Viime aikojen kuvia

Blogissa on ollut taas rauhallista. Arki on ollut kiireistä ja olen kerennyt ottaa Alpista lähinnä nukkumiskuvia ja ennemmin niitä kuvia tulee päiviteltyä instagramiin ja facebookkiin kuin tänne blogiin. Kerrankin on rauhallinen lauantaiaamu ja kerkesin tutkia puhelimen kuvia ja latailla niitä tännekin.

Olemme tosiaan tehneet tässä ruoanvaihtoa ja se on sujunut kyllä paremmin kuin hyvin. Alpi on päässyt leikkimään koirakavereidensakin kanssa. Viime viikonloppuna puuhastelimme Naksun, Pitkon ja Ricon kanssa. Vähän jännitti, miten Rico-pentu ja Alpi malttavat rauhoittua sisälle saunomisen ajaksi, mutta kummasti lumisessa metsässä juoksentelu koiraseurassa väsytti molempia ja uni voitti varsinkin Alpilla. Rico yritti hakea Alpia monta kertaa leikkiin ja kantoi leluja myös miulle, mutta Alpi ei innostunut, käänsi vaan selkänsä ja kävi unille.

Seuraavissa kuvissa näette Alpin söpistelyä. 

Sunnuntain puuhia

Tänään kävimme pitkästä aikaa Alpin Minna-kasvattajan luona. Autosta ulos tultua Alpi tiesi hyvin, minne oltiin tultu ja lähti määrätietoisesti kohti oikeaa ovea. Alpi sai ensikosketuksen kissaan ja koska Oku on tottunut welsseihin, tutustuminen sujui hyvin. Alpi ja Oku nuuhkivat toisiaan ja kun Oku naukaisi, Alpi ihmetteli asiaa. Amalia taisi kiinnostaa Alpia enemmän kuin Oku. Alpi oli erityisen innostunut Amalian korvista ja yritti nuolla niitä koko ajan. Yritimme ottaa Alpista myös kuvan, mutta eihän se onnistunut kun Alpi vain läähätti suu auki. Amalia oli Alpin mielestä aivan liian ihana.

Kovin on koirapoika ollut väsynyt vierailun jälkeen. Takana oli lisäksi hoitoyö iskä-koiranhoitajan ja mummin luona. Kotiintultua Alpi marssi suorilla nukkumaan eikä häntä kiinnostanut edes jauhelihan paistaminen. Yleensä tuo jauhelihan sulotuoksu vetää Alpia puoleensa ja hän kyttää puuhaa keittiön pöydän alta, saamatta tietystikään itse mitään.

Tänään meillä olo myös pesupäivä. Pesin Alpin kuonosta hännänpäähän ja laitoin jopa hänelle näyttelymanttelin päälle, että karva kuivaisi edes jotenkin ojennukseen. Edellisestä täyspesusta oli jo aikaa. Suunnitelmissa on myös huomiselle trimmaushommia ja mahakarvojen pistämistä ojennukseen. Tuo uroksen ah, niin ihana pissa lemuaa liiankin kovasti ja kummasti se mahakarvojen lyhennys auttaa asiaan. Alpi ei aina ole pesusta niin innoissaan kuin mie, mutta kiltisti hän ottaa senkin asian vastaan. Märkäkoira-riehumisessa meni taas matot rullalle ja rahi vinoon kun Alpi pisteli menemään ympäri kotia.

Uusi ruoka ja lumitraktoripelko

Olen ehkä nyt löytänyt Alpille uuden ruoan. Ostin säkin Acanan prairie poltryä. Alpin aiempi ruoka oli siis Acana adult dog. Olen syöttänyt uutta ruokaa nyt entisen seassa ja Alpin masu ei ainakaan ole mennyt löysälle, pikemminkin se on tuntunut olevan ehkä jopa vähän kovalla. Onko sitten sekään hyvä asia. Tarkkaillaan tilannetta.

Alpi on tosiaan kehittänyt itselleen myös jonkinlaisen hassun pelon meidän pihassamme köyvää lumitraktoria kohtaan. Pelko ilmenee sekä silloin kun me olemme kotona ja myös yksinollessa. Alpi saattaa siis aamulla hypätä peloissaan sänkyyn kun olemme vielä nukkumassa, jos hän kuulee lumitraktorin peruutusäänen.

Kävipä tässä myös sellainen mielenkiintoinen ja hauskakin asia, vaikka pelko ja paniikki eivät tietysti ole hauskoja asioita. Noh, mie lähdin töihin normaalisti ja Alpi jäi kotiin odottamaan Mikon tuloa yövuorosta. Kuulin lumitraktorin äänen kauempaa, toisesta pihasta. Alpi kerkesi olla yksin ehkä 1,5h. Kun Mikko tuli kotiin, Alpi oli hyppinyt keittiön ruokapöydällä, Iittalan kivituikut olivat lennelleet, kaikki tavarat olivat sekaisin ja amarylliksen alla olevalla lautasella oli keltaista nestettä. Alpi oli siis lumitraktoripelossaan hypännyt ruokapöydälle ja lirauttanut hätäpissit kukan juurelle. Kun luin välitunnilla töissä viestejä puhelimestani ja katsoin Mikon lähettämiä kuvia, en voinut muuta kuin nauraa.

Jotain siedätystä tässä pitäisi varmaan tehdä. Ja sitäkin olemme jo kerenneet tehdä. Olin vielä kotona, kun lumitraktori taas tuli. Sammutin valot ja nostin kaihtimet ylös. Katselimme yhdessä Alpin kanssa lumitraktoria ihan rauhassa ja palkkasin häntä nameilla. Alpi oli tilanteessa melko rauhallinen. Mitä lie hänen päässä liikkuukaan...en ota selvää.

En nimittäisi tätä eroahdistukseksi, vaan uskon, että tämä saadaan siedättämällä haltuun. Ulkona tätä pelkoa ei myöskään ilmene. Voimme lenkillä mennä lumitraktorin ohi vailla mitään reaktiota.

Kääk kääk kääk

Kääk, Alpin ruoan valmistus on lopetettu! Mitähän sitä nyt...tietää ainakin viikonlopun suunnitelmat eli uuden ruoan metsästys ja sisällysluetteloiden lukemista. Onneksi meillä on vielä puolitoista säkkiä  tätä nykyistä eli Acana adult dogia jäljellä. Voi kökkönen sentään, tuo ruoka sopi Alpille niin hyvin ja oli kohtuullisen hintaista.

Trimmauspäivä

Tänään meillä oli trimmauspäivä. Tein pikatrimmin eli vain korvat, kaula ja tassut. Häntä ja mahanalus ja takapuoli jäivät odottamaan seuraavaa kertaa. Trimmauskone on edelleen Alpin mielestä hirviö numero yksi, mutta kilttinä koirana hän alistuu kohtaloonsa. Melkoista tahtojen taistelua se on silti, mutta periksi ei anneta. Takatassujen trimmaaminen on aina melkoista kiskomista, kun Alpia ilmeisesti kutittaa. Tutkin siinä sitten anturoiden välejä. Ensin Alpi kipristeli tassuaan ja puristi anturoita suppuun. Yhtäkkiä tassu rentoutui ja Alpi tuntui suorastaan nauttivan. Samalla anturat eivät enää puristuneet suppuun vaan tassu levisi auki ja sain tutkittua tassun loistavasti. Hassu tilanne. Alpi on selkeästi myös oppinut, että trimmauskidutuksen jälkeen saa herkun ja niinpä hän juoksee aina suoraan herkkulaatikon luo ja jää odottamaan palkkiota.

Trimmauksen jälkeen Mikko oli niin ihana, että hän lähti Alpin kanssa pitkälle lenkille ja mie sain jäädä rauhassa suorittamaan joulusiivousta. Niinpä laitoin joulumusiikit soimaan ja aloin touhuta hikipäässä. Nyt kun meillä ei ole koiraportti paikoillaan (sattuneesta syystä) moppaaminen Alpin ollessa kotona on hieman hankalaa. Alpi kun on erittäin kiinnostunut mopista ja haluaisi auttaa niin kovasti moppaamisessa. Kumma kyllä, minä en arvosta tässä asiassa hänen apuaan. Alpi tarjosi tänään apuaan myös joululahjojen paketoinnissa.

Ihanaa, tänään alkoi myös kauan odotettu joululoma. Tänään sain suoritettua viimeiset lahjaostoksetkin. Huomenna sitten taas paketoidaan ja aikomuksissa olisi myös leipoa jotain ihanaa kakkua jouluaattoa varten. Ostin jo alennuksesta jouluaattopuuhaa eli scrabble-pelin. Olin etsinyt sitä jo pitkään ja nyt kun se löytyi vihdoin, ostin sen. Huomenna on myös vierailu kummipojan luo ja Alpikin pääsee kyläreissulle mukaan.

Joulu-Alpi

Miten nopeasti tämä syksy onkaan taas mennyt? Paljon kaikenlaista on tapahtunut. Alpin hyvä koirakaveri Sisu jouduttiin päästämään koirien taivaaseen. Kerroin Alpille asiasta ja Alpi katsoi hyvin ymmärtäväisenä. Oma olokin on ollut sen vuoksi surullinen ja aina kun alan puhua asiasta, kyyneleet tulevat silmiini. Kävimme tässä Riitan kanssa lenkillä ja kun kävelimme Riittaa vastaan, kerroin Alpille, että näemme kohta Riitan. Alpin pää nousi pystyyn ja häntä alkoi heilua ja hän sipsutteli eteenpäin arvokasta menoa, jota kutsun hipsutteluksi. Alpi nuuhki Riittaa kovasti ja yritti etsiä Sisua, mutta ei löytänyt. Aina vähän väliä lenkillä Alpi teki "yllätyshyökkäyksen" Riitan luo, nuuhki hirveästi ja kyöhnäsi jaloissa.

Surullisista asioista iloisempiin. Monet miun työkaverit ovat kyselleet, miten Alpi suhtautuu joulukuuseen tai joulukoristeisiin. Koristelimme jo kuusen sunnuntaina miun vanhempien luona ja Alpia ei juuri kuusi tai sen koristeet kiinnostaneet. Kaikkein kiinnostavimpia olivat avautuvat kuusenkoristelaatikot ja pään työntäminen niihin. Meillä on kotona myös La Case de Cousin Paul -merkkiset sisustusvalopallot tv-tason päällä. Pallot ovat aika herkkiä ja menisivät helposti rikki. Alpi ei ole ollut kiinnostunut niistä koskaan. Piparitalokin sai olla rauhassa porukoilla olohuoneen pöydällä. Muutama nuuhkaisu ja se riitti Alpille. Jouluna Alpi lenkkeilee joulukauluri kaulassaan eli on itsekin koristautunut jouluun. Otamme myös pakolliset tonttuhattukuvat Alpista ja niissäkin se on kohtaloonsa alistuneena ja vain katselee alta kulmiensa, että milloin tämä valokuvaaminen loppuu.

Kynttilöiden kanssa saa sen sijaan olla varovainen. Vuosi sitten Alpin häntä syttyi tuleen kynttilästä ja nyt se meinasi työntää kuononsa kynttilään. 

Ai niin, tapahtuipa meillä muutakin hassunhauskaa, ainakin Alpin mielestä. Pari viikkoa sitten perjantaina tulin töistä kotiin ja katsoin, että mitä ihmettä, koiraportti on irti seinästä. Alpi oli päättänyt koetella voimiaan ja yrittäny kiskoa Mikon treenikassin koiraportin läpi. Samalla hän oli saanut koiraportin vääntymään ja ruuveineen irti seinästä. Siinä hän sitten iloisena oikein esitteli miulle tekostaan, että "katso mami, mitä mie olen puuhastellut". En tiennyt itkeä vai nauraa ja kävipä mielessä rukkasten tekokin koirapojasta. Noh, koiraportti on pysynyt irti seinästä ja se sai parveketuomion. Emme ole jaksaneet fiksailla seinää siihen kuntoon, että portin saisi takaisin paikoilleen. Siinä on nimittäin sellaiset urat ja kolot, joissa ei kyllä ruuvit kestä kiinni. Ehkäpä 4-vuotias höpsyli ei tarvitse enää porttia. Nyt pitää vain hyväksyä se, että sohvalla nukkuu joku päivisin ja siihen pitää muistaa levittää aamulla peitto.

Alpi täytti myös 17.11.2016 neljä vuotta. Ei tuo höpsyli ole edelleenkään rauhoittunut mihinkään ja mietin, milloin se kuuluisa aikuismaisuus mahtaa tulla. Kasvavatkohan welssit koskaan aikuisiksi? Ehkä mie en haluakaan sitä. Alpi on just niin ihana siinä kun se on täysillä aina kaikessa mukana,
ihan niin kuin miekin. Ja Alpi on aina niin iloinen, se tuntuu hymyilevän koko ajan. Kohta kun menen kotiin, niin siellä on vastassa maailman iloisin welssipoika, jolle päivän paras hetki on se, kun mami tai Mikko tulee kotiin ja saa lauman kasaan.

Marraskuun alun mietteitä

Meillä oli aivan huippu syyslomareissu Bratislavaan ja Wieniin. Nautittiin mm. hyvästä ruoasta, kulttuurista, vanhoista rakennuksista, nähtävyyksistä, kävelystä, sinfoniaorkesterin konsertista, rennosta oleilusta ja ennen kaikkea yhdessäolosta. Molemmat kaupungit olivat ihanan erilaisia, mutta molemmista löytyi tosi paljon kivoja juttuja, joista myö molemmat tykättiin. Oli hauskaa seurata eri kulttureista olevia ihmisiä ja tutustua elämänmenoon eri maissa. Monessa asiassa riitti ihmetystä, mutta silti oli varsin kotoisa olo. Kumma kyllä, ymmärsin saksaakin yllättävän paljon ja onnistuin jopa tilaamaankin jotain melko sujuvasti saksaksi. Ei ole siis mennyt saksan opiskelu ihan hukkaan! Sen sijaan Slovakiassa tilattiin ruokaa vähän ummikkona ja lopputuloksena oli mm. sianlihalla täytetty paprika ja vaaleaa outoa leipää sekä perunakuorrutteista broilerinfilettä ja perunamuusia. Ja Slovakiassa kukaan ei tilannut lounaalla juomista. Hassua, mutta tämäkin oli yksi niistä uusista asioista, joita opimme. Kyllä matkailu avartaa ja en voi muuta kuin suositella sitä kaikille. Kummasti saa perspektiiviä omaan arkeen ja ajattelumaailmaan ja kokemusmaailmaan kun käy vähän jossain muualla. Ei tarvitse lähteä kauas, ymmärtääkseen muita kulttuureja paremmin. Jo Euroopassakin on paljon nähtävää ja koettavaa. 

Lomakin tuntuu enemmän lomalta kun maisemat vaihtuvat hetkeksi ja kun ei katsele niitä omia sotkuisia nurkkia ja lattialla pyöriviä koirankarvapalleroita ja mieti, että mitä nurkkaa nyt siivoaisi kun en oikein meinaa osata vain olla paikallaan kotona. Tulee puuhasteltua koko ajan kaikenlaista ja luultavasti ilman lomaa olisin siivonnut ainakin saunan ja puunannut muutaman muunkin kohdan tässä suuren suuressa lukaalissamme. Karvanlähtöaika meillä on onneksi taas hetkeksi selätetty, mutta kyllä tuosta karvapalleroisesta sitä karvaa lähtee silti tasaisen tappavasti. Vaikka välillä en meinaa jaksaa tuota uroksen vauhkoilua hajujen perään ja alituista koiven nostamista ulkona, kiittelen silti sitä asiaa, että karvanlähtöajat ovat harvinaisen selkeästi kaksi kertaa vuodessa.

Alpi oli ennätyspitkän ajan syyslomareissun takia iskä-koiranhoitajan luona hoidossa eli mummin ja ukin luona. Hyvin heillä oli mennyt muuten, mitä nyt Alpi oli oksentanut yhdelle matolle. Anaalirauhaset sen sijaan eivät olleet Alpia vaivanneet tällä kertaa. Alpi oli saanut lenkkeillä paljon ja niinpä meidän pieni koirapoikanen nukkui oikeastaan kaksi päivää kellon ympäri.

Huomenna Alpi pääsee taas tuttuun hoitopaikkaansa mummin ja ukin luo. Mie ja Mikko lähdetään muuttoavuksi Kuopioon. Olen tässä yrittänyt pakkailla, salaa. Alpi on tuijotellut ja käynyt tutkimassa reppua. Tuo spanieli kun haluaa osallistua AINA kaikkeen. Kuono on tutkimassa joka paikkaa ja spanielimaista apua olisi tarjolla kaikkeen. Välillä se on rasittavaa, mutta useimmiten se on todella hellyttävää. Välillä kun siivoan, Alpista on hauskaa riehua ja haukahdella imurille kuin suurimmalle viholliselle ja seuraavassa hetkessä käydä tyynen rauhallisesta nukkumaan imurin viereen välittämättä tuon taivaallista imurin äänestä. Silloin mietin, että mitähän tuon koiruuden päässä oikein liikkuu. Alpin reaktiot kun eivät ole ennalta arvattavissa. Ne liitelevät laidasta laitaan eikä niissä ole mitään kerrasta toiseen toistuvaa logiikkaa.

Työpäivät ovat olleet viime aikoina aika pitkiä meillä kummallakin ja iltaisin on tehty suunnilleen läpsystä vaihto ovella kun toinen on tullut töistä ja toinen mennyt töihin. Sama on toistunut aamulla kun toinen on tullut ja toinen taas lähtenyt. Onneksi mie olen silti kerennyt muutaman kerran viikossa spinningiin tai jollekin muulle ryhmäliikuntatunnille. Hikiliikkuminen auttaa kyllä jaksamaan arjessa. Vaikka olisi miten väsynyt lähtiessä, niin kotiin tullessa jalat maitohapoista täristen mieli on kuitenkin virkeä ja pirteä. Pari kuukautta sitten hankkiessani kuntokeskusjäsenyyden, miulla oli tavoitteena käydä siellä kaksi kertaa viikossa ja aika hyvin olen pysynyt siinä päätöksessäni. Joillain viikoilla olen kerennyt sinne jopa kolme kertaa. Huippua! Tosin aina lähtiessäni Alpi huokailee ja tuijottaa spanielinsilmillään alta kulmien, että taas se mami lähtee ja hän jää kotiin. Niin, tuijotus ja huokailu tapahtuvat silti, vaikka Mikko jäisi kotiin. Voi sitä höpsyliä. <3