Flunssainen mami ja energinen Alpi

Miun flunssa vaan jatkuu. Luulin aamulla, että olo on jo parempi, mutta töissä ääni lähti monta kertaa ja itselle tuli hirmuinen turhautumisen tunne asiasta. On vaan niin kova into ja halu olla nyt töissä, et en halua olla pois, vaikka ei tässä ole kyllä mitään järkeä. Huomenna on taas aavistuksen helpompi työpäivä, niin yritän vaan kestää.

Nukuin äsken päikkärit sohvalla ja Alpi kävi nuuhkimassa minuu monta kertaa kuin ihmetellen, et mitä se tuossa makaa eikä reagoi kuonolla tökkimiseen. Kyllä mie tajusin jokaisen tökkäisyn ja kuonon tuhinan korvan vieressä, mutta en vaan jaksanut reagoida mitenkään. Päikkärit virkistivät kyllä oloa kummasti!

Ilona oli ihana eilen ja käytti energisen Alpi-höpsylin lenkillä. Alpi oli ollut vähän vastahakoinen lenkkeilijä, koska ilmeisesti muisti, että mami jäi kotiin. Tänäänkin Ilona on luvannut lenkittää Alpin. Ulkona onkin melkoinen tuuli, joten ihan hyvä vaan, että mie voin olla täällä neljän seinän sisällä. Syksy on tullut Joen kaupunkiin.
 

Alpi 1v 9kk

Paluu arkeen ja uuden työn aloittaminen ovat vaatineet veronsa, joten blogi on viettänyt hiljaiseloa. Työviikot ovat menneet nopeasti, illalla ei ole kerennyt tehdä juuri mitään ja kaksi viimeisintä viikonloppua on mennyt akkuja ladatessa. Kerkesin mie kuitenkin viime viikollakin leipoa mustikkapiirakkaa.

Lauantaina kävin vielä keskustassa pizzalla, mutta sitten yöllä iski flunssa. Tänään raahauduin töihin, mutta olo on vähintäänkin kammottava. Onneksi miun ihana Ilona-sisko on luvannut käyttää tänään Alpin lenkillä, niin mie voin sairastaa kotona. En haluaisi jäädä sairauslomalle näin heti kun uusi työ on alkanut, mutta en tiedä onko kohta vaihtoehtoa. Ei tässä aivotkaan enää toimi kunnolla kun pää on täynnä räkää ja välillä yskin kovaa vauhtia keuhkojani pihalle.

Mietin just eilen, että tasan vuosi sitten meillä oli Alpin kanssa jännät paikat. Oli lauantai 17.8.2013, olimme heränneet jo ennen kukonlaulua ja olimme matkalla Mikkeliin, spanieleiden taipumuskokeisiin. Tuntuu, että se oli vasta äsken ja toisaalta taas tuntuu, että siitä on hirveän pitkä aika. Siitä on tultu jo vuosi eteenpäin ja Alpi on kasvanut hirmuisesti. Toivoisin ainakin, että se kasvu olisi henkistä, vaikka välillä ei siltä tunnu. Korkeutta ei ole onneksi vuodessa tullut hirveästi lisää, mutta hienot koristekarvat ovat Alpille kyllä kasvaneet. Vielä kun tulisi tuota massaa lisää miun hoikalle pojalle. Tässä kuva vuoden takaa Alpista taippariruusukkeen kanssa.

"Onko tuo miun?", kyselee 9kk vanha Alpi 17.8.2013

Viime viikolla kotonani asui hormonihirmu murrosikäinen villikko. Selkeästi Alpi protestoi ja stressasi loman loppumista ja miun töihin paluuta. (Toivon todella, että se ei ole ulvonut täällä päiviä!) Aina kun tulin kotiin, se sai hirvittävän villikohtauksen ja niitä villikohtauksia se sai muutenkin illan mittaan. Molemmat pedit olivat vuorotellen jäähyllä (eli piilossa), koska Alpi survoi niitä jalkojensa väliin ja nylkytti niitä ihan vauhkona. Alpi on seurannut minua huoneesta toiseen ja tulee tietoisesti nukkumaan mahdollisimman lähelle minuu. Olenkin viettänyt iltaisin aikaa istuen lattialla rapsutellen Alpia.

Olen tutkaillut lentoja ja haaveillut matkustelusta. Syyslomalla on pakko päästä jonnekin. Viikon loma kotona ei tunnu lomalta, vaan nyt haluan ehdottomasti jonkun maisemanvaihdoksen.
 

Paluu arkeen

Sitä on taas lähdetty, nimittäin uimaan mökille.

Meillä on ollut tällä viikolla Alpin kanssa paluu arkeen. Se on ollut vähintäänkin tuskallista tämän kuumuuden takia. Illalla ei ole saanut unta kun on ollut niin kuumaa ja olen mennyt nukkumaan joskus klo 24-01 aikoihin. Herätyskello on pärähtänyt toimaan klo 06 ja siinä vaiheessa tekisi molempien mieli kääntää kylkeä. Aamuherätykset ovat olleet tänä kesänä jotenkin todella tuskallisia. Toista oli vuosi sitten...

Uusi työpaikka on vaikuttanut todella mukavalta. Siellä on muitakin nuoria ja uusia työkavereita, joiden kanssa olemme kulkeneet jo kimppakyydillä. Jes, huippua! Työpaikan tilat ovat mitä ovat, mutta onneksi siellä ollaan näillä näkymin vain kaksi vuotta. Tämä päivä oli ensimmäinen varsinainen työpäivä. Edelliset kaksi päivää menivät lähinnä kokouksissa ja päivät olivat pitkiä. Nyt olo on todella väsynyt ja tekee mieli olla vain hiljaa.

Päätin, että olen hiljaa koko illan, mutta kuinka ollakaan. Lähdimme Alpin kanssa lenkille ja eksyimme koirapuistoon ja juttelin siellä tunnin tuntemattomien kanssa. Sellaista se on tälläisellä ylisosiaalisella ihmisellä välillä...

Tällä viikolla olen leiponut paljon, mm. pullaa, porkkanapiirakkaa ja mustikkapiirakkaa sekä siivonnut. Olen nauttinut viimeisistä lomapäivistä ja ensimmäisistä työpäivistä. Olen lukenut hyvää kirjaa ja ulkoillut Lykyllä, käynyt mökillä ja uinut järvessä. Tämä viikko on ollut varsin kiva, niin kuin kaikki edeltävätkin viikot tänä kesänä. Mie niin tykkään miun elämästä! 

Vaikka tykkään työstäni, odotan jo seuraavaa lomaa. 24/7 matkakuume nostaa taas päätään ja olen vähän miettinyt, että pitäisikö varata lentoja jonnekin päin Eurooppaa.

Viikonlopuksi on suunnitelmissa vaikka mitä kivaa ohjelmaa. Lähden huomenna Alpin kasvattajan mukaan seuraamaan koiran luonnetestiä. Tarkoitus olisi siis Alpikin viedä luonnetestiin sitten jossain vaiheessa kun 2v. tulee täyteen. Se onkin miulle ihan uusi juttu! Sitten päivällä, jos sää sallii, on suunnitelmissa nähdä Hetaa ja Milo-koiraa ja illalla on grillausta mökillä. Vaikka päivässä on paljon ohjelmaa, on se kaikki mukavan rentoa. Sunnuntaina aion ottaa rennosti, lötkyillä ja suunnitella vähän seuraavaa työviikkoa.

Jännitystä ilmassa

Työtyyli

Jännitystä on ilmassa, kun uuden työn aloittamiseen on aikaa kaksi yötä ja yksi päivä. Kesäloma lähenee loppuaan, mutta mieli on iloinen ja odottavainen. Tämä kesä on ollut ikimuistoinen! On kerennyt tapahtua paljon kaikenlaista, pääosin kuitenkin vain huippuja asioita. Niistä huipuista asioista ehkä suurin oli viran saaminen täältä kotiseudulta. Vaikka kaikki oli suunniteltu jo Etelä-Suomeen muuttoa varten, kohtalo puuttui peliin, päätti toisin ja hyvä niin. Suunnitelmia on hyvä silti tehdä aina, kun vain osaa sitten sujuvasti muokata niitä tarvittaessa. Rakastan tehdä suunnitelmia! Odotankin innolla työkalenterin saamista ja sinne töiden suunnittelua. En oikein osaa niitä muualle rustailla... Ja erityisesti matkojen suunnittelu se vasta onkin kivaa.

Tänä kesänä olen kerennyt matkustella niin Suomessa kuin ulkomailla, mökkeillä, treenailla, olla kotona, harrastaa Alpin kanssa ja ennen kaikkea tavata uusia ihmisiä ja viettää aikaa miulle läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa. Alpi on oppinut myös uusia asioita ja saanut viettää erityisen paljon aikaa mökillä sekä mummin, ukin ja miun Hanna-siskon lasten seurassa.

Tänään miulla oli leivontapäivä, joka taitaa jatkua huomenna. Miun pullat alkavat olla tunnettuja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kesäkuussa leivoin niitä synttärilahjaksikin. Osaisin tehdä pullia varmaan unissanikin. Elinan keittiössä taitaa valmistua huomenna niin mustikkapiirakkaa kuin myös porkkanapiirakkaakin. Tein tänään pullilla loistavan vaihtokaupan. Vein pullat mökille miun vanhemmille ja sain heiltä viisi litraa puhdistettuja mustikoita. Loistavaa ja suuri kiitos! Yleensä mie marjastan paljon itsekin, mutta nämä helteet ovat pitäneet miut poissa marjametsästä ainakin toistaiseksi. Ehkä sitten puolukka-aikaan lähdemme Alpin kanssa marjastamaan.

Tosiaan, lähdimme tänään iltapäivällä pullasaavin kanssa mökille uimaan Alpin kanssa. Alpi esitti miulle myös oppimansa palloleikin ja se olikin hurjan hauskaa, niin koirasta kuin miustakin. Välillä piti ottaa ilmavainua naapurin grillistä, mutta tottelevaisena koirana Alpi pysyi kuitenkin omassa pihassa. En jaksa olla ihmettelemättä sitä, miten ihana koira miulla voikaan olla. Vaikka se on välillä superrasittava, niin tuollaisina hetkinä kun se on vapaana mökin pihassa karkaamatta minnekään ja käy välillä rapsuteltavana, se on maailman parhain koira. Eikä sen kauniimpaa pisamanaamaa voi enää olla! Joku villi huhu kertoo, että koirat ja omistajat muistuttavat toisiaan. Ainakin pisamia löytyy meiltä molemmilta...

 

Kotona

Taas täällä kotona on kaksi väsynyttä matkalaista. Kummasti tuo reissaaminen ja hillitön helle vaan väsyttävät. Lähdimme siis torstaina Kuopioon miun opiskelukaverin luo. 

Perjantaina ja lauantaina Alpi kävi esiintymässä Kuopiossa kansainvälisissä koiranäyttelyissä, tuloksena molemmilta päiviltä EH eli erittäin hyvä. Meille tulee näköjään tasaisen tappavaa keskinkertaista sijoitusta. Sama virsi jatkui, kovin on kapea rungoltaan ja kesken kehityksen, nuori koira vielä. Ei myö tästä kuitenkaan lannistuta, koska näyttelyissä on kuitenkin varsin mukavaa käydä. Ehkä tässä on paikallaan pieni luova tauko ainakin sen aikaa, et mie saan taas syksyn käyntiin niin töiden kuin opiskelujen merkeissä ja saadaan taas arki pyörimään rutiinilla. Lähes kymmenen viikon lomailun jälkeen meinaa olla arki vähän hukassa.

Kuopiossa tutustuttiin uusiin seutuihin lenkkeillen ja autolla ajellen. Miekin ajelin keskustassa ja olin ihan hukassa. Molempina päivinä koiranäyttelyssä oli yli 30 astetta lämmintä ja oltiin raviradalla paahtavan auringon alla. Mie paloin niin hartioista, päänahasta kuin pohkeista. Olo on ollut aika tuskallinen, koska ihoa on kutittanut aika paljon. Alpi selvisi helteestä suhteellisen hyvin. Ainoastaan päivän auringossa seisonutta autoa Alpi katsoi sillä ilmeellä, että "kuvitteletko miun menevän tuonne saunaan". Noh, auto käyntiin, ilmastointi täysille, ja sitten suostui Alpikin menemään jo häkkiinsä. Ihanaa kun on ilmastoitu ja tilava auto.

Eilen illalla tultiin kotiin ja lähdettiin pyörähtämään vielä keskustassa moikkaamassa Riittaa ja Sisua. Käytiin istumassa hetki terassilla ja mie join kahvin. Olin autolla liikenteessä kun epäilin, että Alpi ei jaksa kävellä keskustaan reissun jälkeen ja oikeassa olin. Alpi oli kyllä oudon rauhallinen. Istuskeltiin myös torin laidalla keinuissa ja Alpi meni Riitan kainaloon ja Sisu tuli miun luo rapsuteltavaksi. On ne molemmat vaan ihania ja niin hyviä kavereita keskenään. 

Tänään ollaan otettu rennosti, lepäilty ja miekin nukuin päikkärit Alpin esimerkistä. Alpi on ollut aika väsynyt Kuopion reissusta. Käytiin kuitenkin mökillä uimassa ja se virkisti vähän päivää. Huomenna otan härkää sarvista ja alan suunnitella töitä. Se on tietysti hieman haastavaa, koska miulla ei ole vielä työkalenteria. Pitää väsätä joku paperi. Ostin muuten Krakovasta ihanat pinkit työkengät, jos en vielä muistanut mainita! Tästä syksystä ei voi tulla mitään muuta kuin loistava! :)

Kuopijjoon, Kuopijjoon!

Irrotin tänään Alpista valtavankokoisen punkin! Hyi! Meinasin oksentaa irrottaessani sitä. Hyi hyi hyi! Ja taas kerran se tuli täältä meidän lähiseuduilta, ei mökiltä.

Alpi on taas trimmattu. Suuri kiitos trimmaajalle! Ei siitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut kun welssipoika oli päättänyt vakaasti, että häntä ei muuten tänään trimmata. Saldona oli siis seinä, lattia ja matto veressä, kun Alpi päätti tökätä tassunsa terävääkin terävempiin saksiin. Noh, ei mennyt jänteitä eikä hermoja poikki, mutta koska saksien pää osui verisuoneen, verta tuli ja paljon. Onneksi Alpi ei paljon asiasta säikähtänyt, vaan verenvuodon tyrehdyttyä jatkoimme trimmausta. Alpin ilme muuttuu ihan eri näköiseksi kun pahiten rehottavat korvat ja kaula saadaan siistittyä. Herra Hallberg on taas niin tyylikäs!

Ukkonen jyrisee, päivälenkki on käyty ja koirapoika makaa läähättäen puoliksi miun sängyn alla. Ilma on hirmuisen painostava ja pakkailen kamoja Kuopion näyttelyreissua varten. Tänään suuntaamme jo Kuopioon ja tositoimet ovat perjantain ja lauantaina. Sitten suunta on taas kotiinpäin.

Ensi viikon keskiviikkona alkaa työt. Sain tänään kirjeen uudesta työpaikastani, jossa oli ensimmäisten päivien ohjelma kerrottuna. Iik, minuu taitaa jo jännittää vähän! Onneksi se on vain hyvää jännitystä. Odotan näet töiden alkamista innolla!

Kotona ollaan!

Krakovassa

Myö ollaan taas kotona. Eilen illalla kotiuduin ja Alpikin saapui kotiin kotiinkuljetuksella. Ehkä ensin muutama sananen reissusta ja sitten Alpin touhuista.

Kuhmon kamarimusiikkireissu (18.-20.7.) oli oikein mukava ja onnistunut. Oli kiva nähdä uusia seutuja ja musiikki oli myös antoisaa. 

Kuhmon jälkeen kävimme pikaisesti kotona nappaamassa matkalaukut mukaan ja kävimme moikkaamassa Alpia miun vanhempien luona. Sitten matka jatkui sunnuntaina 20.7. kohti Helsinkiä. Päivä oli pitkä, koska matkustimme yli 600 km. Illalla saavuimme kuitenkin Helsinkiin yöpymään miun Hanna-siskon perheen luo.

Tämän viikon maanantaista perjantaihin vietimme Krakovassa, Puolassa. Kävimme mm. Wieliczkan suolakaivoksessa, Auschwitz-Birkenaussa, kirkoissa, vanhassa synagogassa, vanhalla juutalaisella hautausmaalla, monissa museoissa, shoppailemassa, syömässä hyvin ja vain tutustumassa kaupunkiin. Säät olivat vaihtelevia; 30 asteen porottavasta auringosta ja helteestä ukkosmyrskyyn ja rankkasateeseen. Miun tehokas aurinkovoide ei pettänyt tälläkään kertaa. Matka oli uskomattomampi kuin osasin edes kuvitella ja pala miun sydäntä jäi sinne. Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta, joten voi olla, että palaan sinne vielä takaisin. Matkakuvia on tulossa ehkä lisää myöhemmin kun saan niitä matkaseuralaisiltani. Olimme varsin tehokkaita koko reissun ja nyt painaa väsymys aika lailla. Vaikka minuu vaivaa matkakuume 24/7, niin silti on aina ihanaa palata kotiin.

Alpilla oli ollut mukava viikko mummin ja ukin luona. Kiitos taas kerran! Alpi oli saanut viettää paljon aikaa mökillä järven rannalla, mikä olikin aivan loistava juttu, koska sää on ollut niin helteinen. Alpi oli keksinyt itse uuden palloleikin ja leikkinyt sitä innoissaan ja oli käynyt myös uimassa. Eilen miun höpsyli koirapoika saapui kotiinkuljetuksella ja voi sitä iloa kun pääsi kotiin mamin luo. Miun kodissa on niin kuuma, että Alpi vain läähätti koko illan eikä meinannut rauhoittua mitenkään.

Riitta laittoi viestiä eilen illalla, et lähdemmekö jätskille keskustaan ja ei tarvinnut kahta kertaa kysyä. Vettä ja vesikuppi mukaan ja menoksi. Alpi pysähteli sillalla pari kertaa ja ihmetteli, mihin ollaan menossa näin myöhään ja tässä kuumuudessa. Tuntui, että koko kaupungin asukkaat olivat liikenteessä, sen verran täyttä oli Joen rannassa ja terasseilla. Myö käytiin ostamassa hampurilaiset ja jätskit ja syötiin niitä puistossa keinussa istuen. Koirat olivat suht rauhallisesti kiinni keinun jaloissa. Moni ihminen kävi ihailemassa ja rapsuttelemassa Alpia ja Sisua. Sattuipa niin hauskasti, että eräällä rapsuttelijalla oli Viljo-koira samasta kennelistä kuin mistä Alpi on. 

Maailma on tosiaan todella pieni, sen olen saanut todeta viimeisimmän vuoden aikana monta kertaa. Paikasta toiseen pääsee nopeasti, aina löytyy yhteisiä tuttuja tuntemattomienkin ihmisten kanssa jutellessa ja välimatkat kutistuvat nopeiden liikenneyhteyksien takia. Matka Helsinkiinkin tuntui suorastaan lyhyeltä, kahden tunnin lennosta Krakovaan puhumattakaan.

Nyt on sunnuntai, pitää pestä pyykkiä ja päästä taas kiinni arkeen. Aina matkan jälkeen on hetken tosi tyhjä olo ja moni asia mietityttää. Ensi viikolla meillä on kaksi koiranäyttelyä Kuopiossa ja sillä reissulla yövyn yhden opiskelukaverini luona. Lomaa on jäljellä enää puolitoista viikkoa ja se meinaa vähän jo ahdistaa. Elokuussa jatkuu myös opinnot, joten täytyy taas tehdä hieman suunnitelmia.