Kotona ollaan!

Krakovassa

Myö ollaan taas kotona. Eilen illalla kotiuduin ja Alpikin saapui kotiin kotiinkuljetuksella. Ehkä ensin muutama sananen reissusta ja sitten Alpin touhuista.

Kuhmon kamarimusiikkireissu (18.-20.7.) oli oikein mukava ja onnistunut. Oli kiva nähdä uusia seutuja ja musiikki oli myös antoisaa. 

Kuhmon jälkeen kävimme pikaisesti kotona nappaamassa matkalaukut mukaan ja kävimme moikkaamassa Alpia miun vanhempien luona. Sitten matka jatkui sunnuntaina 20.7. kohti Helsinkiä. Päivä oli pitkä, koska matkustimme yli 600 km. Illalla saavuimme kuitenkin Helsinkiin yöpymään miun Hanna-siskon perheen luo.

Tämän viikon maanantaista perjantaihin vietimme Krakovassa, Puolassa. Kävimme mm. Wieliczkan suolakaivoksessa, Auschwitz-Birkenaussa, kirkoissa, vanhassa synagogassa, vanhalla juutalaisella hautausmaalla, monissa museoissa, shoppailemassa, syömässä hyvin ja vain tutustumassa kaupunkiin. Säät olivat vaihtelevia; 30 asteen porottavasta auringosta ja helteestä ukkosmyrskyyn ja rankkasateeseen. Miun tehokas aurinkovoide ei pettänyt tälläkään kertaa. Matka oli uskomattomampi kuin osasin edes kuvitella ja pala miun sydäntä jäi sinne. Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta, joten voi olla, että palaan sinne vielä takaisin. Matkakuvia on tulossa ehkä lisää myöhemmin kun saan niitä matkaseuralaisiltani. Olimme varsin tehokkaita koko reissun ja nyt painaa väsymys aika lailla. Vaikka minuu vaivaa matkakuume 24/7, niin silti on aina ihanaa palata kotiin.

Alpilla oli ollut mukava viikko mummin ja ukin luona. Kiitos taas kerran! Alpi oli saanut viettää paljon aikaa mökillä järven rannalla, mikä olikin aivan loistava juttu, koska sää on ollut niin helteinen. Alpi oli keksinyt itse uuden palloleikin ja leikkinyt sitä innoissaan ja oli käynyt myös uimassa. Eilen miun höpsyli koirapoika saapui kotiinkuljetuksella ja voi sitä iloa kun pääsi kotiin mamin luo. Miun kodissa on niin kuuma, että Alpi vain läähätti koko illan eikä meinannut rauhoittua mitenkään.

Riitta laittoi viestiä eilen illalla, et lähdemmekö jätskille keskustaan ja ei tarvinnut kahta kertaa kysyä. Vettä ja vesikuppi mukaan ja menoksi. Alpi pysähteli sillalla pari kertaa ja ihmetteli, mihin ollaan menossa näin myöhään ja tässä kuumuudessa. Tuntui, että koko kaupungin asukkaat olivat liikenteessä, sen verran täyttä oli Joen rannassa ja terasseilla. Myö käytiin ostamassa hampurilaiset ja jätskit ja syötiin niitä puistossa keinussa istuen. Koirat olivat suht rauhallisesti kiinni keinun jaloissa. Moni ihminen kävi ihailemassa ja rapsuttelemassa Alpia ja Sisua. Sattuipa niin hauskasti, että eräällä rapsuttelijalla oli Viljo-koira samasta kennelistä kuin mistä Alpi on. 

Maailma on tosiaan todella pieni, sen olen saanut todeta viimeisimmän vuoden aikana monta kertaa. Paikasta toiseen pääsee nopeasti, aina löytyy yhteisiä tuttuja tuntemattomienkin ihmisten kanssa jutellessa ja välimatkat kutistuvat nopeiden liikenneyhteyksien takia. Matka Helsinkiinkin tuntui suorastaan lyhyeltä, kahden tunnin lennosta Krakovaan puhumattakaan.

Nyt on sunnuntai, pitää pestä pyykkiä ja päästä taas kiinni arkeen. Aina matkan jälkeen on hetken tosi tyhjä olo ja moni asia mietityttää. Ensi viikolla meillä on kaksi koiranäyttelyä Kuopiossa ja sillä reissulla yövyn yhden opiskelukaverini luona. Lomaa on jäljellä enää puolitoista viikkoa ja se meinaa vähän jo ahdistaa. Elokuussa jatkuu myös opinnot, joten täytyy taas tehdä hieman suunnitelmia.