ja laittaa sinne omia marjoja ja muita juttuja ainakin vähäksi aikaa. Sitten kun saa taas hirvenluita, se siirtyy Alpin pakastimeksi. Välillä olisi hyvä saada se myös puhdistettua kunnolla. Sulatusta se ei sinänsä kaipaa kun siinä on automaattisulatus.

Himojuoksijat

Ollaan nyt Helsingissä lapsenvahtireissulla. Eilen ajeltiin tänne ja matka sujui mukavasti. Alpi pääsi jaloittelemaan pari kertaa, mutta vesi ei maistunut kummallakaan kerralla. Lämpötila pusuttelikin maltillisissa lukemissa, joten en ollut huolissani.

Illalla ehdotin siskolleni juoksulenkkiä. Olin ottanut juoksukamat sekä itselleni että Alpille mukaan ja niin lähdimme kohti tuntematonta. Lenkki venyi suunniteltua pidemmäksi ja lopulta sille tuli matkaa 10,5 km. Hyvä me! Alpi juoksi tosi nätisti; välillä edessä, välillä vieressä ja välillä jopa hieman vetäen. Välillä tuntui, että mie hyydyn, mutta lopulta vetäisin vielä pienen loppusuoran spurtinkin. Alpi joi ihan hulluna vettä lenkiltä palattuamme ja niinpä mie kävin pissittämässä sitä yöllä neljän aikoihin. Tuloksena oli kuudet jättimäiset pisut.

Tänään Alpi jäi autohäkkiin sisälle kotimieheksi ja mie suuntasin siskon lasten kanssa leikkipuistoon. Tarkoituksena oli selvittää lounas sillä, että lapset osallistuivat puistoruokailuun ja miulla oli mukana itselleni perunasalaattia. Alpi jäi tyytyväisenä häkkiin mutustamaan nameja ja hipsimme hiirenhiljaa ulos. Olimme poissa noin kaksi ja puoli tuntia ja hipsimme kohti kotia myös hiirenhiljaa. Pihalle asti ei kuulunut ääntäkään. Haukkuminen alkoi, kun avasimme ulko-oven ja astuimme sisään. Miska kävi avaamassa Alpin häkin ja sitten lähdimme lenkille. Alpi oli onnesta sekaisin kun saavuimme kotiin. Nyt sitten päivälevon aika, niin koiralla kuin lapsilla ja mie nautin hiljaisuudesta.

Tyynen luona vierailulla

Ollaan vietetty aika pitkälti tavallista arkea; lenkkeilty ja olla möllötelty kotona.

Eilen suunnattiin kuitenkin leikkimään Tyyne-koiran luo ja Virpi otti ihania kuvia Alpista ja Tyynestä. On se vaan aina hienoa kun jollain on taito ottaa kuvia ja hyvä väline siihen kuvien ottamiseen. Oli kyllä ilo katsoa koirien leikkimistä yhdessä kun niillä menee niin hyvin yhdessä. 

Kukkuu, ketä on sisällä?!?

Ei tosiaan päästy sinne tämän viikonlopun mejä-kokeeseen, mutta ei se haittaa ollenkaan. Sunnuntaina ajellaan nimittäin Helsinkiin ja ollaan siellä torstaihin asti. Mie olen luvannut toimia lapsenvahtina ja tuo Alpi-höpsyläinen touhuaa siellä menossa mukana. Saa nähdä, miten saadaan hommat sujumaan. Uskaltaako Alpin jättää kotiin yksin vai raahaanko mie sen mukaan ja jätän esim. leikkipuiston ulkopuolelle puuhun kiinni. Noh, katsotaan, millaiseksi meidän päiväsuunnitelmat muodostuvat. Olisi ihanaa, jos sää suosisi ja voisimme mennä vaikka piknikille jonnekkin. Piknikille Alpin voisi ottaa hyvin mukaan. Voisimme käydä myös juna-ajelulla tai bussiajelulla tai vaikka raitiovaunuajelulla Alpin kanssa. Kerran Helsingin reissulla kävimmekin bussiajelulla ja ainakin silloin se sujui hyvin.

Otan myös juoksukamat mukaan Helsinkiin, jos vaikka kerettäisi käydä Hanna-siskon ja Alpin kanssa juoksemassa. 

Sitten kun torstaina tullaan kotiin, ei paljon kerkeä hengähtää kun perjantaina Alpi jo suuntaa hoitoon iskä-koiranhoitajan luo. Viikon päästä on nimittäin Joen kaupungin kesän kohokohta eli Ilosaarirock!